Kaudernit lisääntyvät edelleen. Otin itseäni niskasta ja onnistuin tällä kertaa pelastamaan osan poikuetta, noin 13 kpl. Pirtsakoita, elävät refussa, joka siis nyt on heille refu mutta ei sen pieneliöstölle . Vanhemmat voivat hyvin, paitsi että isukki hermona kun kutuhalukkaat naaraat hätistelevät sitä jatkuvasti. Ja kun kudun tapahduttua pappa ottaa mädin suuhun ja hautoo sitä noin 4 viikkoa ei sen nyt aivan heti kannattaisi suostua flirttiin. Sen isukki nimittäin kuoli juuri niin.
Kyllä tässä aikaa vielä kuluu ennen kuin ovat hyvässä luovutus-koossa. Nyt siis kokoluokkaa 3-4 mm! Mutta hyvin menee, ovat tosi pirteitä ja syövät vastakuotiutunutta artemiaa innolla. Koskevat myös pakasteruokaan, ja saavat myös esim Cyclopeezia. Kokemukseni mukaan veikkaisin että syksyllä voimme palata asiaan. Tällä hetkellä on alustava varaus 6-7 kpl poikasia, joita siis on kaikkiaan 13 kpl.
Kun ensimmäistä kertaa luovutin poikasia kävi pari kertaa köpelösti. Nämä kaverit leikkivät kuollutta kun pelästyvät. Erään ystäväni akvaarioon tullessaan tekivät jälleen oskaritasoisen suorituksen, mutta siinäpä purkissa oli näitä vihreitä käärmetähtiä ("Fishkillers"). Ja nopeasti tulivat paikalla ruokailemaan (vertaa neuvoa: leiki kuollutta jos kohtaat karhun, jotka myös syövät haaskoja).
Toinen juttu on sen pariskunnan tunnistaminen. Vaikka olen kasvattanut kaksi sukupolvea näitä fisuja, joista nykyisessä altaassani kuuden kpl parvi ensimmäistä sukupolvea sekä yksi "teini" aikaisempaa toista sukupolvea, sukupuolen erottaminen toisesta on vaikeata. Ja aika hyvä vaihtoehto olisi ottaa kaksi urosta ja yhden naaraan. Naaraat kun tuppaavat haluta kutea koko ajan, joten urokselle suuhautojana on se aikamoinen rasite. Ensimmäinen kaudernipappani kuoli kun ei saanut kunnolla syödä kutujen välissä. Nykyisistä aikuisista kaloistani taidan juuri ja juuri aavistaa ketkä kaksi ovat uroksia, ja epäilen teinini myös olevan uros, mutta en ole varma.