Taas sai akvaristi hullunleiman otsaansa

[fisuli]

Elikkäs taas jälleen kerran luulivat kai ihmiset minua hulluksi kun kävin keräämässä kiviä kaupungin tietyö(rakennus)maalta. Ensinnäkin koko alueelle oli vain työmaa-ajo sallittu ja sitten minä siellä sorakasojen laidalla kyykin kumihanskat ja muovikassi kädessä ja koputtelin kiviä toisiinsa, sillä seassa oli paljon jäätyneitä hiekkamöykkyjä. No, mulla ainakin oli hauskaa ja sainpahan sisustusmatskua uuteen altaaseeni

[pleko_88]

Parhaita ilmeitä syntyy silloin kun kymmenisen akvaristia kulkee mutaisina pitkin järvenrantaa ja repii puunkarahkoja järvestä hampaat irvessä. Joku saattaa vielä kaiken lisäksi päätyä järveen asti joko vahingossa tai tahallisesti.

Lopuksi haisevia karahkoja kannetaan koiria ulkoiluttavien mummeleiden seassa pitkin lenkkipolkua läheiselle parkkipaikalle. Siellä ladataan muutama auto täyteen noita haisevia puunpalasia. Muutama utelias päätyy oikein kysymään mitä oikein on tekeillä, loput kiristävät/hidastavat tahtia katsellessaan mitä nuo hullut oikein ovat tekemässä.

[millia]

En tiedä, onko hulluus päässyt etenemään jo vähän liian pitkälle. Minua ei nimittäin mitenkään hävetä mennä keväällä pikkukaupungin keskustassa kulkevaan pikkupuroon lutraamaan vähän haavien ja ämpäreiden kanssa. Päin vastoin, nautin siitä. En siis eniten siitä ötököiden keräämisestä, vaan ihmisten reaktioista. Jotkut katselevat sillä silmällä että tarviikohan se apua, pitäisikö kutsua paikalle ambulanssi ja jotkut taas luikkivat ohi niin kuin eivät huomaisikaan. Ihan niin kuin en olisi huomannut kuinka ne pyörittelivät silmiään puun takaa.
Saman tekivät koiran ulkoiluttajat kaupungin puistossa, kun olin siellä nyhtämässä tammista kuivuneita lehtiä.

Kukaan ei ole vielä tullut kysymään, mitä teen tai miksi teen mitä teen.

[fisuli]

Sain minäkin katseita osakseni kun syksyllä tammenlehtiä keräilin... Kyllä siihen alkaa pikkuhiljaa tottua!

[maspe]

Kannattaa vielä laulella samaan aikaan kovaan ääneen jotakin aiheeseen sopivaa lastenlaulua tai keskustella itsekseen.

[Kaaka81]

Paras biisi noihin elävien öttiäisten metsästyksiin sun muihin, on se lasten laululeikki, joka menee näin: vauvahai tiitii tiitiitidii, äitihai tiitii tiitiitidii ,vaarihai..., isähai..., tyttöui.... ja hirvee kiljuminen, mielellään vielä käsileikin kera höystettynä.
Tämä ei voi olla tekemättä lähtemätöntä vaikutusta kaikkiin läheltäkatsoviin

[aquaristo]

Juuri ostamani pleko sai osakseen melkoista ihmetysta vaimon tyopaikalla, kun han arvuutteli kolleegoillaan ko. kalan hintaa. Joku arvioi, etta "kalan taytyi olla hieman kalliimpi". Han tosin arvioi tuon kalliimman hinnan olevan jopa 10 rmb (=n. 1euro). Kun sanoin sen maksaneen 150rmb, voitte arvata noiden kolleegoiden ilmeen. Ja kun kerroin, mita se saattaa Euroopassa maksaa... .

Rakimixin teko ja siihen kuuluvien ainesten seka tarvikkeiden osto on oma lukunsa myos. Kun lihamyllylla jauhan "verista mossoa" ja pistan sen vielapa pusseihin ja pakastimeen, niin silloin ei auta kutsua vieraita kyllaan.

Vaimo on kylla jo tottunut tahan kaikkeen, hyva niin. On nimittain kaksi asiaa, joista en luovu: toinen on akvaarioharrastus .

[salla_ketola]

Paras biisi noihin elävien öttiäisten metsästyksiin sun muihin, on se lasten laululeikki, joka menee näin: vauvahai tiitii tiitiitidii, äitihai tiitii tiitiitidii ,vaarihai..., isähai..., tyttöui.... ja hirvee kiljuminen, mielellään vielä käsileikin kera höystettynä.

Tuo laululeikki on paras ikinä Kaverini leikkii sitä koirans kanssa ja koira on ihan intona

Sainpas minäkin viimekesänä hieman oudoksuvia katseita kun ajelin skootterilla kotiinpäin kalakuljetuksen kanssa. Kalapakkauksen kun olin tukevasti pakannut selkäreppuun, jonka vielä otin vatsanpuolelle ajaessani, kun silloin sain paremmin estettyä mahdollisen pomppimisen Taisinpa vielä jossain liikennevaloissa ääneen pohtia että onkohan niillä kaikki hyvin ja katsella reppua... Ohikulkijat kun katsoivat pitkään ja ihan kolmella reijällä (silmät ja suu, jos joku ei älynnyt ) niin löinpä lisää pökköä pesään ja olin hellästi reppua silittelevinäni. Mahtoivat kanssaeläjät ihmetellä että mitä sillä siellä repussa oikeen oli... Mutta halvat olivat minun huvini tosiaan työpäivän jälkeen tuolloin

[srd]

Viime kesänä kannoin n. puoli litraa jättijauhiksia paikasta a paikkaan b, pakon sanelemana keskustan läpi kauheella kiireellä sohlaten ja niinhän siinä kävi että madot levisivät keskelle kävelykatua. Kai ne katselijat piti mua hieman vinksahtaneena kun konttasin jauhisten perässä ja kirosin.

Eikä kukaan ei tullut auttamaan. Miksiköhän?

[Pallokala]

Yön turvin vedin kaljakärryillä 25 kg suolasäkkiä bussilta kaupungin läpi hämärillä kujilla ja kovalla kolinalla asuntolan ulkorappusia ylös...

[Adrianna]

niin löinpä lisää pökköä pesään ja olin hellästi reppua silittelevinäni. Mahtoivat kanssaeläjät ihmetellä että mitä sillä siellä repussa oikeen oli... Mutta halvat olivat minun huvini tosiaan työpäivän jälkeen tuolloin

Itse hain vimeeksi pakkasilla kaloja ja bussilla kotiin. Kalat pusseissa, pussit papereissa, koko hoito muovikassissa ja muovikasi myttyyn takin alle. Bussipysäkillä sitten kaivoin sitä vähän parempaan asentoon tuossa rinnalla ja silittelin hellästi. Muutama pikkutyttö koitti kurkkia mitä minulla siellä on, ajattelivat varmaan että koiranpentu tai muuta söpöä .

[rosalinda]

Meidän lähellä on sellainen lampi jossa on ainakin 4 lähdettä ja tosi kirkas vesi. Kyllä kesämökkiläiset katselivat kummallisesti kun meloin kanootilla ympäri lampea, kyydissä kantoja ja sankkoja joissa oli vesikasveja. Tästä on kyllä aikaa 20 vuotta, mutta ilmeet kyllä vieläkin muistan.
Minulla kun oli vielä sellainen mukava viritys millä hilasin sitä oikeaa kanoottia sinne rantaan ja takaisin.
Kuljetuslaite oli entinen maitokärry, josta oli aisa otettu pois. Sidoin köydellä kanootin polkupyörään. Vedestä sain kanootin pois kun sidoin sen maitokärryyn vedessä kiinni. Ja eikun pyörän perään ja kotiin

[salla_ketola]

Tänään taas kanssaihmiset saivat ihmettelyn aihetta kun hullu akvaristi lähti metsään etsimään kantoa. Otin tallista ponin narunpäähän ja sitten kävelylle metsäpolulle, joka kumminkin on ihan ihmisten ilmoilla. Kaiken lisäksi metsä on juuri hakattu (sieltähän niitä kantoaarteita eniten löytyy!) ja näkyvyys tielle on melkoisen hyvä. Ihmettelivät ihmiset varmaan hieman kun yksi hullu kiskoo ponia perässään ja ryntäilee sinnetänne lupaavan näköisten risukasojen luo

Ponikin tuntui ihmettelevän että mitä hemmettiä tuo hullu on nyt saanut päähänsä, tuossahan menisi tiekin, eli mitä hittoa me täällä mettässä samoillaan En edes viitsinyt alkaa ponimukselle selittää mistä on kyse. Ja kyllä, puhun ponille

[7330]

Melkoisia katseita tulee joka kevät, kun rämmin ojassa pienen muovirasian ja varsin räikeän vaaleanpunaisen haavin kanssa hyttysentoukkia pyydystämässä, tietysti. Ohikulkijoille se ei tosin ole ollenkaan niin "tietysti", kun maantiekin kulkee siinä helposti näköetäisyyden päässä. Muutama autokin siinä on jarrutellut, että näkisi paremmin.

Pari vuotta sitten yksi kaverikin tuli kysymään, että "mitä sää oikein siellä ojassa hommasit ku äiti sano että näki sut siellä kaivamassa"

[Elme]

Ja kyllä, puhun ponille

Oudompaa musta olisi olla puhumatta ponille En tunne ketään hevosihmistä, joka ei puhuisi heppasilleen.

--

Miksihän mua ei koskaan katota kummeksuen, kun harpon haavien ja purkkien kanssa pitkin ojia. Ehkä ne on jo tottuneet minuun... Mutta kuulemma hiilidioksidivärmeiden kasailu olkkarissa ei ole ihan normaalia. "Sä et ole ihan terve!" No ehkä en. Hulluksi leimataan myös, jos joku ihmettelee akvaariossa hiekalla lepäilevää lusikkaa. "No syötän sillä kaloja, tietysti ", kuuluu tietenkin vastaus.

[mariana]

Voi voi... Mä olen jo saanut hullun leiman ystäväpiirissä. Ja sekin johtuu vaan jostain kiljupulloista akvaarion päällä sekä satunnaisista turvekeitoista keittiössä. Jotka ovat harrastajalle täysin normaaleja ja itsestään selviä juttuja.

Rupesin vaan miettimään että minkälaisen leiman saisin jos myös rupeaisin pulikoimaan ojissa ja lammissa ötököiden ja kantojen perässä? Vielä en ole kerennyt sitä harrastamaan mutta kohtahan se kevät tulee niin ehkä sitten.

Kun kavereilla on vähän erilaista tuo rahankin käyttö, mielummin pistävät haisemaan ravintolassa, niin eivät voi ymmärtää miten mä laitan rahaa vaikka kahteen kalaan 120e. Silloin pitävät hulluna.

[mahven]

Teekkarikämppis taisi viimeistään siinä vaiheessa vakavasti harkita vaihtoa biologivapaaseen asuntoon kun katseli toiveikkaasti hellalle ja kyseli:
- Mitä keittelet?
- Et halua tietää.
- ????? Kerrokerro.
- Minkin kalloa...

Valitettavasti se vaivalla puhtaaksi kaaputettu kallo meni jossain muutossa rikki ja hukkaan, aika kauan palveli puhelimen vieressä pöytäkoristeena (siis silloin kauan, kauan sitten kun ihmisillä oli vielä lankapuhelimet).

[Maisu]

Heh, meillä saa mökillä touhuta ihan vapaasti omiaan, mitään ei kannata yrittääkään peitellä. Joku taatusti näkee vaikka luulisit miten olevasi katseilta piilossa keräämässä maitohorsmaa kalanruuaksi, ja pomminvarmasti joku sukulainen hurauttaa autolla pihaan kuoriessasi julmetun isoa katajanpätkää puukon kanssa sormet verillä. Siellä Etelä-Pohjanmaalla olisikin enemmän omituinen olemalla täysin normaali sillä sikäläiset tuppaavat olemaan jokseenkin persoonallista väkeä...

[7330]

Miten niin eteläpohjalaiset muka outoja

Eikö sekin ole ihan normaalia, että kolme lukiolaista ja kaksi opettajaa riehuu tuntikausia keittiössä karmean hajuisten seosten kanssa ja sotkee keittiön sinä aikana jokseenkin tyrmistyttävään kuntoon?
Ja lopputuloksenahan oli... kotilokeksejä ja räkmixiä

[salla_ketola]

Oudompaa musta olisi olla puhumatta ponille En tunne ketään hevosihmistä, joka ei puhuisi heppasilleen.

Niinpä, eipä siinä mitään outoa olekkaan, meistä hevosihmisistä, mutta auta armias kun vastaan tulee joku ei-hevosihminen No, Kaverini puhelee sujuvasti ponille ruotsia kun on päätellyt että kun Ruotsista poni kotoisin niin eihän se mitään suomea tajua Eli kaverilla ei kyllä ole minkäänlaista varaa ihmetellä mun touhujani

Pikkuveli äsken ihmetteli kun hiihtorundin jälkeen seisoin pihalla omenapuun alla ja tuijottelin ylöspäin.
"Mitä sä oikeen haet"
"Eilistä päivää" Katsoin parhaaksi sanoa, olisi ollut liian monimutkaista selittää hakevansa kunnolla haaroittuvaa oksaa akvaarioon kannoksi

[Teho]

Miten niin eteläpohjalaiset muka outoja

Eikö sekin ole ihan normaalia, että kolme lukiolaista ja kaksi opettajaa tuntikausia keittiössä ja sotkee keittiön...
Ja lopputuloksenahan oli... kotilokeksejä ja räkmixiä

No hyvä ettei otsikoita Iltasanomille...

[Maisu]

Eikö sekin ole ihan normaalia, että kolme lukiolaista ja kaksi opettajaa riehuu tuntikausia keittiössä karmean hajuisten seosten kanssa ja sotkee keittiön sinä aikana jokseenkin tyrmistyttävään kuntoon?
Ja lopputuloksenahan oli... kotilokeksejä ja räkmixiä

Tuo ei vielä voita sitä kun kuulin eräänä kesänä että nuoria takiaisenlehtiä voi käyttää kalanruokana. No, mihinkäs niitä luontevammin laittaisi kuin räkmixiin, eli siis monitoimikone käyntiin ja lehdet kokonaisina sinne. Surrurrurrur... skriits.... lisää tehoa, surrur, skriiiiits, SKRIIIITS! PUFFF... Sitten kuivattiin keittiökaapistojen ovista vihreää lientä ja irrotettiin niitä takiaisen köysimäisiä lehtikuituja koneen teristä.

[Ruusu]

Mä muistan kun hain toisella paikkakunnalla asuessamme pulkalla paikallisesta rautakaupasta suuren säkin puhallushiekkaa. Pulkassa istui 1-vuotias lapsi ja sen edessä jalkojen välissä istui tämä hiekkasäkki. Mahtoi olla näky keskellä kaupunkia

Ja mahtoi naapuritkin viime kesänä ihmetellä, kun kannoin autosta limaisia, suuria puukarahkoita takapihalle ja synssäsin niitä siellä myöhään yöhön letkun ja juuriharjan kanssa... (asumme rivitalossa).

[Ville K.]

Tästä on aikaa muutama vuosi. Tuolloin olin vielä onnellinen puutarhalammikon omistaja ja olin mökillä keräämässä ratamosarpion taimia rantavedestä.

Kyseinen mökkijärvi on pieni ja ruskeavetinen ja järven valuma-alueella on soita. Pohjassa on 0-50 cm upottavaa mutaa ennen kovaa pohjaa. Seisoskelin erään kapean salmen vieressä (joka johtaa järven toiseen osaan, jossa on rantamökkejä) rannassa, jossa vedenpinta ulottui suurinpiirten genitaalialueeni yläpuolelle. Järven pohjassa oli mutaa suunnilleen nilkkoihin asti, joten seisoma-asentoni oli sangen tukeva. Päälläni oli kumisaappaat, uikkarit ja valkoinen T-paita. Toisessa kädessä oli viikate ja toisessa kädessä oli lapio. Viikate on tässä hommassa sangen näppärä, koska sillä on kätevä katkoa vesikasvien pitkälle ulottuvia juuria pehmeässä pohjamateriaalissa ja lapio on myös hyvä apuväline.

Vesikasveja kaivaessa näkyvyys pohjaan on käytännössä 0 cm, koska vesi sekoittuu. Kaivamisoperaationi oli loppupisteessään ja edessä oli ratamosarpiopaakun nostaminen ylös pohjamateriaalista. Toimenpide tapahtui siten, että vedin keuhkoni täyteen raikasta heinäkuista ilmaa ja työnnyin kuraveden syövereihin nostamaan kasvia ylös. Juuri kun olin nousemassa vedestä ylös ja vetämässä varsin äänekkäästi henkeä keuhkorakkuloitteni huutaessa hoosiannaa happikadon partaalla, viereisestä kapeasta salmesta souti naapurin setä veneellään ja oli mitä ilmiesimmin menossa ongelle läheiseen kaislikkoon. Toisessa kädessäni oli lapio ja viikate, toisessa kädessäni oli jalkapallon kokoinen ratamosarpion juuripaakku ja valkoinen T-paitani oli suhteellisen orgaanisen värinen. Katseemme kohtasivat mökkinaapurin kanssa hiusteni ja vaatteideni valuessa kuravettä sillä samalla hetkellä kun mieleeni muistui sanonta, jossa pohdiskeltiin toiminnan typeryyden korrelaatiota siihen, että joku katselee sinua tietämättäsi. Tervehdimme siinä sitten normaaliin tapaan ja yritin selvittää luontevaan tapaan hymähdellen, että "...näitä kasveja tässä keräilen..".

[ParratonMonni]

Juuri kun olin nousemassa vedestä ylös ja vetämässä varsin äänekkäästi henkeä keuhkorakkuloitteni huutaessa hoosiannaa happikadon partaalla, viereisestä kapeasta salmesta souti naapurin setä veneellään ja oli mitä ilmiesimmin menossa ongelle läheiseen kaislikkoon. Toisessa kädessäni oli lapio ja viikate, toisessa kädessäni oli jalkapallon kokoinen ratamosarpion juuripaakku ja valkoinen T-paitani oli suhteellisen orgaanisen värinen.

Voi hemmetti kun meni karkki vääräänkurkkuun..! Epämääräinen mutainen hahmo viikate kädessä nousemassa rantavedessä... onneksi ei ollut arempi henkilö näkemässä!