Kaikki kalat ovat omalla tavallaan hauskoja, lähes joka päivä sattuu jotain pikkujuttuja.
Ostin pari viikkoa sitten 2 nokkamonnia, ovat sellaisia pitkiä ja ohuita kaloja. Heti olivat etulasia imuttelemassa. 11-vuotias poikani tuli sitten kotiin ja räjähti nauramaan. Ne on niin tyhmän näköisiä, oli kommentti. Olen kyllä vähän eri mieltä, mutta mielenkiintoisia ne ovat.
Safiiritetrat ovat tosi ahneita kaloja, aina yrittävät saada monnien pohjatabletit lennosta kiinni, vaikka kuinka yrittäisin syöttää niitä etukäteen hiutaleilla tms. Olenkin kehittänyt sellaisen salasyöttötekniikan, että safiiirit eivät ehtisi paikalle. Nostan kantta ylös akvan toisesta päästä ja kurotan toisella kädellä toiseen päähän ja tiputan tabut sinne. Kyllä ne safiirit kuitenkin välillä ehtivät. Pohjalta eivät yleensä enää tabuja hae, mutta niiden pudotessa nappaavat välillä ihan kokonaisetkin. Siinä sitten uidaan kavereita karkuun, välillä tabu on kokonaan suussa ja mutustellaan posket pullollaan, sitten se putoaa ja taas napataan kiinni. Siinä menee välillä puolikin tuntia ennenkuin se on kokonaan syöty.
Sitten ihan parin päivän takainen juttu akvaarion hoitoon liittyvistä ongelmista. Ja tiedoksi etukäteen: olen harkinnut letkujen käyttöä vedenvaihdossa, mutta ei ole vielä vaan saatu aikaiseksi. No niin, lauantaina kannoin ämpäri kerrallaan vettä kodinhoitohuoneesta olohuoneeseen, ja samalla keskustelin mieheni kanssa jostain mielenkiintoisesta asiasta. Mies seurasi pulisten perässä, kun kävelin edestakaisin muutaman kerran. Ihan kohteliaisuuden vuoksi otin katsekontaktiakin välillä, ja sattuipa sitten niin, että ämpäriä nostaessa se osui pesualtaan reunaan, ja puolet vedestä kaatui lattialle, maton ja tavaroiden päälle. Jalat ja housut kastuivat reidestä varpaisiin asti. Kiroilin tietysti, mutta mies vaan yritti jatkaa keskustelua. Kirosin vähän enemmän, ja heitin ison pyyhkeen lattialle enimpiä vesiä imemään. No arvatkaapa, mitä tämä minun ihana mieheni sitten teki: auttoiko minua kuivaamaan jäljet tai kantamaan seuraavat ämpärilliset? Eeei, vaan sanoi: Hei missäs kamera on, voinko mä ottaa kuvan susta? Ajatteli kai että sitä kuvaa olisi sitten hauska katsella myöhemmin ja naureskella märkiä vaatteita. No kyllä minä jo sunnuntaina itsekin nauroin tälle jutulle.
Jos nuo kalat tekevät välillä hölmöjä juttuja, niin kyllä tekevät ihmisetkin.
Tuija
.) kissa oli paniikissa, kalat oli myöskin paniikissa ja ite olin kanssa paniikissa. Kissa hyppäsi märkänä pois ja meni sohvan taakse
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
) sillä ensin se meni lämmittimen imukuppien väliin, joka tuolloin oli sen lempipaikka, mutta hivuttautuikin sitten ylös lämmitintä melkein pintaan asti. Kun kurkku lipui ohi niin -hops- se hyppäsi kiinni siihen ja alkoi vimmatusti syödä. Kurkku vajosi sen painosta pohjaan, jollon partis selälleen jouduttuaan irrotti otteensa ja livahti takaisin entiselle paikalle väijymään. Tämä toistui useaan kertaan! Kyllä riitti naurusta pitelemissä partiksen kurkunsaalistusta ihmetellessä! 
