Ensimmäiset kalat
Valvoja: Moderaattorit
-
- Katalysaattori
- Viestit: 7365
- Liittynyt: 17:01, 03.10.2001
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Ensimmäiset kalat
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisilla kokoonpanoilla kukin teistä on aloittanut tämän akvaariohullutuksen. Omalla kohdallani laji on se vanha tuttu eli miljoonakala (jotain spekulaatiota on myös, että Oikea Akvaario olisi tullut ennen tätä purnukkavaihetta, mutta epäilen vahvasti) ja niitä uiskenteli muutaman litran lasipurnukassa jokunen hassu argentiinanvesiruton seassa. Oi aikoja oi tapoja
Yritin kyllä etsiä sitä keskustelua
Yritin kyllä etsiä sitä keskustelua
Viimeksi muokannut Lisa, 21:15, 03.02.2003. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Elite Member
- Viestit: 6450
- Liittynyt: 23:09, 10.01.2002
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Espoo, HAS
Taistelukala oli eka.
En käy enää juurikaan foorumilla. Yhteydenotot tärkeissä asioissa: riesale@hotmail.com En vastaile yksityisesti tuleviin kalasto-, tauti- ymv. kyselyihin.
tiikeribarbit ja kaksi täplämonnista.
Nolona tunnustan että nuo yllä mainitut kalat joutuivat kärsimään 20 litran pleksipurkissa.. ...
Nolona tunnustan että nuo yllä mainitut kalat joutuivat kärsimään 20 litran pleksipurkissa.. ...
Viimeksi muokannut Elmiira, 09:40, 04.02.2003. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
En nyt tyydy vain mainitsemaan kalalajeja: Olin 7-vuotias, kun meille ostettiin 40-litran akvaario, jossa oli valmiiksi 2 lehtikalaa, platypariskunta, neontetra, poikassuodatin, vanusuodatin ja muovikasveja. Neontetra kuoli pian. Lehtikalat elivät monta vuotta tuossa akvaariossa, kunnes ostimme levänuoliaisen, joka alkoi sittemmin hyökkäillä niiden kimppuun... Äiti puhdisti akvaariota, milloin muisti ja viitsi. Lainasin 9-vuotiaana kirjastosta Markku Varjon Elävän akvaarion ja yritin sivistää saamillani tiedoilla vastahankaista äitiä akvaarion hoidossa - ilman tulosta - en ajatellutkaan, että olisin voinut vaihtaa itse vettä. Saimme sitten siskon poikaystävän isältä vanhan 70-litran akvaarion, jossa pidimme marmorilehtikaloja, keltabarbeja ja vielä elossa olevia platyja ja levänuoliaista. Haaveilin banjomonnista ja helmirihmakaloista. Annoin akvaarion 12-vuotiaana kaverille, kun aloin kiinnostua muista asioista ja kyllästyä jatkuviin kalakuolemiin...
Joskus vuonna nakki oli meilläkin kotona ehkä 100- litrainen akvaario ja muistan siellä elelleen sulassa sovussa ainakin sinirihmakaloja, lehtikaloja, aasianmutakaloja, seeprakaloja ja miekkapyrstöjä.
Ihan oman harrastukseni aloitin reilu kolme vuotta sitten partamonnilla, pantteriripsimonnilla, neontetroilla ja mustatetroilla . Akvan koko oli 150-litraa.
Ihan oman harrastukseni aloitin reilu kolme vuotta sitten partamonnilla, pantteriripsimonnilla, neontetroilla ja mustatetroilla . Akvan koko oli 150-litraa.
Apua, vieläkin tulee syyllinen olo noista "entisajan" tietämättömyyksistä
Hmm..olisikohan ollut vuosi 1990, kun me perheen kanssa oltiin Jyväskylässä, ja niinpä sitten eläinkaupassa tuli hieno idea "ostetaan akvaario".
Myyjä laittoi pakettiin kalat ja akvaarion, ja sitten ajeltiin kotiin.
Akvaario oli 100-litrainen, ja muistaakseni siinä oli 2 lehtikalaa, parvi kardinaalitetroja ja 2 partamonnia.
Olikohan muita kaloja, ei ainakaan ole muistikuvia, eli ei se nyt niin "huono" kalasto ollutkaan, jos ei lasketa noita lehtikaloja
Ongelmana oli lähinnä se, että asuimme maalla ja vesi tuli kaivosta, taisi olla ihan vääränlaista kaloille. Lehtikalat kuolivatkin, samoin kardinaalitetrat.
Tänne Mikkeliin muutettaessa saivat partikset hyvän kodin eräästä lähemmäs 300-litraisesta altaasta
Harmittaa kun mentiin lahjoittamaan se 100-litrainen jollekin koululle.
Sen jälkeen oli lähinnä pienissä purkeissa miljoonakaloja.
Onneksi ne ajat on takana.
Hmm..olisikohan ollut vuosi 1990, kun me perheen kanssa oltiin Jyväskylässä, ja niinpä sitten eläinkaupassa tuli hieno idea "ostetaan akvaario".
Myyjä laittoi pakettiin kalat ja akvaarion, ja sitten ajeltiin kotiin.
Akvaario oli 100-litrainen, ja muistaakseni siinä oli 2 lehtikalaa, parvi kardinaalitetroja ja 2 partamonnia.
Olikohan muita kaloja, ei ainakaan ole muistikuvia, eli ei se nyt niin "huono" kalasto ollutkaan, jos ei lasketa noita lehtikaloja
Ongelmana oli lähinnä se, että asuimme maalla ja vesi tuli kaivosta, taisi olla ihan vääränlaista kaloille. Lehtikalat kuolivatkin, samoin kardinaalitetrat.
Tänne Mikkeliin muutettaessa saivat partikset hyvän kodin eräästä lähemmäs 300-litraisesta altaasta
Harmittaa kun mentiin lahjoittamaan se 100-litrainen jollekin koululle.
Sen jälkeen oli lähinnä pienissä purkeissa miljoonakaloja.
Onneksi ne ajat on takana.
-
- Senior Member
- Viestit: 873
- Liittynyt: 08:31, 11.10.2002
- Akvaarioseurat: HAS
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
ÖÖ...heti Kiinan kivisodan jälkeen (luetaan: lapsuuteni aikoina) meillä oli n. 100 litrainen pytty missä uiskenkenteli miekkapyrstöjä, joitain monnisia ja muutama partis.
Jossain vaiheessa muistan että ne monniset kutivat..ainakin äiti on niin kertonut vahvistuksia muistikuvilleni..
Sen jälkeen oli sitten se "pakollinen" kultala+malja kokoonpano joka oli todella hieno seinähyllyllä...poissa lasten ulottuvilta.
P.S. oli näköjään minulla tosi "persoonallinen" akva harrastuksen aloitus tapa.. ...hih
Jossain vaiheessa muistan että ne monniset kutivat..ainakin äiti on niin kertonut vahvistuksia muistikuvilleni..
Sen jälkeen oli sitten se "pakollinen" kultala+malja kokoonpano joka oli todella hieno seinähyllyllä...poissa lasten ulottuvilta.
P.S. oli näköjään minulla tosi "persoonallinen" akva harrastuksen aloitus tapa.. ...hih
Vuoden 2005 #aw:n kotiäitirouvakodinhengetärrakastajasymppis
Silloin kun olin pikkunen, niin systerillä oli kanssa tämä kultakalamaljahässäkkä..
Sen jälkeen ostimme serkulta 40-50 litraisen muovialtaan (heidän kalojensa kuoltua liikaruokintaan). Sielä taisi olla kääpiö- tai hunajarihmakaloja ja taisi sielä jossain vaiheessa olla miljoonakalojakin (ja poikasia!). Pohjakaloista ei kyllä mitään havaintoa, täplämonnisia ehkä joskus.
Sitten kun sain itse haltuun ekan oman altaan (60L) niin sielä taisi olla platyja, intiaaninsulkia ja albiinomonnisia. Ja suodattimena sellainen Tetran "vaahtomuovi"-kapine. Nyttemmin allas on tädilläni, ja sama suodatin pelittää sielä yhä. Kaloina on rubiinitetroja ja jotain muita, en muista.
Sen jälkeen ostimme serkulta 40-50 litraisen muovialtaan (heidän kalojensa kuoltua liikaruokintaan). Sielä taisi olla kääpiö- tai hunajarihmakaloja ja taisi sielä jossain vaiheessa olla miljoonakalojakin (ja poikasia!). Pohjakaloista ei kyllä mitään havaintoa, täplämonnisia ehkä joskus.
Sitten kun sain itse haltuun ekan oman altaan (60L) niin sielä taisi olla platyja, intiaaninsulkia ja albiinomonnisia. Ja suodattimena sellainen Tetran "vaahtomuovi"-kapine. Nyttemmin allas on tädilläni, ja sama suodatin pelittää sielä yhä. Kaloina on rubiinitetroja ja jotain muita, en muista.
Life is just a big illusion, and we all believe in it...
Viime vuonna tuli ostettua tollainen 128-litrainen... kaloja siellä on 2 rihmakalaa, uros+naaras, miljoonakaloja (kenellä ei olisi ekassa akvassa.. ) ja neontetroja. Partamonnikin oli alussa mutta kuoli melko pian. Rihmoillehan tuo on vähän pienehkö (tyhmä ja tietämätön kun olin), mutta hyvin ovat sovussa elelleet, yllättävää kyllä. Vasta tuli ostettua toinen 100-litranen purkki, johon pitäisi vaihtaa silikonit. Siitä olisi tarkoitus tehdä jonkinlainen monniakvaario.
Meillä oli joskus 70-80-lukujen taitteessa 120-litrainen akvaario, pikaisen 80-litraisen kokeilun jälkeen. Kaikkia kaloja en edes muista, mutta sellainen yhteensopimaton soppa joka tapauksessa - nimittäin ainakin siellä oli miekkapyrstöjä, rihmakaloja, pusukala, kultakala (!) ja eri näköisiä monnisia. Ja Oskari. Oskari (siis ihan oikeasti paitsi nimeltään myös lajiltaan tämmöinen oskariahven, olikos se riikinkukkokirjoahven) olikin tapaus... en tajua miten se selvisi siellä hengissä edes vedessä ollessaan, mutta kova oli hinku pois surkean pienestä, ylikansoitetusta ja kehnosti hoidetusta altaasta.
Useamman kerran Oskari hyppäsi lattialle, pahin tapaus oli kun se oli yöllä loikannut matolle ja kuivahtanut siihen kiinni. Luulin kuolleeksi, mutta saatuani "raadon" revittyä irti se hiukkasen värisi. Äkkiä lautaselle veteen ja siinähän se pehmeni, ei ollutkaan kuolonkankea vaan suomut vaan kuivuneet kiinni toisiinsa... Hetken päästä takaisin altaaseen ja kelluttuaan siellä jonkin aikaa oudossa asennossa se lähti uiskentelemaan. Mattoon juuttunut silmä oli pitkään samea, mutta kirkastui aikaa myöten ja näkökin kaiketi palautui. Kala eli vielä useamman vuoden.
Hoitorutiinit... Vettä sentään vaihdettiin ajoittain, en kyllä muista kuinka usein. Mutta kerran-pari vuodessa kokonaan, kalat saaviin ja kaikki pestiin, niin hiekat, lasit kuin suodatinkin. Tosin se suodatin nyt oli sellainen vanulla täytetty kolmiomainen akryylilaatikko johon meni ilmaletku... Muu tekniikka oli lämmitin, yksiputkinen valaisin (alussa putkimainen hehkulamppu, sittemmin oikein akvaarioloisteputki) Edelleenkin ihmettelen, miksi tuosta altaasta kuoli kaloja niinkin harvoin kuin kuoli.
No, nyt on aloitettu sitten ihan uudelleen. Ehkä ainoa hyvä asia mitä tuosta muinaisesta akvaariosta on koitunut on se, että nyt uskon että kohtuullisella hoidolla saattaa tavallisten kalojen hengissäpitäminen onnistua. Kertakaikkisen surkealla ylläpidolla suhteellisen iso joukko kaloja selvisi hengissä vuosikausia pienessä altaassa. Nyt kun kuuntelee tämän päivän oppeja, ehkä niille olisi ollut parempi kuolla ajoissa, mutta se oli silloin se. Uutta akvaariotani ja sen kaloja olen tainnut mainostaa ihan riittämiin muissa keskusteluissa, se tuskin suurempaa mielenkiintoa muissa herättää. Joka tapauksessa kuten arvata saattaa, nollilta lähdetään, nuo vanhat kokemukset eivät ainakaan opettaneet kalojen hoidosta mitään. Paitsi juuri tuon että saattavat ne selvitä ihmeellisistä asioista...
Mika
Useamman kerran Oskari hyppäsi lattialle, pahin tapaus oli kun se oli yöllä loikannut matolle ja kuivahtanut siihen kiinni. Luulin kuolleeksi, mutta saatuani "raadon" revittyä irti se hiukkasen värisi. Äkkiä lautaselle veteen ja siinähän se pehmeni, ei ollutkaan kuolonkankea vaan suomut vaan kuivuneet kiinni toisiinsa... Hetken päästä takaisin altaaseen ja kelluttuaan siellä jonkin aikaa oudossa asennossa se lähti uiskentelemaan. Mattoon juuttunut silmä oli pitkään samea, mutta kirkastui aikaa myöten ja näkökin kaiketi palautui. Kala eli vielä useamman vuoden.
Hoitorutiinit... Vettä sentään vaihdettiin ajoittain, en kyllä muista kuinka usein. Mutta kerran-pari vuodessa kokonaan, kalat saaviin ja kaikki pestiin, niin hiekat, lasit kuin suodatinkin. Tosin se suodatin nyt oli sellainen vanulla täytetty kolmiomainen akryylilaatikko johon meni ilmaletku... Muu tekniikka oli lämmitin, yksiputkinen valaisin (alussa putkimainen hehkulamppu, sittemmin oikein akvaarioloisteputki) Edelleenkin ihmettelen, miksi tuosta altaasta kuoli kaloja niinkin harvoin kuin kuoli.
No, nyt on aloitettu sitten ihan uudelleen. Ehkä ainoa hyvä asia mitä tuosta muinaisesta akvaariosta on koitunut on se, että nyt uskon että kohtuullisella hoidolla saattaa tavallisten kalojen hengissäpitäminen onnistua. Kertakaikkisen surkealla ylläpidolla suhteellisen iso joukko kaloja selvisi hengissä vuosikausia pienessä altaassa. Nyt kun kuuntelee tämän päivän oppeja, ehkä niille olisi ollut parempi kuolla ajoissa, mutta se oli silloin se. Uutta akvaariotani ja sen kaloja olen tainnut mainostaa ihan riittämiin muissa keskusteluissa, se tuskin suurempaa mielenkiintoa muissa herättää. Joka tapauksessa kuten arvata saattaa, nollilta lähdetään, nuo vanhat kokemukset eivät ainakaan opettaneet kalojen hoidosta mitään. Paitsi juuri tuon että saattavat ne selvitä ihmeellisistä asioista...
Mika
hmm... Taisi olla ihan kunnon akvaario, nimittäin 128-litrainen.
alkuun siellä uiskenteli suurin piirtein nämä fisut:
pari kultarihmakaloja (sinirihmakaloja)
parvi neontetroja (about 10-20)
6 intiaaninsulkaa
2 leväbarbia
1 partamonni
1 verkkonuoliainen
Tämä oli 6 vuotta sitten, ainut kala joka on selvinnyt tähän päivään asti on tuo verkkonuoliainen. Nyt sillä on jo parvikin ympärillä ja vähän isompi pytty, 500-litraa.
alkuun siellä uiskenteli suurin piirtein nämä fisut:
pari kultarihmakaloja (sinirihmakaloja)
parvi neontetroja (about 10-20)
6 intiaaninsulkaa
2 leväbarbia
1 partamonni
1 verkkonuoliainen
Tämä oli 6 vuotta sitten, ainut kala joka on selvinnyt tähän päivään asti on tuo verkkonuoliainen. Nyt sillä on jo parvikin ympärillä ja vähän isompi pytty, 500-litraa.
-
- Katalysaattori
- Viestit: 4264
- Liittynyt: 09:49, 30.05.2002
- Akvaarioseurat: HAF, HAS, SMAS, ja Ciklidistit
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Meikäläisellekin hankittiin ensimmäiseksi altaaksi 128 -litrainen, se oli varmaan vuonna 83-84. Onneksi oli ihan akvaarion kokoinen, eli pysyi elossa ja tasapainossa siinä, missä siskon n.60-litrainen ei pysynyt. Se sitten eli kanssani ihan tuonne viime vuoteen saakka, jolloin tämä harrastus levisi käsiin
Ensimmäisinä kaloina milliksiä, kardinaalitetroja, kaksi partista. Lisäksi altaassa "kävivät" vuosien saatossa hunajarihmakaloja, tapparakaloja, mustamolleja, intiaanisulkia yms. Partikset elivät "suunnattomasta huolenpidostani" huolimatta noin kymmenvuotiaiksi. Nykyään allas on muuttanut takaisin vanhaan huoneeseni äidin luokse ja siinä on - yllätys, yllätys - miljoonakaloja ja kaiken maailman erilaisia tetroja (kardinaali - neon - neon var. "timantti" - mustaneon). Ja kaksi partista...
Ensimmäisinä kaloina milliksiä, kardinaalitetroja, kaksi partista. Lisäksi altaassa "kävivät" vuosien saatossa hunajarihmakaloja, tapparakaloja, mustamolleja, intiaanisulkia yms. Partikset elivät "suunnattomasta huolenpidostani" huolimatta noin kymmenvuotiaiksi. Nykyään allas on muuttanut takaisin vanhaan huoneeseni äidin luokse ja siinä on - yllätys, yllätys - miljoonakaloja ja kaiken maailman erilaisia tetroja (kardinaali - neon - neon var. "timantti" - mustaneon). Ja kaksi partista...
Koralli- ja kasvinisti. Minkäs sille voi.
Minä joskus vuonna ennen käpysotaa kävin naapurinpoikien kanssa sammakkolammesta nuijapäitä sankolla. Lasten muoviammeen pohjalle hiekkaa ja nuijapäät sinne. Tosin muutaman päivän päästä isä kävi kaatamassa vedet pois. Se jälkeen en sitä yrittänyt kun olen aina ollut sitä mieltä, että kaikella elollisella on tunteet.
Ensimmäinen virallinen akvaario tuli meille vuosi sitten tammikuussa. Litroja siinä 140. Sinne partamonneja, työhtökääpiöahven pariskunta ja täplämonnisia 2. Kuukauden päästä helmirihma pariskunta.
Ensimmäinen virallinen akvaario tuli meille vuosi sitten tammikuussa. Litroja siinä 140. Sinne partamonneja, työhtökääpiöahven pariskunta ja täplämonnisia 2. Kuukauden päästä helmirihma pariskunta.
~Katja~
Ensimmäiset kalat...
Ensinnä oli muutama intiaanisulka ja täplämonnisia muutaman kymmenen litran rasiassa. Tämä oli 80-luvun alussa... onneksi sain aika pian 70-80-litraisen purkin, joka onkin ollut käytössä sittemmin, kalastona vuosien mittaan hyvin sekalainen valikoima otuksia. Arvelluttavista "hoito"tavoista huolimatta monet kalat elivät tyytyväisen oloisina vuosia ja lisääntyivät.
Mutta nyt on 300-litrainen kypsymässä nykyisiä suosituksia noudatellen.
Mutta nyt on 300-litrainen kypsymässä nykyisiä suosituksia noudatellen.
Meille tuli 128-litrainen akvaario 80-luvun alussa. Kaloista en kaikkia muista, mutta ainakin miekkapyrstöt, miljoonakalat, pusukala, vahingossa joukkoon eksynyt neontetra, albiinot monniset ja äkäinen leväbarbi sekä sitäkin kiukkuisempi lehtikala jäivät mieleen. Sitten akvaario oli välillä tyhjillään, kunnes perustin sen itse uudelleen v. -94. Ekat omat kalani olivat 10 mustatetraa, 8 kardinaalikalaa ja 2 korumonnista.
Tulipa kaivettua vanha ketju ylös. Tässä minun tarinani.
Pienen pojan saama joululahja-akvaario oli 98 litrainen. Lisäksi lahjaksi hän sai vielä muutaman akvaariokirjan joihin tutustuttiin huolella ennen altaan "pystyttämistä". Allas kypsytettiin sen ajan ohjeilla (vuosi siis ~1992-93) ja puolitoista viikkoa kulutettiin kalavalintoja tehdessä ja altaan kypsymistä odotellessa. Kun kasvit oli saatu altaaseen, oli ensimmäisten kalojen vuoro. Vaikka pojalla olikin tarkat suunnitelmat (laskelmat kuinka monta senttiä mitäkin kaloja mahtuu) mitä altaaseen oli tulossa, meni hän sekaisin kalojen paljoudesta kaupassa. Kaikkia suunniteltuja kaloja ei löytynyt ja taisipa pojalta unohtua koko suunnitelma "karkkikaupassa". Kalastoksi muodostui suurinpirtein tämä( tietysti kauppiaan suosiollisella avustuksella):
Partamonni
Intiaaninsulkia (taisi olla n.6)
4 mustatetraa
1 Corydoras, ei kuitenkaan kupari- tai täplämonninen
Neontetroja kanssa se 6
Seeprakaloja kuutisen kappaletta.
Tulipyrstö
Aikamoinen sekamelska siis.
Myöhemmin altaaseen hankittiin lisää kaloja. Myyjä tuntui pojasta luotettavalta ja ainapoika kysyi luottavaisena mahtuuko altaaseni vielä tämä? Vastaus oli aina, "kyllä mahtuu." Myyjä tiesi hyvin mitä pojan akvaariossa ui, koska poika kavereineen kävi liikkeessä vähintään kolme kertaa viikossa ja aina jutteli kaloistaan myyjälle.
Pian altaassa olikin edellämainittujen lisäksi ainakin:
Haarniskamonni
Palettikalapariskunta
Perhoskala
Nuolimonneja
Purjepleko
Perhoskala kuoli mystisesti (kovinkin yllättävää?).
Palettikalat lisääntyivät kovin, yhdet poikaset poika vei kauppaan ja sai nähdä oskareiden syövän ne elävänä. Tämän jälkeen poika luopui poikasten kasvatuksesta kokonaan.
Jossain vaiheessa poika tajusi kalaston olevan täysin kaoottinen ja siisti kalaston hyvinkin paljon nätimmäksi.
Kalastot tarkistettu vanhoilta videoilta jolle olen pienenä akvaariota muutamaan otteeseen kuvannut. Kalakuolemia en muista kuin tuon perhoskalan ja sitten muutaman kuivuneen seeprakalan löytymisen lattialta. Vettä vaihdoin ohejeitten mukaan, eli 1/4 kahden viikon välein. Onpa ollut kaloilla varmasti mukavaa .
Pienen pojan saama joululahja-akvaario oli 98 litrainen. Lisäksi lahjaksi hän sai vielä muutaman akvaariokirjan joihin tutustuttiin huolella ennen altaan "pystyttämistä". Allas kypsytettiin sen ajan ohjeilla (vuosi siis ~1992-93) ja puolitoista viikkoa kulutettiin kalavalintoja tehdessä ja altaan kypsymistä odotellessa. Kun kasvit oli saatu altaaseen, oli ensimmäisten kalojen vuoro. Vaikka pojalla olikin tarkat suunnitelmat (laskelmat kuinka monta senttiä mitäkin kaloja mahtuu) mitä altaaseen oli tulossa, meni hän sekaisin kalojen paljoudesta kaupassa. Kaikkia suunniteltuja kaloja ei löytynyt ja taisipa pojalta unohtua koko suunnitelma "karkkikaupassa". Kalastoksi muodostui suurinpirtein tämä( tietysti kauppiaan suosiollisella avustuksella):
Partamonni
Intiaaninsulkia (taisi olla n.6)
4 mustatetraa
1 Corydoras, ei kuitenkaan kupari- tai täplämonninen
Neontetroja kanssa se 6
Seeprakaloja kuutisen kappaletta.
Tulipyrstö
Aikamoinen sekamelska siis.
Myöhemmin altaaseen hankittiin lisää kaloja. Myyjä tuntui pojasta luotettavalta ja ainapoika kysyi luottavaisena mahtuuko altaaseni vielä tämä? Vastaus oli aina, "kyllä mahtuu." Myyjä tiesi hyvin mitä pojan akvaariossa ui, koska poika kavereineen kävi liikkeessä vähintään kolme kertaa viikossa ja aina jutteli kaloistaan myyjälle.
Pian altaassa olikin edellämainittujen lisäksi ainakin:
Haarniskamonni
Palettikalapariskunta
Perhoskala
Nuolimonneja
Purjepleko
Perhoskala kuoli mystisesti (kovinkin yllättävää?).
Palettikalat lisääntyivät kovin, yhdet poikaset poika vei kauppaan ja sai nähdä oskareiden syövän ne elävänä. Tämän jälkeen poika luopui poikasten kasvatuksesta kokonaan.
Jossain vaiheessa poika tajusi kalaston olevan täysin kaoottinen ja siisti kalaston hyvinkin paljon nätimmäksi.
Kalastot tarkistettu vanhoilta videoilta jolle olen pienenä akvaariota muutamaan otteeseen kuvannut. Kalakuolemia en muista kuin tuon perhoskalan ja sitten muutaman kuivuneen seeprakalan löytymisen lattialta. Vettä vaihdoin ohejeitten mukaan, eli 1/4 kahden viikon välein. Onpa ollut kaloilla varmasti mukavaa .