Sanokaas mielipiteenne Aasian biotoopin kalastosuunnitelmastani 220 litraiseen akvaarioon. Kalamääriä en vielä ole päättänyt, niihinkin saa esittää ehdotuksia!
Taistelukalat (naaraita) sekä tulipyrstö ovat melkeinpä ne tärkeimmät jotka haluaisin mukaan... Käytettävissä on myös 2 muuta allasta johon saa esim taistelukalat tai osan niistä, jos ongelmia tulee.
- Helmirihmojen ja taistojen välille voi syntyä riitoja (ei kai kovin todennäköistä, mutta huomioonotettava seikka kuitenkin). Tosin tuuhea kasvillisuus voipi auttaa tässä ongelmassa
- Tulipyrstö saattaa antaa leväbarbeille "turpiin", mutta partiksen ja piikkisilmien kanssa ongelmaa ei syntyisi. Tulipyrstö on kirpakka kalanen, joka tykkää pomottaa eikä minun mielestä ole kovin hyvä valinta tavalliseen seura-akvaarioon.
Kun syö kylliksensä, ajattelee sivistyneesti ja ihmeen hienosti monesta asiasta.
Tulipyrtö on kaunis ja eloisa kala. Valitettavasti antaa kyytiä lähes kaikille. Meillä saivat kyytiä leväbarbit ja puolta isommat kiekot. Ajoi niitä takaa monta kierrosta. Ehkä tiikeribarbit pärjäisivät sille. Tulipyrstö on myös sulavalinjainen ja nopea umari, joten 200l. on mielestäni aika vähän aikuiselle tulipyrstölle.
Tulipyrstöistä (ja kaikista edellämainituista) on kyllä kokemusta yli 10 vuoden ajalta, mutta näitä kaikki en ole yhdessä keskenään ennen pitänyt... Josko sitten kuitenkin ottaisi vaikka joitakin nuoliaisia tulipyrstön sijaan. Suosituksia? Esim. verkkonuoliainen?
Paitsi että verkkonuoliainen voi kiinnostua helmirihmojen kyljistä pahimmassa tapauksessa, mutta jos parvea löytyy niin sitten todennäköisyys limakalvorouskutukseen on pienempi.
Periaatteessa suosittelisin verkkojen ostamista käytettynä koska omissa verkoissani on kahta eri kokoa huolimatta samoista kasvu-olosuhteista sekä iästä: toiset ovat siinä seitsemisen senttiä ja toiset yli kymmenensenttisiä. Nuorista yksilöistä ennustaminen on vaikeaa (ja omasta mielestäni mahdotonta) eli ei voida varmasti sanoa että kumpia on tuloillaan. Saat "käytettynä" ostettuna niitä pieniä sitten varmasti.
Pienempi koko sopisi vallan mainiosti parisataalitraiseen mutta suurempi vaatii myös sata litraa lisää tilaa saadakseen verkkonuoliaisille ominaisen vauhdin. Omat jättini parisatasessa olivat aina piilottelemassa ja liikkuivat vain harvoin - päästessään kolmisataseen puolimetriä pidempään altaaseen vauhti tuplaantui ja häsläävät altaassa yhtä paljon kuin pikkuisetkin.