Äkäisin kalasi?

[Azkhaeracan]

En ole varma onko moista kyselyä vielä tehty, mutta kokeillaanpa!

Mikä on (ollut) äkäisin kalasi? Olitko tietoinen etukäteen sen mahdollisesta aggressiivisuudesta? Miten fisun temperamenttisuus ilmeni/ilmenee? Entä mitäs kalalle sitten tapahtui? Millä mielellä suhtauduit tähän otukseen?

[dth]

Ehdottomasti yksi puroplekoistani, edes 200x70cm pohjalle ei sen tyrannin mielestä mahtunut 3 muuta puroplekoa, vaan hengiltä ne oli saatava. No 2 plekoa se jotenkin otti hengiltä, 1 pikkuinen jäi. Se oli niin pieni että pääsi piiloon nopeasti.
Tämä isompi puropleko sitten ajoi ihan kaikkia kaloja takaa ruoka-aikana ja hyvä jos siinä sutinassa kerkesi itse edes syödä.
Ja siitä se vasta soppa syntyi kun altaaseeni tuli L-018, siitä taistosta otin vähän videotakin kamerallani. Hurjan näköistä mutta kumpikin selvisi ehjin nahoin.
Mutta sitten se puropleko oli jonkun lomani aikana kupsahtanut ihan omineen, ja nyt tämä pikkuinen on alkanut osoittaa samoja piirteitä, mutta ei onneksi niin äkäisenä kuitenkaan. Ja mikä jännintä, tämä pieni on vasta nyt alkanut kasvaa kokoa kun se tyranni on poissa. Monta vuotta se olikin sellainen ruikku, nyt sen jopa näkee tuolta.

[Tallulah]

Omista kaloista helmiäistonkija. Se ei sulattanut ketään, jonka koki uhakseen ( = saman muotoisia/lähelle omaa kokoaan olevia fisuja). Lehtikalojen, leväbarbien jne. kanssa kyllä tuli juttuun.

Tonkija lähti sunnuntaina työkaverini isompaan altaaseen, jossa se saa temmeltää ihan keskenään. Allastovereina kun ei ole kuin tummaleväpleko, partamonneja ja monnisia.

Hoitokaloista ehdottomasti aggressiivisin oli saumakirjokoiras. Kun oma akka oli kiusattu lähes henkihieveriin, oli vuorossa monniset. Ja näiden altaasta poiston jälkeen plekot. Hullu suorastaan!

Saumat muuttivat muutama viikko sitten Vantaalle, ostaja löytyi tämän palstan kautta. Kyllähän se ahvenen luonne oli tiedossa molempien lajien kohdalla, mutta täytyy myöntää, että sauma yllätti siitäkin huolimatta.

[Johnny]

ehdottomasti lehtikala, ..musta surmaksi kutsumani lehtis tappoi ensin 4 muuta lehtistä jotka hankittiin samaan aikaan sen kanssa ja silloin kaikki olivat samankokoisia, kyseinen musta lehtis on nyt kasvanut suureksi, sen jälkeen ostin 3 pientä uutta lehtistä jotta musta surma ei olisi yksin ja ajattelin että se antaisin kolmikon olla rauhassa mutta...
enää tästä uudesta kolmikosta on jäljellä 1 lehtis eli yhteensä 2 lehtikalaa, iso musta surma ja pieni albiino..
itse olisin kyllä antanut mustikselle lähdöt jo aika päiviä sitten mutta kun tuo vaimoke vastustaa..

[Elme]

ehdottomasti lehtikala, ..musta surmaksi kutsumani lehtis tappoi ensin 4 muuta lehtistä jotka hankittiin samaan aikaan sen kanssa ja silloin kaikki olivat samankokoisia, kyseinen musta lehtis on nyt kasvanut suureksi, sen jälkeen ostin 3 pientä uutta lehtistä jotta musta surma ei olisi yksin ja ajattelin että se antaisin kolmikon olla rauhassa mutta...
enää tästä uudesta kolmikosta on jäljellä 1 lehtis eli yhteensä 2 lehtikalaa, iso musta surma ja pieni albiino..
itse olisin kyllä antanut mustikselle lähdöt jo aika päiviä sitten mutta kun tuo vaimoke vastustaa..

Siisettä... Tämä lehtis oli ensin tappanut samaan aikaan hankitut lajitoverinsa ja sitten sille ostettiin seuraksi lisää pienempiä lajitovereita? Järki hoi

[Adrianna]

Partamonnikoiras. Hyökkäilyllään vahingoitti mm. monnisia sekä punapäätetroja. Kääpiöpallokalatkin ovat nyppiväistä sakkia ja pureksivat toisiaan tuon tuosta, mutta sen ei pitäisi ketään yllättää .

[Minjakala]

Hihii mullaon kait äkäinen monnni
Partamonni uros
Se menee heti krkuun kun sen akvan luoksemenee siksi luulis ihan vain
rauhalliseksi ja ujoksi mutta sitten se saattaa mennä pintaan yhtäkkiä tai
joskus 2kk sitten oli purrut kalan vatsasta ?Onko monnilla hampaat?
Haluisiko joku monnin olen antamassa sitä poisk
Mutta ei se ole mikään tuhma kyllä sitä ihan silittää pystyy
Jos kukaan ei halua aijon viedä eläin kauppaan....koska mulla on myös partis naaras ja poikaisia enhalua!

[Zorromi]

Äkäisin on partikseni (koiras), kun sille antaa ruokatabletin, niin voi niitä kalaraukkoja jotka eksyvät sen lähelle. Monni syöksyy kolostaan ja ui suoraan tunkeilevan kalan päälle, joka ui tuhatta ja sataa karkuun...

Agressiivisuudesta ei ollut tietoa aiemmin, mutta kun kala kasvoi suuremmaksi se muuttui rohkeammaksi. Suhtaudun siihen samalla tavalla kuin muihinkin kaloihin, mutta pyrin tiputtamaan tabletin sen kolon lähelle, josta se pääsee heti syömään.

[Pelkkä aloittelija]

Minullakin on partiskoiras äkäisin. Se ei ole mikään hirveä riehuja mutta kaikiasta kaloistani kiukkuisin.

Pudotan sille aina tabletin ennen kuin sammutan valot. Valojen sammuttua se alkaa heti etsiä tablettiaan. Se tulee kantonsa takaa, ja jos joku sattuu olemaan sen tabletin luona niin hyökkää tabletin luo ja menee makaamaan sen päälle. Pörhistelee siinä poskipiikkejään ja joko kantaa tablettinsa kannon alle tai syö ruokansa ja vetäytyy takaisin piiloonsa.

[jaihanir]

Ehdottomasti texasinkirjoahven pariskunta kooltaan 20cm, jotka jouduin lopulta myymään pois, kun olisivat vaatineet oman tankkinsa. Esimerkiksi huulikoahvenet (jotka ovat tunnetusti todella äkäisiä) saivat auttamatta kylmää kyytiä!

[irkku82]

Äkäisin kalani on ollut sinirihmakala koiras. Tarkoituksenani oli ostaa haaremi 1 koiras + 2 naarasta. Kävikin kauppiaalla moka (itse en silloin tiennyt miten sukupuolet erottaa toisistaan) ja naaras saikin itselleen kaksi ukkoa. Alku meni ihan hyvin, ilman mitään rähinöitä. Enkä itse edes heti mitään ihmeellistä huomannut, kun olivat vielä kovin pieniä. Kokoa alkoi tulla lisää. Toinen koiraista alkoi tyrannisoimaan sekä naarasta että toista koirasta (joka on muuten älyttömän rauhallinen). Naaras kun tykästyi rauhallisempaan koiraaseen. Onneksi sain äkäiselle koiraalle paremman kodin. Ei loppuvaiheessa päästänyt muita sinirihmoja lähelleen. Nyt vallitsee taas rauha. Eikä vettä ole roiskunut lattialle. Kasvit on pysyny pohjassa. Ja mikä tärkeintä, muut sinirhmat saa nyt elää rauhassa, ei tarvitse pelätä, että saavat turpaansa .

[Viola]

En tiedä, kun olen yrittänyt risteyttää rauhallisia taistoja...nyt sitten yhtäkkiä putkahti (marraskuussa munittu) lyhyteväinen turkoosi-punaeväinen koiras. Tänään laitoin poitsulle uuden naaraan (reilun vuoden ikäinen) kutuakvaan. Ikinä en ole taistolla sellaista pyöritystä nähnyt mitä tänään naaras sai. Mentiin ympäri kutuakvaa peräkkäin ja lopussa koiras tarttui naarasta suusta kiinni ja pyöritti sitä ympyrää. olivat molemmat samallatapaa kuolleennäköisiä kun kutupuuhissa, vaan ei ollut kyse kudusta.

Iltapäivällä tilanne oli rauhoittunut: naaras piilossa pöpelikössä ja koiras ylpeänä uutta pesää vääntämässä. Naaraan evät kyllä aikasen riekaleina...että se siitä säyseiden taistokoiraiden kehittelystä...mutta tämä onkin lyhyteväinen koiras.

[mjalava]

Eniten vahinkoa ovat tehneet rengaspallokalamme, vaikka ne eivät kyllä ole aivan erityisen äkäisiä vaan kovin uteliaita ja maistavat kaikkea mahdollista kuten sormia. Ongelma vaan ovat niiden terävät hampaat. Ihmettelevät sitten vaan - kalojen tapaan sananmukaisesti silmät pyöreinä - veteen leviäviä veripisaroita.

Typerää äksyilyä harrastivat aikanaan sinirihmakalat, mutta niistä nyt ei ollut vaaraa kellekään ellei sitten toisilleen stressin muodossa.

Sitten on tuo niin kovin hurjana ja vaarallisena pidetty juovapallo. Täytyy sanoa että joko lajin maine on Ebertiä myöten aivan legendaa tai sitten meillä vaan on joku erityinen lemmikkiversio siitä. Tottahan se välillä raivoaa itsekseen altaassa niin että lasit paukkuu, mutta ei se kohdista sitä mihinkään erityisesti. Vaikka se olisi pahalla päällä, kun altaaseen laittaa jotain se käy hyvin tarkkaan nuuhkimassa onko se syötävää. Edes hieman nuupahtaneen oloinen pakastesimpukka ei kelpaa, puhumattakaan että se kävisi mitään vihoissaan puremaan. Ai niin joo, kasveja sentään aikoinaan, mutta oma vikani kun laitoin ne väärään paikkaan.


Mika

[Miikku]

Minulla taitaa kalat olla jotenkin poikkeuksellisen nössöjä, mutta ei kyllä kummassakaan purkissa ole juuri minkään näköisiä draamoja. Partisukkokin on niin suvaitsevainen, että popsii kiltisti samaa sapuskaa tarkkaan valittujen seuralaisten kanssa. Samppariukolla oli vissiin joku parin viikon murrosikä, koska sillä oli ihmeellinen kiukuttelukausi jolloin se kiilasi jatkuvasti kiinni appelsiiniplekossa, mtta nyt näkyy sekin menneen ohi. Saapihan nähdä mitä sitten seuraa, kun nuorukaiselle hankittu daami pääsee karanteenista

[aquamarina]

Ennen oli taistorouva, mutta nyt nuo ison egon omaavat kardinaalitetrat.

[Berdie]

Kyllä se tuo partamonni taitaa olla, hätistelee kaikki pois, jotka tulevat liian lähelle. Poikkeuksena on ihme kyllä piikkisilmät, jotka hrnäävät partista harva se päivä, mutta partis tuskin huomaa niitä, ja jos se yrittääkin häätää madot pois, eivät piikkikset siitä välitä.

[viivis]

Sähkönsininen Taistoukko. Hän ensin yritti järjestelmällisesti kaikki helmimonniset ( silloin olivat vielä pieniä monnisia ) syödä tai järkyttää kuoliaaksi.
Ostin oman akvaarion Herra Äkäpussille. Seuraksi laitoin kuitenkin Hehkurasboroita, jotka eivät hänen uhittelustaan välittäneet tai ymmärtäneet pelätä, joten lopetti sen kannattamattomana.

Vieraisille laitettu Taistotyttö sai pahasti siipeensä. Tyttö oli kutuasussa ja TaistoUkko puhalteli kuplapesiä, mutta repi tytöltä evät ihan riekaleiksi ja pelotteli henkihieveriin. Nyt hän on jo autuaammilla akvavesillä polskuttelemassa. Meidän mielestä ehdottomasti kaikkein kaunein Taistoukko mitä on nähty.

[-Alix-]

Leo sitruunakirjoahven.


Sen äkäisyys oli ostohetkellä tiedossa, mutta sinisilmäisenä ajattelin ettei se hieman itseään kookkaimille Oskareille mitään mahda. Vaan kyllä se lopulta riehui niin että elää nykyään omassa yksiössä. Se uhoo ja levittelee eviään kaikelle mikä liikkuu lasin ulkopuolella, sekaisin mennään jos ko kohde on keltainen tai oranssi. Kuitenkin vedenvaihtoletkua puraistaan kerran ja sen jälkeen mennään piiloon ison kannon taakse/alle

[Joanna]

Minulla äkäisin kala on ollut helmiripsimonni. Olin mielestäni hankkinut otuksesta riittävästi tietoa ennen ostopäätöstä, mutta ainakin silloin tämän kalan luonteenlaadusta liikkui kovin vaihtelevia kuvauksia. Yksilöni saattoi hyvinkin olla erityisen ärtyisä tapaus.

Jonkin aikaa helmiripsimonnin kanssa kaikki sujui mallikkaasti, mitä nyt nahisteli altaan "parhaasta" kolosta partamonnikoiraan kanssa. Nämä tappelut eivät koskaan äityneet erityisen pahoiksi ja aloitteen tekijänä niissä näytti aina olleen partis. Pieniä naarmuja lukuunottamatta kumpikaan kiistakumppani ei kärsinyt vammoja ja tilanne rauhoittui partamonnin luovuttua yrityksistään vallata ripsimonnin kolo.

Ripsarin saatua hiukan enemmän kokoa alkoivat partamonnit saada tosissaan kyytiä. Ei ripsimonni tässä vaiheessa vielä lähellekään täysikokoinen ollut, olisiko pituus ollut jossain 10 cm tietämillä. Muita helmiripsimonnia pienempiä kaloja ei altaassa ollut ja vain partamonnit saivat selkäänsä, mutta ripsari olisi epäilemättä höykyttänyt muitakin.

Vein ripsimonnin akvaarioliikkeeseen ja kerroin toki sen huonosta käytöksestä. Toivottavasti löysi uuden kodin, jossa ei ole terrorisoitavia allaskumppaneita.

[7330]

Meillä on ilmeisesti erityisen nössöjä kaloja nykyään: purjepleko, joka vielä yli 10-senttisenä pelkäsi pikkuruista puuplekoa, tulipyrstö, joka saa edelleen kyytiä itseään pienemmiltä nuoliaisilta, pari arkaa ja pelokasta mustatetraa, jotka häviävät kilpailun ruuasta punapäätetroillekin ja paratiisikalakoiras, joka kuljeskelee sinirihmanaaraan kyljessä.

No, on yksi varsinainen tyranni ollut, nimittäin palettikalakoiras. Paletteja oli alkujaan kaksi pariskuntaa. Toisen parin karanteeni pikkualtaassa loppui lyhyeen, kun vahvempi pari ajoi ne kasaan suodattimen taakse. Siirsin ne suoraan isoon altaaseen ja annoin kotiutua, ennenkuin toinen pari muutti sinne. Altaalla on pituutta 130 senttiä, mutta herra palettikalan mielestä tämänkokoiseen ei mitenkään mahtunut toista paria. Ensimmäinen pari sai äkkilähdön pikkualtaaseen. Myöhemminkin lähes 20-senttiset sulkaripsimonnit olivat ainoita, joille paletti ei uskaltanut uhitella. Ne kun purivat takaisin pari kertaa.

[rosalinda]

Yksi tuli heti mieleen eli Tulipyrstö. Kaikkia pohjakaloja se jahtasi siihen asti että ne kuolivat. Pahin oli suureksi kasvanut levänuoliainen, ne kun taistelivat niin että kasvit nousivat pintaan.
Onneks kyseinen kaveri kuoli 2 vuotta sitten. Tiesin että tämä on agressiivinen muille lajitovereilleen, mutten sitä että kaikki pohjakalat saivat kyytiä. Piilopaikkojakin kyllä löytyi.

[Vedetto]

Äkäisin kalani on Jo edesmennyt Taistelukala Kaapo
Se oli varmasti mielen vikainen. Hyvä ettei nirhannut Platyjäni! O_O

[JJVi]

Lapsuuden akvaarioharrastuksesta on jäänyt muistoja "kivoista" lajeista, eli helmikirjoahven, täplätilapia sekä seeprakirjoahven. Näistä eräs täplätilapia herra oli ärhäkkyydessään jo lähes verrattavissa tuohon aiemmin mainittuun sitruunakirjoahveneen.

[Azkhaeracan]

Meillä pahistelee raidallinen sitruunakirjoahvenukko, joka taidetaan nimetä Adolfiksi. Kaikki liikkuva on vaarassa. Myös ihmisten kädet. Fisulla on upea, terävä ja valkoinen purukalusto, jolla saa todella rumaa ja kipeää jälkeä aikaan. Kala puree erittäin kovaa ja hyökkää salaman nopeasti. Vedenvaihdot villitsevät otusta ja silloin on vähintäänkin terveellistä pitää näppinsä pinnan yläpuolella.
Keltainen lasiraappakin on vaarassa... Tosin en anna fisun hyökätä siihen ettei tämä telo itseään partakoneen terään.

Tiesin etukäteen, että kala tulee olemaan aggressiivinen, mutta kuvittelin, että petoilu ei alkaisi vielä näin pienenä. Kokoa taisi ostohetkellä olla vajaat 15cm, tällähetkellä kala voisi arviolta olla n.18 senttinen. Ajattelin, että se menestyisi loistavasti ainakin puoli vuotta itseään tuplana suurempien oskujen seurassa. Väärässä olin. Homma toimi n. kolme viikkoa. Nyt Adolf on eristettynä akvan toisessa päässä jakajan takana. Hänen uusi luksusasuntonsa saapuu aikaisintaan ylihuomenna, viimeistään maanantaina. Siellähän sitten petoilee keskenään omassa akvassa, vaikka kyllä tuolle naaraan ajattelin hankkia, mutta pienellä varauksella täytynee suhtautua, sillä tuosta kaverista ei koskaan tiedä millaisen vastaanoton se typylle antaa. Joka tapauksessa aivan ihana kala ja kaikkien lemmikki. Noh, tuskin kukaan muuten laittaisi yli 700 euroa haisemaan yhden kalan takia.

[bamart]

Mulla äkäisin kala on tainnut olla entinen taisto-koiras. Se pullisteli aivan kaikelle muulle mitä akvaariosta löyty. Muuten ei oikeen ärisijöitä enää ole. Seeprakirjoahven-koiras on kans aika ärjy ainakin kun on ruokaaika