Naapurin valitus!

[Ankku123]

Ei voi olla totta-ajattelin kun tänään lähdin lapsieni kanssa ulos...Muutenkin on ollut hieman hankaluuksia kirjavan kalastoni kanssa ja yleensä koko akvaarioharrastuksen niin eikö seinänaapuri ala valittamaan että "Mihin te oikein sitä vettä laskette melkein joka päivä, Mihin noin paljon vettä tarvitsette kun koko ajan on hana päällä" Hoh hoijaa

[Brattoc]

Vastaat vain että lattainrakoon.

[jusa]

Voi naapuriparkaa

[Avril]

Voi ei, anna kun arvaan, kyseeessä on sopivasti eläkeiässä oleva naapuri, jolla on aikaa päivät pitkät tarkkailla naapureidensa tekemisiä...

Meilläkin alakerran pariskunta (sinänsä herttainen pariskunta, eivät valita mistään) kyselivät kuukauden verran muuttomme jälkeen, mitäs se sinun puolisosi tekeekään työkseen, kun niin epäsäännöllisesti liikkuu tuossa rappukäytävässä. Kärsivällisesti siinä sitten puolen tunnin ajan selitin hänen opintojaan ja omaa työpaikkaani.

Niin, ja silloin kun kannoimme huonekaluja sisään, rapussa liikkui yllättävän paljon ihmisiä kaikenlaisia asioita toimittelemassa... ja eräs noin 80-vuotias mummo esitti hyvin tiukkaan sävyyn kysymyksen, olemmeko me naimisissa

[samij76]

Onneksi kaikkien kanssa ei tarvitse olla kavereita. Itse olen ottanut tavaksi todeta kohteliaasti että asiani ovat omiani ja eivät naapureille kuulu.

Tosin ei ole moneen vuoteen tullut sanomista naapureilta. Joskus kun on tullut on yleensä johtunut juhlimisen äänistä ei koskaan veden valuttamisesta, vaikka joskus pesenkin pyykkiä puolenyön aikaan

[jartzu65]

Onneksi ei tarvitse enää kerrostalossa asua

[Ceres]

........että "Mihin te oikein sitä vettä laskette melkein joka päivä, Mihin noin paljon vettä tarvitsette kun koko ajan on hana päällä" Hoh hoijaa

Henkilökohtaisesti suorastaan vihaan naapureita joilla ei yksinkertaisesti ole omaa elämää. Kokemusta löytyy vastaavanlaisista naapureista (kutsun heitä tuttavallisesti "Sheriffeiksi"), varsinaisista kyylistä.
Voisin kirjoittaa Sheriffien toimista kirjan, sen verran hullu vanha pariskunta se on, "Ulla & Seppo"-ilkeänä versiona....

Otan osaa..
Ceres

[Ankku123]

Voi ei, anna kun arvaan, kyseeessä on sopivasti eläkeiässä oleva naapuri, jolla on aikaa päivät pitkät tarkkailla naapureidensa tekemisiä...

Juu kyllä näin on-Sitten se itse losottaa yötä myöten vettä lavuaariin ja ihme räkimistä pitää (se kuuluu melko selvästi keskellä yötä) sellaista se on-toivottavasti itsestäni ei tule sellaista kyylää Ja toivottavasti ei tarvitse enää kauaa asua kerrostalossa

[Valmont]

Hi hii..tutulta kuulostaapi...kyllä oli naapureilla miettimistä kun yht'äkkiä naapurissa asuukin kaksi miestä...Hmmm. *kyl on hauska seurata ilmeitä kun yhdessä mennään jonnekin*

Et semmosta...

[Jaani]

Itselläni kävi muutama vuosi sitten Helsinkiin kerrostaloon muuttaessa niin, että en nähnyt naapureita koskaan tai paremminkin niin, että naapurit eivät sattuneet näkemään minua portaissa tai hississä. Tietenkin olivat panneet merkille, että nimi naapurihuoneiston ovessa on muuttunut ja sekös niin häiritsi ja vaivasi, että kuka ja minkälainen ihminen siinä asuukaan.

Aikaa meni ehkä kuukausi tai pari, kunnes ovikello alkoi soimaan. Menin avaamaan ja siellä sitten naapurin mummo esittäytyi ja pyysi lainaksi muutamaa kananmunaa, seuraavalle lainasin tulitikkuja ja yhdelle jauhoja. Itse päättelin, että heidän piti keksimällä keksiä joku tekosyy tulla soittamaan ovikelloa, että näkevät naapurinsa.

Että semmosta silloin.

Nyt Tikkurilassa ei ole samaa ongelmaa, kun kaikki ovat suurelta osin nähneet toisensa asunnon rakennusaikaisissa katselmuksissa. Asukkaat ovat myös keskimäärin nuorempia kuin Helsingin talossa ja kaikilla on luultavasti omaakin elämää. Eivät ehdi niin seurailemaan naapurin miesten menoja ja tulemisia.

-Kingfisher-

[Kati]

Taidan olla onnekas, kun en ole ikänäni törmännyt ikäviin naapureihin. Olen asunut koko ikäni Helsingin kerrostaloissa. En ylipäänsä ole törmännyt kuin muutamaan elämästämme kiinnostuneeseen kanssaihmiseen, eikä heilläkään ole ollut mitään taka-ajatuksia... No, äänekkäitä naapureita on joskus ollut, mutta en ole häiriintyvää tyyppiä, ja tuleehan sitä joskus itsekin mekkaloitua .

Ainoa akvaarioihin liittyvä naapurikohtaaminen sattui vesivahingon aikaan. Isoin pönttö oli aiemmin näkynyt ikkunasta ulos kadulle, mutta se täytyi tietysti siirtää lattiarempan edestä piiloon makuuhuoneeseen. Kun kadulla vielä risteili kuivausliikkeen paku, oli joku naapureistamme laskenut nämä asiat yhteen ja tiedustellut rapussa miehekkeeltäni, että oliko meidän akvaario mennyt rikki, ja päivitellyt vesivahinkojen kalleutta.

Niin, ja naapuruston skidit pysähtyy joskus kesäisin olkkarin maan tasossa olevan ikkunan taakse lörpöttelemään kissoille ja ihmettelemään akvaarioita. Ja on siellä kuulemma TiHe ja Holzigkin joskus roikkuneet sukkahousuineen .


t. Kati

[Tinski]

Meillä ei naapurit valita, mutta ovat muuten kyllä niin hemmetin uteliaita, että kaikki asiat pitäisi olla niiden kanssa jakamassa ja sekös minut saa raivon partaalle
Eikä kysymyksessä ole edes ikäihmiset vaan keski-ikäiset naiset. Voi herran jestas sitä kysymysten tulvaa, jos niihin törmää pihalla...
Olen kyllä oppinut liikkumaan pihalla törmäämättä heihin...

Mutta...muutto omakotitaloon on kyllä kevään aikana tulossa (huoh...)

[millia]

Nyt en voi enää hillitä itseäni. Täytyy kertoa meidän edellisestä naapuristamme.

Muutimme hänen naapuriinsa muistaakseni syksyllä 2000, any way, se ei ollut mielenkiintoista, mutta se oli, että tämä naapuri uhkaili meitä (4 opiskelija neitosta) häädöllä jo silloin kun olimme katsastamassa tulevaa kämpäämme. Olimme puhelleet naapurillemme niitä näitä kämpän tarkastuksen lomassa ja n. 5 minuutin tuttavuuden jälkeen tuleva naapurimme ilmoitti aikovansa järjestää meille häädön.

Kämppä oli ihan jees, tilava neliö keskellä kaupunkia vuokrakin oli halpa joten päätimme naapuristamme huolimatta muuttaa sinne.
Noh, muuttopäivinä tuli sitten lisää äksöniä. Asuimme kaikki eripaikoissa, joten muutot järjestettiin aina yksi kerrallaan. Jokaisella meistä oli luonnollisesti myös miespuolisia apureita kantamassa rojua. Sama kaava toistui siis 4 kertaa. Naapurin rouva kyttää ikkunasta, ahaa muuttavat sittenkin %¤##¤ ja tulee rappukäytävään latelemaan omia melko erikoisia elämänsääntöjään. Siinä vaiheessa kun rouva huomaa, että rapussa liikkuu myös vieraita miespuolisia muuttajan apulaisia, säntää hän omaan asuntoonsa ja riisuu paidan ja hameen pois. Sitten hän tuli rappuu "jutustelemaan" näiden miespuolisten henkilöiden kanssa sukkahoususillaan ja vain rintsikat yläosan verhona.

Meille ei ollut nauru tiukassa, sen sijaan muuttoapurimme tuntuivat olevan naapurin eronneesta eläkeläisrouvasta hieman hämillään.

[Mirkku]

Millian edellinen naapuri kyllä saa täydet 10 pistettä "omituisten otusten" kerhoon kuulumisesta

Muistan vain yhden ikävän naapuripariskunnan elämäni varrelta. Asuin avopuoliskoni kanssa kerrostalossa ja yläpuolellamme asui juoppo-pariskunta. Karmeata metakkaa ja bilettämistä, varsinkin yöllä. Päivällä huudatettiin Tina Turnerin Nutbush City Limitsiä - osaan biisin aika hyvin ulkomuistista! Meni unet kyllä useamman kerran kuin yhdesti ja opiskellakin piti siinä sivussa. Pidimme sitten eräänä iltana illanvieton ja pelasimme Pictionarya maistellen siinä sivussa vähän väkeviä. Kello näytti 22.01, kun yläkerran emäntä kaahasi hakkaamaan ulko-oveamme ja huutamaan käytävässä, että kun on niin jumalaton meteli, ettei kukaan voi nukkua rauhassa!

Silloin tuntui, että olisin voinut juosta oven läpi raamit kaulassa naisen kimppuun! Lisäksi tällä samaisella naisella oli tapana tulla nyyhkyttämään ovemme taakse, että saisiko hän soittaa poliisit paikalle kun isäntä hakkaa.
Lapsi niiltä otettiin huostaan ja vanhempi tytär muutti pois heti kun kykeni.

Joskus saa kuulla naapuriensa asiat vaikkei haluaisikaan!

[Holstedt]

Minulle on ainakin osunut ihan mukavat naapurit ottaen huomioon, että siinä rivitalossa, jossa asun on suurin osa asukkaista vanhempaa tai eläkeikäistä, joiden voisi näin ennakkoluuloisena olettaa paheksuvan rietasta elämäntapaani. Paljolti paikkaa käyttäytymällä muuten siististi, muistamalla sanoa huomenet kohdatessa ja vaikka esim. tarjoutua välillä leikkaamaan naapurinkin nurmikot.

[Maisu]

Heh, onneksi meillä asuu vain nuoria naapureita. Ketään ei kiinnosta vähäisimmässäkään määrin mitä muilla tapahtuu, moikataan kyllä rapussa ja joskus joku käy kysymässä työkaluja lainaksi. Muutama vuosi sitten talo oli remontissa muoveihin käärittynä kesäkuumilla ja silloin pidettiin ihan rennosti oviakin auki rappuun päin. Meillä on keskimääräistä useammin sähköt, vesi tai televisioantennit poikki joten useimmat ongelmat ovat yhteisiä.

[Chyental]

Kun asuin Tampereella kuukauden työharjoittelussa, kummitätini tyttären ja sen kämppiksen luona, oli meitä vastapäätä olevassa talossa kiikaripoika. Sattui tää kämppikseni sitten saamaan työpaikan samasta puljusta ku kiikaripoika, ja se poika tuttavuutta hieroessaan ihan pokkana sanoi, että on kiikareilla katsellut meitä....

Ja sitte asuin yhden eläkeläispariskunnan yläkerrassa kuukauden. Jumankekka, oli viimonen kerta. Jouduin käyttämään heidän suihkuaan, eli eka yläkerrasta portaat alas, ovesta ulos, sitten kellaritasosta kellariin jossa suihku oli. Mun piti saaha käyttää heidän pesukonettaan, mutta kummasti hajosi just ku muutin...huoneistossa ei ollut liesituuletinta tai minkään sortin tuuletinta, joten kun olin paistanut vaikka jauhelihaa, tuuletin. Kuitenkaan en olisi saanut tuulettaa, koska lämpö karkaa kämpästä, ku lämmitin sähköpatterilla. Sanoivat myös, etteivät yleensä ota tyttöjä lainkaan vuokralle, kun heillä on tapana tukkia viemärit...niinpä niin.

Muuten ei valittamista. Kaksi vuotta asuin kerrostalossa, jossa valtaosa asukkaista vanhuksia. Tulin kaikkien kanssa toimeen, naapurit pyysi kuvia katsomaan ja keksejä syömään jne, kuulin kyllä kyylistä, mutta mua kohtaan ei mitään kohdistettu.

Nyt asun avon kanssa puisessa rivitalossa, vuokranantaja seinänaapurina. Häntä ei haittaa meidän metelit (kun ei metelöidä öisin) ja meitä ei haittaa pojan rumpujen soitto. Ihan hyvin menee tässä kämpässä. Niin ja koska vuokranantajalla itsellään on kani, sen tyttärellä sokea seehveri, niin ovat suopeita lemmikeille. Meillä onkin siis kaksi akvaariota, kolme hoitokissaa ja hoitokoira, tulossa 4 gerbiiliä ja myöhemmin omat kissat. Sääli vaan, että sekä vuokranantaja, että hänen tyttärensä polttavat sisällä.

[-Alix-]

Meilläkin on varsin rennot naapurit, mutta mitä enemmän luin teidän toisten kirjoituksia, niin tunnistin oman äitini niistä Olen elänyt ihmisen kanssa joka motkottaa ihan joka asiasta aivan kenelle tahansa, esim. kirjoittaa lappuja ihmisille jotka pysäköivät liian lähelle pihan koristepensaita jne jne... Naapureita se kyttää oikein sujuvasti.

Paras oli se, kun maalla pienenä leikittiin rannalla ja vedessä. Siinä meni sitten moottoriveneitä salmen läpi hurjaa vauhtia ja äitiä ilmeisesti pelotti ajatus että joutuisimme jonain päivänä yliajetuiksi. Hänpä sitten otti puutarhatuolin ja vei sen niin pitkälle salmeen kuin pystyi (hiekkasärkällä pääsee melkein keskelle) ja jäi siihen istumaan. Yläosattomissa tietenkin. Jo hidastuivat moottoriveneet

Sanomatta selvää on se, että kotoa pois muuttaminen oli valtava helpotus!!

[Phoenix]

On ollut omakotitalossa rauhallista asua... mitenköhän kun muutan omaan kämppään ... Eipä ole naapureista valittamista, joku joskus uhkasi soittaa poliisit kun pienempänä pelattiin muka heidän takapihallaan futista.. kaupungin maata oli, asemakaavasta katsottiin . Joillain eläkeläsillä ei tosiaan ole muuta tekemistä kuin valittaa toisten tekemisistä.. nykyiset naapurit ovat ihan mukavia vaikka vanhoja ovatkin.

[KaSu]

Meillä asui yhdessä rivitaloasunnossa seinänaapurina miespuolinen avohoitopotilas. Sillä oli kumma tapa soittaa musiikkia (joka kerta Irwiniä) ilmanvaihto kanavan vieressä. Monta kertaa käänsimme kaiuttimet seinää vasten ja pistettiin musiikkia isolle. Joskus lähdimme jopa pois kotoa. Viimeinen pisara oli mulle kun tää äijä alkoi soittamaan keskellä yötä taas sitä Irwiniä ja minun poika 8kk nukkui makuuhuoneessa, jossa se musiikki kuului niin kuin se radio olisi ollut samassa huoneessa. Pistin takin yövaatteiden päälle ja marssin naapuriin ja kun se sai oven auki eikä ehtinyt edes sanoa mitään niin sanoin sille, että "se v...tun mankka nyt pienemmälle tai minä s...tana ilmoitan huomenna asuntotoimistoon" sen jälkeen kävelin kotiin ja ihme ja kumma naapurissa oli hiljaista. Se asuin paikka oli muutenkin sellainen, että joka kerta kun ovikello soi niin sai kattoo ikkunasta, että kuka siellä on kun sinne samalle alueelle oli sijoitettu kaikki linnakundit.

[Jussian]

Monta kertaa käänsimme kaiuttimet seinää vasten ja pistettiin musiikkia isolle.

Erityisesti suomalaisten kohdalla kostaminen on ehdottomasti viisainta mitä voi tehdä, jos haluaa olla rauhassa...

Jussi

[Croft]

Niin mutta jos alkaa tuolle linjalle niin kannattaa olla varma että omaa tehokkaamman vahvistimen. Noloa jäädä toiseksi jos alkaa möykkämään takaisin. On sangen suotavaa että naapurit huomaa että joku edes yrittää antaa takaisin samalla mitalla, menee muuten koko juttu pilalle...
Meillä on kivat naapurit opiskelijakämpässä. Ei ole tarvinnut valittaa puolin eikä ilmeisesti toisin.

[Elmiira]

En kyllä ymmärrä mikä meidän naapureita aikoinaan vaivas, nykyään jo kissavainaa kävi silloin tällöin tasoittamassa heidän porkkanamaataan. Saattoi siellä muutama ylläri-pyllärikin löytyä ...


Tämän hetken naapurit on ihan jees, kukaan ei muuten vaivaa toisiaan, paitsi silloin tällöin aika kovaäänisillä perheriidoilla ja Kylie Minoguen Can't get you out of my head:lla.....

[JJVi]

http://www.kyttaajat.net/

[Ankku123]

Hei noi kyttääjäsivut oli kyllä hauskat!