Pikkuruinen ja aina yhtä ihastuttava korurihmakala tuli minullekin mieleen. Ei nyt mikään sinerryksen maailmanmestari, mutta kyllä siitä sinistä(kin) löytyy
Tässä jonkinlainen koottu lätistys sivuiltani + yöllisistä aivoistani:
Kasvaa n. 4cm "pitkäksi" eli kysymys on todella piskuisesta rihmulista. Pidetään pareittain tai haaremissa (koiras + useampia naaraita), pH:ksi sopii n. 6-7 (hapan puoli parempi parempi), vesi saapi olla pehmeää ja lämpötilaksi käy n. 25-28°C. Akvaarion minimikoko haaremille vähintään 40 litraa, 60 litraa parempi. Kaikkiruokainen, tarvitsee myös elävää tai pakastettua surviaista, torvimatoa, vesikirppuja tms (ruoka suun mukaan).
Sävyisä ja hyvin pienikokoinen korurihmakala on hiukan vaikean kalan maineessa. Laji ei pidä vesiarvojen vaihteluista ja voidakseen hyvin sen on saatava muutakin kuin hiutalesapuskaa. Kirkkaassa valossa ja vähäkasvisessa ympäristössä se voi olla sangen arka, mutta kun allas täytetään reheväkasvuisilla rehuilla ja runsas pintakasvillisuus hämärtää näkymät, korurihma suorastaan puhkeaa eloon. Korurihman allastoverit tulee valita huolella, sillä pienen kokonsa tähden se saattaa näyttää "elävältä ruualta" eikä tämän lajin stressinsietokyky ole parhaimmasta päästä. Epätyydyttävissä oloissa (esim. allastovereina vilkkaita, isompikokoisia fisuja) korurihma voi kupsahtaa sangen nopeasti, ilman sen kummempia viitteitä huonovointisuudesta. Viihtyessään kuitenkin varsin utelias, jopa seurallinen kala eikä sen hohtaville sinisille silmille löydy haastajaa

Nauttii turveuutteen lisästä ja olemattomasta veden virtauksesta. Pitää meteliä serkkunsa murisijarihmakalan tavoin, mutta ääni on vaimeampi. Korurihmat nahistelevat keskenään (toiset ei yhtään, toiset vähän enemmän), mutta harvemmin pahasti ja isommissa altaissa voi yleensä pitää useampaakin koirasta.
Kun syö kylliksensä, ajattelee sivistyneesti ja ihmeen hienosti monesta asiasta.