Valvoja: Moderaattorit
Kyllä tuommoinen on ihan normaalia, mulla ainakaan eivät välitä tuon taivaallista onko yö vai päivä. Eivät kaivautuneet minullakaan hiekkaan. Luulisin, että kaivautuvat, jollei niille suoda muita piilopaikkoja ja jokin vaara uhkaa niitä. Mutta koska ympärillä on rauhallista, eivät ne näe tarvetta siihen. Piikkisilmäthän kyllä kaivavat hiekkaa ja etsivät ruokaa. Tämmöistä aurausta harrastetaan ainakin täällä.Psykedelia kirjoitti:Joko meiän piikkisilmissä on jotain pahasti vialla tai sitten niillä on päivärytmi sekasin, tuolla ne päivät pitkät tonkii ihan avoimesti esillä ja makoilee etulasin vieressä vaikka siihen menee ihminen pällistelemään eikä välittänyt vaikka menin kuvia räpsimään ja vaihdoin vettä.
Kuinkahan yleistä tollanen käytös on? Miksihän ne ei kaivaudu ollenkaan vaikka on puhallushiekkaa?
Yhellä taitaa kyllä olla jotain vikaa kun se vetää melkeen koko ajan ympyrää etulasia vasten..mutta noi muut vaan uiskentelee ja tonkii kasvien juuria ja kantoja nuoleskelee..
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
)
Löyty jostain kaapin alta parin päivän päästä.No kyllähän ne keskenään saattavat pyöriä. Minä en ole erityisesti huomannut mitään kiehnäämistä niillä, mutta eivät ne toisiaan ainakaan pois häädä lähettyviltään.Hulina kirjoitti:Laitan nyt vaikka tänne, kun en omaa topikkia viitsi tälle asialle laittaa:
Jos hankina pari siaminpiikkisilmää ja neljä tummapiikkisilmää, niin tulevatko ne tällaisessa porukassa toimeen. Hmm, tuli vain jotenkin mieleen.
Mun armas Arvo Ylppöni (reilu 20 v. siiaminpiikkari) kaivautuu nykyisin kaivautumisen ilosta, koska eleli ensimmäiset 15 vuotta karkealla sorapohjalla. Nyt onkin sitten kolmen kuukauden välein (ainoastaan) näkyvissä. Aina ehdin jo huolestua, että joko se on kuollut...ParratonMonni kirjoitti:Tuosta piikkisilmän esillä olemisesta vielä: joku (oliko JohnD?) on jossain kirjoittanut, että mitä enenmmän kaloilla on piiloja, sitä vähemmän niiden tarvitsee piileskellä. Tämän olen huomannut käytännössä todeksi. Samoin piikkisilmät ovat arkoja muille kaloille, eli kun on rauhallinen tai lajiakvaario, on käytös varmaan ihan erilaista.
Ja ovat kyllä mahdottoman sympaattisia touhottajia.
Joskus vielä hommaan niitä koko joukon jonnekin altaan pohjalle!Arvolla on ollut itsetunto kunnossahelunia kirjoitti:Arvo on elellyt vaikka minkälaisten kalojen kanssa, on ollut suuria kirjoahvenia, pleko löytyy sekä pari partamonnia. Ei ole ollut millänsäkään muista, vaan on viipottanut laseja pitkin jos on siltä tuntunut!
! Onnittelut vaan, on ollut hyvät oltavat kun on tuohon ikäään päässyt. Muutkin perheenjäsenet ovat ihastuneet niiden luonteeseen.
, toinen on ilmeisen masentunut, koska on piiloutunut. Ei näy kuin vasta valojen sammuttua. Aasianmutakalatkaan ei kaverin menetystä korvaa, vaan on ilmeisesti marssittava kalakauppaan ja haettava muutama lajitoveri...Niin, kyllähän niistä rohkeampia tulee kun on lajitovereita.Helinä79 kirjoitti:Mulla oli vielä joku aika sitten kaksi piikkisilmää ja ne olivat molemmat päiväaktiivisia, mutta toisen matkattua paremmlle vesille
Tuttavat lopetti akvaarion ja mä sain niiltä mm. 2 piikkisilmää. Kaikki muut kalat sopeutuivat hyvin eikä mitään ongelmia, vaan näitä kahta en ole sen koommin (eli kuukauteen) nähnyt ollenkaan...Nämäkin asuivat ennen 80-litraisessa sorapohjaisessa altaassa, nyt pääsivät 300-litraiseen hiekkapohjaiseen. Näinköhän nekin ovat kaiken aikaa kaivautuneina, olis nyt kiva nähdä että olisivat edes hengissähelunia kirjoitti: Mun armas Arvo Ylppöni (reilu 20 v. siiaminpiikkari) kaivautuu nykyisin kaivautumisen ilosta, koska eleli ensimmäiset 15 vuotta karkealla sorapohjalla. Nyt onkin sitten kolmen kuukauden välein (ainoastaan) näkyvissä. Aina ehdin jo huolestua, että joko se on kuollut...
. Pitäisikö ostaa niitä lisää, olisivatko sitten enemmän näkösällä? 
Joskus aikoinaan vanhemmilla oli kaks piikkistä mutta niitä ei kyllä ikinä näkynyt..kiva että noi sentään on esillä. 
