Hmm, lasketaanko akvaariokokeiluiksi lapsuuden aikaisia ahvenia ämpärissä, uimarannalle kaivettuja kanavia joihin kiikutettiin muovipussilla pyydystettyjä kalanpoikasia tai sammakonkutua kylpyammeessa

(joka vanhempien määräyksestä kiikutettiin pihalätäkköön - ja oli seuraavana päivänä kadonnut lammikon kuivuttua auringossa..

)
Varsinainen akvaarioharrastus alkoi joskus 80-luvun jälkipuoliskolla 100-litraisesta valmispaketista. Pyttymme sisältö muotoutui tarkan harkinnan tuloksena, kyläkirjastomme kaikkien kahden akvaariokirjan ja lähikaupungin ystävällisen eläinkauppiaan avustuksella.
Sisustussuunnitelmakin tehtiin ruutupaperille; tähän nurkkaan suodatin, viereen lämmitin, yksi jättiläismiekkakasvi, yksi kääpiökeihäslehti ja puska jotain nopeakasvuista - olisikohan ollut intianvesitähdikkiä. Keskelle kanto, huolella kuurattu ja keitetty. Pari kaunista kiveä. Sorapohja, tietysti!
Kalalajien yhteensopivuus oli tärkeää, mutta pH-testi ainoa, joka raaskittiin ostaa

Lämpömittarina toimi pitkään vauvan kylpylämpömittari, kunnes sijoitimme oikeaan, imukupilla kiinnitettävään akvaariomittariin. Mistään bakteerivalmisteista ei oltu kuultukaan, akvaario kypsyteltiin pikkuhiljaa ensin kasveja, sitten kaloja lisäilemällä. Ihan kirjaoppien mukaisesti siis. Vedenvaihdot tehtiin kerran viikossa, melkein kellon mukaan. Joka toinen kerta pestiin suodatin, mutta "suursiivouksia" ei enää suositeltu, vaikka niistä huhuja aiemmin akvaarioita omistaneilta tutuilta kuulinkin
Kalastona toimi partamonnikoiras (talonmies), kaksi leväbarbia (siivoojat), helmirihmakalapariskunta (isäntäväki itse) ja kuusi neontetraa (muu henkilökunta). Näin jälkeenpäinkin muistellen ihan toimiva, kestävä ja pitkäikäinen peruskalasto, joka "ydinjoukkona" pysyikin lähes muuttumattomana seuraavat kymmenen vuotta. Tosin nykyään akvaarion tilavuus olisi ainakin tuplasti suurempi
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Tuon 100-litraisen paketin suodatin on muuten viime ajat liikuttanut vettä 60-litraisessa rihmakalojen poikasaltaassa

Teho juuri sopiva siihen tarkoitukseen!
Partamonnille hankittiin pian kaveri, joka sattui olemaan toinen koiras. Kumpikin asui omaa päätään akvaariosta. Keskellä kun osuttiin vastakkain, seurasi painiottelu. Jossain vaiheessa toinen kaveruksista katosi jälkiä jättämättä.. Neontetroja oli parhaimmillaan toista kymmentä, vähimmillään vain neljä. Kutivat lähes joka vedenvaihdon yhteydessä, mutta poikasia näkyi harvoin. Viimeiset muuttivat meiltä uuteen kotiin tänä kesänä. Leväbarbit kasvoivat aina kolmessa-neljässä vuodessa ulos altaasta, lahjoitettiin pois ja ostettiin uudet tilalle. Kun 90-luvun puolessa välissä tuli lähtö toiseen päähän Suomea, oli suurin osa kaloistamme yhä niitä alkuperäisiä. Rihmakalat sitten muuttivat mukanamme ja elivät useita vuosia sen jälkeenkin.
Pienempiä akvaarioita miljoonakaloineen tuli ja meni. "Isossa" altaassa nähtiin vakioasukkaiden lisäksi erinäinen määrä vierailevia tähtiä. Oli taistelukalakoiraita useitakin (ei kuitenkaan samaan aikaan!), seeprakaloja, intiaaninsulkia, kelta- ja tiikeribarbeja.. Ehkä epäonnistuneimmat valinnat olivat kaksi tiikerinuoliaista ja pusukala
![Embarrased [:I]](./images/smilies/icon_redface.gif)
Osa kuoli pois (kummallista..

), osa havaittiin ei-sopiviksi altaaseemme ja lahjoitettiin kavereille tai kauppaan.
Paljon on vettä virrannut 20 vuoden aikana

Suurimmat muutokset oman harrastukseni aikana ovat tainneet tapahtua kalojen tilasuosituksissa sekä internetin läpimurrossa..
Koira, käärmeitä, liskoja, hiiriä, sirkkoja, kaloja, rapuja, kotiloita, sekä pari poroa. "Milloin alatte periä tänne pääsymaksua?" kysyi lapsen kaveri meillä käydessään..