Kertomuksia pieleenmenneistä akvaarionpitopuuhista

[srd]

Serkullani oli 120 litraisessa 8 kultakalaa 2 partamonnia (pariskunta ) ja parvi kardinaalitetroja sekä milliksiä, painotus sanalla oli. Hoitorutiinit: Vettä vaihtoon kun kerkeää, ei lannoitteita eikä vedenparannusaineita (ei siellä kyllä ollut kukkiakaan).

Kun minä viimein näin tankin sen kansilasi kasvoi hometta. Siellä oli ne kaksi partista, kardinaalitetra ja 3 rullaselkäistä millistä ja pohjalla 2 cm kalakakkaa. Yäk. Onneksi serkkuni on kuitenkin pohjimmiltaan fiksu likka ja hän antoi miun tehdä asialle jotain. Millikset lähti uuteen kotiin, minä raakasin omasta akvastani kukkia sinne, akvaan ostettiin lämmitin, kardinaalille hankittiin parvi ja hieno punainen taisto ostettiin pääkalaksi. Ja joo, ne kaksi partista on siellä edelleen ja kauhulla odotan koska siellä on tsiljoona partista. Kaikkea ei voi saada...

Legendaarinen kultakala maljassa on se henkilökohtainen pohjanoteeraus. Kultiksen onneksi kissa teloitti sen muutaman kuukauden 'kidutuksen' jälkeen.

[janecky]

Kaveri sai tutultaan lahjaksi akvaarion kaloineen, kyllästyi kuulemma kun kalat ei kestänyt hengissä. Siellähän oli sitten valikoimassa 3 aikuista koiraslehtikalaa, platyja, neontetroja ja 2 erilaista monnista.

Ensimmäisen kerran soittaissaan ihmetteli että miksköhän platyt kuolee ja tetratkin "häviää" johonkin, vaikka kuinka paljon laittaisi vedenparannusainetta. Mutta lehtikalat oli "terhakoita" kun ne niin ripeästi hyökkäili hassusti vinottain.

Toisella kerralla oli lehtikalat yllättäen tappaneet toisensa.

Kolmannella soitolla hän kertoi saaneensa hurjasti hyviä neuvoja . Tyhjätä kuukauden välein ja vaihtaa koko vesi, sekä puolen vuoden välein pestä hiekka. Niin tunnollisesti oli seurannut ohjetta, eikä hengissä ole enää kuin yksi kala .

[Ruu]

"Veden hinta on noin 2,7e/kuutio" Tämä teksti otettu täältä:
http://www.kruuy.edu.hel.fi/ymparisto/e ... aasto.html

Joten ei tuo niin suuri menoerä ole

Ei se veden hinta niin päätä huimaa mutta sähkölasku saa ottamaan pöydänreunasta kiinni.

[-MursuMarsu-]

Kehtaisko tätä edes kertoa,mutta ala-aste ikäisenä sain käsiini sellaisen n.20l muovialtaan ja sinne sitten hommasin hiekkaa pohjalle ja pari muovikasvia. Lampun sijaa toimitti koulupöydän valaisin. Suodattimesta ei tietoakaan.

Eläinkaupasta kävin hakemassa sitten kultakalan ja albiinomonnisen sinne törppööni.

Voi vaan arvata ettei kaloilla kovin pitkä elämä ollut..oliskohan ollut n.3vk jos sitäkään.
Kun huomasin että kalat alkoi mennä huonon näköisiksi niin yritin elvyttää niitä siten että puhalsin mehupillillä kuplia altaaseen.

Ihmettelen vaan näin jälkeenpäin että miksiköhän kummassa se eläinkaupan täti ei edes kysellyt minulta et minkälainen allas on jne. lykkäs vaan fisut pussiin ja hymyillen otti mun viikkorahat.
(samainen eläinkauppa myi minulle myöhemmin hiirenkin ilman vanhempien lupaa)

Vielä enemmän ihmetyttää vanhempani että miksiköhän ne antoi mun rääkätä niitä kalaparkoja niin.

[rosalinda]

Vuonna 1979 sain ekan akvaarion n.90 litranen (siis. sen 5 litran lasipurkin jälkeen). Siellä oli tietty aluks ne miljoonakalat. Sitten tuli kultakaloja 4-5kpl. Ruokkiminen oli kivaa joten "akvaario" oli jatkuvasti aivan samea liiasta ruokinnasta, sitä kesti n.vuoden. Kalatkin vaihtui... sain tutulta 5kpl täysikasvuisia lehtikaloja . 4 isointa kuoli viikon sisällä, ja pienin niistä sinnitteli muutaman vuoden.
Siitä viisastuneena: Hiekat pesin tietty joka kuukausi. Veden vaihto ja pumpun pesu joka viikko. Sen muistan että ne miljoonakalat sikisi aivan hirveesti, niitä laitoin vessan pönttöön haavi tolkulla.

[Fakkenoo]

Sain siskoltani vuonna 1 ja 2 128l akvaarion kalastoineen päivineen.

Asukit
neontetroja
kardinaalitetroja
intiaanisulkia
helmirihmapariskunta
3 eri värimuotoa sinirihmoja
5 tiikerinuoliaista
partamonni pariskunta, lukematon määrä poikasia
platyjä
monnisia 3-4 eri lajeja, noin 10-15

Minä onnellisen tietämättömänä annan ruokaa, etteivät ole nälissään.
Vettä vaihdettiin kerran kuussa 25%

Kaupasta jotain lannoitepalleroita kasvien juurien lähelle, ei siis upotettu pohjalle. Viikon päästä ihmetellään, kun allas on niin vihreä levästä ja kalat rupeaa putoileman yksi toisensa perään. Tiikerinuoliaiset etunenässä.

Pikkuisen tuli takapakkia ja loput sitkeät sissit selvisivät kai tahdon voimalla.
Kysyipä tuo sisareni, kun ostin joku aika sitten toimivan akvaarion, että pesit kai hiekan hyvin.

[Kaiku]

Olisihan sitä ollut niissä alkuaikojen akvaarioissa korjaamisen varaa... Olen onneksi (?) ollut aina lukutoukka ja ennen akvaariorahojen säästämistä oli Markku Varjon Akvaariomaailma luettu liki puhki. Sen ohjeilla akvaariota hoidettiin, joten mitään isoa katastrofia ei tullut, paljon pikkujuttujen korjailua olisi ollut...

Eka akvaario tuli siis rippilahjarahoilla 1993 ja oli 128 litrainen. Kalastossa suurin moka oli leväbarbit 2-3 kpl, joita "piti" olla jokaisessa purkissa ja jotka kirjan mukaan sinne juuri ja juuri mahtuivatkin. Muita kaloja oli pitkään 12 kpl parvet intiaaninsulkia ja mustaneontetroja, kääpiörihmakalapari, piikkisilmiä 6 kpl (sorapohjalla tietysti, kun hiekka on auttamattoman huono...) ja partamonni. Vettä vaihdoin parin viikon välein tavallisesti 4 ämpärillistä. Pohja imuroitiin ja sisäsuodatin pestiin joka toisella kerralla.

Myöhemmin ostin toisen samankokoisen akvaarion ja siinä piti sitten kokeilla pitää myös sinirihmakaloja (jotka on parikaloja ja mahtuvat hyvin 128 litraiseen), mutta ne riehuivat niin että oli palautettava ne kauppaan (mikään ihme...). Pintakaloina yritettiin sitten miljoonakaloja, jotka tietysti kuukahtivat parissa viikossa... Punapääbarbeja tässä sitten lopulta asusteli vakituisemmin. Muuta kalastoa en muista, liekö kuparimonnisia ollut 5-6 kpl. Molemmat purkit kypsytettiin tietysti kalallisesti, mutta onneksi sentäs maltoin niitä ostella vähän kerrallaan lisää (ei ruumiita aloitusvaiheessa).

[Damae]

Täälläkin oli joskus vuonna 1 pienessä purkissa milliksiä jotka sikisivät minkä ehtivät. Itse en tätä muista, onneksi. Äidin mukaan kaloja oli niin paljon että suodatinkin tukkeutui poikasista. Niitä sitten kauhottiin vessanpöntöstä alas.

Toinen kamaluus on 90-luvun puoliväliltä jolloin ensimmäisen akvani hommasin. Se oli muistaakseni n. 65l allas johon ostin kaksi sinirihmakalaa ja kolme kuparimonnista. Rihmat sattuivat sitten olemaan molemmat uroksia, ja sotahan siitä syttyi. Onneksi olin sen verran "älykäs" että keksin viritellä keskelle allasta kanaverkosta ja tyllistä aidan että rihmat eivät tappaisi toisiaan ennenkö ehdin löytää molemmille uudet kodit. Monnisille jätin pienet kulkureiät verkon alalaitaan. Näin jälkeenpäin valokuvista katseltuna aika hullunkurinen viritys, mutta ajoi asiansa; molemmat kalat elivät pitkän elämän uusissa kodeissaan.

Ihan lähipiirissä oli aikanaan n. 120l akva jossa asusti kaksi aikuista lehtikalaa ja hyvin suuri (varmaan lähemmäs 30cm!) pleko. Kalat olivat tulleet "perintönä" alkuperäisen omistajan kuoltua. Akvaariossa oli valot vain silloin kun kaloja ruokittiin, kasveina kaksi muovihökötystä ja koristelinna. Näin monnin liikkuvan vain muutaman kerran vuosien aikana. Monni eli kuitenkin reippaasti yli 15 vuotta.

[Fakkenoo]

Vajaa 10 vuotta sitten, uskoin mitä sisareni sanoi...Tulos oli tosiaan surullinen. Ihme kai se olisi tuolla kalastolla ollut, jos olisivat hengissä selvinneet. Puhumattakaan lannoitus tyylistä ja ruokinnasta...Ruokaa niin paljon kun jaksoivat ja vähän lisää, jos vaikka joku jäi ilman...

Tuon edellä mainitun kalasto oli hyvä maineisesta Tikkurilan akvaarioliikkeestä hankittu.

[rullarapu]

Nostelempahan tämän täältä pohjamudista pois

Ite ihmettelin joskus myöhemmin kovasti kun mulla ei ollut koskaan akvaarionpidon alkuaikoina mitään ongelmia... Olihan mulla siellä kuitenkin kultakaloja, rihmakaloja, partiksia, leväbarbeja ja neontetroja, vettä vaihtelin kyllä innokkaasti ja ruokaa tajusin antaaa tarpeen mukaan, mutta pH:sta ei ollut mulla hajuakaan enkä muista olinko tietoinen vedenparannusainettakaan joku kokeneempi akvaristituttavani kylläkin ihmetteli, että miten voi olla mahdollista ettei sieltä ollut kuollut puolenkaan vuoden päästä yhtäkään kalaa. Tuntui että sitten kun aloin päästä jyvälle pH:n ja muiden vastaavien saloista, niin alkoi porukkaa pikkuhiljaa tippua. En siis tarkoita että kaikkien pitäisi vaan sokeana hoitaa akvaariotaan ja luottaa että kaikki menee hyvin, mutta... ...

Jos ei muuten niin kantapään kautta. Nykyään olen ryhdistäytynyt jopa kiekkokalojen kudetuksessa, joskus aikoinaan kun oli kiekkokalatkin haaveissa vain.

[-Tassu-]

Hmm, lasketaanko akvaariokokeiluiksi lapsuuden aikaisia ahvenia ämpärissä, uimarannalle kaivettuja kanavia joihin kiikutettiin muovipussilla pyydystettyjä kalanpoikasia tai sammakonkutua kylpyammeessa (joka vanhempien määräyksestä kiikutettiin pihalätäkköön - ja oli seuraavana päivänä kadonnut lammikon kuivuttua auringossa.. )

Varsinainen akvaarioharrastus alkoi joskus 80-luvun jälkipuoliskolla 100-litraisesta valmispaketista. Pyttymme sisältö muotoutui tarkan harkinnan tuloksena, kyläkirjastomme kaikkien kahden akvaariokirjan ja lähikaupungin ystävällisen eläinkauppiaan avustuksella.

Sisustussuunnitelmakin tehtiin ruutupaperille; tähän nurkkaan suodatin, viereen lämmitin, yksi jättiläismiekkakasvi, yksi kääpiökeihäslehti ja puska jotain nopeakasvuista - olisikohan ollut intianvesitähdikkiä. Keskelle kanto, huolella kuurattu ja keitetty. Pari kaunista kiveä. Sorapohja, tietysti!

Kalalajien yhteensopivuus oli tärkeää, mutta pH-testi ainoa, joka raaskittiin ostaa Lämpömittarina toimi pitkään vauvan kylpylämpömittari, kunnes sijoitimme oikeaan, imukupilla kiinnitettävään akvaariomittariin. Mistään bakteerivalmisteista ei oltu kuultukaan, akvaario kypsyteltiin pikkuhiljaa ensin kasveja, sitten kaloja lisäilemällä. Ihan kirjaoppien mukaisesti siis. Vedenvaihdot tehtiin kerran viikossa, melkein kellon mukaan. Joka toinen kerta pestiin suodatin, mutta "suursiivouksia" ei enää suositeltu, vaikka niistä huhuja aiemmin akvaarioita omistaneilta tutuilta kuulinkin

Kalastona toimi partamonnikoiras (talonmies), kaksi leväbarbia (siivoojat), helmirihmakalapariskunta (isäntäväki itse) ja kuusi neontetraa (muu henkilökunta). Näin jälkeenpäinkin muistellen ihan toimiva, kestävä ja pitkäikäinen peruskalasto, joka "ydinjoukkona" pysyikin lähes muuttumattomana seuraavat kymmenen vuotta. Tosin nykyään akvaarion tilavuus olisi ainakin tuplasti suurempi Tuon 100-litraisen paketin suodatin on muuten viime ajat liikuttanut vettä 60-litraisessa rihmakalojen poikasaltaassa Teho juuri sopiva siihen tarkoitukseen!

Partamonnille hankittiin pian kaveri, joka sattui olemaan toinen koiras. Kumpikin asui omaa päätään akvaariosta. Keskellä kun osuttiin vastakkain, seurasi painiottelu. Jossain vaiheessa toinen kaveruksista katosi jälkiä jättämättä.. Neontetroja oli parhaimmillaan toista kymmentä, vähimmillään vain neljä. Kutivat lähes joka vedenvaihdon yhteydessä, mutta poikasia näkyi harvoin. Viimeiset muuttivat meiltä uuteen kotiin tänä kesänä. Leväbarbit kasvoivat aina kolmessa-neljässä vuodessa ulos altaasta, lahjoitettiin pois ja ostettiin uudet tilalle. Kun 90-luvun puolessa välissä tuli lähtö toiseen päähän Suomea, oli suurin osa kaloistamme yhä niitä alkuperäisiä. Rihmakalat sitten muuttivat mukanamme ja elivät useita vuosia sen jälkeenkin.

Pienempiä akvaarioita miljoonakaloineen tuli ja meni. "Isossa" altaassa nähtiin vakioasukkaiden lisäksi erinäinen määrä vierailevia tähtiä. Oli taistelukalakoiraita useitakin (ei kuitenkaan samaan aikaan!), seeprakaloja, intiaaninsulkia, kelta- ja tiikeribarbeja.. Ehkä epäonnistuneimmat valinnat olivat kaksi tiikerinuoliaista ja pusukala Osa kuoli pois (kummallista.. ), osa havaittiin ei-sopiviksi altaaseemme ja lahjoitettiin kavereille tai kauppaan.

Paljon on vettä virrannut 20 vuoden aikana Suurimmat muutokset oman harrastukseni aikana ovat tainneet tapahtua kalojen tilasuosituksissa sekä internetin läpimurrossa..

[ansu75]

minä kun aloitin vuosi sitten tätä akvaarioharrastusta, niin äitini kehoitti ottamaan 128litraiseen parit helmirihmakalat, kun ne on niin nättejä. Hänelläkin niitä oli pienemmässä purkissa joskus 80 luvulla. Se äidin akvaario on vielä olemassa, mutta siinä onneksi nykyisin asustaa vain kaktuksia aikoinaan äidin akvanpito loppui, kun 2 kertaa kalat kuoli pilkkutautiin, vaikka akvaario tyhjennettiin ja desinfioitiin välillä.. Äidin mukaan se pilkkutauti oli tiivisteissä, joista se tartutti uudet kalat...

[allablaze]

Olihan täälläkin noita virityksiä...
Oikeastaan muuten meni kaikki hyvin, 70 litraisessa oli miljoonakaloja, ja omasta porakaivosta tuli kovahkoa vettä.
Mutta mitä ihmettä teki tulipyrstö siellä niiden seassa? Kärsipä tietenkin, mutta kun ei sitä päällepäin huomannut...
Jos oikein pieleen mennyt tarina pitää kertoa, niin se oli ehdottomasti miljoonakalojen ensimmäinen jalostus yritys. Ikää oli silloin 10 vuotta. Siirsin 20 litran muovi akvaarioon silmämääräisesti kauniita naaraita ja niille sopivasti komean ukon.
Päivällä koulusta tultuani huomaan että akvaario on tyhjä ja kalat kuivuneet pohjalle.
Ilmastimen letku oli irronnut moottorista ja laskenut vedet pihalle
Enpä ole paljoa ilmastimia käyttänyt sen jälkeen, mutta joskus kun sellainen on koristeena ollut, on se AINA varustettu takaiskuventtiilillä...

Ja mitä tulee akvaarion suursiivoukseen, meillä käy vieläkin ihmisiä kylässä jotka ihmettelevät: Eikö noin suurta akvaariota ole kamalan työläs hoitaa? Siinähän on hirveä peseminen! Miten saatte sen kannettua kylpyhuoneeseen?
Niinpä... Tokihan 500 litrainen akvaario tyhjennetään parikertaa kuussa ja pestään kylppärissä hiekkoja myöten

[Vazkitsa]

Muistui mieleen eräät tetrat joita oli noin 45 kpl ihmettelin kun kalat rupesi kupsahtelemaan yksi toisensa jälkeen.
Vesi arvot oli ok kaloissa ei ollut saurauden merkkejä no vettä Vaihtoon
ja uudeleen testausta taaskin kalaa kuoli monttu auki sitten siirsin 3 jäljellä olevaa tetraa lasipurkiin ja katsoin ei mitään vikaa.
pari päivää ihmeteltyäni ja laimentaessani vettä havaitsin että ph arvot edelleen samat vaikka kuinka laimensin.
Läpsäys otsalle ja testi viallinen juolahti mieleen ei kun Kaupaan kiirustu uudet testit kassiin ja kotia.

Kotona tarkistelin ph . arvot oli jotain 4,5 luokaa
vaikka olin vaihtanut vettä noh nykyään tarkistelen huolellisemmin viimeisiä päiväyksiä ja pidän kahdet eri testit varmuuden vuoksi
no anyway siitä on jo onneksi aikaa..