Olen edeltävien vastaajien kanssa samaa mieltä. Hiekkapohja on erinomainen ja välttämätön jos on pieniä, kaivelevia kaloja. Meilläkin on pari lajia jotka viettävät pääosan ajasta hiekkaan kaivautuneina. Mieluiten ne tekevät tätä mahdollisimman hienossa hiekassa.
Mutta mitä tulee kasveihin, niin hiekkapohjassa on paljon hankalempi pitää kasveja kuin sorapohjassa. Hiekkapohjaa pitää lannoittaa kunnolla ja samalla varota ettei lannoite pääse pöllyämääm veteen. Usein hiekkapohjaiset altaat vaativat rankan nestemäisen lannoituksen sekä hiilidioksidilisän jotta kasvit kasvaisivat oikein kunnolla. Samalla sorapohjainen allas voi rehevästi ilman pohjalannoitteita tai hiilaria...
Hiekkapohjaisen, tiheän kasvialtaan omistajana on pakko sanoa, että se pohja on mahdoton pitää puhtaana. Jos on joku kolkka altaasta joka ei näy, niin siihen varmasti kertyy moskaa aivan huimia määriä. Itse luovuin kokonaan vallisneriasta, sillä sen juurille kasautui uskomattomia määriä önnää, eikä sen lappoaminen sieltä välistä ole mitenkään helppoa

Pötkö, jossa nuo pohjaan kaivautuvat kalat asustavat, pysyy siistinä siksi, että siinä on pelkästään lumpeita ja japaninulpukkaa, joten sitä näkee nopeasti jos jokin lehti on "kuihtumassa" ja sen saa nyppäistyä pois.
Soran selkeästi hankalin puoli on se pohjan lappoaminen

Etenkin isossa altaassa luulen, että minulta loppuisi viitsiminen aika aikaisessa vsiheessa. Soran paras puoli taas on sen ilmavuus (moni kasvi tarvitsee happea juurilleen) ja läpäisy, eli itsestään lannoitus.
Teolliset teräväsärmäiset sorat mielestäni eivät edelleenkään kuulu akvarioon, joissa ja puroissa kun on sitä jokisoraa tai hyvin pyöreäksi pyöristynyttä hienompaa soraa. Tälläisellä pohjalla uskon monnistenkin pärjäävän hyvin.
Muttasiis, olen sataprosenttisesti sitä mieltä, että tässä hiekkajutussa ollaan menty jo hysterian puolelle. Pohjia on jokaisen makuun ja kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Koralli- ja kasvinisti. Minkäs sille voi.