Olen monen vuoden odottamisen jälkeen päätynyt siihen lopputulokseen, ettei Purpurasateenkaarikalan kutu onnistu pehmeässä vedessä. Kalani ovat aina kuteneet säännöllisesti vedenvaihtojen jälkeen, mutta kertaakaan en ole nähnyt mätiä (Sateenkaarten kohdalla yksittäisistä mätimunista mitkä sirotellaan kasvillisuuteen). Olen vetänyt johtopäätöksen että vaikka kalan kaikki tarpeet muuten vaikuttavat tyydytetyiltä niin mätiä/maitia yksinkertaisesti ei kehity pehmeässä vedessä (tms). Veteni on tyypillistä Helsinkiläistä vettä, GH 3-6 ja KH n.3.
Arvatkaa hämmästykseni kun sain tekstiviestin jossa kiiteltiin kasvien mukana tulleesta kalavauvasta! Kyseessä oli Intianvesitähdikki joka oli ryöpsähtänyt pinnalle ja jonka olin kerännyt sankoon talteen ja lahjoittanut eteenpäin. Kyseessä ei voi olla muu kuin Purppurasateenkaarikala, muilla kaloilla ei ole tällä hetkellä kumppania. Ilmeisesti olin onnistunut siirtämään mädin turvaan juuri oikealla hetkellä ja yksi pieni poloinen oli selvinny kylmässä ämpärissä ja vielä Joensuuhun asti kasvipussissa. Hieman kyllä harmitti että olin juuri tyhjentänyt sangon vedestä... Sateenkaaret ovat siis ilmeisesti vain niin vikkeliä ja ahnaita etten ennen ole ehtinyt nähdä häivähdystäkään mädistä saati poikasista (tarpeeksi suurta kutuallasta ei ole varsinaista kudettamista varten).
Minäkin siis lasken onnistuneen kudun olevan merkki kalan hyvinvoinnista, joten nyt istun siis erittäin tyytyväisenä katsomassa tulipunaisen uroksen ja kellertävän naaraan hääräämistä Anubias nanan yläpuolella tietäen että kalani voivat mainiosti veden pehmeydestä huolimatta!



