Kirsikkabarbiuros turpoaa, vesipöhö?

[laars]

Perustiedot:
- akvaario 120 l
- toiminut n. 1,5 vuotta
- sisäsuodatin Aquael fan2 (tuli paketin mukana)
- koristeilmapumppu Sera air 110 plus
- vedenvaihto n. 15-30l / vko (jos NO3-arvot kohoavat, enemmän ja/tai useammin)
- ruokinta: TetraProColour (kaikille), TetraWaferMix (monniset+ravut, ja näköjään keltabarbitkin tykkäävät), JBL NovoPleco (monnille illalla kuitua, ettei söisi kaikkia kasveja), JBL NovoFect (sukaravuille), ruokitaan kerran päivässä kohtuudella, pidetään silloin tällöin paastopäivä
- vesi suoraan hanasta, (lasketaan kylmänä, muoviputket=ei kuparia) lämmitetään mikrossa akvaarionlämpöiseksi ennen lisäämistä, ei vedenparannusainetta, oma uusi hyvin huollettu rengaskaivo, jossa siis pohjavesi, ei raskasmetalleja, arseenia, rautaa tms. (talousveden kanssa ollut aiemmin ongelmia, joten kaivon vesi on todella tutkittu perusteellisesti)
- kalasto: 14 kardinaalitetraa, 3 mustaneontetraa (parvi odottaa täydennystä), 8 albiinomonnista, 1 maatiaispartamonni, 6 keltabarbia, 5 kirsikkasukarapua, 5 kirsikkabarbia
- vesiarvot: NO3 100/250 mg/l, NO2 0 mg/l, GH >7d, KH 6-10d, pH 7,2-7,6, Cl 0 mg/l (testi JBL:n EasyTest -liuskat)

NO3 kohoamisen vuoksi nyt vaihdettiin vettä kerralla eilen n. puolet, tänään n. 20 l. Samaa 20-30l päivittäistä vaihtoa tarkoitus jatkaa kunnes NO3 taas viitearvoissa.

NO3 noin korkealla poikkeuksellisesti ilmeisesti seuraavista syistä: erehdyin tehosiivoamaan = pesemään pari viikkoa sitten n. 1/3 pohjasorasta, koska kierteissarvikotiloita alkoi olla turhan runsaasti (siivilöitiin ne soran joukosta pois), tämän jälkeen piakkoin suodatin tukkeutui ja jouduttiin pesemään sekin, vaikka pintapuolisella kylmävesihuuhtelulla pestiinkin. Samaan syssyyn sitten saapuivat kirsikkasukaravut. Tähän asti NO3 pysynyt viitearvoissa kalojen lisäyksistä johtuvia piikkejä lukuunottamatta perustamisvaiheessa. Keltabarbit kutevat usein ja runsaasti, joten ilmeisesti ainakin ne voivat hyvin.

Ei mystisiä kalakuolemia, paitsi mustaneonteroilla: 1 tapaturma, 1 sairastui, karanteeniin ja lopetettiin (luultiin diagnosoivamme kalalla uimarakkotulehdus) ja 1 terveen näköinen vain kellui vatsa ylöspäin eräänä aamuna. Mustaneontetrat kuolleet viimeisen vuoden aikana, ei aivan äskettäin. Lisäksi 1 naaraskeltabarbi kuoli kesken jääneeseen kutuun (nostettiin veden lämpöä jne. mutta kala ei toipunut ja lopetettiin).

Nyt siis kaikkein suurin ja komein kirsikkabarbiuros on turvonnut tuon soran pesun jälkeen, ja tänään alkoi näyttää vatsan puolen suomut siltä, että ne ovat kohollaan. Näillä perusteilla epäilisin vesipöhöä. Kala kuitenkin mitä ilmeisimmin syö, koska myös ulostaa normaalisti ruskeaa kalankakkaa, ei mitään rihmamaisia valkoisia ulosteita tai roikkuvia suolensäikeitä. Joissain vesipöhöohjeissa kuitenkin väitetään, että kun kala jo turpoaa ja suomut törröttävät, lopetus on ainoa keino ja suorastaan eettinen pakko. Kala liikkuu normaalisti, ei eristäydy, ei hankaa, ei makaile, ei ui kallellaan. Silmät ja kidukset normaalit, ei hauko henkeä. Ei värimuutoksia, ei näkyviä loisia tai pullistumia. Tuo ensimmäinen sairastunut mustaneontetra tuli aikoinaan inhimillisyyden nimissä lopetettua kenties turhan hätäisin johtopäätöksin, joten samaa virhettä ei haluttaisi nyt toistaa, jos kuitenkin jostain viattomammasta kyse. Kala siis näyttäisi aivan normaalilta kutemaan valmistautuvalta kalalta, mutta sitä se ei ole, koska a) se on koiras, b) suomut ovat hieman auki. Osaisiko joku teistä kokeineita harrastajista diagnosoida näillä tiedoilla ja vielä mielellään antaa hoito-ohjeita? Onko käyttäjäkokemuksia vesipöhön hoidosta käyttämällä Sera Baktopur Directiä? Entä muita valmisteita?

[laars]

Voisiko joku kokenut harrastaja ystävällisesti vastata? Tietenkään kokeneilla harrastajilla ei ole vesipöhöä, koska kaikki kalat voivat loistavasti eivätkä sairastu, mutta tietoa aiheesta varmaan silti on. Olen hakenut sekä Aquawebistä että googlettamalla tietoa aiheesta, mutta vastausta ei löydy.

Kala syö edelleen, ulostaa normaalisti edelleen. Ei ole sen pöhöttyneempi kuin eilen, suomut ja silmät samanlaiset kuin eilen. Suomut eivät siis ole sellaiset käpysuomut kuin esim. Seran esitteessä, vaan hieman auki turvonneen vatsan puolelta.

Koska lähes mikä tahansa sairastuminen johtuu ympäristötekijöistä, en ole siirtänyt kalaa karanteeniin, koska se voisi entisestään huonontaa kalan vointia. Tältä paikkakunnalta ei saa kalalääkkeitä viikonloppuna, joten lääkinnällisistä syistäkään ei siirtoa ole tarvinnut tehdä.

Jossain väitettiin suolavesidippauksen auttavan myös mahdollisesti vesipöhöön. Onko tästä mitään vahvistusta kenelläkään? Vai annetaanko vain ihan porukalla kalan kitua ja kuolla, koska minä olin niin tyhmä, että pesin pohjan liian puhtaaksi ja sain siten NO3 koholle?

[joedoe]

Olisko tuosta apua?

http://www.akvaariojalintu.com/ezfiles/ ... RAUDET.pdf

[laars]

Kiitos joedoe. Tuota Seran esitettä olen lukenut, ja siihen viittasinkin, kun sanoin, etteivät suomut ole samanlaiset käpysuomut kuin siinä. Lääkettä ei vain saa ennen huomista.

Tuosta lääkkeen antamisesta: antibioottihan tuhoaa myös hyvät bakteerit suodattimesta: "On välttämätöntä eristää suodatin akvaariosta hoidon ajaksi ja antaa sen käydä erillään esim. vesiämpärin kautta." (Seran esite s. 33, johon joedoen viestissä linkki) Miten sairaala-akvaarion suodatuksen saa hoidettua kuurin ajan? Vai riittääkö se, että vaihdetaan vettä päivittäin?

Tuossa esitteessä myös sanotaan: "Jos havaitset yhdenkin oireista, aloita hoito Sera Baktopur Direktilla välittömästi. Taudin ensi vaiheessa voit vielä auttaa kalaa ja estää taudin leviämisen." Myöhemmin neuvotaan laittamaan sairastuneet kalat sairaalaakvaarioon tupla-annoksella lääkettä. Ymmärrän valmistajan markkinoinnillisen aspektin asiaan. Tälläkin palstalla kuitenkin paljonkin keskustellaan ylilääkinnän haitoista, enkä millään muotoa haluaisi tieten tahtoen tappaa kaikkia bakteereja akvaariosta, koska yksi kala on sairastunut. Enkä suoraan sanottuna edes käsitä, miten akvan suodatus olisi tarkoitus saada toimimaan monta päivää jatkuvan kuurin ajan tai edes sen jälkeen, koska kyllähän bakutkin kuolevat ravinnon puutteeseen jossain ämpärin kautta kiertävässä varajärjestelmässä. Olen kai ymmärtänyt jotain pahasti väärin, mutta tuohan kuulostaa siltä, että ensin tapetaan antibiootilla kaikki bakteerit akvasta, ja sitten laitetaan nälkään kuolleiden bakujen täyttämä suodatin takaisin. Jos tuosta ei tule nitraattipiikkiä, niin mistä sitten?

NO3 on edelleen 50-100 välillä huolimatta päivittäisestä veden vaihdosta. En ole nyt vaihtanut vettä kuin noin 1/3 kerrallaan, tosin päivittäin. Pitäisikö vaihtaa ronskisti puolet, ja sillä saisi NO3 viitearvoihin? Vai olisiko siinä mielestänne järkeä, että laittaisin pullosta bakteereita (huomenna, kun akvaariokauppa auki) saadakseni typpikierron parempaan kuosiin, ja lääkitsisin vain tuon yhden kalan? Käsittääkseni vesipöhö (jos tämä nyt sitä on) on enemmänkin hoitajan taitamattomuudesta/huolimattomuudesta aiheutunut yksittäisen kalan sairaus kuin mikään epidemiaksi helposti leviävä perinteinen infektio.

Siitä suolavesidippauksesta...en viitsisi turhaan sairasta kalaa kiusata, jos ei ole mitään apua. Onko kellään faktatietoa aiheesta?

[joedoe]

Tuommoista suositellaan ison siivouksen tai lääkinnän jälkeen
käytettävän, suoraan suodattimeen ja/tai altaaseen.

[Hedelmiina]

Ja nää arvot jbl;n tippatesteillä...? Hmm.. Mä ihmettelen täällä kovasti kyllä. Normaalisti se olisi kyllä NO2 eli nitriitti, joka lähtisi nousuun jos koko altaan pöpökannan tuhoaa ja sulla on NO3 eli nitraatti korkealla kirjottamasi mukaan. Porakaivojen vesiarvoista en ymmärrä tuon taivaallista, joten en ota kantaa siihen, että voiko siellä olla oikeasti jotain, mikä nostaa nitraattia (eikä nitriittiä, niinkuin ei kuulukaan toimivassa kypsässä altaassa) paitsi jos te olette sen tarkkaan testanneet jo sen veden.. En ota myöskään kantaa tuohon lääkitsemiseen, itse kun en ko. tyyliä harrasta eikä tosin ongelmiakaan ole ollut, kun on ollut kaikki vesiarvot jne kunnossa omien altaiden osalta ja huoltotoimenpiteet toimivat. Ainoastaan monen eri oireen hehkutetraparvi oli tippuillut tässä viimeisen vuoden aikana ja tähän syynä eri altaista tulleet kalat ja niiden bakukantojen sekoittuminen sekä stressi allasvaihdoista tod.näk.

Vedenvaihdossa käytetty määrä/vko olisiko sittenkin riittämätön teidän altaasssa ja onko suodatus tarpeeksi tehokas.. Tulee mietittyä näitäkin. Eihän siellä mätäne mikään siellä altaassa...? Joku kalanraato, hiekka, kasvit tms.. Heittelen nyt ihan randomina näitä vaihtoehtoja..

Veden mikrossalämmittämisestä ole ikinä kuullutkaan, mutta se ei liene toisi noita ongelmia... vai?! Josko jollain tästä jotain tietoa. Eikö teidän hanasta tule lämmintä vettä ollenkaan vai miksi tämä toimintatapa?

[Bluefrog]

Ainahan nuo turpoamiset eivät johdu bakteereista, vaikka se kuvauksen perusteella on tässä tapauksessa mahdollista. Toinen todennäköinen syy on loiset jotka toisinaan aiheuttavat sangen samanlaisia oireita kuin ''vesipöhö''. Vesipöhöhän ei ole virallinen sairaus vaan nimitys oireelle.

''Dropsy is not a specific disease but rather a symptom of a deteriorated health condition.'' Lähde: Fishchannel. com

Näin ollen ilman tietoa syystä on vaikea/mahdoton kertoa hoidon tehosta. Aiemmin uskottiin että vesipöhöön sairastunut kala kuolee aina, nyt tiedetään että toisinaan se voidaan myös parantaa. Youtubesta löytyy '' Medication / Cure for Goldfish Dropsy'' yksi metodi jolla on parannettu ''kultakala piireissä'' maailmalla useampikin kala. Kultakalan ja muiden pitkäikäisten kalojen kohdalla, katson että parantamisyritys silloin kun kala on sairastanut suht vähän aikaa ja ui normaalisti on eettisesti hyväksyttävää. Hoidammehan me muitakin lemmikkejä ja kultakala elää paljon pidempään kuin kani, marsu tai koira! Kuvaamassasi tapauksessa en näe hoitoyrityksessä mitään eettisesti kyseenalaista, koska kala on vielä suht hyvässä kunnossa. (Sitten jos kala jää paikalleen, hengitys on työlästää etc. on aika päästää se autuaimmille uintivesille)

[laars]

Kiitos vastauksista.

Hedelmiina: kuumavesiputkissa kasvaa AINA mikrobeja. Vanhoissa taloissa kupariputkista vielä lisäksi liukenee kuparia kuumaan veteen. Mm. em. syistä ruuanlaitossa ja vaikka pikakahvinlaitossa otetaan hanasta KYLMÄÄ vettä, eikä lasketa kuumavesihanasta. Juuri tällaista asennetta nyt tähän kaipasinkin, kun kala tekee kuolemaa Lisäksi rengaskaivo ja porakaivo ovat kaksi täysin eri asiaa. Kiitos kuitenkin osallistumisesta keskusteluun, vaikkei suomi24-tyylisestä panettelusta nyt ihan hirveästi apua olekaan. Toivottavasti sait kuitenkin itsellesi hyvän mielen.

Bluefrog: Kiitos asiallisesta vastauksesta. Olen yrittänyt tiirailla (tosin ilman mikroskooppia) kalaa, enkä ole nähnyt viitteitä loisista.
FishChannel.com:in Neale Monks, Ph.D.:n artikkelista "Dropsy (edema), Malawi Bloat and Similar Syndromes" puhuttiin myös tuosta, että kultakaloja ja kilkkejä on parannettu, mutta pienemmät kalat kuten miljoonakalat ja tetrat yleensä on armollisempaa vain lopettaa. Kiitos myös kannustuksesta: yritän hoitaa kalaa, mutta jos lääkityksestä huolimatta ei piakkoin tule muutosta parempaan, pakko on parven alfauros päästää autaammille kalavesille.

joedoe: Kiitos vastauksestasi. Tarkentaisitko vielä, tarkoitatko bakteeriliuosta?

Olen yrittänyt etsiä suolakylpyyn pätevää ja pitävää ohjetta. Mitä se suolakylpyyn käytettävä suola on kauppanimeltään Suomessa? FishChannelilla kerrottiin siitä, että käyttämällä väärää suolaa (ilmeisesti normaalia merisuolaa) saa vielä kidutettua jo kärsivää kalaa lisää, koska (meri)suolavesihän aiheuttaa osmoosia eli imeyttää entistä enemmän nestettä kudoksiin. Joissain vanhoissa ketjuissa täälläkin kyllä varoitellaan pöytäsuolan käytöstä, mutta merisuola ei ole kuitenkaan samaa kuin tuo "epsom salt" joka on magnesiumsulfaattia. Vai saako sitä vain apteekista ihan magnesiumsulfaattina?

[joedoe]

Kyllä, ei näköjään toi linkki tullut viestiin mukaan

http://www.akvaarioon.fi/epages/TP.sf/f ... 4200001112

[Hedelmiina]

Kiitos vastauksista.

Hedelmiina: kuumavesiputkissa kasvaa AINA mikrobeja. Vanhoissa taloissa kupariputkista vielä lisäksi liukenee kuparia kuumaan veteen. Mm. em. syistä ruuanlaitossa ja vaikka pikakahvinlaitossa otetaan hanasta KYLMÄÄ vettä, eikä lasketa kuumavesihanasta. Juuri tällaista asennetta nyt tähän kaipasinkin, kun kala tekee kuolemaa Lisäksi rengaskaivo ja porakaivo ovat kaksi täysin eri asiaa. Kiitos kuitenkin osallistumisesta keskusteluun, vaikkei suomi24-tyylisestä panettelusta nyt ihan hirveästi apua olekaan. Toivottavasti sait kuitenkin itsellesi hyvän mielen.

En tiedä mistä mä tuon porakaivon tuohon vedin, luinkohan peräkkäin kahta eri keskustelua.. Sori, siis kaivot ja niiden toimivuus eivät siis ole mulle ennestään tuttuja missään muodossa, siksi kysyin, mitä sieltä voi mahdollisesti liueta ja miksi se lämmitetään mikrossa. Ei mulla ollut missään kohtaa ajatuksena ketään panetella, ainoastaan heitin kysymyksiä kun ei ollut tuttua mulle ja jäin ensimmäisenä miettimään tuota korkeaa nitraattipitoisuutta ja miksi se ei laske sekä onko siihen liittyen syynä tuon kalan sairastuminen. Mutta kysymykseni eikä mahdolliset vastaukseni saattane sinulle tuoda mitään apua ja mikäli jatkossakin ymmärrät vastaukseni panetteluna, niin en lähde kommentoimaan asioita sen enempää. Tsemppiä ja toivottavasti asiat ratkeaa hyvin päin.

[Kris]

Pesit kolmasosan hiekasta ja suodattimen... sen ei pitäisi aiheuttaa nitrAAtin kohoamista noihin lukemiin! Paljonko arvo oli esim. viikko ennen tuota toimenpidettä? Sen nitraatin lähde pitäisi selvittää, aivan kuten Hedelmiina ehdotti. Kaivoon "tuprahtanut" jotain ylimääräistä? Kannattaa testata kaivoveden nitraatti. Raato jossain? Rapuja tuotu äskettäin...niiden mukana voinut tulla joku mikrobi ---> kun lisätään korkea nitraattitaso ---> vesipöhö (joka on epämääräinen oireyhtymä).

Suolakylpyyn voi käyttää tavallista ruokasuolaa, mutta joditonta (=sininen purkki punaisen sijaan).

[Sisso]

Olen Krisin kanssa samoilla linjoilla, joku tässä ei nyt ihan stemmaa.

Nitraattia nitraattina ei varastoidu akvariossa mihinkään muuhn paitsi kasveihin, ei siis esimerkiksi suodattimiin tai pohjaan. Pohjassa ja suodattimissa voi kyllä muhia orgaanista jätettä, jonka möyhiminen tai pöyhiminen voi vapauttaa typpeä veteen, mutta tällöin pomsahtaisi ensimmäisenä NH3/NH4 ja sen jälkeen NO2->NO3. Mikäli ilmoitettu nitraattiarvo olisi seurausta tällaisesta reaktiosta, kaloja tuskin olisi elossa valtaisan nitriittipamauksen jäljiltä. Kalojen käytös olis kertonut jos akvaariossa olisi ollut yhtään reippaammin nitriittiä, mitä ilmeisesti ei ole tapahtunut? Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle?

-Testi valehtelee. Niillä on taipumusta tähän ja syykin tiedetään.

-Kuten Kris epäilee, kaivoveteen on voinut päästä nitraattia.

Nitraatista on helppo päästä eroon vettä vaihtamalla, no problem.

Kasvit on hyvin herkkiä suolalle, joten kannattaa harkita sen käyttöä tarkkaan. Samoin suomuttomat kalat. Ongelmasta riippuen voidaan käyttää ruokasuolaa tai sitten magnesiumsulfaattia (MgSo4), hiukan lisää http://forum.simplydiscus.com/archive/i ... 25743.html. Bloat+muut sisäiset ongelmat http://www.simplydiscus.com/library/dis ... peye.shtml. Apteekissa voi olla MgSo4 hyllyssä, yleensä kuitenkin tilaustavaraa. Nopeammin, ja todennäköisesti halvemmalla, voit saada sitä ihan akvatarvikekaupasta, esim http://www.akvaarioon.fi/epages/TP.sf/f ... 0223810534.

Tähän asti NO3 pysynyt viitearvoissa kalojen lisäyksistä johtuvia...

Mikä tämä "viitearvo" on? Ihmisillä tuntuu olevan siitä isojakin käsityseroja. Kun lisää kaloja, voisi olla hyvä himmata hiukan ruokinnasta hetkeksi, tällä välttää nitriittipiikit.

En lähtisi yhden kalat takia lääkitsemään koko akvaariota, etenkin bakulääkkeillä saa koko pytyn kasveja myöten herkästi sekaisin ja sen jälkeen ongelmana voikin olla nitriitti. Jos useampi kala oireilee, sitten uusi tilannekartoitus ja lääkitys harkintaan.

[Bluefrog]

Kiitos vastauksista.

Hedelmiina: kuumavesiputkissa kasvaa AINA mikrobeja. Vanhoissa taloissa kupariputkista vielä lisäksi liukenee kuparia kuumaan veteen. Mm. em. syistä ruuanlaitossa ja vaikka pikakahvinlaitossa otetaan hanasta KYLMÄÄ vettä, eikä lasketa kuumavesihanasta. Juuri tällaista asennetta nyt tähän kaipasinkin, kun kala tekee kuolemaa Lisäksi rengaskaivo ja porakaivo ovat kaksi täysin eri asiaa. Kiitos kuitenkin osallistumisesta keskusteluun, vaikkei suomi24-tyylisestä panettelusta nyt ihan hirveästi apua olekaan. Toivottavasti sait kuitenkin itsellesi hyvän mielen.

Bluefrog: Kiitos asiallisesta vastauksesta. Olen yrittänyt tiirailla (tosin ilman mikroskooppia) kalaa, enkä ole nähnyt viitteitä loisista.
FishChannel.com:in Neale Monks, Ph.D.:n artikkelista "Dropsy (edema), Malawi Bloat and Similar Syndromes" puhuttiin myös tuosta, että kultakaloja ja kilkkejä on parannettu, mutta pienemmät kalat kuten miljoonakalat ja tetrat yleensä on armollisempaa vain lopettaa. Kiitos myös kannustuksesta: yritän hoitaa kalaa, mutta jos lääkityksestä huolimatta ei piakkoin tule muutosta parempaan, pakko on parven alfauros päästää autaammille kalavesille.

joedoe: Kiitos vastauksestasi. Tarkentaisitko vielä, tarkoitatko bakteeriliuosta?

Olen yrittänyt etsiä suolakylpyyn pätevää ja pitävää ohjetta. Mitä se suolakylpyyn käytettävä suola on kauppanimeltään Suomessa? FishChannelilla kerrottiin siitä, että käyttämällä väärää suolaa (ilmeisesti normaalia merisuolaa) saa vielä kidutettua jo kärsivää kalaa lisää, koska (meri)suolavesihän aiheuttaa osmoosia eli imeyttää entistä enemmän nestettä kudoksiin. Joissain vanhoissa ketjuissa täälläkin kyllä varoitellaan pöytäsuolan käytöstä, mutta merisuola ei ole kuitenkaan samaa kuin tuo "epsom salt" joka on magnesiumsulfaattia. Vai saako sitä vain apteekista ihan magnesiumsulfaattina?

Epsomin suola:http://aqua-web.fi/forum/viewtopic.php?t=188089 Näemmä kiekkoharrastajatkin yrittävät mieluummin ensin pelastaa..

[Kris]

Niin hei se partamonni ainakin todennäköisesti kuolee suolakylpyyn, eli ei sille suolaa!

[Bluefrog]

Niin hei se partamonni ainakin todennäköisesti kuolee suolakylpyyn, eli ei sille suolaa!

Hyvä täydennys. eli tosiaan karanteeni akva käyttöön tai kylvetys..ei tehdä mitään erikoisia murtovesiversioita.

[laars]

Kiitos kaikille tasapuolisesti.

Epsom Salt = magnesiumsulfaatti, eli täysin eri aine kuin merisuola = natriumkloridi. Epsom Saltia löysin edullisimmillaan panimotuotteita kotikäyttäjille myyvästä nettikaupasta (lappo.fi), jossa sen hinta lähetyskuluineen jäi n. 15 € / kg. Akvaario(netti)liikkeessä 5 l liuospurkki maksoi lähes 50 € ilman lähetyskuluja, eikä liuoksen vahvuutta ollut mielestäni merkattu. Ainakaan Lahden seudulla yhdestäkään apteekista ei saanut magnesiumsulfaattia muuten kuin tabletteina, ja tällöin siihen on lisätty sideainetta, jota ei tietääkseni akvaariokalaoille suositella. Myöskään hevostarvikeliikkeistä magnesiumsulfaattia ei löytynyt, vain erilaisia yhdisteitä, joissa sitä oli käytetty.

Kirsikkabarbi oli kolme vrk sairaala-akvassa. Suomut alkoivat sulkeutua ja turvotus hieman hävitä. Kaverina ollut mustaneontetra (kolhupotilas) alkoi olla hyvin kolmantena päivänä hyvin passiivinen, joten laitoin kaverukset takaisin pääakvaan kolmantena päivänä, kun kuuri olisi ohjeen mukaan pitänyt uusia. Päätin ottaa riskin: koska kukaan muu ei vieläkään ollut sairastunut, tuskin mistään kauhean tarttuvasta kyse. Tarkoituksena seurata potilaiden vointia tiiviisti, ja mikäli oireet jatkuvat/pahenevat, kylvetykset ohjeen mukaan lääkeliemessä 30 min / vrk.

TA-DAA! Nyt en enää erota, kuka kirsikkabarbeista oli se potilas, se on niin hyvin parantunut. Mustaneontetran kolhu näkyy yhä, mutta se on muuten voimissaan, eikä mikään bakuoireiluita ole ilmennyt, joten taitaa olla voiton puolella sekin. Kumpaakaan en ole pääakvaan palauttamisen jälkeen lääkeliemessä kylvettänyt.

Laitan tarkat tiedot, koska toivottavasti tästä voi olla jollekin toiselle tulevaisuudessa apua:
-29 l (reikä-)kannellinen muovilaatikko (HongKongista 15 € /4 kpl) pestiin tulikuumalla vedellä huolellisesti ennen käyttöä
-koristeilmapumppu Sera air 110 plus
-puolet vedestä pääakvasta
-puolet vedestä hieman lämpimämpää uutta vettä, johon sekoitin Sera Baktopur Directin 1/2 tbl (koska vettä yhteensä 25 l)
-piilopaikaksi putipuhdas akvaariokoriste stressin vähentämiseksi (koriste myös piti pumpun paikoillaan pohjan tuntumassa)
-ei hiekkaa, kasveja tms. muuta eloperäistä
-nostin lämpötilaa pari astetta normaalista (oli jossain kiekko- tai kultakalapelastusohjeessa)
-ruokin kalat hyvin ennen siirtoa (jotta jaksavat paastota sairaala-akvassa - akvaariokaupan myyjän ohje)
-en ruokkinut kaloja sairaala-akvaariossa lainkaan (jottei nitraatti/nitriittipiikkejä tule - akvaariokaupan myyjän ohje)

Lopputulos: koko akvaarion bakteerikantaa ei tarvinnut tuhota, potilaat paranivat (ainakin toistaiseksi)
Nitraattia vedessä on vieläkin, mutta se on alenemaan päin, kiitos vedenvaihtojen. Vielä ei edes lapputestillä kuitenkaan päästä mihinkään <25 lukemiin. Sen verran tuosta "vesipöhöstä" tuli tässä yhteydessä opiskeltua, että mikäli kirsikkabarbi alkaa uudestaan oireilla, se on todennäköisesti merkki siitä, ettei pelkkä antibioottikuuri riittänyt pelastamaan sisäelimiä, vaan vahinko todellakin oli jo ehtinyt tapahtua. Siinä tapauksessa en enää anna kalan kärsiä, vaan napsautan niskat poikki. Jos munuaiset ja maksa ovat pahoin vaurioituneet, kalan pitäisi alkaa oireilla melko pian uudestaan.

Monniset kutivat yhden kokonaisen päivän, ja munia saatiin talteenkin muutama sata. Erillistä poikasakvaa ei alettu tähän hötäkkään perustamaan, ja taisivat keltabarbit napsia poikaset kelluvasta poikasakvasta sitä mukaa suihinsa, kun ne sieltä kuoriutuivat. Ensi kerralla sitten pannaan munat talteen poikasakvaan, jos vaikka saataisiin monnisvauvoja. Iso akvaario (720 l) odottaa asukkaita tyhjillään, joten sinne mahtuisi pikkumonnisia vipeltämään hyvinkin muutama kymmenen. Mutta tämä onkin sitten täysin toinen tarina.

[Bluefrog]

Kiitos kaikille tasapuolisesti.

Epsom Salt = magnesiumsulfaatti, eli täysin eri aine kuin merisuola = natriumkloridi. Epsom Saltia löysin edullisimmillaan panimotuotteita kotikäyttäjille myyvästä nettikaupasta (lappo.fi), jossa sen hinta lähetyskuluineen jäi n. 15 € / kg. Akvaario(netti)liikkeessä 5 l liuospurkki maksoi lähes 50 € ilman lähetyskuluja, eikä liuoksen vahvuutta ollut mielestäni merkattu. Ainakaan Lahden seudulla yhdestäkään apteekista ei saanut magnesiumsulfaattia muuten kuin tabletteina, ja tällöin siihen on lisätty sideainetta, jota ei tietääkseni akvaariokalaoille suositella. Myöskään hevostarvikeliikkeistä magnesiumsulfaattia ei löytynyt, vain erilaisia yhdisteitä, joissa sitä oli käytetty.

Kirsikkabarbi oli kolme vrk sairaala-akvassa. Suomut alkoivat sulkeutua ja turvotus hieman hävitä. Kaverina ollut mustaneontetra (kolhupotilas) alkoi olla hyvin kolmantena päivänä hyvin passiivinen, joten laitoin kaverukset takaisin pääakvaan kolmantena päivänä, kun kuuri olisi ohjeen mukaan pitänyt uusia. Päätin ottaa riskin: koska kukaan muu ei vieläkään ollut sairastunut, tuskin mistään kauhean tarttuvasta kyse. Tarkoituksena seurata potilaiden vointia tiiviisti, ja mikäli oireet jatkuvat/pahenevat, kylvetykset ohjeen mukaan lääkeliemessä 30 min / vrk.

TA-DAA! Nyt en enää erota, kuka kirsikkabarbeista oli se potilas, se on niin hyvin parantunut. Mustaneontetran kolhu näkyy yhä, mutta se on muuten voimissaan, eikä mikään bakuoireiluita ole ilmennyt, joten taitaa olla voiton puolella sekin. Kumpaakaan en ole pääakvaan palauttamisen jälkeen lääkeliemessä kylvettänyt.

Laitan tarkat tiedot, koska toivottavasti tästä voi olla jollekin toiselle tulevaisuudessa apua:
-29 l (reikä-)kannellinen muovilaatikko (HongKongista 15 € /4 kpl) pestiin tulikuumalla vedellä huolellisesti ennen käyttöä
-koristeilmapumppu Sera air 110 plus
-puolet vedestä pääakvasta
-puolet vedestä hieman lämpimämpää uutta vettä, johon sekoitin Sera Baktopur Directin 1/2 tbl (koska vettä yhteensä 25 l)
-piilopaikaksi putipuhdas akvaariokoriste stressin vähentämiseksi (koriste myös piti pumpun paikoillaan pohjan tuntumassa)
-ei hiekkaa, kasveja tms. muuta eloperäistä
-nostin lämpötilaa pari astetta normaalista (oli jossain kiekko- tai kultakalapelastusohjeessa)
-ruokin kalat hyvin ennen siirtoa (jotta jaksavat paastota sairaala-akvassa - akvaariokaupan myyjän ohje)
-en ruokkinut kaloja sairaala-akvaariossa lainkaan (jottei nitraatti/nitriittipiikkejä tule - akvaariokaupan myyjän ohje)

Lopputulos: koko akvaarion bakteerikantaa ei tarvinnut tuhota, potilaat paranivat (ainakin toistaiseksi)
Nitraattia vedessä on vieläkin, mutta se on alenemaan päin, kiitos vedenvaihtojen. Vielä ei edes lapputestillä kuitenkaan päästä mihinkään <25 lukemiin. Sen verran tuosta "vesipöhöstä" tuli tässä yhteydessä opiskeltua, että mikäli kirsikkabarbi alkaa uudestaan oireilla, se on todennäköisesti merkki siitä, ettei pelkkä antibioottikuuri riittänyt pelastamaan sisäelimiä, vaan vahinko todellakin oli jo ehtinyt tapahtua. Siinä tapauksessa en enää anna kalan kärsiä, vaan napsautan niskat poikki. Jos munuaiset ja maksa ovat pahoin vaurioituneet, kalan pitäisi alkaa oireilla melko pian uudestaan.

Monniset kutivat yhden kokonaisen päivän, ja munia saatiin talteenkin muutama sata. Erillistä poikasakvaa ei alettu tähän hötäkkään perustamaan, ja taisivat keltabarbit napsia poikaset kelluvasta poikasakvasta sitä mukaa suihinsa, kun ne sieltä kuoriutuivat. Ensi kerralla sitten pannaan munat talteen poikasakvaan, jos vaikka saataisiin monnisvauvoja. Iso akvaario (720 l) odottaa asukkaita tyhjillään, joten sinne mahtuisi pikkumonnisia vipeltämään hyvinkin muutama kymmenen. Mutta tämä onkin sitten täysin toinen tarina.

(sori oli ihan pakko)