Banjomonnien karanteeni

[Cattleya]

Tarkoitus on hakea altaan pohjaa somistamaan neljä banjomonnia. Ensiksi ne pitäisi tietysti lykätä karanteeniin, mutta iski ongelma:

Karanteenialtaassa ei kehoteta käyttämään pohjamateriaalia, mutta banjomonnin luontaiseen toimintaan kuuluu hiekkaan kaivautuminen.

Jätänkö siis 50-litraisen karanteenin pohjan tyhjäksi, alle tummaa retkipatjaa ja kolme seinää pimeäksi (kuolevatko banjot stressiin, kun ovat koko ajan näkösällä)? Vai laitanko muutaman sentin hiekkaa, jotta pääsevät piilottelemaan halunsa mukaan?

Vaikeaa tämä banjomonnin sielunelämään perehtyminen...

[7330]

Miksei karanteenialtaassa saisi käyttää hiekkaa?

Jos sitä ei käytä uudestaan seuraavan karanteenin kaloille (hiekoittaa sillä sitten vaikka pihaa), niin eihän se lisää tautiriskiäkään. Luonnottoman stressaava ympäristö kyllä todennäköisesti lisäisi banjomonnien sairastumisriskiä karanteenin aikana.

Kannatan siis hiekan käyttöä kuitenkin.

[Victor von Doom]

Toisaalta karanteenin tarkoituksena on myös tarkkailla kaloja mahdollisten tautien varalta. Hiekan alla paikallaan koko valoisan ajan jököttävää banjomonnia on aika vaikea tarkkailla. Kokeiltu on.

Pistä karanteenialtaaseen lähelle pohja vaikka pala mattosuodatinmattoa tai vastaavaa, jonka alle banjot pääsevät piilon, mutta josta kalojen kunto on kuitenkin mahdollista tarkistaa. Tuskin ne muutenkaan kyllä stressiin kuolisivat lyhyen karanteenin aikana. Jos luonnottoman stressaava ympäristö olisi ne tappaakseen, niin olisivat varmaan kuolleet jo kasvattajalla, maahantuojalla tai tukussa tai matkalla johonkin edellä mainituista.

[lasagne]

Laita sinne banjojen iloksi pari senttiiä hienoa hiekkaa, niin kyllä viihtyvät.

[Cattleya]

Kiitos kommenteista! Pitkän harkinnan jälkeen päädyin laittamaan pohjalle vähän hiekkaa, koska pidän banjoja karanteenissa ainakin pari viikkoa. Päiväsaikaan meillä on sitten aivan tyhjä karanteeniakvaario . Illan tullen alkaa äksöniä ja menoa riittää.

Banjot osaavat tyylipuhtaasti teeskennellä kuollutta, jos ne kaivaa päiväsaikaan esille, joten arvelin, että paremman kuvan niiden voinnista saan seuraamalla niitä iltayöstä (okei, viime yönäkin kahden aikaan olin nenä lasissa pitkän aikaa) kuin päivällä. Ilman hiekkaa voisin ihmetellä niitä helposti päiväsaikaan, mutta jos ne silloinkin leikkisivät kuollutta, niin olisin pomppinut syyttä suotta pitkin seiniä.

Kuinkahan pieleen menee, jos arvelen seuraavaa: mikäli banjomonni puuhastaa yöaikaan vilkkaasti, syö sapuskansa, jähmettyy paikalleen, jos sen kaivaa hiekasta esille, ja hetken päästä kaivautuu ääntä nopeammin takaisin hiekan alle, niin se on terve otus.

[Maisu]

Banjot ovat sitkeähenkisiä. Minulla on kymmenkunta banjoa 257-litraisessa ja osa niistä on ollut minulla jo 13 vuotta, useimmat ovat olleet reilun 10 vuotta. Aikuisena pyydetystä kalasta ei toisaalta voi ikää varmuudella sanoa. Nämä käyttyvät kuin seniilit vanhukset eivätkä ole vuosikausiin piitanneet mitään vuorokaudenajoista, ruoka-ajoista tai banjojen kuuluisista cooleista käyttäytymissäännöistä. Luultavasti ne karkailisivatkin kuin dementoituneet laitoshoitopotilaat jos vain pääsisivät lasista läpi. Yhtäkään en ole menettänyt varsinaisiin sairauksiin vaikka muutama vanhuudenvaivainen on jo pitänyt lopettaa. Niiden kohdalla heikentyminen on ilmennyt ruokahaluttomuutena, laihtumisena, vaikeutena kääntyä oikeinpäin ja nahan harmaantumisena.

[Cattleya]

Maisu, kuinka isoiksi nuo seniilit ikäyksilöt ovat kasvaneet? Kalaesittelyjen mukaan banjot kasvavat 10--15-senttisiksi, mutta onko venähtäminen kuinka persoonakohtaista? Onhan siinä aikamoinen ero, onko fisu kymmensenttinen vai puolet pidempi.

Meidän tulokkaat ovat ehkä 6--7-senttisiä hoikkia menijöitä -- vaikea kuvitella, millaisia möhkäleitä meillä muutaman vuoden päästä on.

Tuli mieleen, kun banjojen vipellystä seurasin, että ei kai näillä otuksilla ole suurempaa tarvetta pompata altaasta pihalle? Tulivat sen verran vauhdikkaasti pintaa kohti, että alkoi hirvittämään... Karanteenissa on onneksi reilusti tyhjää päällylasien alla.

[Maisu]

Riittäisiköhän se viisitoistakaan senttiä...? En ole koskaan mitannut banjojani, täytyypä tehdäkin se. "Perusmallisia" banjoja on tosin ollut myynnissä useampaa lajia, joista osa on vieläkin isompia, mutta B. coracoideus tulee kyllä sekin 15 cm:n pituiseksi. Pienempiäkin banjoja on ollut liikkeissä; ainakin yksi hunajanvärinen ja toinen suklaanruskea laji jotka jäävät tuohon kymmeneen senttiin. Näiden etsimisen kaupoista tosin voi ottaa sellaisena harrasteprojektina johon kuuluukin kuluttaa muutama vuosi.

Banjot eivät ole minulla koskaan hyppelehtineet. Ylivilkkaus voi viitata kutupuuhiin varsinkin matalapaineella mutta siihen omat kalasi kuulostavat turhan naperoilta.

[Cattleya]

Ai niin, unohdin tuon, että banjomonni ei ole yksi ainoa laji. Eipä ihme, että kokokin voi vaihdella. Kun saan nuo otukset karanteenattua, niin täytyy laittaa ne riviin ennen uuteen kotiin siirtämistä ja tutkailla, mitä sävyjä niistä löytyy. Mielestäni koplaan kuuluu vähän eri värisiä yksilöitä, että voivat hyvin edustaa useampaa alalajia. Toistaiseksi kutsuttakoon kaikkia nimellä banjomonni sp. .

Mistähän se johtuu, että toiset haluavat värikkäitä uiskentelijoita ja toiset ihastuvat epämääräisen värisiin hiekan alla möllöttäjiin .

[Mika Sandell]

Jatkanpa tähän, kun mietin samaa, eli hiekka vai ei hiekkaa banjojen karanteeniin? Hiekan puhtaus ei huoleta,sen pystyy hoitamaan.

Hiekattomassa tarkkailu mahdollista, mutta toisaalta stressatessa ovat herkempiä sairastumaan.

Jos hiekkaa on, mitä tapahtuu, kun kaupassa hiekkapohjasta esiin haavitut kalat kaivautuu hiekan sisään? Mahdolliset haavat yhdessä hieman eri olojen kanssa mietityttää, kalojen iholla kun kuitenkin aina on kaikenlaisia pöpöjä uhkaamassa terveyttä. Hiekattomassa ehkä olisi haavojen parantuminen nopeampaa?

Pienempi paha täytyisi valita, heitänkö kolikolla, vai olisiko jollain mielipidettä asiasta?

[Deicide]

Minä pistäisin läjän tammenlehtiä, tai muutaman suuren ketapanglehden. Siinä olisi piiloja stressiä vastaan, eikä noilla muutenkaan ole veteen mitään huonontavaa vaikutusta. Helppo tarkkailla myös.

[Mika Sandell]

Hyvä idea, ja lehtiä on jo tullut kerättyä, joten sekin puoli on hoidossa. Kiitos.

[Mika Sandell]

Nyt on sitten jonkin aikaa karanteenia takana. Lehdet ovat osoittautuneet suosituiksi piilopaikoiksi, tosin pari luolaa on myös ahkerassa käytössä. Ei noita hirveästi pysty tarkkailemaan, paitsi että suostuvat syömään, yön aikana ruoka häviää ja tilalle ilmestyy jotain muuta. No, on ne kerran jo uskaltautuneet valoisaan aikaan ruokailemaan.

Lehdet kyllä hiekkaa parempia sitten kun aikanaan tulee siirto ajankohtaiseksi, kaupassa nuo oli hiekkaan kaivautuneina, seuraava siirto on paljon helpompi, sekä itselle että kaloille.