Minusta omistajan velvollisuus on myös hyväksyä se tosiasia, että sairauksia on olemassa. Aina ne eivät ole tarttuvia ja aina ne eivät ole tappavia. Tässä tilanteessa kala oli "virkeä ja hyvävointinen." Millä logiikalla se kärsii silloin niin paljon että niskan leikkaaminen on parempi vaihtoehto?kirjo kirjoitti:Ikävää että kalasi kuolivat. Kannatan tässä asiassa Sania, en itse miettisi sekuntiakaan lääkettä tuon näköiselle kalalle. Tärkeintä on lopettaa eläimen kärsimys mahdollisimman nopeasti, se on omistajana velvollisuuteni.
Ajattelepa vaikka virustauteja sairastavia pikkulapsia. Voivat olla *tosi* kamalan näköisiä (esim. vesirokko) eivätkä osaa kommunikoida oireitaan muuten kuin itkemällä tms. Silti tauti paranee yleensä itsestään. Tämä nyt esimerkkinä siitä, ettei mitään puuttumista aina tarvita. Täytyy vain vanhemman tai "omistajan" pitää huolta siitä, että a) paranemiselle on olemassa hyvät olosuhteet (kaloilla tämä voisi tarkoittaa hyvän veden varmistamista ja sitä, ettei muut kalat näyki) sekä b) ei tartuta muuta kaloja (karanteeniin suhteellisen helposti heti jos epäily tarttuvasta taudista). Toiset taudit toki voidaan hoitaa lääkkein, niin ihmisillä kuin eläimillä. Silloin on mielestäni omistajan vastuu hoitaa eläin ennemminkin kuin laskea seuraavasti: "uusi kala maksaa 5 egee ja lääke 7 egee, siispä tapan kalan ja ostan uuden, säästän 2 egee".
Tämä nimenomainen tapaus, josta edellä on keskusteltu on nyt sitten näköjään mennyt vakavemmaksi, kun kerran kolme kalaa on jo kuollut. Kyseessä on ilmeisesti joko tarttuva tauti tai huono elinympäristö (tai näiden yhdistelmä). Edellisen saa selville lopulta vain EELAssa, jälkimmäisen tekemällä erinäisiä vesitestejä, joita voidaan täälläkin ruotia.
Edit, lisätään nyt vielä seuraava:
Älköön nyt kukaan ymmärtäkö minua niin, että olisin aina ja kaikissa tilanteissa kalan tai muun lemmikin lopettamista vastaan. Tottakai sellaisia tilanteita on ja itsekin lopetan kärsivän kalan jos näyttää toivottomalta. Jotenkin minulla on tullut sellainen tunne, että ehkä se saksikäsi on monesti liian herkässä. Syynä ei ehkä edes aina ole mikään kunnioitettava asenne (tyyliin "päästän sen kärsimyksistä") eikä edes raha ("säästän rahaa kun en osta lääkkeita"), vaan lemmikin omistajan kyvyttömyys tai haluttomuus kestää sairaan eläimen katsomista: "Out of sight - out of mind". Se ei minusta ole oikein oikein lemmikkejä kohtaan.



