Elikä siis suoraan asiaan: Altaaksi on tulossa rio 125 ja pohjamateriaaliksi hiekkaa. Nyt kaipailisimme ehdotuksia hieman isommaksi ja näyttävämmäksi kalaksi. Tällä hetkellä suunnitelmissa on laittaa altaaseen
lyhtytetroja ~10 kpl
albiinomonnisia 6 kpl
Mahdollisesti myös partamonni mutta jokin muukin levänsyöjä käy, ehdotuksia?
Tarkoituksena on laittaa joukon jatkoksi jokin hieman isompi pariskunta/haaremi ja plussaa tietysti jos kudetus ei ole järin hankalaa aloittelijoiltakaan
Haaremin voisit laittaa vaikka taistelukaloista (1 uros + 2 naarasta) tai sitten pienellä varauksella kääpiörihmakaloista. Levänsyöjäksi vaikkapa partis. Monnisia voisit ottaa vaikkapa 8 kpl.
Jostain luin, että kääpiörihma olisi vaikea kala joten ehkä jotain helpompaa kun kokemusta ei vielä ole järin paljon.
Taistelukalat taas ovat komean näköisiä mutta kaiketi varsin aggressiivisia? On tämä taas vaikeaa. Kaloja on vaikka kuinka paljon erilaista mutta sitä oikeaa ei nyt ole vielä sattunut kohdalle.
Mitenkäs muuten kun eri lähteissä on kovin erilaisia vaatimuksia kaloille. Esimerkkinä mm. se, että Faunattaren sivuilla levänuoliaisen kooksi on sanottu 27cm ja altaan vähimmäiskoko on 300 litraa ja toisaalta Tetran akvaarion perustamisoppaassa on samalle kalalle annettu aikuismitaksi 15cm ja litroja 100. Varsin suuret erot!
Kyllähän mukaan mahtuisi aika montakin lajia (siis ei yhdessä vaan ihan erikseen...). Kääpiörihmakala ei ole paha vaihtoehto, kuten ei murisija- tai huulirihmakalakaan. Miten olisi joku mukava ahvenpariskunta, kuten kääpiöakara, ruostekirjoahven, keltäkääpiöahven tai töyhtökääpiöahven - tai tietyin varauksin timanttikirjoahven?
Erityiskiinnostuksen kohteena harvinaisemmat synnyttävät hammaskarpit (tällä hetkellä kääpiö-, metalli- ja sirppihammaskarppeja ja seepralimioita) ja monniset (tällä hetkellä mustaselkä-, panda-, pikku-, sihti- ja somamonnisia).
Mahdollisesti myös partamonni mutta jokin muukin levänsyöjä käy, ehdotuksia?
Tarkoituksena on laittaa joukon jatkoksi jokin hieman isompi pariskunta/haaremi
Oma pytty jos olisi, niin saattaisin ottaa levänsyöjäksi juuri tuon tavallisen partamonnin tai sitten kourallisen vekkuleita leväkatkarapuja, joille maittaa pytyn "siivous" oikein nätisti. Haaremiksi hunajarihmakaloja tai sitten hiukan harvinaisempia murisijarihmakaloja. Molemmat kivoja, pienikokoisiksi jääviä lajeja, joiden parisuhdekoukeroita on kiintoisaa seurata
Kun syö kylliksensä, ajattelee sivistyneesti ja ihmeen hienosti monesta asiasta.