Mielestäni tuo Liisan vertaus oli varsin osuva. Miksi ihmeessä eläin pitää aina pakottaa toimimaan tietyllä tavalla? Mieluummin kannattaa yrittää tehdä sen olo turvalliseksi ja yrittää voittaa sen luottamus, vaikka siihen sitten kuluisinkin moninkertainen aika.
Okei, kalat ovat yksinkertaisia, eikä niille voi puhua, joten on varsin vaikea kertoa niille ettei liikehdintää akvan ulkopuolella tarvitse pelätä. Mutta ei silti tarvitse turvautua pakottamiseen.
12 sinineontetran parveni oli todella arka ja aina ohi kulkiessani tai akvan eteen istuessani ne singahtivat jatkuvasti toiseen takakulmaan piiloon. Eli se siitä kauniin parvikalan ihastelusta. Pohdittuani ongelmaa päädyin tuplaamaan parven koon (12->24). Kalat rohkaistuivat tästä hieman, mutta olivat silti usein näkymättämissä.
En suinkaan seuraavana toimenpiteenäni nyhtänyt kasveja ja kantoja pois saadakseni ne esille! Sen sijaan
lisäsin kasvien määrää ja istutin kumpaankin päätyy/takakulmaan reilut pusikot. Keskelle ja etuosaan jätin vapaata uintitilaa. Kävi kuten arvelinkin: koska tarjolla oli turvalliset piilot lähellä, molemmilla puolilla, uskaltautuivat tetrat myös rohkeammin tuohon keskiosan avoimeen tilaan.
Parvenlisäys nyt ei ole kovin järkevää partiksen kanssa

, mutta kokeile tuota piilojen lisäämistä. Laita akvaarioon useita koloja/kasvipöheiköitä, myös aivan etulasin tuntumaan. (Hanki helpppoja kasvilajeja, niin ei tarvitse ryhtyä tämän vuoksi poppaskonsteihin.) Voit myös rakentaa yhden tai pari koloa etu-/sivulasin viereen siten, että lasi muodostaa osa kolon seinästä. Ts. tee kolo johon näet akvaarion ulkopuolelta sisälle. Ruoka on hyvä houkutin, joten kokeile ruokkia tämän kolon lähelle ja odota kärsivällisesti.
Kärsivällisyys on todellakin hyödyksi tässä puuhassa. Ts. jos kala ei ota tottuakseen sinuun, niin hanki mukava tuoli ja laita sen noin metrin päähän akvaariosta. Istu mukavaan asentoon ja odota. Liikkumatta! Tällä tavalla sitä pääsee villieläimiäkin kohtalaisen lähelle. Ja itse muuten lasken harvan akvaariossa elävän kalan kesyksi....