Akvaarioharrastuksen ikuinen dilemma

[jokelamaniac]

Eli ikuinen ongelmahan on: kuinka yhdistää toisiinsa kalojen ja ihmisten tarpeet? Kalat kun tarvitsevat uimatilaa - ja vähän seuralaisia. Ihmiset taas paljon isoja kaloja pienessä tilassa.

Eräästäkin lähteestä sain lukea kuinka sitruunakirjoahvenurokset käytännöllisesti katsoen teurastavat toisesa kun ne laitetaan liian pieneen tankkiin. Luonnossa taistelut oivat kuitenkin harvinaisia, kuolemaan asti johtavat tuntemattomia. Heikompi kun pakenee - avaraan vetee. Akvaariossa tätä mahdollisuutta ei ole, ja aggressiosta muodostuu ongelma.

Tietysti olisi mahdollista ottaa joku 600-750 L allas ja lykätä sinne hunajarihmahaaremi tai muutama perhoskirjoahven + jonkin verran pientä parvikalaa. Mutta kuka ihmeessä haluaa käyttää näin ison akvaarion tähän tarkoitukseen? Kun kaloja saisi hakemalla hakea nenä lasissa kiinni. Siis: laitamme enemmän kalaa ja isompia kaloja tiettyyn tilaan kuin mitä luonnossa esiintyy.

Entäs se luonnollinen käytös? Usein esitetään, että on olemassa joku litramäärä, johonka tiettyä kalaa voi laittaa. Mutta voiko todella esim. pusukala tai oskari toteuttaa täysi luontoaan 2 m pitkässä altaassa? Tai mistä löytyisi niin iso allas, jossa neontetraparvi voisi vaeltaa vapaana kuten luonnossa? Täytynee myöntää, että luonnonolosuhteita ei akvaariossa kertakaikkiaan voi / haluta kaloille tarjota.

Tämä merkinnee mm. tiettyä suhteellisuuden periaatetta, esim. että tietty metrimäärä allasta ei ole juuri se oikea tietylle kalalle, vaan lähinnä toimiva kompromissi kalojen ja ihmisten vaatimusten välillä.

Tälläistä minä tässä olen viime aikoina mietiskellyt, vapaasti saapi kommentoida...

[rithiam]

Tietysti pitää pitää mielessä, että ihminen on vapaa toimimaan: voi valita harrastuksekseen akvaariot, voi päättää minkälaisia kaloja ottaa, voi päättää (edes vähän, mm. rahan ja asuinneliöiden puitteissa tietty), minkä kokoisen altaan ottaa jne. Kaloilta taas ei kysy kukaan, haluavatko ne elää luonnon armoilla ja antimista omissa kotivesissään vai haluavatko kenties kasvaa (tai kääpiöityä) pienessä lasipytyssä joskus hyvinkin yllättävien seuralaisten kera. Kasvattamot tietysti vielä erikseen. Voihan joillakin kaloilla kyllä kuulemma olla turvallisempi, terveempi ja pitempi elämä akvaariossa kuin luonnossa konsanaan.

En kyllä ihan allekirjoita tuota, että jokainen havittelisi mahdollisimman isoja kaloja altaisiinsa. Joskus vähemmänkin voi olla enemmän, ja ihan varmasti silmää miellyttää enemmän väljästi liikkuva parvi pieniä kaloja kuin muutama iso mötikkä, joille tulee seinät vastaan joka käänteessä. Näin ainakin itse ajattelen.

[Zessu]

jokelamaniac: Tuli mieleeni kun luin tuota kirjoitustasi, että haetko synninpäästöä itsellesi laitettuasi liian paljon liian suuria kaloja liian pieneen tilaan?! Lähes jokainen akvaarioharrastaja siihen syyllistyy, koska harvallapa meillä on tarjota kaloille luonnon vaatimia tiloja. Mutta onneksi on tiettyjä minimivaatimussuosituksia, joita olisi hyvä noudattaa.

Itse olen viehtynyt pieniin kaloihin, mutta niitäkään en halua tunkea isoa parvea pieneen purkkiin. Valitsen ostettavat kalat huolellisesti, ja vältän heräteostoksia, ettei tarvitse kotona katua. "Taustatiedot" tutkin huolellisesti ennen kauppaan menoa. Monta kalalajia olen hyllyttänyt, kun altaani on olleet just ja just sopivia.
Akvaariot on myös osa kaunista kodin sisustusta ja runsas kasvinen, hyvin hoidettu akvaario voisi olla jopa ilman kaloja sisustuselementtinä kodissani.
Jos nyt jostain syystä alkaisinkin himoita suuria kaloja, hankin niille ensin kodiksi riittävän suuren altaan ja siihen vielä reilusti litroja päälle.

[Kaiku]

Mun akvaariossa asustelee vain pieniä kaloja ja samalla linjalla aion jatkaa joskus tulevaisuudessa ostettavan ison altaankin kanssa. Mun mielestä vaan on kertakaikkisen tylsää katsella muutamaa isoa "mötköä" altaassa, jossa ne mahtuvat vähän melomaan rintaevillään eestaas (ei herneitä, tää oli ihan vaan henk. koht. mielipide). Sen sijaan pikkukalaparvea katsellessa voi edes hetkittäin unohtaa liian lähellä olevat lasiseinät... Se kyllä on omissakin akvaarioissa vikana, että kalatiheys on luonnonoloihin verrattuna aivan liian iso. Sen ison altaan kanssa meinaan uutena haasteena koota jonkinmoista biotooppia juuri siksi, että tuntuu mukavalta ajatukselta pitää luonnonoloissakin toisilleen tuttuja lajeja keskenään.

Kyllähän se valitettavasti niin on, että minkä tahansa eläimen pito on aina kompromissi eläimen ja ihmisen tarpeista. Todella monet eläimet kyllä elävät ihmisen seuralaisena pidemmän, turvallisemman ja terveellisemmän elämän, mutta (ehkäpä juuri näistä johtuen) olo on useimmiten melko virikeköyhää. Luonnossa eläminen on usein mallia "live fast, die young". Vaikka eläinten pitämisestä lemmikkinä voi olla montaakin mieltä niin kerran hankkimiaan eläimiä on hoidettava mahdollisimman hyvin niiden kuolemaan asti. Ja ääritapauksissa hyvää hoitoa voi valitettavasti olla eläimen lopettaminen...

[Majqua]

Itse olen huomannut harrastukseni muuttuneen vuosien varrella siihen suuntaan, että en enää pidä sekalaisesta seura-akvaarioista, vaan havittelen pikemminkin lajiakvaarioita ja vaikka 100-litraiseen altaaseenkin vain parven pikkukaloja tai pariskunnan pieniä sinttejä.

[jokelamaniac]

No en minä synninpäästöä halaja enkä väitä että kaikki mahdollisimman isoa fisua haluaisivat. Vaan ehkä lähinnä sitä, että monesti nämä rajat mitä tietyille kaloille asetetaan (kalalle X litroja Y tai senttimetrejä Z) ovat kuitenkin pikemminkin kompromissiluonteisia ihmisten esteettisten mieltymysten ja kalojen hyvinvoinnin tai ainakin luontaisen käytöksen edellytysten välillä - eivät mitään kalalajin luontaisia vaatimuksia. Jos näitä todella noudatettaisiin, siellä 500-600 litran altaassa olisi todellakin vain muutama sintti.

Käytännössä kaikki akvaariokalat elävät luonnonolosuhteisiin verrattuna hirmuisen ahtaasti. Hyvinvointia tietysti valistunut akvaristi ajattelee, siis lemmikkiensä, mutta toisaalta jo lähtökohtaisesti ne asetetaan tilaan joka on niin pieni, että eivät ne luonnossa (ainakaan yleensä) näin pienessä elä. Että tässä mielessä jokainen kalan pidolle asetettu vaatimus on käytännössä hiema puutteellinen. Mutta sama tämä on tietysti muidenkin lemmikkien kanssa - että voiko koiraa pitää kerrostalossa jne.

En minä yritä tässä sanoa mitään siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, vaan pikemminkin hieman koetella tällaisia määritelmiä. Ehkä tämä tulee vähän selkäytimestä, kun olen joskus tuota filosofiaa harrastellut. Ja sen tai tuon näkemyksen koetteluhan ei vielä merkitse hylkäämistä vaan yksin koettelua, mistä puolestaan voi seurata yhtä hyvin näkemyksen hylkäämine kuin sen vahvistuminenkin.

[Adrianna]

monesti nämä rajat mitä tietyille kaloille asetetaan (kalalle X litroja Y tai senttimetrejä Z) ovat kuitenkin pikemminkin kompromissiluonteisia ihmisten esteettisten mieltymysten ja kalojen hyvinvoinnin tai ainakin luontaisen käytöksen edellytysten välillä - eivät mitään kalalajin luontaisia vaatimuksia.

Kun näet käytännössä kaikki akvaariokalat elävät luonnonolosuhteisiin verrattuna hirmuisen ahtaasti. Hyvinvointia tietysti valistunut akvaristi ajattelee, siis lemmikkiensä, mutta toisaalta jo lähtökohtaisesti ne asetetaan tilaan joka on niin pieni, että eivät ne luonnossa (ainakaan yleensä) näin pienessä elä.

Eiköhän kovin moni ihmisen hoivassa oleva elikko (esim. linnut ja matelijat yms.) elä hirmu ahtaasti kun luontoon vertaa. Kun eläin toteuttaa luontaista käytöstään, se on hyvinvoiva. Tähän lauseeseen on pakko luottaa, kun parempaa tietoakaan ei ole .

Nuo tarkat litra- ja senttirajoituset eivät ole eläinten vaan ihmisten takia. Jos tarkkoja rajoja ei vedetä niin pian 35cm korkea allas on ihan okei lippulehtikalalle ja leväbarbiparvi elelee kivasti 80cm pitkässä altaassa. Kun vedetään tiukat rajat joista ei luisteta tippaakaan, voidaan taata eläimille edes hieman siedettävämmät olot ihmisten hoivassa.

[jokelamaniac]

Luontaista käytöstään... No jos sitruunakirjoahvenet tai muut ärhäkät kirjoahvenet teurastavat toisensa altaassa, niin onko tämä luontaista käytöstä - jos luonnossa heikompi pakenisi ennen edes koko tappelun alkua?

[Adrianna]

Luontaista käytöstään... No jos sitruunakirjoahvenet tai muut ärhäkät kirjoahvenet teurastavat toisensa altaassa, niin onko tämä luontaista käytöstä - jos luonnossa heikompi pakenisi ennen edes koko tappelun alkua?

Väitinkö niin? Luontaistahan kaloille ja muillekkin elukoille on mm. lisääntyä, tähän lähinnä tähtäsin. Luetaan vaan se mitä on kirjoitettu, eikä mitään mitä rivien välissä on näkevinään .

[jokelamaniac]

Et väittänyt. Mutta kuinka esim. lisääntyminen olisi luonnollista - mutta kuolemaan johtavien taisteluiden väittäminen ei? Ja meneväthän esim. kirjoahvenilta usein nämä kuturytmitkin sekaisin, niin että vaikka kutevat luonnossa ehkä muutaman kerran vuodessa (taval. sadekausi) niin akvaariossa vähintäänkin kerran kuussa. Ja jos lisääntyminen asetetaan ainoaksi luontaisen käytöksen mittariksi - niin voi kuinka ahtaassa monet kalat mielellään lisääntyvätkään...

[7330]

Veikkaanpa, että jos kysyttäisiin vaikkapa neontetralta, millä tavalla se haluaa viettää elämänsä:
a) luonnossa avarissa tiloissa, tuhatpäisessä parvessa, joka suupalasta taistellen petokaloja kuhisevassa joessa
b) metrin mittaisessa runsaskasvisessa akvaariossa, jossa ruokaa riittää eikä petoja ole, reilun kymmenen lajitoverin kanssa
c) viiden kalan parvessa 40 litran törkyisessä "amatöörin altaassa"

Se varmastikin valitsisi helpoimman vaihtoehdon, vaikka tilaa olisikin vähemmän kuin luonnossa.

Kuitenkin, muistan lukeneeni (Akvaariomaailmasta...?) että kalojen aivojen tietyt osat ovat akvaariossa eläneillä yksilöillä heikommin kehittyneet kuin villeillä. Se on selvä osoitus, etteivät kalat voi elää täysin luonnonmukaisesti akvaariossa - eihän niiden tarvitse pelätä petoja eikä etsiä ruokaansa. Toisaalta eläähän kissoja ihmisperheissä ja ihmisiä kerrostaloasunnoissa vapaaehtoisesti eikä kumpikaan varmasti ole luontaista käyttäytymistä.

[Adrianna]

Et väittänyt. Mutta kuinka esim. lisääntyminen olisi luonnollista - mutta kuolemaan johtavien taisteluiden väittäminen ei? Ja meneväthän esim. kirjoahvenilta usein nämä kuturytmitkin sekaisin, niin että vaikka kutevat luonnossa ehkä muutaman kerran vuodessa (taval. sadekausi) niin akvaariossa vähintäänkin kerran kuussa. Ja jos lisääntyminen asetetaan ainoaksi luontaisen käytöksen mittariksi - niin voi kuinka ahtaassa monet kalat mielellään lisääntyvätkään...

Tarkoitinkin yleisesti kaikkia akvaariokaloja, en vain ahvenia tai tiettyä lajia. Lisääntyminen on hyvä lähtökohta olettaa että kala viihtyy, toki on niitä jotka lisääntyvät kunhan sitä vettä on, muusta viis. Omalta osaltani jätän tämän keskustelun aiheesta tähän, kolmatta viestiä en kirjoita enää selittääkseni samaa mielipidettäni. Hyvät päivänjatkot .

[aquamarina]

Minä asun kerrostalossa, mutta olosuhteiden pakosta. Mutta onhan totta että on akvaario on ns. luonnoton elinympäristö, ja lintuja pidetään häkeissä, vaikka esim. meillä saavat lentää melkein vapaasti (keittö, kylppäri, parveke suljettu silloin) eli vapaana mutta eivät saa tilaisuutta vahingoittaa itseään. Kaloista tuli mieleen viikonlopun vedenvaihto, yksi kardinaalitetra sai ihme sätkyn, vedenvaihto oli jo ohi, liekö olin kolauttanut sitä tms. mutta yhtäkkiä kellahti selälleen, otin sen pois ja panin sen vanhaan kattilaan, jossa olin pintakasvit pitänyt viahdon ajan, siellä se virkosi. Luulen ja uskon että tämmöinen kohtaus olisi luonnossa koitunut sen kohtaloksi, luonnosta tulleet tetrat. Myös nämä meidän linnut ovat "vankeudessa" syntyneet eivätkä tulisi toimeen Australian luonnossa, mutta eivät ole myöskään ns. käsikesyjä eli ovat saaneet pitää linnunluonteensa. Mutta itsekin haluaisin noille kaloille isot tilat, mutta neliöt rajoittaa.

[tomppa55]

Parhaillaan katselen omaa kissaani ja akvaariotani.
Kissa kehrää tossa jalkopäässä ja kalat tonkivat pohjaa ja uiskentelevat ympäriinsä.
Itse ainakin uskon ettei ketkään elikoista ainakaan kärsi. Ulkoinen olemus ainakin kaikilla lajeilla on hyväkuntoinen ja rauhallinen.
Tätä ei voi todellakaan sanoa kaikista näkemistäni kotieläimistä.
Mun mielestä on ihan ok pitää kotieläimiä, jos niille vaan pystyy jäjestämään sellaiset olot missä ne tulee asiallisesti toimeen.
Ihan liikaa esimerkiksi vouhotetaan akvaarioiden koosta ja niissä asuvista kaloista. Ei sitä Oskaria varmaan yhtään lämmitä ekstra metri mittaa siinä akvaariossa jos joutuu asumaan paskaisessa vedessä ja välillä kun vaihdetaan vesi niin lämpötila heittää 27:stä 22:een. Ruoka tulee edellisjouluna saadusta XXXL hiutale pöntöstä minkä mutsi osti kun toi kala syö niin paljon.
Se ettei kala, kissa, marsu whatever käyttäydy lajinmukaisesti ei tarkoita sitä että eläin kärsisi. Lemmikkeinä pidettävät elukat vaan adaptoituu kasvuympäristöönsä ja se niissä just on mun mielestä siistiä.
Musta se on maailman ihaninta, että esimerkiksi meidän kissa on taantunut täysin pentuasteelle vaikka on 9v. Katti pääsee ulos aina kun haluaa, mutta mielummin se seuraa mitä ihmiset tekee ja puuhastelee niiden kanssa.
Itse olen syylistynyt 30cm sitruunakirjoahvenen pitämiseen 280 litraisessa altaassa ja täytyy sanoa että siinä ollaan aika kaukana luontaisesta käyttäytymisestä.
Kalan käytös oli lähempänä koiran käytöstä, kuin jonkun vedeneläimen.
Kala oli ongelmatapaus ja olisi joutunut taivaaseen ellen olisi sitä ottanut. Syötin sitä aina kädestä ja se tuli silitettäväksi kun pisti käden altaaseen. Kun jouduin muuttamaan pienempään toimistoon jouduin luopumaan akvaariosta ja päästin sen autuaamille vesille.
Myönnän että kala oli auttamattomasti liian pienessä tilassa ja varmasti erittäin tylsistynyt, mutta oli sillä ainakin kaksi asiaa, mitkä monista akvaarioista puutuvat. Puhdas vesi ja säännöllinen ruoka. Väritys kalalla oli aivan mahtava, toisin kuin monilla muilla näkemilläni sitruunoilla.
Kai tää oli sitten se mun synninpäästö...
Huh huh... Täytyy varmaan mennä nukkumaan. Rupee vähän menemään tajunnanvirraksi tää juttu.
Delete vai ei delete, siinäpä kysymys.
Ei delete kai sitten.
Hyvää yötä! Tämä oksennus loppuu tähän.

[jokelamaniac]

Niin en tarkoita ketään / mitään tuomita tms. Kuitenkin tämmöiset kalojen hoidolle/pidolle asetetut suositukset ja rajat ovat monesti keinotekoisia ja perustuvat enemmän ihmisen esteettiseen tarpeeseen kuin kalojen "luontoon". Tämä tekee niistä ei niinkään itsestäänselviä kuin kulttuurisidonnaisia.

Vielä yhden esimerkin kekkasin tuosta vaisto/luonnollisesta toiminnasta. Esim. monet kirjoahvenethan parveilevat kutuajan ulkopuolella. Ei kuitenkaan taida olla kellään kotona riittävän isoa akvaariota tähän... Ja jos jollain yleisöakvaariolla olisikin, niin luultavasti se laittaisi sinne jotain paljon isompaa kalaa - kun näet nämä kirjoahvenet lähinnä katoaisivat uima-altaan kokoiseen akvaan.

Tavallaan on syytä muistaa, että ihmisen suht itsekäs projektihan se tämä akvaario lopultakin on. Tämä ei toki merkitse sitä, etteikö kaloista voisi/tulisi pitää mahdollisimman hyvää huolta. Mutta tämä taas merkitsee jotain muuta kuin tiettyihin "luonnollisiin" tarpeisiin vastaamista, kun näet niihin ei voida keinotekoisessa pienympäristössä vastata.

[Maisu]

Itse olen huomannut harrastukseni muuttuneen vuosien varrella siihen suuntaan, että en enää pidä sekalaisesta seura-akvaarioista, vaan havittelen pikemminkin lajiakvaarioita ja vaikka 100-litraiseen altaaseenkin vain parven pikkukaloja tai pariskunnan pieniä sinttejä.

Niin, onhan lajiakvaarion pito järjestelmällistä, siistiä ja jotenkin nykyaikaan sopivan lokeroitua. On minullakin niitä kaksi tai kolme, laskentatavasta riippuen. Kuitenkin luontaisilla esiintymisalueillaan kalat joutuvat kosketuksiin toisten lajien kanssa ja mielestäni menetetään jotain akvaarionpidon jännityksestä ellei nähdä lajien välistä kanssakäymistä.

Onnistunein kokoonpano minulla mielestäni on isoimmassa 468-litraisessa altaassani jossa on vähän "sitä sun tätä"; 3 pusukalaa, 8 leväbarbia, 10 kärsänuoliaista, pariskunta Betta simorumia, komea partamonnikoiras, liuta pienehköjä petomaisia monneja neljästä eri lajista ja ainakin yksi aasianmutakala. Noista monneista Brachyrhamdia-suvun edustajat alkavat olla silminnähden vanhoja eikä niiden lukumäärästä pysty tekemään mitään selvitystä tyhjentämättä koko allasta totaalisesti, ja ne ovatkin ainoat joiden tilalle en enää samaa sorttia aio hankkia. Mutakala saa myös jäädä viimeiseksi lämpötilakysymysten vuoksi sillä tätä pusukala-leväbarbi-seurapiiriä on ruoka-aikaan mahdotonta pitää altaan sisäpuolella ilman kansilaseja. Tuossa altaassa on oikeasti mielenkiintoista katsottavaa, kaikki elävät sulassa sovussa mutta lajit suhtautuvat toisiinsa hyvin eri tavoin.

[monniomistaja]

Itse pyrin aina valitsemaan viljeltyt kalat aina kun on mahdollista.
Tämä siksi että mielestäni on väärin että kaloja pyydystetään jossain toisella puolella maapalloa ja joutuvat kestämään pitkiä ja rasittavia lentomatkoja josta yleensä vain puolet kaloista selviytyy.
Lisäksi vähän arvastuttaa luonnossa elänyttä kalan sopeutamista akvaarioloihin...

[mustaneon]

monniomistaja: Itse pyrin aina valitsemaan viljeltyt kalat aina kun on mahdollista.
Tämä siksi että mielestäni on väärin että kaloja pyydystetään jossain toisella puolella maapalloa ja joutuvat kestämään pitkiä ja rasittavia lentomatkoja josta yleensä vain puolet kaloista selviytyy.
Lisäksi vähän arvastuttaa luonnossa elänyttä kalan sopeutamista akvaarioloihin...

No eihän kaikkia kaloja edes voi viljellä kun lisääntymiskäyttäytymistä ei tunneta.. Esim. mun banjomonnit, joita halusin on vissiinkin pyydystetty luonnosta, koska niitä ei oo viljelty ollenkaa. Jos oon väärässä niin korjatkaa, mutta näin luin jostain kalakirjasta. Ja myös tulievien, (minulla on yksi) lisääntymiskäyttäytymistä ei tunneta ja ne pyydystetään luonnosta.
Elikkä jos haluaa vain viljeltyjä kaloja, niin se rajoittaa vähän kalavaihtoehtoja.

[memma]

Elikkä jos haluaa vain viljeltyjä kaloja, niin se rajoittaa vähän kalavaihtoehtoja.

Totta. Kannattaa myös huomioida, että valtaosa akvaariokalamarkkinoille viljellyistä kaloista tulee Kauko-Idästä, eli "toiselta puolelta maapalloa". Eli jos ei halua tätäkään rahallisesti kannattaa, niin kalavalikoima supistuu kotimaassa lähietäisyydellä jonkun kotonaan viljelemiin lajeihin. (Kalojen lähettäminen Matkahuollolla voi mennä esim. yön yli kun lento esim. Brasiliasta kestää semmoiset 12 tuntia). En tiedä, mistä monninomistaja on tuon 50% kuolleisuusluvun saanut, mutta kuulostaa aika suurelta siihen nähden että homman pitää olla vielä kannattavaakin.

[maspe]

Huumoripitoiset älykkyyskeskustelut jaettu omaksi aiheekseen, http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=72469
Pysytään tässä jatkossa alkuperäisessä aiheessaan.

[Tallulah]

Ihan jos suoraan sanon, ja miksen sanoisi, meillä kalat valitaan ulkonäön, helppohoitoisuuden, "käyttötarkoituksen" ja vesiarvoiltaan yhteensopivuuden perusteella.

Voisin sanoa näin, ettei pätkääkään kiinnosta biotooppi tms. vaan hyvän näköinen seura-akvaario. Taitaa olla meidän kalat kahdelta eri mantereelta - ihan sattumalta. Tuolla käyttötarkoituksella tarkoitin sitä, että esim. kuparimonniset on otettu tietysti niiden hauskan luonteen vuoksi, mutta pääasiallisesti sen takia, että pitävät pohjaa puhtaana.

Ei kaiken (akvaarion pidon) tarvitse aina niin luonnon mukaista olla! Se vain taidetaan turhan usein unohtaa täällä aw:ssä. Täällä tunnutaan painottavan mielestäni ihan liikaa biotooppi- tai lajialtaisiin - ei jotenkin vain käsitetä sitä, että jotkut haluavat vain hyvän näköisiä kaloja akvaarioonsa, eikä siinä ole mitään väärää. Ei kai oskarinkaan pitäminen tarvittavin vedenvaihdoin sun muine hoitotoimenpiteineen 100 litraisessa altaassa ole väärin, mutta onko se kovin esteettistä? No ei takuulla.

No joo, taisin puhua ihan ympäripyöreitä. Se siitä.

Tämä siksi että mielestäni on väärin että kaloja pyydystetään jossain toisella puolella maapalloa ja joutuvat kestämään pitkiä ja rasittavia lentomatkoja josta yleensä vain puolet kaloista selviytyy.

No tuota, tein viime keväänä lehtijutun muuan akvaarioharrastajasta, joka toi kiekkoja Perusta. Kalojen lento kesti 50 tuntia ja tuotavia kaloja oli vajaa 50. Neljä kalaa kuoli tuosta parvesta! Veikkaan, että jos kalojen kuolleisuus on 50 %:n luokkaa, on lähettäjäpäässä/pakkaustavassa tms. jotain vikaa.

[PimpBot9000]

Ei kaiken (akvaarion pidon) tarvitse aina niin luonnon mukaista olla! Se vain taidetaan turhan usein unohtaa täällä aw:ssä. Täällä tunnutaan painottavan mielestäni ihan liikaa biotooppi- tai lajialtaisiin - ei jotenkin vain käsitetä sitä, että jotkut haluavat vain hyvän näköisiä kaloja akvaarioonsa, eikä siinä ole mitään väärää.

Meikäläistä periaatteessa kiehtoo biotooppi, mutta käytännössä homma kaatuu aina siihen, että juuri niitä biotooppikasveja ja kaloja ei ole saatavilla.
Muutenkin akvaarioharrastuksen hankaluus on se, että katsoo tropican sivuilta jonkin mieleisen kasvin sitä ei löydy ikinä mistään.

Normi-akvaariossa on helpompaa kun kasveja voi ostaa ihan heräteostoksinakin, ihan puhtaasti esteettisin perustein, eikä tarvitse miettiä "onkohan tää ny samalta mantereelta ku mun muut kasvit". Kasveja onneksi voi ostaa heräteostoksina, siinä ei kai ole mitään eettisesti arveluttavaa?

[memma]

Kasveja onneksi voi ostaa heräteostoksina, siinä ei kai ole mitään eettisesti arveluttavaa?

Minusta on väärin ostaa kasveja hetken mielijohteesta ottamatta etukäteen selvää, millaiset hoitovaatimukset niillä on. Siinä on sitten kasveille ehkä pitkä kituminen odotettavissa, ja lopulta tuskallinen kuolema

No joo, itse en juuri ole noista kasveista niin tarkka, miltä mantereelta ovat (varsinkin, kun suurin osa itseä kiinnostavista lajeista on juuri sieltä "väärältä"). Kalojen suhteen olen kyllä ehdoton. Kasveja ostellaan hetken mielijohteesta ja jännittävyys on juuri siinä, jäävätkö lopulta henkiin.

[pitchoune]

Tästä päästäänkin todella mielenkiintoiseen filosofiseen kysymykseen: Mitä edes on "luontainen käytös"? Onko ihmisellä luontaista käytöstä, jos on, sopeutuuko ihminen paremmin kaupunkiin vai maaseudulle? Kyse lienee ennen kaikkea
a) sopeutumiskyvystä ja
b) yksilöstä.

Eihän ihmisistäkään suuri osa tahdo useinkaan liikkua kauas kotoaan, vaan pysyttelee mielellään sisällä asunnossaan verhot kiinni.

Kalojen kohdalla on kuitenkin vaikea sanoa, mitkä kalat ovat puhtaasti yksilöitä ja mitkä tahdottomia parven osia. Sitä ei varmastikaan moni tiedä.

Näinollen kalojen onnellisuus on varmasti sopeutumiskyvystä kiinni: jotkut lajit sopeutuvat toisia paremmin akvaarioihin. Esim. syvänmeren kalat eivät tuskin koskaan tule sopeutumaan akvaarioihin, kun taas trooppisille riuttakaloille ja makeiden vesien joki- ja järvikaloille on mahdollista tarjota luontaista elinympäristöä muistuttavat akvaario-olot.

On kyllä ikävää ja eettisesti väärin, että monet ottavat kaloja vain koristeiksi välittämättä tippaakaan vesiarvoista tai akvaarion ja kalan mittasuhteista.

[PimpBot9000]

Tästä päästäänkin todella mielenkiintoiseen filosofiseen kysymykseen: Mitä edes on "luontainen käytös"? Onko ihmisellä luontaista käytöstä, jos on, sopeutuuko ihminen paremmin kaupunkiin vai maaseudulle? Kyse lienee ennen kaikkea
a) sopeutumiskyvystä ja
b) yksilöstä.

Ihmisen "salaisuus" eli se ase, jonka avulla hän on olemassaolon taistelussa pärjännyt on nimenomaan sopeutumiskyky.

Syntymässään ihmisellä ei ole varsinaisesti mitään taitoja valmiina (paitsi valmius kielen oppimiseen), joten tämä meidän taidottomuus yhdistettynä erinomaiseen oppimiskykyyn tekee meistä sopeutuvaisia elikoita. Opimme juuri niitä taitoja, joita selviytyminen tietynlaisessa ympäristössä vaatii.

Elimistömmekin sopeutuu hyvin erilaisiin lämpötiloihin ja vaikka ilman tiheyksiin.

Kalat ja useat muut suht. alkeelliset olennot taas ovat nimenomaan sopeutunut juuri tietynlaisiin olosuhteisiin, joissa tarvitaan juuri tietynlaisia survival-taitoja.