Partaimumonnin arvostus

[janecky]

Se on mielestäni hupsua että partis on niin aliarvostettu kala verrattuna muihin plekoihin. Kaunishan se on kuin mikä, jokainen yksilö erinäköinen ja luonteinen. Hoitaa levän rapsuttelun aivan kunniakkaasti. Eikä ole todellakaan hinnalla pilattu. Vai hintako se on taustalla miksi joku lähes saman näköinen helmi- tai tähtipartis on hienompi.

Joskus tekis miel ihan piruuksittaan testata ei-akvaario-ihmisillä muutaman valokuvan kanssa mikä olisi jakauma ulkonäkömielipiteissä.

[2marjaa]

Se kai arvostusta vähentää ku niitä sikiää ku sieniä sateella.
Mut meidän perheen ehdoton suosikki, on se niin ihana tuo meidänkin teinipoika!

[Adrianna]

Itse en arvosta kalaa joka syö kaikki miekkakasvini ja kiusaa muita pohjakaloja, ilmainen tai 80€ maksava . Kovasti tekisi mieli ostaa tuollainen iso ja ilmeisesti luonnonkantaa oleva partis (A. cf temmincii muistaakseni?) jos vain tilaa olisi, vielä voisi kerran kokeilla jos sittenkin meille sopisi partis. Perusmaatiaisen voisin ottaa jos tietäisin ettei ole sisäsiittoinen ja jää alle 10cm, tälläinen pikku-Ukko mulla on jo taisessa altaassa arestissa (koska söi kasvini vaikka mitä teki ja kävi muiden kalojen kimppuun...).

[janecky]

Mun maatiainen ja albiinot useimmin peuhaa vain kannon kimpussa tai sit ollamöllöttelee kannolla tai lasissa. Ei ole kasveihin koskenut. Äijä on ruoka-aikaan olevinaan vähän kunkku ja syö ensin. Sit on muitten vuoro.

[Mari Kurki]

Voitaisko sitä arvostusta osoittaa alkuunsa ihan vaikka sillä, että käytettäisiin tuon kalan oikeaa suomenkielistä nimeä. Partamonni.
EI partaimumonni...

[Koss]

Ainoa keino, jolla partamonnin arvostus nousee, on se, että harrastajat älyävät olla hankkimatta altaaseen sekä koiras- että naarasyksilöä. Kaikille taitaa olla tuttu ongelma tuo partamonnien hirmuinen lisääntymisvauhti.

Sama keinohan pätee myös esim. kotikissojen arvostuksen nostamiseen. Kun ihmiset tajuavat leikata kissansa ja näin estää ei toivottujen poikasten syntymisen, saatavilla olevien kissojen määrä laskee ja niistä voidaan ottaa kohtuullinen hinta ja kissojen mahdollisuus päästä parempiin oloihin kasvaa.

[akvaristi]

Itse ainakin pidän omaa partisukkoani arvossa, enkä edes pidä sitä rumana vaan söpönä otuksena, mikä varmaan joistain ihmisistä kuulostaa käsittämättömältä . Ja omani on ihan maalaisversiota vaikka hienompia värimuunnoksia olisikin ollut tarjolla.

[Vesihiisi]

Kyllä arvostan partamonniani; Tellervoa. Arvostaisin vielä paljon enemmänkin jos hän joskus suvaitsisi myös näyttäytyä...

[Fakkenoo]

Kahdesta altaasta löytyy, kumpikin kauniimpaa sukupuolta. Molemmat viilettävät päivät pitkät pitkin allasta. Pois en vaihtais!

Totta on varmaan se, jos 100 litraiseen pariskunnan hankkii, niin saattaa innokkaamallakin akvaristilta into partamonneja kohtaan hiipua...

[Törökala]

Niin, mitäköhän tuohon nyt sanoisi. Minulla on pari sellaista partamonni koirasta joista en luovu. Toinen tuli rescuena ja on todellinen risuparta ja siniset silmät. Toisen ostin akvaarioliikkeestä aloittelijana ja olen siihen suorastaan kiintynyt. Kiltimpää yksilöä saa nimittäin hakea, se ei välitä vaikka monniset tunkisivat suun alle syömään samaa pohjatablettia. Lisäksi tällä kaverilla on ikuinen projekti siirtää kookospähkinä luolaansa paikasta toiseen. Hiekka vain pöllyää kun partis siirtää luolaansa paremmille sijoille.

Sitten minulla on yksi partamonni koiras arestissa koska on taas harvinaisen äkäinen luonne. Samaan akvaarioon ei näytä mahtuvan kahta partamonni koirasta sitten kirveelläkään. (tilaa 540 l). Tälle yritän etsiä kotia parhaillaan, mutta kukapa tuollaisen killing machinen haluaisi. Kaunis se kyllä on, eikä ihan perinteinen keltaisine pilkkuineen.

Lisäksi löytyy pari partamonni naarasta jotka saavat tyytyä vanhojen piikojen rooliin toisessa altaassa. Nämä kaksi olivat ainoat jotka jätin itselleni siitä partamonnipesueesta joka hetki sitten vielä meilläkin oli.
Vein juuri liikkeeseen myytäväksi toistakymmentä partamonnin poikasta ja toiste en siihen rumbaan enää haluaisi ryhtyä.

Kyllä minä partamonneja arvostan, eivät meillä ole kasveja juurikaan tuhonneet ja ovat usein rohkeita ja persoonallisia. Niitä vain saa aivan liikaa ilmaiseksi joka tuutista, itsekin olen lahjoittanut aika monta partamonnin poikasta eteenpäin.

[Taju]

Minäkin kyllä arvostan, mutta juuri siksi en itse halua kaikkiin altaisiini partiksia; Tuo yksi on se meidän THE partamonni! (Tuohon aliarvostukseen tekee osansa varmasti sekin, että partiksia pidetään usein joka tankin pakollisena levänpoistoyksikkönä, eikä lemmikkikalana muiden joukossa.)

Ja tosiaan tuo lisääntymisongelma... Kukaan ei halua lopettaa toistasataa partamonnin poikasta vuodessa, kun niille ei enää kertakaikkiaan riitä akvaarioita tässä maassa. (Ehkä vähän kärjistetysti, mutta...)

Minulla ainakin pelkkää hyvää sanottavaa kyseisestä otuksesta. Ja partis on usein se kala, johon ei-akvaristikaverit kiintyvät. Omat ystäväni kyselevät aina "sen söpön kalan" perään kun sattuvat ihailemaan akvaaroita.

[Fakkenoo]

Siinä kai se arvostuksen puuttumisen syy on, poikueita tulee kuin sieniä sateella ja kukaan ei huoli niitä. On se niin, että jos maksat, niin silloin arvotat tavaran(eläimen) eri lailla.

[tikkuhirviö]

Maatiaista ei ole ainottakaan akvaarioissani, mutta sokkelopartiksia ja helmipartiksia sitten sitäkin enemmän. Varsinkin sokkelo vaikuttaa verrattomalta levien syöjältä, jää sopivasti vähän pienemmäksi ja poikaset saa kaupaksi. En näe suurempaa syytä vaihtaa tavan partikseen, tosin en kyllä pidä sitä huonona vaihtoehtona niille, jotka eivät poikasista perusta.

[Vesihaisuapina]

Kyllä arvostan partamonniani; Tellervoa. Arvostaisin vielä paljon enemmänkin jos hän joskus suvaitsisi myös näyttäytyä...

Niin minäkin Mikkoa jos tulisi vaan välillä ulos luolastaan

[Midi]

Täälläkin vielä yksi onnellinen partamonnin omistaja ilmoittautuu. Mä just tänään viimeksi mietin ja melkein joka päivä sitä kuinka kiva tuo partamonni onkaan. Mulla on semmonen albinouros. Niitäkin saa nyt jokapaikasta. Tää yksilö on kuitenkin niin älyttömän kiltti, ei välitä yhtään mitää pienistä kuparimonnisista tai piikkisilmistä, jotka tunkevat syömään samaa pohjatablettia. Lisäksi tuo meidän Hattivatti on kovin innoissaan uudesta paljon entistä isommasta juurrakosta, jonka parissa se jaksaa painia päivät pitkät. Ja hiekka pöllyää! Ikää ukolla on vajaa 2 vuotta ja pituutta 10cm. Nätti kuin mikä!

[Miikku]

Eihän se partis nyt ole sen huonompi kala kuin muutkaan, mutta kai se tavallisuus vaan tuppaa syömään sitä arvostusta. Minulla on lehtis- ja monnisaltaassa pieni siloposkinen naaras, kiltti hissukka, ja monnialtaassa majailee sitten risupartainen Uuno, varsinainen komistus Jälkimmäisessä on vielä kaksi määrittelemätöntä partisnuorukaista, helminä ne myytiin, mitä en itse ihan allekirjoita, mutta toisaalta kun valkeat eväreunukset eivät ota hävitäkseen, määrityshän saattaa jopa olla lähellä oikeaa

Olen joskus ennenkin ihmetellyt, että ovatkohan nämä minun maatiaiseni jotenkin yliaktiivisia/sosiaalisia, kun monien valittelemaa jatkuvaa piiloilua ei esiinny, vaan ne on liikkeellä ihan vuorokaudenajasta riippumatta

[NesteHukka]

Jos maailman jokainen Toyota Corolla muuttuisi yhden yön aikana Bugatti Veyroniksi, niin luulenpa että superautokin menettäisi paljolti mielenkiintonsa, vaikka se olisi kuinka hauska ja kuinka upea.

Partamonneja vaivaa yksinomaan se, että niitä on niin paljon, ja ihmiset haluavat yleensä aina jotakin, mitä on tavalla tai toisella vaikeaa hankkia.

Se ei silti vähennä partamonnin arvoa akvaariokalana. Kyllä minä pidän partamonneista siinä missä eksoottisemmistakin plekoistani, mutta koska partiksia minulla on viisi, niin niitä vaan ei oikein enää pysty yksilöimään. Ne ovat vaan meidän partislauma.

[Viola]

...sekin vaikuttaa arvostukseen, kun lisääntyvät niin helposti. Vaikeasti lisäännytettävät lajit nostavat lajin statusta. Eräskin rouva toi yhteen akvakauppaan sangolla noin 80 partiksen poikasta ja sai 2 ruokapurkkia vastineeksi. Mitäpä jos toisi ämpärillä 80 kiekkokalan lasta.... montakohan ruokapurkkia tulisi vastineeksi?

[NesteHukka]

...sekin vaikuttaa arvostukseen, kun lisääntyvät niin helposti. Vaikeasti lisäännytettävät lajit nostavat lajin statusta. Eräskin rouva toi yhteen akvakauppaan sangolla noin 80 partiksen poikasta ja sai 2 ruokapurkkia vastineeksi. Mitäpä jos toisi ämpärillä 80 kiekkokalan lasta.... montakohan ruokapurkkia tulisi vastineeksi?

Sepä se... Yleensä jos itellä sattuu olemaan satakunta partiksen poikasta, niin on onnellinen jo siitä, että joku suostuu ne ottamaan vastaan, ettei joudu lahtaamishommiin...

[SepiMies]

Lisäänpä vielä itseni onnellisten joukkoon. Nimi minun yksilöltä puuttu, mutta hyvin tullaan toimeen sanoen sitä tylsästi "monniksi". Sattuupi olemaan naaras, joten liikkuu päivälläkin. Jättää kasvit rauhaan, eikä syö muutenkaan kuin spiruliina discejä. Kaikkea muuta maistaa ja alkaa taas etsimään noita omia kiekkojaan. Luonne ehkä turhankin kiltti, jos joku toinen kala tulee ruoka-aikaan lähelle, tämä lähtee kiltisti pois ja tulee kotvasen kuluttua takaisin. On se symppis otus .

[Punkfish]

Minun pieni partamonnityttöni Mörkö on ainakin todella nätti lohikäärmemäisellä tavallaan. Ensimmäinen kalani. Neidille tulee välillä ujouspuuskia, mutta yleensä hän lököttelee juurakon päällä (mihin vuorokauden aikaan tahansa) ja esittelee kauniita eviään kaikille, jotka ovat vähänkään kiinnostuneita. Mörkö jättää myös kasvini rauhaan.

Enpä tiedä mikä into edes on tehtailla kaloja tai muitakaan lemmikkieläimiä. Onhan se niin, että nämä meidän poikaset ovat jotain aivan erityistä - siihen asti, kun ne pitää väkisin lykätä huonoihin oloihin tai lynkata . Ensin valitetaan partamonnien lisääntymisvauhdista, ja sitten isketään koiras ja naaras samaan purkkiin kun ovat ne poikaset vaan niin söpöjä!

Samahan pätee tietysti kaikkiin eläimiin, joista ihminen on vapaaehtoisesti ottanut vastuun. Ottaisi vastuun myös teoistaan.

[Jakulaari]

Kyllä minullakin on vähän sellainen asenne, että partis kuuluu jokaiseen seura-akvaarioon. Kai se on iskostunut jotenkin päähän vuosien saatossa, kun niitä on lähes joka akvassa nähnyt. Mutta, mutta oman tulevan akvani, jossa edelleen kalat mukana partis on kyllä ainoa josta en suostuisi luopuaan... Se on vaan niin lutuinen. Hassua minusta on että verkkonuoliaiset aina pelätessään (esim. veden vaihdon aikaan) tunkee partiksen kanssa samaan koloon "turvaan" vaikka muuten ovat omissa lokosissaan. Ja partis ei ole moisesta moksiskaan, antaa tulla ihan kylkeen kiinni

[Aeuk]

Partis on jo rohkeutensa, persoonallisuutensa, touhukkuutensa ja tietysti ulkonäkönsä johdosta suosikkikalojani. Ellei peräti suosikkikala. Piste.

[JJVi]

Minusta plekoista löytyy huomattavasti mielenkiintoisempia lajeja kuin partikset. Jostain syystä mulle sattuneet partikset ovat olleet aina todella piilottelevia ja leväänkään ne eivät ole pahemmin koskeneet. Eli jahka aika tuosta viimeisestä partasuusta jättää, tuskin tulee uutta enää hommattua...

[*Miracle*]

Mulla on partikset valitettavasti vähentyneet vesiongelman takia. 24poikasta kuoli ja vanhuksista on kolme vielä hengissä. Toivon että tekevät lisää poikasia pian! Niidenkin kasvua on mukava seurata. Hauskoja möllöttäviä ja yllättävän vilkkaita otuksiahan nämä ovat.

Kerronpa pienen jutun kun nämä nyt jo edesmenneet poikaset syntyi. Olivat syntyneet jotenkin salaa ja usein tutkailen allasta hiljaa paikallani löytääkseni jotain sinne kuulumatonta tai uutta. Tuijottelin aikani ja säpsähdin kun nenäni edestä kimposi matkaan partisvauva! Kun olin yhden nähnyt niin hahmotin sitten muitakin. Laskea yritin useasti ja parhaimmillaan päädyin 21. Ja uskokaa tai älkää, valitettavasti ei ole kuvaa todisteena, nämä kaksikymmentäyksi poikasta olivat kaikki akvan seinissä samaan aikaan! Lukuun 24 pääsin vesiongelmien alettua kun siirtelin fisuja karanteeniin. Nyt siis pyöreä 0.