Kutistuvat L. cauruleukset!

[Hoitsu]

Hei taas!

Minulla on 240 litraisessa altaassani viisi M. johannia, neljä L. cauruleusta sekä seitsemän " isoa sinstä körmyä " eli toiselta harrastajalta saatuja komeita otuksia joiden lajia en tiedä!
No niin, asiaan... Olen pannut merkille, että L. caruleuksista aina joku yksilö alkaa " kutistua " ja mennä heikoksi ja kuolee sitten pois! Ulospäin ei mitään sairauden merkkejä ja syö hyvin yms. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia ja mistähän tämä voisi johtua? Ja muuten millä M. johanniit saa kasvamaan?! Ruokin JBL Novo Rift:llä, viherhiutaleilla ja omalla räkmix- sekoituksella ( = katkarapua + hernettä ).
Neuvot kalliit...

[Waltteri]

Ainakin tässä tulee mieleen ne ruokavalioerot, kun caeruleus on ainoa porukan laji, jonka pääravintona on pieneliöt. Muut ovat (oletettavasti) kasvissyöjiä. Lisäksi caeruleukset ovat aika rauhallisia ja saattavat stressaantua isompien ja äkäisempien kalojen seurassa. Vesiarvothan on tietysti kunnossa ja riittävästi piilopaikkoja

[Izze]

Mullakin on caeruleus populaatiota altaassa. Vähän omia huomioita näistä ja muustakin.

Caeruleus elää kyllä aika mukavasti kasvisruokavaliollakin ja muutenkin kuulostaa tuo ruokavalio kokonaisuudessaan sulla hyvältä ja tarpeeksi monipuoliselta (räkmix ajaa tuon caeruleuksien lihan tarpeen).

Kuinkas usein ruokit kalojasi? Itse ruokin alussa tosi varovaisesti kaksi kertaa päivässä niin vähän kerralla, ettei miltei yhtään ruoasta pudonnut pohjalle. Myöhemmin lisäsin ruokintaa kolmeen kertaan ja myös annosten suuruutta kalojen kasvaessa. Ruokana on kasvishiutaletta, -raetta ja -sticksejä. Nyt on kaikki kalat aika hyvässä lihassa, mutteivät kyllä mielestäni mitään ylipullukoita.

Alussa eivät kalat myöskään kuteneet, liekkö ollut ravintoa liian vähän. Nyt jatkuvasti joku tai useampi kala hautoo. Silmämääräisten havaintojeni perusteella kuteminen tapahtuu usein heti vedenvaihdon jälkeen samana tai seuraavana päivänä. Eli uusi vesi näyttää olevan kaloille kiva asia.

Saattaa olla, että kalat eivät 240 litrasessa kasva välttämättä täysiin mittoihin, joten kalojen koko ei välttämättä johdu näistä muista tekjiöistä (ruoka, vesi ...).

Tuosta kalojen kuolemisesta en osaa sanoa mitään tällä perusteella. Yleensä stressi ja vesi on ensimmäisenä epäilylistalla tuollaisten kuihtumiskuolemien kohdalla.

[Hoitsu]

Kiva, että kerroitte kokemuksianne!

Waltteri kysyi vesiarvoista. Tässä vaiheessa totean reilusti, etten ole mikään kovin aktiivinen näissä hienoissa vesiarvohommeleissa. Sen verran seuraan, että lämpötila pysyy suhteellisen vakiona ( lämmitin ) 27 asteessa, pH on 8.5 ja kovuus ( GH ) 7-10. Sähkönjohtavuuksia yms. en ole seuraillut. Lisähapetus on päällä 12 h / vrk ( ilmapumpulla 160L / h ). Vettä vaihdan viikottain noin kolmanneksen.

Izzelle ruokinnasta; annan evästä kaksi kertaa päivässä ja sen verran minkä kalat syövät muutamassa minuutissa. Olisikohan lisättävä kolmeen kertaan.. hmm.. voisi kokeilla. Piilopaikkoja altassani kyllä on, kivirakennelma koko altaan takaosalla ulottuen paikka paikoin pintaan asti ja loivenee altaan etuosaan päin.

Itsekin ajattelin joskus näiden L. cauruleusten kuolemien syyksi stressiä. Ne saavat kyllä olla melko lailla rauhassa muilta ja suoltavat pikkufisuja alinomaan ( tosin eloonjäämisprosentti on melko pieni! ).

M. johannit puolestaan kaikki ovat onnettomia sinttejä! Toki eivät ne nyt hyvin vanhoja voi ollakaan, mutta näyttää etteivät ne kasva. Johanneista kysyisin muuten vielä sen verran, että kun nuoret yksilöt alkavat muuttua " tuhruisiksi ", niin ovatko ne nuoria koiraita? Jos niin on, taitaa meitsin altaassa uiskennella 4 koirasta ja yksi naaras!!!! Hiphei!

[Sin]

Tämä nyt ei ole parasta mahdollista mainosta... mutta minulla on 6 L. caeruleus'sta 620l altaassani keisarimalawien (+ siniravun) seurassa ja caeruleukset ovat niitä jotka koko ajan kutevat ja näyttävät hienoilta vaikka suhteessa erikokoisia ovatkin. Siihen ei varmaan ruokintakaan vaikuta, koska annan niille vain kasvishiutaleita + muuta kasvisruokaa kerran päivässä keskimäärin 5 krt viikossa.

Olisiko se se seura?

[Izze]

Johanneista kysyisin muuten vielä sen verran, että kun nuoret yksilöt alkavat muuttua " tuhruisiksi ", niin ovatko ne nuoria koiraita? Jos niin on, taitaa meitsin altaassa uiskennella 4 koirasta ja yksi naaras!!!! Hiphei!

Juu, tuo on aika selvä merkki siitä, että ovat koiraita. Yleensä yksi tai kaksi voi päästä tuon kokoisessa altaassa loistaviin koiraan väreihin, muut voivat jäädä tuollaisiksi tuhruisiksi. Sellaisiksi harmaa/sininen. Reviiritietoisen M.johannii -koiraan sävyt ovat aika lailla yhtä kirkkaat kuin Ps.demasoni -koiraan siniset ja mustat kun olen vierekkäin vertaillut.

[Hoitsu]

Kiitosta vaan taas ajatuksistanne. Voi mun kalasoppani kanssa jos siellä on tosiaan neljä M. johannii koirasta! Pitää sitten luovuttaa niitä paremmille vesille jos tulee ongelmia. Mistähän sais pari takuuvarmaa naarasta Savon seudulta? Liikkeeseen noita tilasin 3 + 2, odotin kuusi viikkoa ja sain lauman koiraita! Toki nuorista yksilöistä on tosi vaikeaa erottaa sukupuolet, mutta kun tukkukauppias sanoi pystyvänsä ne erottamaan asiaa etukäteen kysyessäni.

Osasisitteko antaa vinkkiä minne voisin tallentaa kuvan " affenestani " niin joku teistä konkareista osasi tunnistaa lajin? En ole kamalan näppärä näissä atk jutuissa!

[Izze]

Mulla tulee noita M.johannii poikasia aika tasaiseen tahtiin. Yks naaraista hautoo juuri ja kaksi 3-5 cm naarasta olisi heti saatavilla täältä Kuopiosta. Eli jos kiinnostaa, niin ilmottele.

[Hoitsu]

Pitää pitää mielessä, että Kuopiossa olisi M. johanneja. Tuleehan siellä aina käytyä.

[Izze]

Niin, itseasiassa Kuopion akvaarioliikkeessä (Asemakatu 14) on hyvä valikoima tällä hetkellä M.johannii naaraita. Katselin, että ainakin puolisen tusinaa 3-5 senttisiä varmaa naarasta polskutteli altaassa. Varmoja koiraita (siniharmaita, väriä vaihtavia) oli saman verran.