Helmi- ja juovapurjepleko

[sardiini_85]

Onko jollain helmipurjepleko tai juovapurjepleko? Kertoisitko omasi käytöstavoista. Miten tulee toimeen monnisten ja muiden plekojen kanssa? Syökö kasvit? Kaiveleeko paljon? Liikkuko paljon valoisalla?

[Raffu]

Itselläni on helmipurjepleko. Oma yksilöni on vielä nuori kaveri eikä kokoa ole kuin kymmenkunta senttiä. Rauhallinen on ja lähinnä pysyttelee kolossaan. Välillä nuohoaa laseja.

Monnisista ei ole kiinnostunut ollenkaan eikä ainakaan toistaiseksi ole koskenut kasveihinkaan. Muista plekoista ei välitä pätkääkään. Muita monneja ja plekoja itselläni on: yksi iso partamonni (ehkä 16-17 cm), tähtipartamonni (12 cm), kaksi purjesampimonnia (25 cm/kpl).

Valosalla liikkuu melko harvoin.

[Cofu]

Täällä on taas hieman erilaisia kokemuksia kuin Raffu:lla, tosin oma helmipurjeeni on kääpiöitynyt (n. 25cm) 9 vuotias yksilö nimeltään Möhkö, kuka sen aikoinaan edes nimesikään . Noh, nimensä arvoinen peikko.

Onhan tuo rauhallinen, niin kauan kun pysyy "mökissään". Muiden ruokailu on välillä pelkkää tuskaa Möhkön riehuessa ja kiukutellessa pitkin allasta. Kahnauksia tuppaa syntymään Helmivampyyriplekon L-007:n, tuttavallisemmin Jameksen kanssa. Vaikeuksilta vältyttiin niin kauan kunnes James otti mittaa 15cm ja kylkimyyry alkoi. Molemmilla siis on omat kantonsa ja vampyyrin alivuokralaisena on jo vuosia onnistuneesti asunut Salamanteripleko. Siis saman koko luokan ja luonteen omaavat kaverit tuntuvat ottavan pattiin. Ruokailu helpottui hieman kun muutin ruokailua pois Möhkön reviiriltä. Jostain kumman syystä juuri se kanto, joka oli ruokinta-aukon vieressä oli se paras paikka vaikka suurempiakin lukaaleja olisi ollut tarjolla. Nyt siis ruokinta tapahtuu keskeltä allasta ja harrastan myös täsmäruokintaa jokaisen "kotiovelle".

Kasvit, noh saa olla rauhassa ja ei saa olla. Lumpeen lehtiä käydään välillä pinnasta rouskuttelemassa kun tarjoiltu sapuska ei kelpaa. Köynnöstäviä kasveja meillä ei olekkaan. Olen pyrkinyt valitsemaankin altaaseen sellaisia kasvilajeja, jotka kasvattavat vahvat juuret tai ne voi nostaa kannon nokkaan turvaan. Altaassa on siis esim erilaisia miekkoja, lummetta, kriinumeita, anubiaita, jaavansaniaisia ja melalehtiä.

Kaivelua meillä tekee joka ikinen, joten tästäkin johtuen vahva juuriset kasvit on pop. Ahvenet, monniset, plekot, kaikki laittavat milloin missäkin allasta mieluisaan kuntoon, pysyvyys ilman kunnon juuria ei ole meillä mahdollista. Jos ei muuta keksitä, niin sitten pyöritellään kookoksia pitkin allasta, mielellään vielä runnotaan joku kasviparka matkan varrella. Tätä harrastajaa herkistävää ajan vietettä siis harrastavat muutkin kuin vain Möhkö.

Liikkuminenkin on vähän niin ja näin. Välillä peikon poikaa ei näy missään moneen päivään. Sitten saatetaan mielen osoituksellisesti tulla näkösälle riekkumaan ja tekemään selväksi kaikille että altaan omistaa hän. Yhteiselo sujuu ihan hyvin kunhan kaikki muistavat vain antaa tuolle lipuvalle jätille tarpeeksi latua, ei tarvitse silloin olla pelossa että oma pyrstö jää alle. Että olenko joskus miettinyt jo mokoman häirikön luopumisesta, vastaus on kyllä . Mutta pitäähän sitä joka altaassa olla The Boss .

Ja tässä yksi syy miksi meillä ei ole köynnöstäviä, oman laiskuuden lisäksi.