Miten aloititte akvaarioharrastuksen?

[maketzu]

Mikä sai teidät aikanaan aloittamaan akvaarioharrastus?

Itselläni se alkoi kun sain tuttavaltani pienen akvarion joskus 10-vuotiaana.

[Didi]

Olin serkkujen luona ihastellu niiden akvaariota ja omakin piti sitten saada. Niinpä minä ostin oman akvaarion (75 litraa) muutama vuosi sitten. Nyt allas on myyty eteenpäin ja tilalla on kaksi suurempaa.

[Mari Kurki]

Tykästyin taistelukalan ulkomuotoon ja sille piti sitten hommata purkki. Sitten piti saada sille muitakin kaloja kaveriksi ja isompi allas ja sitten useampi allas...

[ilona]

Ja tarina alkakoon...

Äitini tuttu perusti vuosia sitten uudestaan akvaarion ja sain häneltä muutaman kalan purkkin (millejä..). Sain ne lisääntymään ja purkit aina kasvoivat. Olin n. 7 -vuotias..

Toinen äitini ystävä osti minulle sitten 70 l akvaarion tarvikkeineen kun olin jotain 9 -vuotias...(tässä minulla oli edelleen miljoonakaloja ja myöhemmin myös platyja, sain jalostettuakin niitä! [meinaan eri värimuotoja]).

Seuraavaksi sain äitini hankkimaan 100 l akvaarion ollessani n. 13 v. Jossain vaiheessa annoin miljoonakalat pois ja siirryin pelkkiin platyihin.

Sitten 16-18 ikävuosina en pitänyt enää akvaa (kyllästyin.. ) ja luovutin sen äidilleni takaisin.

Nyt vuonna 2002 (olikohan huhtikuu..?) sain hankittua itselleni taas uuden akvaarion kaloineen jne kun kiinnostus taas heräsi muita kaloja kohtaan.

Tässä jokunen kuukausi sitten hän, joka aloitti tämän kalaharrastukseni antoi koko millis -kaslastonsa minulle (taisi hänkin kyllästyä..).

Ai niin..Partikset tulivat jo purkkivaiheessa (tyhmänä tietty otin vastaan niitä!!). Nyt ahmin kaikkea tietoa mitä vaan eteeni saan akvaarioista ja kaloista ennen kuin hankin mitään ihmeempiä [siten päädyin tännekin -Google]

(Ja äidilläni on vielä ne platyt itsellään..)


Nyt ensi kuussa minulle tuleekin 530 litranen... :!:

[Kawasaki]

Mulla vasta akvaarioharrastus alkamassa,mutta kiinnostus heräs näin:
Kun olin jotain 10 vuotias,ni meille tuli sellanen 700litranen akvaario. Se vei mut mennessään ja olin tosi surullinen kun parin vuoden päästä se lopetettiin. Sitten kulu yli kymmenen vuotta ilman suurta hinkua saada omaa ja nyt viime vuonna näin kaverilla sellasen 650litrasen ja niin akvaariokärpänen oli purru uudestaan.
Nyt oon sitten keränny tietoo ja kierrelly akvaariokauppoja ja luultavasti ens kesänä meikäläinen on akvaarion onnellinen omistaja .

[-Alix-]

Meillä lapsille hankittiin "vastuullista tekemistä", eli eläimen hoitoa 128 litraisen akvaarion muodossa (eläinallergian takia...). Sitä sitten sain putsailla 8-vuotiaasta asti, vaan kalastoon en saanut puuttua. Siellä Millikset ja partikset polskuttelivat aina välillä hunajarihmakalojen, tapparoiden, mustamollien ja kardinaalien kanssa. Aina sen mukaan mitkä kalat olivat kaupassa osuneet äidin silmään. Kun vanhat kuoli, ostettiin uudet... Eikä penskana edes uskaltanut kyseenalaistaa äidin valintoja.

Kun lopulta olin kyllästynyt purkin hoitoon aivan totaalisesti, ja kalat olivat kuolleet pois (aika saavutus miljoonakaloja pitävälle... ), niin huomasin n. viisi vuotta sitten sattumalta iki-ihanat sateenkaarikalat!! Ja sillä polulla nyt ollaan... Kolme allasta pystyssä joista 250-litrainen vaihtuu näinä päivinä 540 -litraiseksi

[cicely]

Joskus tuossa 2,5 vuotiaana olin isoäidin kanssa kaupungilla ja piipahdimme eläinkaupassa. Olin (kertoman mukaan) pyytänyt mummulta omaa akvaariota. Ensimmäistä lapsenlastaan kohtaan myötämielisenä mummu oli myötynyt ja (kysymättä äidiltäni) ostanut n. 10 litran muoviakvaarion, jonkun kasvin ja 2 millisurosta sinne. Millikset elivät purkissaan (juuh, ei mitään suodattimia tai muutakaan, vedenvaihtoja tehtiin kerran pari viikossa) muutaman vuoden.

Tämä akvaarioharrastus muuten poiki äidilleni isomman seura-akvaarion .

Kymmenen vuoden iässä innostuin uudelleen akvaariosta ja ostin omilla rahoillani n. 50 litraisen purkin, jossa oli milliksiä, miekkapyrsöjä ja ainakin piikkisilmiä ja albiinomonneja. Synnyttävät synnyttivät tiuhaan ja kasvattelin poikasia jopa eläinkauppaan myyntiin, itseasiassa purki oli yllättävän "omavarainen" eli vaihdoin poikasia ruokaan ja tarvikkeisiin. Tämä purkki koki luonnollisen poistuman eli muutaman vuoden akvaarioharrastuksen jälkeen kalat kipattiin äidin akvaarioon ja vanha pikkuakva sai asukikseen gerbiiliparin 8)

Muutama vuosi sitten alkoivat akvaariot taas kiinnostamaan. Hankin ensin n. 100 litraisen akvan ja sen jälkeen nykyisen 180 litraisen.

Eli olen tavallinen "seura-akvaristi"

[Lisa]

Joskus tuossa 2,5 vuotiaana olin isoäidin kanssa kaupungilla ja piipahdimme eläinkaupassa. Olin (kertoman mukaan) pyytänyt mummulta omaa akvaariota. Ensimmäistä lapsenlastaan kohtaan myötämielisenä mummu oli myötynyt ja (kysymättä äidiltäni) ostanut n. 10 litran muoviakvaarion, jonkun kasvin ja 2 millisurosta sinne.

Kerrassaan suloista. Pikkuihmisen oma pikkuakvaario Pitäisköhän omatkin pennut sitten tulevaisuudessa 'kalasekoittaa', ettei mamma näyttäisi perheen ainoalta friikiltä? Viulunsoittoa kun en jaksaisi kuunnella ihan välttämättä (pahoittelut jos joku teistä kys. soitinta soitteleepi )

[Berdie]

Meilä oli gerbiilejä. Ja sitten siskoni sai kaksi kania. Minä sain luvan ottaa itselleni jonkun lemmikin. Ensin olin aivan varma, että haluan liskon, jonka terra tulisi sitten minun omaan huoneeseeni.

Eräs päivä oltiin sitten kaupungilla kaupoilla. No tottakai halusin eläinkauppaan kun sellainen oli erään ravintolan vieressä missä kävimme syömässä. Siellä sitten ihastelin karvaisia jyrsijöitä ja siirryin akvaariopuolelle. *ping* kävi päässäni ja äkkiä äitini luo.

Viikon päästä oli sitten 120-litrainen akvaario olohuoneessa. Olin päättänyt, että en haluakaan sitä omaan huoneeseeni, mitä sanoin ensin. (Nykyään tässä paikassa on tämä kone, mihin terran piti ensin tulla.)

Noh, en ollut tiennyt mitään akvaarioharrastuksesta ennenkuin astuin siihen kauppaan. Ostin akvaarion ja hiekat. Pesin hiekat ja sitten vaan kypsyttämään akvaariota. Ja siellä se vieläkin kököttää.

Eli jos voi sanoa, niin tämä oli "hetken mielijohteesta"-osto. Mutta hyvä sellainen, koska kuitenkin maltoin ottaa asioista selvää.

Ja lisään tähän vielä senkin, että akvaarion jälkeen saimme kaksi marsua ilmaiseksi, koska muuten ne olisi lopetettu. Eli nyt meillä on sitten oikea eläintarha.

Kieltämättä ihmiset ovat kyllä vähän ihmetelleet, että kun sain oikeastaan minkä eläimen tahansa ottaa, niin päädyin akvaarioon. Huomaa, etteivät ole akvaarioharrastajia.

[akvaariokalat]

Muistan kun ihan pikku kakarana kävin silloin tällöin paikallisessa akvaariokaupassa ihailemassa kaloja, mutta se jäi vaan siihen. Vuodet vierivät ja elämä jatkoi eteenpäin, usein ajatelin sitä akvaariota, mutta se taas jäi vain siihen. Josain elämän vaiheessa sitten tuli semmonen tunne joko nyt tai ei koskaan. Niinpä alkoi "hirveä tiedon metsästys" eli tarkoitaa että luin paljon todella paljon akvaarion ja kalojen hoidosta j.n.e.
Pitkän ja raskaan teorija osuuden jälkeen koiti hetki kun itse akvaario saapui kotiin ja siitä on jo melkein vuosi. Siitä se sitten lähti.

[Teho]

Joskus lapsuudessa meillä oli se tavallinen soppa: Kultakala,platyja,monnisia ja tetroja. Pytty 50 litraa. Ei se kauaa meillä viihtynyt kun vanhemmat valitteli että kukaan ei jaksa siivota akvaa, niin siksi ne kalat kuolee. Monnisissa oli platyjen nypinnän jäljiltä ihan hirveä homesieni. Poloiset kupariset muistuttivat ihan sulkapalloa.

Vuosi sitten marssin kauppaan ja sanoin: Yksi akvaario, kiitos. Myi mokoma sen vielä ylihintaan, mutta ei se mitään kun rahaa riittää. Nyt on se vuosi sitten ostettu 240-litrainen myyty ja tilalla on 540+50.

[toivo]

Minulla akvaario harrastus alkoi, kun eräs sukulais mummeli ei jaksanut enää allastaan hoitaa, se oli tuo 89 litranen. Se allas on nyt minulla juuri uudestaan kypsymässä ja on minulla myös 250-litranen joka tuli pari vuotta tuon ekan altaan jälkeen.

[Liinanen]

Halusin 9-vuotiaana akvaariota niin paljon, että säästin pitkään viikkorahojani sitä varten. (kaverilla oli akvaario) Vanhemmat sitten heltyivät ja jouluna antoivat lahjaksi 63 litraisen, mutta minun piti maksaa siitä osa itse. Sinne muutti sitten pari piikkisilmää, parvi seeprakalojaja pari kultista muistaakseni. Ainakin kultiksia minulla oli silloin monta vuotta. Kerran vuodessa kaikki pestiin ja pari kertaa vuodessa vaihdettiin vähän vettä. Sen jälkeen minulla onkin sitten ollut erinäinen määrä erikokoisia akvaarioita, välillä on ollut taukoakin harrastuksessa, villit nuoruusvuodet Nyt on kolme, 430 l, 140 l ja 130 l. Merivesiakvaariotakin on kokeiltu tässä välissä.

[kylpyankka]

Ihan kuin olisin tällaiseen kertaallen vastannut, mutten näköjään silti tähän ketjuun.

Lapsena olisin akvaarion halunnut, mutta vanhemmat eivät suostuneet. Jossain varaston perukoilla on vanha vihkonen, johon on liimattu kalojen kuvia ja kirjoitettu tietoa akvaarioista (esitteistä katsottua). Ihan hyvä, etten saanut silloin akvariota.

Varsinainen "akvaarioura" alkoi kesällä 2004. Ihastelin tuttavan ~160 litraista kultakalaakvaariota ( ) aikani ja hieman tutkailin netistä tietoa akvaariokaloista. Melkeinpä heti tupsahdin tänne ihmettelemään akvaarioiden ihmeellisyyksiä ja muutaman vkon kuluttua ostin altaan. Nyt on kolme allasta ja lompakon sekä asuinkumppanin onneksi enempää ei ihan helpolla mahdu.

Kovasti olen yrittänyt olla menemättä pylly edellä puuhun, mutta olen siinäkin kyllä onnistunut. Mutta ei se mitään, paras harrastus tämä silti on!

[Kodama]

Mullakin on tunne että tän tapaseen olisin vastannut, mutta kuitenkin...

Olen aina ollut todella eläinrakas ja haaveillut niin käärmeestä, minipossusta kuin sauvasirkastakin. Siinä vaiheessa kun tajusin että en saa mitään karvaista lemmikkiä (=koira) siirsin haaveiluni matelijoiden puolelle. jotenkin vain ajauduin akvaarioihin jaa "otin selvää" asioista vuoden ennen kun hankin akvaarion.

Hah.. Aina sitä luulee että tietää tarpeeksi, mutta sitten kun se akva tuli, en oikeasti tiennyt mitään. olin malttamaton ja akvakaupassa otin tuon 140 litraisen, vaikka kahden viikon päästä olisin saanut 170-litraisen. Eka allas meni kypsytellessä kalallisesti...

Viime kesänä ostin 54-litraisen karanteenialtaaksi, nyt se toimii katkarapualtaana.

Ja haaveissa siintää jo suurensuuri pusukala-akvaario...

[Fakkenoo]

Isälläni oli joskus kauan sitten akvaario, jossa oli pusukaloja ja marmorilehtikaloja. Systeri innostui n. 10v. sitten akvaariosta ja myi minulle 128l ison kultakalaakavaarion tieltä. Tuo "purkki" on ollut 7 vuotta. Kiinnostus on ollut vaihtelevaa, mutta nyt on tulossa 325l. Ehkäpä se jossain määrin on geeneissä

[Anza]

Pikkutyttönä olin halunnut pitkään akvaariota, ja sitten yksi iltapäivä päätin pikkuveljeni kanssa lähteä läheiseen lemmikkieläinliikkeeseen valisemaan halvimman altaan mitä löytyi. Allas vaihtuikin kyllä nopeasti isompaan ja taas isompaan...

[srd]

Niin noloa kuin se onkin niin siitä legendaarisesta kultakalamaljasta koko homma lähti . Onneksi kissa söi kultiksen muutaman viikon yhteiselon jälkeen niin se ei ehtinyt kauaa kärsiä, ja pallosta tuli boolimalja.

Onneksi tuo tietotaito ehti kehittyä ennekuin innotuin aiheesta uudelleen...

[Tiizi]

Halusin koiran. Kinuin sitä muutaman vuoden, säännöllisesti n. kerran-pari viikossa. Eräänä aamuna äiti sitten vain sanoi, että et sä mitään koiraa saa, mutta akvaariosta voitaisiin keskustella. Oli ihan varma, etten minä nyt mitään AKVAARIOTA ainakaan halua, mutta tästäpäs minä sitten innostuin. Etsin tietoa kaikenmaailman kirjoista ja lehdistä, mitä kirjastosta nyt sattui löytymään. Tein jopa pari esitelmaa kouluun akvaarionpidosta, ja muistan vieläkin kuinka senaikanen opettajani kysyi, minkä kokoista akvaariota olen hankkimassa,vastasin, että jotain satalitraista (180 litraa sitten tuli), ja tähän opettaja, että meillä kun oli useamman vuoden sellainen 64-litrainen, niin ei sen hoito ollut niin helppoa kun joka kuukausi pitää tehdä ne isot siivoukset . Tiedä sitten mitä tarkoitti, muttamutta...

Kun iskä sitten päätti, että rakennetaanpas talo, niin minähän tietysti olin heti sanomassa, että akvaariolle oma tila! Sen seurauksena huoneessani on nyt sitten yksi kaappi vähemmän kuin muilla, iskä kun piirustuksiin jätti tuon alueen juuri sitä varten, että saadaan akva osaksi seinään, niin ei vie niin paljon tilaa, on hieno ja kun sitten kyllästyn tuon hoitoon, niin siihen voi sijoittaa kaapin.

12-vuotias olin sitten kun tuo ostettiin, ja kyllä olisin saanut olla rutkasti vanhempi Ei alkuperäisestä kalastosta ole enää jäljellä kuin yksinäinen katinkultamonni, kaikki muut kun ovat delanneet/palautettu akvaariokauppaan...

Että näin meilläpäin.

[L M]

Kun olin ihan pikkupentu kummitätini luona oli vähänaikaa akvaario. Olin silloin niin pieni, että ainoa muistoni tuosta altaasta on kun serkkuni näytti lehtikalaa ja sanoi sen olevan ilkeä kala kun se syö kaikki muut kalat. Oliskohan altaassa ollut sen yhden lehtikalan lisäksi jotain pieniä tetroja.

Vedenalainen elämä on aina kiinnostanut minua kovasti. Lemppari ohjelmia TV:ssä on luonto dokkarit joissa aihetta käsitellään. Lapsena jos jossan näin akvaarion jäi sitä taatusti tuijottelemaan. Pyysin tietysti vanhemmiltani omaa akvaa, mutten koskaan sitä saanut. Syy oli sen työläs hoito. Kummien perhekin luopui akvaariostaan aikanaan juuri samaisesta syystä. Akvaa hoidettiin niiden vanhojen oppien mukaan. Säännöllinen täydellinen pesu, veden seisottamista ämpäreissä jne. Siinä uskossa tyydyin haaveilemaan.

Sitten ollessani 21 vuotias opiskelukaverini pisti pystyyn lapsuuden aikaisen akvaarionsa. Se oli vain sellainen 30 litran pikkupurkki, mutta tarpeeksi saamaan minut vihreäksi kateudesta. Hän sitten vakuutti minulle, ettei akvaarionhoito ole laisinkaan niin työlästä kun minulle oli uskoteltu. Se sai minut innostumaan ja päätin hankkia aiheesta hieman kirjatietoa. Haalin käsiini kaiken mahdollisen materiaalin kirjoista lehtiin asti. Kaivoin lapsuudenkotini kätköistä minulle tulleet vanhat Lemmikki- ja Eläinmaailma-lehdet ja luin niiden Kysy akvaarioista palstojen joka ainoan kysymyksen vastauksineen. Sain tietää akvaaarionhoidon olevan vieläkin helpompaa kuin kaverini oli kertonut ja, että hän hoiti allastaan väärin ja se vielä kaiken lisäksi oli liian pieni kalojen asumukseksi...

Kun olin omaksunut kaiken tiedon ei minun enää tarvinnut miettiä miten sijoittaisin veronpalautukseni. Se raha riitti juuri ja juuri omaan akvaarioon.

Täytyy kyllä sanoa, että tiedon hankinta kannatti. Kerrankin oli hyötyä siitä, että kyseenalaistan aina kaiken. Jos olisin ilman tiedon hankintaa päätynyt ostamaan akvaarion olisi se varmaan joku mallia kultakalamalja, ja tätäkautta innostus olisi varmaan kariutunut melko nopeasti. Nyt kuitenkin tiesin hankkia heti 128 litraisen altaan.

Tuon pikkualtaan kanssa harjoittelin, koko ajan mielessä oli kuitenkin haave suuremmasta. Tuo haave toteutui viimekesänä. Nyt olohuoneessa pöhisee 500 litraa.

Pikkuallas minun oli tarkoitus myydä pois ja se olikin jo puolisen vuotta tyhjillään. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että altaalla on minulle paljon enemmän arvoa kuin mitä siitä ikinä saisin rahaa. Allas jäi ja on parhaillaan kypsymässä. Asukit pääsevät muuttamaan ehkä viikon tai kahden päästä.

Harrastus on vienyt minut totaalisesti mennessään ja minusta on tullut oikea kalapöpi. Jotenkin tuntuu siltä, ettei altaiden määräkään jää noihin kahteen...

[Asko]

Pitkän suunnittelun jälkeen hankittiin veronpalautusrahoista 240 litrainen Juwel. Ja niinkuin arvata saattaa kun tarjosi pikkusormen vetäisi koko käden ja kolmen kuukauden kuluttua piti ostaa toiseksi 70 litrainen. Haaveissa olisi saada joskus 700-1000 litrainen pytty jonne sitten vanteita ja jotain muita affenia ja sit ISO parvi kardinaaleja...

[Zorromi]

Olin jo kauan haaveillut akvaariosta. Joka kesä erään järven rantaan tuli pieniä särjen poikasia kasvamaan isommiksi ja olin jo kauan miettinyt, etää pitäisikö ottaa muutama kiinni ja alkaa hoitamaan niitä.

Lopulta ostin sopivan uima-altaan ja siihen pumpun ja laitoin niitä poikasia sinne. Hoidin niitä kesän, ja vein ne sitten syksyllä takaisin järveen.

Sitten sain lopulta kinuttua äidiltäni 100L akvaarion ( se oli kyllä vaikeaa, koska äitini sanoi että kalat ovat tylsiä ja niitä ei voi paijata niin kuin koiria). Siitä alkoi akvaarioiden määrä kasvamaan, koska tarvitsi poikasille oman altaan ja karanteenialtaan. Nyt akvoja on sitten 3. Ja äitinikin pitää kaloista ja on huomannut että ne ovat mielenkiintoisia, kauniita, eivätkä ollenkaan tylsiä.

[Taju]

Mulla on pennusta asti ollut joku ihme viehtymys sekä luonnonvesistöissä asusteleviin kaloihin ja öttiäisiin, että akvaarioihin. Rannalla istuskelin ihan hiljaa paikoillaan matalassa vedessä, jotta kalanpoikaset uskaltaa uida lähelle, ja serkun luona kyläillessä istahdin akvaarion viereen, eikä mua saanut sieltä pois ennenkö piti lähteä kotiin.

Vasta 15-vuotiaana sain oman akvaarion, koulukaverin vanhemmat luopuivat omasta 120 l tankistaan. Kyllä sielläkin melkoinen kalasoppa oli milloin mitäkin, mm. keltabarbeja, albiinomonneja, mustamolleja (nämä lisääntyivät, Vesa ei tajuu.. ), taistelukala jne. Porissa asuttiin, ja akvaariokauppiaan neuvoihin luotettiin juh. Muutaman vuoden päästä luovuin harrastuksesta muuton vuoksi, mutta koko ajan jossain aivojen taka-alalla on nakuttanut, että olisi taasen mukavaa saada oma akvaario.

Ja viime kesänä sitten iski tämä "pakko saada" mentaliteetti. Nyt on harrastus vähän paremmalla tietopohjalla ja kaikki on muutenkin sujuvampaa, kun on "aikuinen" ja saa ite päättää omista ostoksistaan ja rahankäytöstään ja sisustuksesta ja pakastimen sisällöstä ja...

[Kukkis]

Naapuri osti akvaarion oiskohan ollu n.500 litrainen, sitä oli mukava seurailla ja ihmetellä kalojen elämää, siitä kai se innostus lähti. Olen ollut allerginen lähes kaikelle jo pienestä pitäen joten karvaiset eläimet olivat jo valmiiksi pois laskuista. 13-vuotiaana aloin kierrellä eläinkaupoissa ihmettelemässä kaloja ja lainasin kirjastosta kaikki mahdolliset akvaario aiheiset kirjat. Rippilahjaksi sain sitten kultakalamaljan, jossa uiskelteli taistelukala. Tuo purkki nosti akvaarioinnostuksen pilviin asti ja parin viikon päästä hankin 60-litraisen, kuukauden päästä se vaihtui 128-litraiseen joka vaihtui jälleen isompaan...

[tuhkasiipi]

Olen aina ollut kiinnostunut akvaarioista, ja mieli tehnyt päästä sisustamaan vedenalainen mailma, sitten löysin epähuomiossa Aqua-webin