Taas sai akvaristi hullunleiman otsaansa

[salla_ketola]

Juuri kun olin nousemassa vedestä ylös ja vetämässä varsin äänekkäästi henkeä keuhkorakkuloitteni huutaessa hoosiannaa happikadon partaalla, viereisestä kapeasta salmesta souti naapurin setä veneellään ja oli mitä ilmiesimmin menossa ongelle läheiseen kaislikkoon. Toisessa kädessäni oli lapio ja viikate, toisessa kädessäni oli jalkapallon kokoinen ratamosarpion juuripaakku ja valkoinen T-paitani oli suhteellisen orgaanisen värinen.

Voi hemmetti kun meni karkki vääräänkurkkuun..! Epämääräinen mutainen hahmo viikate kädessä nousemassa rantavedessä... onneksi ei ollut arempi henkilö näkemässä!

Olisi siinä varmaan heikkohermoisempi ihminen vetänyt jonkinmoiset sätkyt ja luullut että viikatemies tuli korjaamaan potin. Voin vain kuvitella oman reaktioni: Hakkaamaan epämääräistä viikatemiestä airolla päähän ja kiljumassa "minua et kyllä vie!"
Noh, saipahan naapurin setä varmaan ainakin hyvät naurut ja jutunjuurta sukujuhliin: "Arvatkaa mitä se meidän naapurimökin kajahtanut akvaristi teki?" Mutta hei, hyvä juttu että meidän "hullujen akvaristien" touhuista ulkopuoliset (ja muut akvaristit) saavat hyvät naurut....

Siitä sainkin idean... Ravipuolen ihmiset (jos täältä sellaisia sattuu löytymään) tietävät ehkä kirjan ravatessa roiskuu, jossa kerrotaan kaikkia hulluja juttuja mitä raveissa ihmisillä on tapahtunut...Joku akvaristi voisi koosta tästä aiheesta samanlaisen Piristäisi mukavasti tylsiä työpäiviä

[mamaxxx]

Kyllähän helpotti , noita teidän juttuja lukiessa, etten sentään ole ainoa,
joka kuljeskelee ympäriinsä kivien ja karahkojen kanssa...
Itse olen (ainakin vielä) niin häveliäs, että yritän vähän piilotella ,
tosin se taitaa vaan lisätä "epäilyksiä", kun tällainen rouvashenkilö luikkii pusikoissa keskellä lähiötä , ja yrittää olla huomaamaton...

[Kodama]

Eikä kukaan ei tullut auttamaan. Miksiköhän?

Tuossa yhteydessä ymmärrän ettei tulla apuun, mutta kun suomalaiset ei ikinä eväänsä liikauta toisen eteen. Eivät kai kehtaa. Hyvä ystävänikin pyörtyi asematunnelissa ja ihmiset vain kävelivät ohi "huomaamatta" tai paheksuvina katsellen.

Oikeastaan en ole kerännyt katseita akvaarion takia... Vaikka silloin kun akvaario kannettiin kotiin tulivat naapurin pikkupojat pällistelemään kiinnostuneina Yleensä vedän katseita vain esim. imitoidessani kanaa.

[jokelamaniac]

Itse ujona kävin läheiseltä rakennustyömaalta hakemassa kiviä iltahämärän turvin (kesällä).

Sitten kun kaupan lihatiskiltä kyselin naudan sydäntä kalojen ruoaksi, setältä meinas mennä purkka väärään kurkkuun. En siinä sitten jaksanu ruveta selittään, ettei meillä niin suuria kaloja ole että noi kerralla söisivät, vaan että räkmiksiähän minä...

No, eniten kai tässä hämmästelee sukulaiset tms. satunnaiset vieraat, kun kylään tullessaan joutuvat kuuntelemaan puolen tunnin luentoja kalojen kutuseremonioista ym. tavoista.

[kasiko]

Joskus on tullut itsellekin mieleen, että mahtaa se meikäläisenkin ahteri (noin-seitsemän-leivän-uunin-levyinen) olla pikantti piristys muuten niin tylsällä ojanpintareella Vihvilänmetsästystä harrastan siis

[millia]

En tiedä mitä se ratsastaja mahtoi ajatella pari vuotta takaperin, kun tuli vastaan metsäautotiellä. Ajelin siellä katsastamassa sopivia kantoja. Sitten sattui yksi hyvä silmääni. Autossa liinat kiinni, ovi auki, kävelin suorinta tietä ojan yli, ryteikön läpi ja ryhdyin kiskomaan paljain käsin kantoa irti. Oli vähän kuivahtanut, joten pienen ähellyksen jälkeen se sieltä irtosikin. Ei tullut taas mieleeni, että olisi ollut fiksua odottaa että yleisö poistuu paikalta.

Tai sitten mitä ne maanviljeliät tuumasivat nähdessään minut juuttuneena keskelle savista peltoa haavi ja ämpäreitä käsissäni. Enhän minä sille mitään voi, että paras hyttyspaikka on siellä keskellä peltoa. Siellä on ikivanha ja umpeenkasvanut pieni kalalammikko, missä ei ole aikoihin ollut yhtäkään kalaa. Myöhemmin keväällä jos vettä riittää, lammikko kuhisee vesikirppuja.

[kirjoplaty]

Hahhah, ihan alkaa naurattaa kun näitä lukee!

Minulle ei ole sattunut mitään sen vakavampaa kuin että olen onkinut vesisaavista haavilla hyttysentoukkia, keskittynyt ilme naamallani. Joskus myös lähdin eräälle kalliolle merenrantaan pyydystämään kyseisiä toukkia, kun tiesin, että siellä niitä oli. Eipä siinä mitään, mutta lähdin soutupaatilla. Soudin pitkän matkan ja sitten ihan yleisesti siellä haavin niistä kallionkuopista toukkia. Eräät pikkupojat, jotka olivat veneilemässä, taisivat vähän ihmetellä...

[MKM]

Muutamaan otteeseen on tuntunut, että lähipiiri epäilee mielenterveyttäni.
Viime kesänä mulla oli kuivaa heinää isossa muovisessa jäätelörasiassa lillumassa vedessä, keittiön ikkunalla. Useampi tuttava sitä hämmästeli nähdessään ja katsoi varsin hitaasti kun ilmoitin kasvattavani tohvelieläimiä. Se että nuo likoeläimet oli tarkoitettu kalapoikasten ruuaksi, ei tuntunut tuovan lisää ymmärrystä muovipurkkia ja heinätuppoa kohtaan.

Kerran taas vastaantulijat ja naapurit olivat nyrjäyttää niskansa kun seurasivat paluutani koiralenkiltä - yltä päältä savinen naisihminen raahamassa suurta mutaista juurakkoa kaksin käsin, juurakon päässä roikkumassa jarruna 30 kiloinen saksanpaimenkoira, tässä vaiheessa varsin savinen sekin. Arvaatte kai: olin lenkillä huomannut ojassa loistavasti akvaarioon soveltuvan ja suorastaan taiteellisen kauniin juurakon. Reippaana ihmisenä kävin saman tien tuumasta toimeen, riuhtomaan juurakkoa irti. Pannahisen juuri vain oli kovin tiukassa, niinpä sen irti saaminen vaati aimo annoksen savisenmutaisessa ojassa rypemistä ja pyllähtelyä. Koiran mielestä juurakko, jonka eteen nähtiin näin paljon vaivaa ja ähinää, oli todellinen aarre josta se tahtoi myös pitää kiinni.

[helzy]

Mulle on myös tuo metsissä karahkojen perässä sinkoilu erittäin tuttua! Valitettavasti aina hienoista karahkoista tulee koirieni (2 shetlanninlammaskoiraa) kanssa kinaa... Koirat varmasti ajattelevat jotenkin näin: "Kyl sä mami oot hienon kepin meille löytänyt! Anna se tänne!" Ja siinä sitten taitetaan matkaa kotiin karahkaa roudaten samalla, kun koirat vuorotellen hyppivät mua vasten ja yrittävät ottaa sen kädestäni. Vastaantulijat varmaan luulevat, että kiusaan koiriani, mutten toisaalta kehtaa alkaa selittämään, että nämä tulevat kotiini... Akvaarioon, tosin.
Olen koirien lisäksi joskus nolannut äitinikin, kun metsässä sattui kesken lenkin löytymään ainutlaatuinen oksa...
Harrastus vie mennessään!

[queue]

Olimme etelässä tammikuussa ja ajoimme hieman harhaan etsiessämme erästä paikkaa. Tiellä ei päässyt kääntymään missään kohtaa ja jouduimme ajaa pitkän tovin tätä väärää tietä pitkin. Tie päättyi meren rannalle ja paikka oli aivan taivaallisen kaunis. Auto laitettiin parkkiin ja lähdettiin hieman rantaan kävelemään. Ihana Aarreaitta! Koko ranta oli täynnä ihanaa pyöreää reiällistä laavakiveä. Toinen toistaan kauniimpia. Pakkohan niitä oli kerätä "muutama" tuliaiseksi akvaarioihini.
No, lentokentällä lähdettäessä iski paniikki laukun painon kanssa. Ja koska en sitä tarkkaan muistanut tuli kysyttyä sitten oppaalta että mikähän se painoraja on? Hän hymyili iloisesti, ilmoitti painorajan ja sanoi vielä perään ettei meillä varmasti olisi ongelmaa sen kanssa, :"Tarvisi olla paljon kiviä saaadakseen sen painon". Olisitte kuulleet mieheni naurun! "Arvaa vain mitä sillä siellä laukussa on!". Oli siinä aika monelle ympärillä olevalle ihmiselle huvia!
-Mari-

[satuile]

En tiedä sainko hullun leiman otsaan, mutta outona saattavat pitää. Aloittelen riutta-akvaarion pitoa, joka nielee rahaa yllättävän paljon. Olin siis tyytyväinen kun sain idean kuinka lasken altaaseen kalkkivettä tarpeeksi hitaasti ilman suurempia hankintoja. Olen töissä sairaalassa ja päätin että saa työnantaja sponssata vapaa-aikaani lahjoittamalla tippaletkun ja katetripussin, joista saa oivallisen systeemin. Siinä sitten työkaverit oli hiljaisina, kun sanoin että tartten kotona . Olen muuten ainoa suomalainen kyseisellä psykiatrian klinikan osastolla.

[sttl]

Hehee, kiva lukea näitä juttuja, eikä tunne olevansa ainoa "hullu" täällä. No silloin vielä kotona asuessa, kun kalaharrastus, viljely oli laajimmillaan ja joki tuossa vieressä, oli meillä ollut venekin, mutta oli hajonnut ,uutta ei ollu vielä hankittu ja halusin kovasti päästä hakemaan vesikasveja sieltä, lumpeita, pyydystää ötököitä, kotiloita.

No sitten keksin semmoisen pienen kumiveneen joku oli oikeasti joku lasten. Hehee, oli se varmaan huvittava näky kun semmoisella seilasin ranta kaislikkoa pitkin, sähläsin pienten muoviairojen kaa, huomasin kyllä että vastarannalla näkyi välillä ihmetteleviä katseita, varsinkin ko kyyristelin melkein naama vedessä nähdäkseni paremmin..ja sitten kun riuhdoin niitä kasveja sieltä pohjasta, ajelehdin edestakaisin rantaa kaistaa pitkin ja välillä kyydissä oli myös mukana piskikoirani. se tykkää soutelusta ,kunhan ei itse kastu, hehee. että tämmöistä.

Monesti myös kun jotain vieraita saapui kylään, enkä huomannut varmaan ihmetteli kun siirtelin kiviä syrjään, puunpalasia, kykin maassa ja rapsuttelin multaa sieltä, etsin nimittäin meheviä matoja ahvenille..

että tämmöistä..se akvaarioharrastus teettää..

[Mimos]

Olimme etelässä tammikuussa ja ajoimme hieman harhaan etsiessämme erästä paikkaa. Tiellä ei päässyt kääntymään missään kohtaa ja jouduimme ajaa pitkän tovin tätä väärää tietä pitkin. Tie päättyi meren rannalle ja paikka oli aivan taivaallisen kaunis. Auto laitettiin parkkiin ja lähdettiin hieman rantaan kävelemään. Ihana Aarreaitta! Koko ranta oli täynnä ihanaa pyöreää reiällistä laavakiveä. Toinen toistaan kauniimpia. Pakkohan niitä oli kerätä "muutama" tuliaiseksi akvaarioihini.
No, lentokentällä lähdettäessä iski paniikki laukun painon kanssa. Ja koska en sitä tarkkaan muistanut tuli kysyttyä sitten oppaalta että mikähän se painoraja on? Hän hymyili iloisesti, ilmoitti painorajan ja sanoi vielä perään ettei meillä varmasti olisi ongelmaa sen kanssa, :"Tarvisi olla paljon kiviä saaadakseen sen painon". Olisitte kuulleet mieheni naurun! "Arvaa vain mitä sillä siellä laukussa on!". Oli siinä aika monelle ympärillä olevalle ihmiselle huvia!
-Mari-

Aivan mahtava!!

[7330]

Luin tuon Ville K:n kurainen viikatemies-jutun ehkä neljättä kertaa ja vielä nytkin melkein tukehduin nauruun. Kaikkea sitä. Ja on kyllä ihan totta, että se, kuinka typeräksi itsensä tuntee, korreloi suoraan sen kanssa, paljonko yleisöä on.

Kieltämättä lusikat akvaarioissa ja ventovieraille tehdyt selostukset kiljun keittelystä ovat aiheuttaneet mielenkiintoisia katseita. Tuo Queuen tilannekin kuulostaa aika tutulta. Pari vuotta sitten olimme tätä nykyä entisen poikaystävän kanssa Lapissa ja samalla tuli käytyä Norjan puolella paikassa, jossa oli aivan ihastuttavaa vaaleanpunaista kiveä, rapautuneena loistavasti akvaarioon sopivan kokoisiksi paloiksi. Sitähän sitten tuli kerättyä mukaan melkoiset määrät (poikaystäväkin tuolloin suunnitteli akvaarion perustamista) ja takaisin etelään lähtiessä kivet pakattiin laukkuihin ja raahattiin ne bussipysäkille.
Isäni sitten meni möläyttämään juuri sen klassisen kysymyksen, jota kaikki tässä kohtaa odottavat: "Kiviäkö teillä näissä laukuissa on?"
"Hmm, itse asiassa..."

[Kalallinen]

Sukulaiset pitävät hulluna juuri kiljupullojen ja räxmixiä "täynnä" olevan pakastimen takia. Naapurit ovat jo tottuneet hyttysentoukkien keräilyyn, mutta aluksi hekin katsoivat pitkään.

[NinZe]

Kävin viime kesänä illalla rannalta hakemassa kaks muovipussillista hiekkaa. Toinen pussi reppuun ja selkään ja toinen pyörän sarveen. Oli varmaan vastaan tulevilla autoilijoilla hauskaa ku kurvailin ympäri ja ämpäri ku ei meinannu tasapaino pysyy sit lainkaa. Taisin kerran rysäyttää mettääkin pyörällä sen takii. Kaverit tuli kotiovella vastaa, ja kysy et mitä mä touhuun, ku naama punasena raahaan monta kiloo hiekkaa kotii.

[nirppu]

Tunsin kerääväni kans viereiseltä jalkapallokentältä katseita osakseni, kun kesällä kastelin akvaariosta poistetuilla vesillä kukkia - sateella (sattui olemaan vedenvaihtopäivä ja eihän sitä hyvää vettä raaski hukkaan heittää). Ei sillä, että itse pitäisin sitä sateessa pallon perässä juoksemistakaan erityisen älykkään näköisenä toimintana...

[millia]

Poikkesin tänään lasiliikkeessä tilaamassa vähän akvaarioon laseja. Että on tyhmä olo vaikka tiedän että en ole tehnyt mitään akvaarioharrastajan mielestä typerää. Se vaan meni se keskustelu vähän sillä lailla että tuli selväksi että toi ei ole hei ihan normaalia.

Menin siis kauppaan. Odottelin hetken. Myyjä tuli. Kysyin, myydäänkö täällä sellaista lasia mistä voi tehdä akvaarioita (eka kerta tässä liikkeessä). Myyjä katsoi vähän ihmettelevästi ja sanoi että odotas, käyn hakemassa Matin (nimi ei jäänyt päähän, voi olla joku muukin M-kirjaimella alkava miehen nimi...tai sitten jollain muulla kirjaimella, mutta miehen nimi kuitenkin). Matti tuli ja kysyin saman kysymyksen, myydäänkö täällä sellaista lasia mistä voi tehdä akvaarioita. Sanoi, että kyllä myydään. Sitten esitin kysymyksen, että onko hänen mielestään 2- vai 3-millinen lasi järkevämpi ratkaisu n. 14-litraiseen pikkuiseen akvaarioon, kun laskennallisesti 1-millinen riittää. Kumpi on mukavampi työstää ja onko hinnassa paljon eroa. Matti kysyy, että niin mihin tarkoitukseen ne lasit ovat. Vastasin että pieneen akvaarioon. Matti näytti epäilevältä. Ei sanonut mitään, katsoi vain. Sitten (voi jeesus mikä idiootti olen) selitin lisää kun kaveri ei näyttänyt ymmärtävän: se on siis sellainen lasinen laatikko, minne tulee vettä ja yleensä kaloja. Nyt vasta tajuan että Matti varmaankin mietti että riittääköhän 1-millinen lasi mitenkään akvaarion tekoon eikä sitä että mikä akvaario on.
No, sain kuitenkin lasit tilattua. Nyt vaan mietityttää, että toivottavasti se Matti ei vedä mitään stereotypiaa tästä että kaikki akvaristit on jotain ihmebimboja.

[Linnea]

Voi, näkisimpä joskus akvaarioharrastajia jossain, voisi päivä pelastua ja ikäkin pidentyä...

Hauskimman kuulemani tarinanan mukaan, olkoot urbaanilegendaa tai ei, jotkut akvaristit olivat talvella lähteneet surviaisjahtiin. Järven kanteen oli tehty kairalla avanto ja siihen laitettiin perämoottori. Sitten annettiin moottorin soida jotta saatiin toukat pohjamudasta. Ilmeisesti jossain oli toinenkin avanto, mitä kautta toukat haavittiin?

Olisinpa ollut näkemässä tuonkin!
Toivottavasti joku oli. Varmasti kysymyksiä herättävää toimintaa.

(Kait tämä on totta - en tiedä itse mitään surviaisista tai moottoreista - joten en pysty arvioimaan legendan todenpitävyyttä. Hulluja eri alojen harrastajia sen sijaan joskus on tullut tavattua, joten enpä ihmettelisi...)

[justiina8]

Meillä tulee reissattua paljon harrastuksen takia. Sukulaisissa käydessämme kiirehdimme lähtöä. Ilmeisesti sukulaiset on jo oppineet, kun kysyvät, että kalojako taas käytte hakemassa?

Kylmälaukku on mukana yleensä varulta ja joo... vaan kaloja varten.

Naapuritontin rakennustyömaalta käytiin potkimassa ensilumia pihalla. Alle oli ehtiny jäädä hyviä kiviä.

Romanttisella hiekkarantakävelyllä kiskotaan uppotukkia hiekasta ja ihastellaan hiekan väriä ja kirotaan, kun ei hoksattu ottaa ämpäreitä mukaan.

[Adrianna]

Tunnustan hankkineen itselleni täydestä bussista istumapaikan melko epärehellisellä tavalla , vaikkakin osin vahingossa.

Hain talven kirkuvilla pakkasilla kaloja ja päätin mennä poikkeuksellisesti bussilla kotiin. Kalat pakettiin ja paketti paksun toppatakin alle. Takki on sellainen vähän säkkimäinen päällä, kiristetään kuminauhalla tuohon vyötärölle tai peffan alle. Jonotin bussiin kalapussikäärö takin sisällä, ja kun astuin rapun ylös kyytiin, tipahti suurehko käärö takin sisältä rinnan kohdalta noin suunnilleen alavatsan paikkeille. Eihän sitä saanut nostettua mitenkään, mutta ajattelin takin kiristysnauhan estävän sitä tippumasta kokonaan kyydistä. Maksoin bussikuskille ja lähdin vaappumaan epävarmoin askelin laukku olalla ja toisella kädellä kalapussia takin läpi kannatellen tupaten täydessä bussissa. Yhtäkkiä joku antoikin minulle tilaa siirtämällä tavaroitaan penkiltä. Sain paljon hymyileviä ja ystävällisiä katseita ja tervehdyksiä. Siinä vaiheessa tajusin katsoa ikkunasta heijastuvaa kuvaani: Näytin pullean kalapussivatsani kanssa tulevalta äidiltä, joka kantaa lastaan erittäin viimeisillään! Tätä mielikuvaa oli varmasti tukenut myös se, että olin paikkaa katsella etsiessäni varovasti pidellyt ja silitellyt "vauvaani" takin päältä.

No, muutamia minuutteja myöhemmin vaapuin ulos bussista ja kohti kotia. Hiivin vähän syrjään heti bussipysäkin jälkeen ja kaivoin "vauvani" pois takin alta, kiertitin kaulaliinaan ja hiivin kotiin.

Bussia en sitten käyttänytkään muutamaan viikkoon, ihan varmuudeksi.

[Mimos]

Romanttisella hiekkarantakävelyllä kiskotaan uppotukkia hiekasta ja ihastellaan hiekan väriä ja kirotaan, kun ei hoksattu ottaa ämpäreitä mukaan.

Aivan ihanan romanttista .

[Kisu74]

Työkaverit eivät enää hämmästy mistään.. Milloin on kahvihuoneen pöydällä avattuna kalapussi (jossain imupöntössä tai pissan tyhjennyskannussa, että pysyy pystyssä) tai ämpärillinen kasveja tai juurakoita menossa paikkaan X suoraan töistä. JOstain syystä myös akvaarioharrastustaan lopettelevat työkaverini tarjoavat ensimmäisenä akvaariotaan minulle. (JOkunen on omassa kodissa, jokunen sitten lähtenyt kauttani maailmalle)

[hani]

Mulla häveliäisyys tulee sen verran vastaan, että pari vuotta sitten pyysin naapurin pikkutytön mukaan itikantoukkajahtiin ettei olis itseä niin paljon nolottanut..(kävelytie menee ihan lätäköiden vierestä) Tosin nyt pikkutyttö on kasvanut sen verran isommaksi ettei se enää lähde, mut ohikulkijat on varmaan jo tottuneet ojassa kykkimiseen, et nyt voi mennä jo yksinkin.
Kantojen etsintä reissulle lähtee koirat aina mukaan, et voi tarpeen tullen pistää koirien syyks sit sen kannon raahaamisen ja kyllä ne aika hyvin kaivaa ja kiskoo apuna..

[try-out]

Kyllä lapset helpottaa harrastusta Kummasti kivien kääntely kyllä herättää huomiota ilman lapsia matkassa. Kait ihmiset uskoo että joku täytyy olla hukassa. Ei tunnu olevan normaalia jos aikuinen kiinnittää huomiota luonnon pikku ihmeisiin, kuten erikoisiin oksiin tai kiviin

Pitäisi keksiä hyvä valeasu Radioaktiivisen aineen merkki takkiin tms. Ja pyöritellä välillä jotain mittarin näköistä tärkeän näköisenä.