Kultakalojen värityksien tunnistamista (kuvia)

[Taistelu.kala]

En onnistunut löytämään sivua missä olisi ollut kultakalojen värejä - no muilla kielillä en osannut hakeakkaan kuin suomella ja jonkin näköisellä englannilla, joten ihmekkös tuo.

Minkäköhän värisiä nämä kultikset ovat, vai ovatko minkään värisiä?

Kuvä täällä!
Täplä ja Tarmo. Onko niillä edes mitään "oikeampaa" väriä kuin oranssi? Tarmolla on evien päissä vähän valkoista.

Kuvä täällä!
Kalle. Kallen värit ovat nykyään haalistuneet huomattavasti. Enää poika ei ole noin kirjava, siltä puuttuu kokonaan musta väritys muualta paitsi selkäevästä.

Kuvä täällä!
Väinö Kalevi.

Kuvä täällä!
Laikku. En edes osaa päättää onko Laikku "luonnonmuotoinen" vaiko komeetta. Sen pyrstö on hieman pidempi kuin luonnonmuodolla, mutta ei niin pitkä kuin komeetoilla. Tässä kuvassa pyrstö ei erotu kumminkaan niin selvästi että siitä voi varmaankaan sanoa mitään...

Ja sitten tunnistettavaksi ilmoittautuu vielä yksi karppi.
Kuvä täällä!
"Tappi".

Valitettavasti geo ei anna suoralinkittää kuvia palvelimeltaan tänne suoraan.

[timetu]

Heips

Ihania kuvia sulla täällä. Itellä on myös sekä kuvia että kultakaloja. Yks näistä vaihtoi väriään about puolen vuoden päästä kun kotiutui tänne.

Oli ensin oranssi yläpuoli ja valkoinen vatsa ja pitkälle jalostettu; kalan pää, pullea keskiosa ja kaksjakoinen pyrstö no ainakin sitä oli yritetty.

Ne jalostetut... kaikillahan on geeni joka pitää tietyn värin ja muodon eikä sitä jalostamalla pysty peittämään. Se tulee aika-ajoin esille vaikka kuinka pitkälle jalostais, oli kyse sitten väristä, pituudesta tai ihan mistä tahansa.

Jotkut koirien kasvattajat esim. tappavat pentueesta väärän väriset, koska haluavat pitää rodun puhtaana "silmin nähden". Traagista mutta totta. Senhän takia puhdasrotuiset koirat kuolee niin nuorena kun on liikaa jalostusta eli sisäsiittoisuutta.

Entäs kalat, ne ei puhu edes sitä vähää mitä koirat haluaisivat puhua...

Hups... Joo Kun on jotain mieltä niin sitte on. Jatkuu...

[Liisa S]

"Kaikillahan on geeni joka pitää tietyn värin ja muodon eikä sitä jalostamalla pysty peittämään. Se tulee aika-ajoin esille vaikka kuinka pitkälle jalostais, oli kyse sitten väristä, pituudesta tai ihan mistä tahansa." - No höpöhöpö. Kyllä luonnonmuodon geenit pystyy jalostamaan pois, jos haluaa. Etenkin jos "uusi ominaisuus" on väistyvä ja vain tätä ominaisuutta ilmentäviä valitaan jalostukseen, luonnonmuodon vastaava ominaisuus häviää yhdessä sukupolvessa ja vaatii erillisen mutaation tai sopivan risteytyksen, jotta se ilmestyisi takaisin.

Lisäksi joka ominaisuudelle on ainakin yksi, usein useita eri geenejä. Ei ole olemassa salaperäistä yhtä geeniä, joka olisi vastuussa eläimen koko ulkonäöstä.

"Liikaa jalostusta eli sisäsiittoisuutta" - Jalostus ja sisäsiittoisuus eivät ole synonyymejä. Turhan usein vahvaa sisäsiitosta käytetään keinona jalostuksessa, mutta se ei ole välttämätöntä. "Puhdasrotuiset koirat kuolee niin nuorena" - menes kertomaan tuo melkein minkä hyvänsä terrierin, pystykorvan tai villakoiran omistajalle! Ihan noin rankat yleistykset eivät ole järkeviä, jos ei ihan tiedä mistä puhuu...

[Taistelu.kala]

"Puhdasrotuiset koirat kuolee niin nuorena" - menes kertomaan tuo melkein minkä hyvänsä terrierin, pystykorvan tai villakoiran omistajalle! Ihan noin rankat yleistykset eivät ole järkeviä, jos ei ihan tiedä mistä puhuu...

Täältä löytyy heti airiksen omistaja, jonka koiran sukutaulusta löytyy todella pitkäikäisiä koiria. Koiran äidinäidinäiti eli onnellisena 15 ½ vuotiaaksi, kun taas koiran mummi elää yhä (10½v) ja kilpaileekin vielä (pienimuotoisesti) agilityssä ja on todella reipas ja pirteä!
Tietenkin on rotuja joita on jalostettu liikaa, en kiellä sitä. On toki myös rotuja jotka ovat terveitä ja näin ollen pitkäikäisiäkin. Esimerkiksi tutuillamme on aika paljon saksanpaimenkoiria, ja kenenkään koiralla ei ole hyviä lonkkia.
Meilläkin oli joskus saksanpaimenkoira, joka oli koko ajan sairas. Saattaa se olla tuuristakin kiinni, saako risan koiran vaiko ei. Itse harkitsin saksanpaimenkoiraa, mutta mistään ei löytynyt hyvä lonkkaisista vanhemmista (Vaadin että toisella on vähintäänkin A lonkat, mutta toiselle saattaa riittää B:tkin, kunhan koira on muuten kunnossa) olevia pentuja tai lähiaikoina syntyviä sellaisia, niinpä annoin olla. Kun en löytänyt mieleistäni pentua, tuli mieleeni ne kaikki saksanpaimenkoiran huonot puoletkin (muutkin kuin rakenteelliset) .

Valitettavasti on myös totta että 'kasvattajat' lopettavat koiria värivirheiden takia. Mielestäni moinen on väärin, mutta ymmärrän sen kumminkin. Eräskin henkilö teetti (puhdasrotuisella) koirallaan, jolla oli (todella pahoja) värivirheitä pentueen ja näin värivirheet jäävät "elämään" pennuissa ja niiden jälkeläisissäkin. Itse en kumminkaan aijo lopettaa yhtäkään pentua JOS niillä on värivirheitä, saattaa olla että koitan vain vaatia että niitä ei käytetä jalostuksessa. Tässä sivu huomautus että jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan teetän koirallani pennut parin vuoden kuluttua, kun tuloksia on kerätty enemmän, lonkat kuvattu ja luonnetestit (ja kaikki muut mahdolliset testit) tehty. Jos koira on jotenkin 'rikki' tai muuta, niin jätän pentueen teettämättä.

Olen myös pahoillani jos tekstini loukkaa saksanpaimenkoiran ystäviä (tai muita), se ei ole tarkoitukseni. Pahoittelen myös jos jonkun mielestä yleistin jotain tekstissäni, sekään ei ole ollut tarkoitukseni, puhun vain omia mielipiteitäni ja kokemuksiani.


Ja ketju on kyllä lipsunut aiheesta huimasti. No - tulipa toinen lempiaiheeni.