Aloittelijan mokia

[Anzku]

Tässä viime aikoina on ollut kaikenlaisia mielenkiintoisia kyselyitä (selviytymistarinat taitaa olla viimeisin), ja ajattelin minäkin kantaa korteni kekoon. Siispä, jokainenhan on joskus ollut akvaarioasioissa(kin) ihan untuvikko, mistään mitään tietämätön. Jokainen on varmasti myös mokaillut jotenkin akvaarion kanssa, jotkut enemmän ja isommin, jotkut vähemmän. Sitä ei välttämättä heti uskoisi tätä palstaa seuraillessa

Mikä/mitkä ovat pahimmat mokasi akvaarioharrastuksen parissa?

En suinkaan aloittanut tätä ketjua naureskellakseni muiden tunaroinneille (itse olen tunaroinut sen verran, ettei oikein ole varaa ), pääpointti on ehkä rohkaista uusia tulokkaita (ja miksei vanhempiakin) kysymään ratkaisua ongelmiin. En tiedä onko tämä miten yleistä, mutta ensimmäisen kerran kun tänne tulin, eka reaktio oli apua! eihän täällä mitään uskalla kysyä kun porukka on näin ammattilaista. Vei kauan ennenkuin "uskalsin" rekisteröityä tänne . Toivon myöskin, ettei ketään teilata tässä keskustelussa millään tavalla, oli moka sitten miten kamala tahansa. Se ei todellakaan ole tarkoitus, ja koko ketjun saa minun puolestani lukita jos juttu menee haukkumiseen.

Nyt kun muilta kyselen, kai se oma stoorikin pitää kertoa. Aika noloa tosin

Eka akvaarioni oli aika pikkuinen kippo (kokoa oli ehkä ~45l), ja tyhmänä menin kuuntelemaan eläinkauppiasta perustamisessa ja kalojen valinnassa. Kypsyttämisestä ei sanaakaan, kaikki sinne vaan suht saman tien. Kovan ja pehmeän veden kaloja sekaisin, yms... No, tuli sitten nitriittipiikki (arvatkaa oliko hajuakaan mistään vesiarvoista) ja kaloja tippui ihan solkenaan. Piikin mentyä ohi tilanne rauhoittui hetkeksi, mutta sitten kovan veden kalat alkoivat oireilla ja lopulta kuolivat kaikki. Lopullinen kypsyminen vei aikaa n. puoli vuotta (arvioni mukaan, sen jälkeen ei enää kaloja kuollut/sairastellut), ja ainoat jotka alkuhässäköinnistä selvisivät, olivat kolme pientä sitkeää monnista jotka elävät vieläkin isommassa akvassa ja kunnon parvessa. Uskomattomia otuksia, ovat käyneet läpi homeet ja pilkkutaudit, ja meno jatkuu yhä

Tästä ei muuten ole montaakaan vuotta aikaa...

[maikkeli]

Tjaah...kai se on pakko kertoa omista akvaariomokistaan kanssa. Tai siis lähinnä virheistä, joita tietämätön aloittelija tekee (Vaikka aloittelija olen vieläkin, nyt tosin asioihin perehtynyt aloittelija...)

Eli siis joskus ammoisina aikoina äitini osti akvaarion (n.100 l.), josta sitten minäkin innostuin. Rutiineihin kuuluivat mm. kaksi kertaa vuodessa altaan tyhjennys, hiekan pesu ym. yleinen jynssäys. (Mistään vedenvaihdoista ei ollut puhettakaan...joskus saatettiin ämpärillinen vettä lapota pois, kun sitä p*skaa oli kertynyt liiaksi sinne pohjalle.)

Viikko tuon siivouksen jälkeen akvaario oli suht upean näköinen (uudet kasvit tilalla, kun vanhat olivat jostain syystä kuolleet...kaloista puhumattakaan ), sen jälkeen taas ihmeteltiin, että mikäs siinä purkissa nyt on vikana, kun kasvit mätänee pystyyn, eivätkä ne platyt, mustamollit, miekkapyrstöt ja rihmakalat tunnu pysyvän hengissä...niimpä niin. Minkäköhän takia eivät.

Rahaa tuohon purkkiin paloi aika monta markkaa, kun aina tartti uudet kalat ja kasvit hommata. Yllättävän kauan se kuitenkin pysyi "toiminnassa", kunnes lähdin vuodeksi ulkomaille opiskelemaan, jolloin äitini sanoutui irti koko hommasta. Tämän jälkeen kuluikin kolmisen vuotta, kunnes kipinä iski minuun uudelleen.

Ja tässä sitä nyt ollaan. Tilavamman altaan kanssa ja kaikki kalat ja kasvitkin kukoistaa (oikeen hävettää ja suututtaa se silloinen tietämättömyys, mutta kuten sanottu, niin ei aina ole niihin eläinkaupan myyjiin luottamista... ), eikä ongelmista tietoakaan. Kiitos Aqua-webin ( ) ym. kirjallisuuden. Tiedon määrä on kyllä valtava ja ihan erilainen on tähän hommaan sitoutuminenkin, kuin sillon joskus...kuhan muisti joskus laittaa valot pois ja päälle ja ruokaa tietysti. Paljon.

Tälläisiä mokia siis minulle sattui ala-aste ikäisenä, nykyisen altaan kanssa kaikki onkin sujunut lähes täydellisesti, mitä nyt levä tuossa taannoin yritti ottaa vallan purkissani, mutta siitäkin selvittiin kunnialla

[Sade]

Oma harrastukseni alkoi n. 2 vuotta sitten...

100 litrainen allas, eikä oikeasta kypsytyksestä tietoakaan (kypsytin siis vanhan mallin mukaan että altaaseen hiekat, vedet ja kasvit, odoteltiin viikko ja sekaan kalat) mutta IHME kaloja ei kuollut yhtään! Kaupassa mitattiin vesiarvot, pH oli sopiva eikä nitriittiä. Mikäs sen oivallisempaa.

Ensin akvaarioon siis asettui taloksi partis ja kolme täplämonnista, joita kauppias siis suositti "kokeilukaloiksi" koska ne sietävät monenmoista. Jos ne heittäisivät veivinsä, ei akvaarioon luonnollisesti voisi muita kaloja vielä ottaa. Itse asiassa suunnitelmissani ei lainkaan ollut ottaa monnisia, vaan piikkisilmiä, mutta kun kauppias sanoi niiden hyvin viihtyvän kolmen koplassa niin mikäs siinä, kyllähän pohjalle vielä pari piikkisilmää myöhemmin mahtuisi. Myöhemmin tosin menetin sydämeni monnisille ja ne saivat 5 kaveria lisää, tosin kahdessa erässä ja myöhemmin yksi menehtyi hometartuntaan.

Mutta se suurin moka: kaksi leväbarbia tuohon purkkiin. Kyllähän ne olivat mukavasti siellä pieninä ja söivät levää, mutta n. 7 senttisinä alkoi olla jo vähän ahdasta niin vilkkaille kaloille ja toinen, paksumpi kaveri alkoi rääkätä pienempäänsä. Täältä saamieni neuvojen myötä toimitin ne takaisin kauppaan.

Akvaariossani asusti myös 6 mustatetraa, mutta nepäs kasvoivatkin isommiksi kuin luulin, ja muuttuivat aikaa myöten varsin tylsiksi ja harmaiksi, ehkäpä tilanpuutteen vuoksi. Hus pois.

Siinäpä se minun tarinani taisi olla, tulipas aika pitkä.
Nyt on onneksi kalastossa kaikki ok, siitä suuri kiitos AW:n...

[Merri]

Moka oli se, kun noin 15 vuotta sitten ostin ekan akvaarioni kalastoineen(!) lehti-ilmoituksen perusteella. Sain noin 150-litraisen pytyn sekalaisen kalaseurakunnan kera. Oli iso huntupyrstökultakala muunmuassa. Lisäksi akvaario oli muodoltaan erikoinen, pituus ja leveys lähes samat... Lisänä, hmm, persoonallinen itsetehty jalustakaappi. Todellinen *huippuostos*...

Siinä sitten hoideltiin kaloja Markku Varjon opein. No, ihan kohtalaisella menestyksellä. Melko pian ostin sitten luokkakaveriltani toisen altaan, joka on minulla vielä tälläkin hetkellä olohuoneen komistuksena.

[juusoL]

2vuotta sitten kun sain 80-altaan naapurilta. Siinä mukana tuli partamonni ja Juovaokamonni.Juovis lähti melki heti suurempaa altaaseen.Sitten kävin ostamaan kalakaupasta myyjän suosittelemana 3helmirihmakalaa ja 6rubiinitetraa. ´Siinä sitten meni joku vuosi kun vaihtui isompaan 165litraiseen.Silloin aw:n kautta tajusin luopua Helmirihmakaloista.

[PikkuPrinsessa]

Silloin viisi vuotta sitten kun aloitin akvaarioharrastuksen, vedet tankkiin ja parin päivän päästä kasvit ja kalat. Myyjän opastuksella ostin kalat, ja muistaakseni kalasto näytti jotakuinkin tältä: 3 lehtikalaa, pusukala, partis, 5 mustaneontetraa, 2 kuparimonnista, 4 täplämonnista, miljoonakaloja, platyja ja neontetroja. Jes. Tosin mulla ei ole koskaan ollut mitään tautia altaassa, hyvä zägä käynyt.
Ja siis akvaario on 160-litrainen, mistään vesiarvoista paitsi pH:sta ei ollut tietoakaan. Ja tuo pH 7 kun sopi "mainiosti" kaikille kavereille.

[bettaboy85]

Kaikki klassiset mokat on tehty. Ei vaihettu vettä tarpeeks ja vesi huonontunu, kala taudit, väärät asuinkumppanit, kalakeräily ym ym.

Ainut enään suuresti kaduttava moka on kun onnistuin hankkimaan niitä aitoja purppurataistelukaloja jotka kutivat kerran viikossa. Silloin ei tietenkään ollut kutuallasta ja kun se vihdoin hankittiin kalat alkoi olla liian vanhoja enkä onnistunut saamaan poikasia.

Tietenkin nyt olen oppinut jo niistä kymmenistä mokista mitä silloin tuli tehtyä. Akvaarioita on harrastettu tosin vasta n.5 vuotta(?) joten se aloittelika aika on hyvin muistissa. Nyt katsoisin olevani kokenut aloittelija tai aloitteleva kokenut(Mutta en läheskään tarpeeksi kouluttautunut viellä)

[Save]

Ensimmäinen allas tuli taloon, kun olin muistaakseni 8- vuotias. Olin todella kinnostunut akvaarioista: luin kaikki opukset moneen otteeseen, kirjoittelin tietoja ylös ja silleen. Allas veti 35 litraa, siinä oli rumat muovikehykset (jotka eivät kauaa kestäneet), suodatin oli ilmapumpulla toimiva vaahtomuovisuodatin (vai oliko se ihan alkuun vain hapetin ). Altaassa taisi olla kuparimonnisia (joista yksi eli ainakin 10-vuotiaaksi), partiksia ja varmaan miljoonakaloja tai miekkapyrstöjä.

Ph-arvon mittaaminen oli jostain kauhean tärkeää, sen muistan. Muista testeistä en tiennyt hölkäsen pöläystä (olikohan niitä 80-luvulla?). Vettä vaihdettiin, kun muistettiin. Yleensä kai kuitenkin parin viikon välein.

Myöhemmin, noin kymmenen vanhana sain satalitraisen akvaarion, joka tuntui valtavalta. Siellä on elänyt ainakin kolme pusukalaa, tulipyrstö, kultakaloja (niitä mustia teleskooppisilmiä), aasianmutakaloja, paljon, paljon partiksia ja niiden poikasia (jotka menivät kyllä hyvin kaupaksi, toisin kuin nyt).

Kerran vuodessa oli suursiivous: kalat ämpäriin, samoin hiekat joka pestiin huolellisesti kuumalla vedellä. Samalla tietenkin pestiin myös suodatin. Huh, huh!

Harrastus jäi kuitenkin vuosikausiksi, kun kalojen lomahoitaja oli onnistunut tappamaan kaikki kalat loman aikana. Olin masentunut, kun rakkaat kalani kuolivat, enkä halunnut jatkaa. Ehkä hyvä niin. Olisin varmaan jatkanut akvaarionpitoa samaan malliin pitkän aikaa.

Vuosi sitten päätin aloittaa uudestaan. Kaikki löytäneeni opukset olen lukenut (kerran jos toisenkin ), AW:ssä surffaillut (mistä on ollut ehdottomasti eniten hyötyä. On ihanaa, kun koko ajan voi oppia kaikea uutta. On ihan samanlainen fiilis välillä, kuin silloin pikkutyttönä!
-Satu

[Tapio Martimo]

Eräs aloittelijan moka kai oli sekin, että kun aloitin harrastuksen, niin oletin, että laitanpa tästä nyt vaan altaan pystyyn ja pidän siinä kaloja...

Sittemmin - kun harrastuksesta tuli jotain muuta (sairaus?addiktio?) , olen joutunut seuraaviin koitoksiin:

- heikon yläastesaksan preppausta, että voin lukea Datzeja
- opiskelemaan kemiaa, jota koulussa pidin uskonnon ohella turhimpana oppiaineena
- riita vaimon kanssa siitä, kasvatetaanko viileäkaapissa änkyrimatoja
- opiskelemaan sähkötekniikkaa, jotta voisin rakentaa valaisimia
- opiskelemaan CAD-mallinnusta, että voin tehdä parempia valaisinkoteloita
- missannut pienenkarhunkierroksen (viite [aqua-web.org])
- lyhentämään vanhempien luona vietettyä joululomaa, koska _palettikaloilla_ oli poikasia (tämä oli harrastuksen ekana talvena)
- tehnyt itsestäni paikallisen kylähullun luennoidessani paikalliselle apteekkarille nitrosomas-bakteerien kasvatuksesta altaan kypsytyksessä - mummeleiden odottaessa tuskaisesti vuoroaan. Sama skenaario toistui rikkihapon ostamisen yhteydessä ja parissa muussa hankinnassa. Enää eivät kysele, mutta myyvät onneksi silti...
- tehnyt itsestäni paikallisen kylähullun haaviessani hyttysentoukkia lutakoista. Tottakai paikalle sattui mahdollisimman paljon väkeä asiaa ihmettelemään!
- jne

Mutta eipä sillä. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että olen nykyään kuitenkin parempi ihminen. Plussan puolella siis ollaan.

[helunia]

Mokiapa hyvinkin!

Ensimmäisen kerran "akvaarioharrastus" alkoi kotonani, kun äidin kanssa noin seitsemän vuotiaana hoidettiin miljoonakaloja noin viiden litran purkissa. Siellä oli yksi kasvi, hiekkaa ja kaloja ehkä noin viisi. Kerran viikossa koko paketti pestiin hyvin ja vaihdettiin vesi.

Noin vuoden "harrastelun" jälkeen taloon tuli 63 litrainen, jossa milloin mitenkin asustivat pari pusukaloja, kolme kultakalaa, keltabarbeja, tietysti neontetroja ym. mukavia värikkäitä kaloja. Vettä vaihdettiin ehkä kerran kuussa, suodatinkin tuli jo tuohon aikaan hankittua. Se oli oikein sisäsuodatin, missä oli vaahtomuovinen suodatinpatruuna muovikuoren sisällä! Koko hoito pestiin hyvin kerran vuodessa hiekkoja myöten!

Lopulta kiinnostuin myös muista eläimistä. Ja koska perheessä ei ollut allergikkoja, hankittiin ensin parit hamsterit ja sitten lopulta koira. No siihen akvaarioharrastus lopahti muutamaksi vuodeksi, kunes omilleni muutettuani hommasin uudestaan akvaarion.

Tieto on todella lisääntynyt ja ymmärtämys ehkä hieman parantunut kalojen elinvaatimusten suhteen. Aloin muutenkin opiskelemaan kala-alaa ja sitä kautta elämäni on melkolailla buukattu täyteen kaloja!

Eipä se onneksi haittaa ketään! Ystävät joskus ehkä ihmettelevät, että kuinka opiskelijalla riittää "ylimääräistä" rahaa kaikkeen siihen mitä akvaarioharrastus vaatii! Mutta tottahan se on että paljon voi tehdä myös itse aika huokeallakin!

[Cory]

No siis vedenvaihdoista en nuorempana ymmärtänyt tuon taivaallista, mutta tunnollisena akvaarionomistajana pestiin akva läpikotaisin 6kk:n välein. Kivet sun muut vielä oikein mäntysuovalla - luontoystävällisesti tietysti!

(Ihmeellistä kyllä 60-luvulta peräisin oleva ainokainen akvaario-opukseni muistaakseni kyllä tiesi vedenvaihdoista - ei viikottaisista, mutta kuitenkin. Vaan enhän minä silloin vielä tuosta ollut kiinnostunut, vaan niistä värikkäistä kalankuvista siellä loppupäässä! Vanhemmat, jotka opuksen olivat ostaneet, olivat alleviivauksista päätellen lähinnä keskittyneet sen sijoittamiseen (paikka, alusta, jne).)

Muistan hämärästi, että mm. monnisia hankittiin silloin periaatteella, yksi tuommoinen, yksi tuommoinen ja vielä yksi tuon värinen. Eikä lähifisukaupassa niitä "värejä" silloin ollut kuin täplis, kupari ja albino. Omigosh... *peittää kasvot käsillä*

[HEZZU]

No minun ''harrastukseni'' alkoi 4 vuotta sitten siitä, kun olin kaverin luona kylässä ja hänellä oli sellainen pienin mahdollinen pleksi''akvaario''(en tiedä litroissa), jossa oli muistaakseni 1 neontetra ja vähän soraa pohjalla.Kaveri oli lähdössä ostamaan toisen neontetran ja minä lähdin mukaan.No oltiin kaupassa ja minä tietysti halusin myös akvaarion.Joten ostin sieltä sellaisen n.20l pleksiakvaarion, soraa, kuparimonnisen, nuoli-imumonnin, 2 kardinaalitetraa ja 2 miljoonakalaa, taisi siinä olla myös yksi muovikasvi.Sitten ei muuta kun sorat pohjalle ja vedet sisään ja heti perään kalat.Taisi ne siellä pari kuukautta elää, kunnes kuolivat, paitsi kuparimonninen, joka on yhä minulla!

Kun kalat kuolivat, niin ostin sinne taistelukalan ja jopa suodattimen.Taistelukala ei elänyt kuin pari viikkoa ja sitten minä jo suutuin.Luulin, että kyse on siitä, kun akvaario on liian pieni, joten lähdimme ostamaan isompaa akvaariota, joka oli 40l akvaariopaketti.
Pesin jopa sorat ja laitoin vedet ja sitten tietenkin taas kalat heti perään.Ostin samalla myös 4 miljoonakalaa ja 3 kardinaalitetraa ja partamonnin, jotka kuin ihmeen kaupalla selvisivät hengissä!
Tuon pöntön hoitorutiineihin kuului vedenvaihto kerran kuukaudessa ja ''kokopesu'' kerran vuodessa.Kalat selvisivät silti hengissä.Tuo akvaario minulla oli sitten 3 vuotta ja sitä hoidettiin kokoajan samalla tavalla.Sitten koitti akvaarioharrastukseni käännöskohta:Löysin A-W:N!
Löysin tämän koska etsin itselleni isompaa akvaariota tuolta myydään palstalta.Sopivaa ei löytynyt.

Koulussa yksi kaverini sitten sanoi, että hän on ostanut 100l akvaarion.Siitäkös se akvaariokuume vasta nousi.Lähdin heti seuraavalla viikolla ostamaan akvaariota, jonka oli tietysti oltava isompi kuin kaverillani Ostin 128l akvaariopaketin.Myyjä jopa kertoi minulle sen viikon mittaisen kypsytysohjeen, mutta minä annoin sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä olin lukenut vähän A-W:tä
Kypsytin akvaarion oikeaoppisesti(siinä meni n.kk)Siirsin 40l akvaarion kalat isompaan.Ja muutaman päivän päästä ostin 3 kardinaalitetralle kavereita 7, kuparimonniselle 3(tarkoitus ostaa vielä 2 lisää)Sitten sain jonkun ajan päästä A-W:n kautta selville, että miljoonakalat eivät sovi noin pehmeään veteen ja annoin ne pois.Nyt olen saanut myytyä 40l ja akvaarioharrastus on hyvällä mallilla.Tiedän nyt kun löysin A-W:n ja lainasin pari kirjaa varmaan 100 kertaa enemmän akvaarioista kuin ennen.

Olen kyllä ihmetellyt tuota akvaariioliikkeissä olevien myyjien toimintaperiaatteita!Silloin kun ostin tuon pleksi pöntön ja myöhemmin 40l, minua ei neuvottu pätkän vertaa mitä pitäisi tehdä...

[rain-]

Niitä kaikenmoisia sattumuksia ja alkutaipaleen virheitä on toki hirmuinen kasa.

Mitään yksittäistä mokaa ei tule mieleen, mutta nenääni kantautuu luontaistuotekaupan tuoksu ja muistan kuinka sen sivuhuoneessa ollut akvaario-osasto tenhosi nuoreen tyttöseen.

Rakastuin kahteen kultakalaan, toinen oli jonkinmoinen oranssi pallura ja toinen musta mulkosilmä. Minulla ei kuitenkaan ollut rahaa tarpeeksi mukanani. Kiltti täti myi ne kuitenkin minulle ja sanoi että voin tuoda loput rahat sitten seuraavalla kertaa. Kiikutin kalat kotiin 40-litraiseen akvaariooni, pokkasin äidiltä muutaman markan ja kipaisin takaisin liikkeeseen. Myyjätäti hymisi iloisena että eihän minun nyt noin pian olisi tarvinnut niitä tuoda Oi niitä aikoja.

Sitten niitä kamalempia juttuja löytyy sivuiltani (pitäisi kyllä kirjoitella niitä vähän lisää pian, juttuja löytyy paljon):
Satun vedenalainen viidakko - Oikea Akvaristi

[korudonna]

Pahimmat mokani on tehty uskomalla akvaariokauppiaita. Nyt tietää jo tarkistaa asiat itse. Myivät esim. satalitraiseen levänpoistajiksi VIISI leväbarbia (mitäs menin pyytään apua levänpoistoon) ja kotiloiden tuhoojaksi yhden verkkonuoliaisen 140 litraiseen - mitäs menin kyseleen apua kotilopaljouteen .

Siinä sitten etsimään verkkonuoliaiselle isompaa allasta ja leväbarbeille uutta kotia, kun totuus kaloista valkeni, parvikaloja kun kumpikin vielä oli.

Alussa tuli liikaruokintaa, kun vaikea tietää sopivaa annosta (välillä vieläkin). Oikean vedenvaihtovälin etsimisessä tuli luettua aika monta akvaario-opasta ja juttua. Tapparakaloja ehti lennellä altaasta monta ennenkuin tajus MITEN pienestä aukosta ne lähtee. Olisi saanut myyjä antaa tarkkaa tietoa.

[lilo]

Serkullani oli n. 70-litrainen akvaario, jossa n. 30 täysikasvuista
miljoonakalaa. Taisi siellä yksi vesitähdikkikin olla.
Ostin serkulle synttärilahjaksi sinne YHDEN seeprakalan.

[SnowBear*]

Mitenkäs se menikään...

Mulla alko harrastus joskus tammi-helmikuussa, eli vasta pari kuukautta on kaloja ollut. Mutta siltikin olen ehtinyt kikkailla vaikka mitä.

Viime jouluna minulle iski kamala akvaario kuume ja äitikkä sitten lupasi minulle akvaarion kunhan meidän remontti on valmis. Joopa joo, varmana odotan niin kauan. Ostin sitten eräältä koulukaveriltani 40 litraisen pienen purkin.

Soraa sain akvaarion mukana ja suodattimen. Lämmittimen vohkin veljeni vanhasta akvaariosta (joka on pohjasta rikki eikä ole ollut käytössä ties kuinka pitkään aikaan).

Eipäs siinä mitään. Akvaarion ja sorat pesin, se olikin helppo homma. Sitten akvaario täyteen vettä, ja suodatin sinne pörisemään. Parin päivän päästä ostin kasvit ja kävin testauttamassa veden. Ei nitriittiä, eli kalat kotiin.

Ostinpas sitten yhdellä kertaa pienen partamonnin, 5 intiaanisulkaa ja 5 neontetraa ja kannon. Kauhistelin vielä sitä hintaa.
Kotona kotiutin kalat varovasti (niin kuin kuljetuspussissa luki), kanto pohjalle ja kiviä päälle.

Pari viikkoa myöhemmin kävin niitä Tetran lusikkatestejä ostamassa. Kaikki muut olivat kohdallaan, paitsi nitriitti. Se muuttui ihan pikkuriikkisen vaaleanpunaiseksi. Heti seuraavana päiväkä kipaisin kaupassa käymään ja ostin tetran nitriitti tippatestin ja herre gud!

Nitriittiä oli vaikka kuinka paljon ja luulin silloin että kaikki kalani kuukahtaisivat, vaan ei. Täältä sitten sain apua (piti sitä merisuolaa pikkuriikkisen laittaa sinne veteen).

Silloin luulin että olin tosi huono äiti ja että tappaisin kaikki lapseni (meinasi harrastus jäädä).
Vaan sitten kun nitriitti oli kadonnut ja kaikki oli taas hyvin....

Tällä hetkellä huoneeni lattialla seisoo 420 litrainen allas joka odottaa jalustaa ja 225 litrainen joka osottaa suodatinta ja lämmitintä.
Ei se sittenkään siihen jäänyt...

[mardu]

Vai että alottelijan mokia? Hah! Meikäläisellä kaikki on sujunu aina taiteen sääntöjen mukaan. Ei koskaan vääriä kaloja altaaseen ja kypsytykset ja vesitestit on aina tehty ja arvot ovat olleet ihanteellisia... NOT!

Ensimmäisen akvan ostin kirpputorilta, 63-litraa. En muista kypsytinkö sitä, mutta suodattimen sinne ostin ja kaloina oli ainakin 2 kultakalaa, tavallinen huntu ja mulkosilmä musta. Lisäks tais olla mustamolleja, miljoonakaloja, miekkapyrstöjä, neontetroja, kardinaalitetraa... Neontetrat ja kasrdinaalit kyllä taisivat tulla myöhemmin. En muista. Kaikki niistä kupsahti loppujen lopuks. Siivous tais olla kerran kuukauessa, myöhemmin 2 viikon välein. Se akva ei oikeen koskaan ollut kunnossa, ennekuin täältä sain idean tehä sinne aasia-biotooppi. Siellä oli kiilakylkiä, taistis ja piikkisilmiä, nyt ovat vähän isommassa.
Leväbarbejakin siellä oli 2 kpl, joista toinen osottautui juovaimubarbiksi. Ne oli siellä vain tilapäisesti ja olivat pieniä tulitikun mittasia. Nyt se allas on hiirillä tilapäiskäytössä vakituisen kodin putsauksien ajan. On pirulainen niillekkin liian pieni.
Niin joo, olihan tuolla 63:ssa 3 isoakin leväbarbia jossakin vaiheessa, ne pääsi kyllä sitten lopulta tuohon 317-litraseen.

317-litrasta kypsytin muistaakseni kuukauden päivät, mutta tein sen virheen että otin sinne ensimmäisiksi kaloiksi rihmakaloja. Jotka yllättäen kuoli! Sen altaan kanssa ei tainnut pahempia mokia sitten sattuakkaan, mitä nyt se että sinne tuli sinilevää ja turhautuneena laitoin koko pöntön pois.

Viimeisin moka on ollut se kun ostin 227-litraseen 2 kultakalaa+yhen myöhemmin lisää ja vain sen takia kun myyjä sano että kyllä sopii ja kirjoista luin että kultakala on parvikala, menee 150-litraseen ja tarttee vähintään yhen kaverin. No nyt oon kuitenkin kultsuista päässyt eroon, mutta mokista en. Varmasti tuun ostamaan vielä paljon kaloja jotka eivät loppujen lopuksi sovikkaan akvaariooni. Mutta se hyvä puoli kuitenkin on että kauppias on sen verran reilu että antaa kunnon hyvitykset palautetuista kaloista.

Ja vesitestit sitten... Noh, enhän niitä omista, kauemman aikaa on kyllä pitänyt ostaa kun vaan joskus muistais ja kun ne ei olis niin pirun kalliita!
Kerran ostin Seran ph-, kh- & gh-testit ja ne näytti ihan päätä häntää, paitsi ph. Muista en saanut tulosta. Sen takia sitten ne testit on jääny ostamatta. Justiin kyllä Saksasta tilasin jbl:n testisetin, mutta tietenkään sitä ei sitten tullut!

Tulipas nyt aikasta pitkä sepustus, mutta sainpahan ainakin purkaa sydäntäni. Joskohan nuo alkuaikojen mokailut ei enään niin harmittais ja hävettäis... Kalaparat.

ps. Sen verran vielä että jos saisin toisen kerran valita ostaisinko sen ensimmäisen akvaarioni niin vastaus olisi että en taatusti ostais! Sen verran noihin pirun sintteihin on menny rahaa ettei tosikaan. Omakotitalo olis jo pystyssä... No ei ihan, mutta johonkin järkevämpään nekin rahat olis voinu käyttää. Tämä on kuin tupakanpoltto. Paha tapa josta ei pääse eroon, paitsi ettei tämä niin paha oo ja tupakasta oon päässy eroon. Akvaarioista en vaikka kerran yritinkin...

[Jokeri]

No juupa. Voisinpa vain sanoakin, että en ole mokia tehnyt, mutta kun ei... Mari muinoin kehotti ostamaan suoraan 900 litraisen altaan. Sanoin, ettei mahdu. Eipä niin... Ostimme 210 litraisen altaan käytettynä, kalastona 2 tummaleväplekoa, 2 tiikerinuoliaista, 1 kardinaalitetra, 1 piikkisilmä ja yksi pusukala. Eihän siinä auttanut muu kuin hankkia se suurempi allas. Arvatkaa vaan, hymyilikö Mari ääneen ?

Toinen merkittävämpi virhe tapahtui loistobarbien kanssa. Siirsin parven loistobarbeja 24 asteisesta altaasta 28 asteiseen altaaseen. Vasta sen jälkeen tajusin tarkistaa kalojen normaalin elinlämpötilan. Autch! Alkuperäinen allas olisi ollut parempi vaihtoehto. Kyllä jälkeenpäin todella hävetti .

[tessa]

Tätä ei kukaan halua kuulla

Eka allas 30 litraa (tallella vieläkin jossain,,,,) ja itsellä ikää 8 vee. Allas, kasvit ym hankittiin tiistaina ja jo torstaina siellä ui 4 seeprakalaa, 4 neontetraa ja 4 kiilakylkeä. Joista yksi seeprakala löydettiin muumioituneena vaatekaapin takaa muutaman kuukauden päästä.

Sinne muutti vielä myöhemmin kuparimonni ja albiinomonni. Huh huh! Ja ei siis ollut minkään sortin suodatusta, koska myyjän mielestä "ilmakupla laite riitti". Vuosi oli 1988 tms....

Toinen allas 60l ja itsellä ikää 11v. Voi kamala, en uskalla edes kertoa sieltä löytyi lehtikalaa, palatyä, neontetraa, mustaamollia, monnisia ja aivan liikaan kaikkia lajeja! Ja kalaa kuoli ja uutta tilalle ja hoito oli se kerran kuussa veden vaihto, jos silloinkaan.

Kolmas alla tuli viisi vuotta sitten ja jumankekka kun ihminen teki taas virheet ja luotti myyjään. Ja kalaa kuoli ja kuoli ja hermo meni ja innostus lopahti täysin kunnes.....
...löytyi aquaweb...
ja uusi 540 allas ja loppu on täysin historiaa

Neljäs kerta siis vasta opetti mitenkä homma toimii! Ja se toimii pirun hyvin nykyään.

[SaNNiDz]

Akvaarioharrastukseni alkoi kun olin noin 8 vuotias. Allas oli n. 65 litranen purnukka. Kalastona rubiini- ja kuparitetroja, albiinomonnisia, tiikeribarbeja, piikkisilmiä, partamonni ja isopurjepleko. Huh huh..

Kalat eivät tervettä päivää nähneet. Melkein heti altaan perustamisen jälkeen kuoli pleko ja sitten pikkuhiljaa kaikki tiikeribarbit.

Altaan siivous tapahtui joka toinen-kolmas kuukausi, jolloin vettä vaihdettiin n.puolet ja jättiläismiekkakasveja karsittiin.

Eli kaikki aloittelijan virheet tuli varmasti tehtyä. Tietoakaan ei tosin juuri saanut. Akvaariokaupassakin vain sanottiin että "kyllä ne sopii keskenään". No nyt hiukan viisastuneena uusi yritys..

[jarppa82]

Noh pitää nyt laittaa omiaankin vähän:

Siskolla oli akvaario joskus, tai joku purnukka ainakin. En muista kun olin niin pieni. Siellä oli kuitenkin ollut ainakin miljoonakaloja. Minä sitten olin ruvennut leikkimään siskon leikkipaistinpannulla ja "paistanut" ne miljoonakalat... Oli sitten oltu kuulemma syötykin niitä. Ja niitä oli löytynyt seiniltäkin. Itse en tästä mitään muista (onneksi)!

Eka akvaario oli sillon joskus pentuna. 40 litraa ja allas mako 570 markkaa. Eli ihan pirusti. Kaloja sitten oli VAIKKA MITÄ! Ainakin piikkisilmiä, miljoonakaloja, miekkapyrstöjä, tulipyrstö, pusukala, taistelukala, !!!tummaleväpleko!!!, yms yms. (puolustuksekseni sanon, että nämä kalat ei tietenkään kaikki olleet samaan aikaan). Akvaario pestiin aina kokonaan n. kerran kuussa. Vedet pois, kalat sankkoon, hiekka pestiin kuumalla vedellä, allas tiskiharjalla. Koskaan ei saanut käyttää saippuaa, koska bakteerit kuolee, sen muistan vieläkin. Heh.

Virheitä tekee kun ei asioista tiedä. Nytkin teen virheitä akvaarion kanssa. En vaan tiedä, mitä virheitä.. Ja sitten taas tulevaisuudessa naurattaa, miten tyhmästi sekin tuli tehtyä.

[minä]

heh, tämä aihe liippaa läheltä sillä minusta tuntuu että kaikki mahdolliset virheet on tullut tehtyä.

Kaikki alkoi menneenä vuosisatana( ah, tuota kultaista 80-90-lukua), kun pakko oli saada akvaario kun muillakin oli, ja etenkin oli pakko saada niitä kultakaloja.. ja vieläpä 40-litraseen. Jälkeenpäin äiti tunnusti, että kävi ostamassa koulupäivän aikaan uuden 'Eetun' entisen kuollessa.. ja minä kun luulin Eetun elelevän pitkään ja onnellisesti. Ko. altaassa taisi parhaimmillaan uiskennella jopa neljä kultakalaa lukuunottamatta vielä muitakin seuralaisia. PH- testistä olin kuullut, sekä hyvästä totuttamisesta ja veden vaihdoista. Tämä tyttö se olikin niin tunnollinen, että tyhjensi koko akvaarion aina kerran kuussa ja pesi kaiken mahdollisen yltä päältä. Näin jälkikäteen ihmettelen miten ne kultakalat elikin niin pitkäänkin. huoh!

No ei se tähän jäänyt, akvaario tuli sitten jossakin vaiheessa hyllytettyä, mutta muutaman vuoden kuluttua innostuin aiheesta taas. Tällä kertaa oli 60-litraa ja kultakalat sai jäädä, luojan kiitos. Mitään tietoa en omannut kypsyttelyistä tai vesiarvoista ja parin kuukauden kuluttua hermostuin lopullisesti koko touhuun ja kiikutin akvaarion sisältöineen tuttavalleni.

Olin niin kiukustunut kuin olla voi ja annoin asian taas jäädä. Mielessä aihetta kypsyteltyäni päätin, että nyt mikään ei saa mennä vikaan, otan asioista huolella selvää ja teen niinkuin kuuluukin. Hiukan sain vastakaikuna tuolloin kuulla lähes jokaiselta, että katsotaan; kohta taas laitat akvaarion pois.
Päätin tuolloin , että niin ei tule käymään. Palettikalojen suhteen minulla meinasikin mennä hermo, mutta löydettyäni kasipallon olin valmis mihin tahansa vaivaan. Ja sillä tiellä ollaan, täysin sydämeni menettäneenä ja innostuneena edelleen.
Hiukan omaatuntoa pistää se, että 85-litraisessa ui tällä hetkellä yksi kasipallo. Suunnitelmissa on tulevan vuoden alussa isompi asunto --> isompi tila akvaariolle --> isompi akvaario

näin; tarinani osoittaa sen että lähes kaksikymmentä vuotta akvaarioiden parissa ei todista sitä, että tietäisi niistä kaiken.

[kylpyankka]

Kun näitä muiden nuoruuden toilailuja lukee, alan olla aika kiitollinen vanhemmilleni kun eivät antaneet minun muksuna ottaa akvaariota.

Tämän reilun kuukauden kestäneen akvaarioharrastajaurani aikana en ole kovin paljon ehtinyt sähläämään (niin varmaan ). Ammoniakkia tuli alkuun laitettua liikaa, jonka seurauksena muutama kasvi taisi tykätä huonoa.

Suurin moka on kai asua näin pienessä kämpässä (30 neliötä), ei mahdu laajentamaan harrastusta. Ehkäpä siihenkin joskus tulee ratkaisu parempaan.

[*Viltzu*]

Eäh, minä aattelin ettei minun tarttis näitä vanhoja akvaariomokiani täällä tunnustaa mutta jostain kumman syystä tunnustan nyt kuitenkin:

Ikää n. 8 vuotta: mummolta saatuun hillopurkkiin argentiinanvesiruttoa ja pari miljistä. Miljikset palasivat n. vuoden päästä takaisin mummolle.

Ikää n. 9 vuotta: n. 20 litraiseen muoviakvaarioon miljiksiä ja miekkapyrstöjä mummolta, yksi miekkakasvi, ei tekniikkaa. Kalat palasivat mummolle kun muutimme ulkomaille.

Ikää juuri ja juuri 10 vuotta: muutimme ulkomaille. Jos suomalaista kalakauppiasta uskomalla saa aikaan katastrofin niin ei sitten thaimaalaista...

Thaimaalaiset toivat pick-up-truckilla pihaan 200 litraisen altaan, tekniikkaa, korillisen muovikasveja ja kaikki liikkeensä kalat. Minä seurasin sivusta kun pytty laitettiin paikalleen, sinne laitettiin soraa, muovikasveja ja sitten vain vedet ja pari turausta sellaista sinistä ainetta. Pytystä tuli ihan nätin näköinen, olihan se "ammattimiesten" sisutama. Ja siellä oli jopa 2 ritiläsuodatinta, hapetin ja kunnon loisteputki. Vesiarvoista ei tietoakaan. Tunnin odottelun jälkeen minulta kysyttiin että minkäslaisia kaloja laitetaan ja minä päätin sitten viisaasti että otetaampas jokaista lajia pikkuisen. Kalat vaan pyttyyn ja se oli siinä.

3 vuoden aikana altaassa ehti asua mm. lehtikaloja, kardinaalitetroja, seeprakaloja, 8 koulun jostain kisasta voitettua kultakalaa, 2 leijonanpääkultakalaa, musta(aave?)tetroja, piikkisilmiä, partamonneja, miekkapyrstöjä, miljiksiä, tiikeribarbeja, kirsikkabarbeja ja ties mitä muuta.

Minä niitä reippaasti ruokin pari kertaa päivässä ja se oli siinä. Ne samaiset akvan pystyttäneet miehet tulivat kerran puolessa vuodessa siivoamaan pytyn. Kyllä oli helppoa akvaarionhoitoa.

Että tällaista thaimaan-maalla...

Ikää 14 vuotta: Löysin aqua-webin (hoorray!). Nyt täällä on tullut kahlattua viime kesä ja syksy ja 400 litrainen pytty varataan toivon mukaan pian.

[alini]

Kultakalamalja mulla oli monen monta vuotta. Sitten kun esim opettajaltani sain kultakalan syntymäpäiväkahjaksi, piti hankkia uusi akvaario. n 10 litran muovinen jyrsijänkuljetus kaukalo
Itsehän en alle kymmenen vuotiaana tajunnut pahaa tekeväni, mutta hieman kummastuttaa se että vanhempani antoivat sen kaiken tapahtua.
Jossain vaiheessa sain isomman akvaarion, noin 70 l, jonka silikonit tökin neulalla rikki saadakseni uuden Se toimi. Sain 150-litraisen teetetyn akvaarion, ja olin olevinani maailman suurimman akvaarion omistaja. Hyvällä omallatunnolla pidin siellä lehtikaloja ja leväbarbeja Silloin kyllä taisi nuo suositukset olla vähän erilaisia kuin nyt, ainakin akvaariokauppianden mukaan.
Pienestä asti olen kyllä lukenut Akvaario maailmoja ja muita kalajuttuja, kuitenkin ehkä vasta aqua-webbiin tutustuminen on ollut se ratkaisevin askel kohti eettistä (?) akvaarioharrastusta. Ei sillä että ne mokat olisivat vieläkään loppuneet, mutta toivossa on hyvä elää..
Monenmonta akvaariota minulla on kerennyt olla vaikka en niin kamalan vanha vielä olekaan, tällähetkellä 500 litrainen ja tuo teetetty 150- litrainen.