Eri sinisilmien, etenkin kultasinisilmän (Pseudomugil furcatus), vaatimista vesioloista löytyy eri lähteistä ristiriitaista tietoa.
Markku Varjon mukaan kokonaiskovuuden minimi olisi jopa 8 ja pH 7-8. Fishbase taas kertoisi, että jo gH 5 kelpaisi, ja pH-arvoksi niinkin laaja haarukka kuin 6-8. Tämä varsin asiallisen näköinen sivusto taas ei ota kantaa kovuuteen, mutta mainitsee lajin kotivesien pH-arvoksi 7-8. Pienen Akvaariokaupan Mari oli sitä mieltä, ettei vettä tarvitse näille kovettaa. Helsingin (ja näinollen muunkin Suomen) pehmeä vesi olisi siis sellaisenaan sopivaa. Samanlaisen vaikutelman sain haulla löytämästäni ikivanhasta keskustelusta Alixin sanomana.
Mielipiteitä, omia kokemuksia, lisää lähteitä?
Vesistötieteen ja kalabiologian kurssikirjoista (joita on tullut kyllä muutama kahlattua läpi) en ole löytänyt mainintoja siitä, että minkään lajin edustajan olisi todettu olevan erityisen tarkka veden ionipitoisuudesta: hyvin matalalle (alle 6) laskevan pH-arvon vaikutuksista sen sijaan on löytynyt paljonkin tutkimustietoa. Tosin lähes kaikki tutkimukset on tehty lauhkean vyöhykkeen kookkailla lohi- ja ahvenkaloilla, joten niistä on vaikea vetää päätelmiä trooppisiin pikkukaloihin.
Läheisen serkun pilkkusinisilmän (P. gertrudae) taas kehutaan täällä viihtyvän melkein missä tahansa, ja lajin kotivesienkin pH näyttää laskevan jopa niinkin alas kuin 5,2, mutta sillekin Fishbase antaa minimikovuudeksi gH 5.
Viime aikoina pääkaupunkiseudulla on ilmeisesti ollut tarjolla myös suosinisilmää (P. paludicola) joka näyttäisi sekin olevan hyvin monenlaisten vesien asukki. Täältä lainattua: "Pseudomugil paludicola are probably euryhaline and tolerate a wide range of environmental conditions" eli nämä sietäisivät jopa suolapitoisuuden vaihtelua. Kuitenkin Fishbase sanoo tässä tapauksessa näin: "pH range: 7.0 – 8.0; dH range: 20 "
Muista sukulaislajeista viirikirjokala näyttäisi kaikkien löytämieni lähteiden mukaan viihtyvän pehmeässä ja happamassa vedessä. Sädekalalle taas löytyy kutakuinkin joka paikasta minimikovuudeksi gH 10 ja pH yli 7, joissakin mainitaan lajin viihtyvän ajoittain suolapitoisessakin vedessä. Varjo vielä erikseen varoittaa kalan olevan herkkä pehmeälle ja happamalle vedelle - Mari taas oli näidenkin kohdalla sitä mieltä, ettei veden kovettaminen ole tarpeen.
Oma lehmähän tässä tietysti pohjimmiltaan on ojassa. Paikalliseen liikkeeseen oli tullut parvellinen kauniita kultasinisilmiä. Ihastuin niihin, mutta kovan veden allasta ei ole. Tähän mennessä löytyneiden lähteiden mukaan yhteiselo punapäätetrojen ja muiden pehmeän veden asukkien kanssa ei kuitenkaan onnistu mitenkään, ja näyttää vahvasti siltä ettei ainakaan Reporanka kertakaikkiaan pysty tilaamaan mitään muuta sinisilmälajia.
Muuttaisiko sitä sitten yhden altaan kovavetiseksi...
