105 l kasviakvaario asukkeineen

Pidä päiväkirjaa akvaariostasi, tai dokumentoi akvaarioprojektisi etenemistä täällä
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Mikrokulttuuriviljely on epäonnistunut. En ole jaksanut kiinnittää huomiota astioihin, joissa on järvenpohjan lehtijätettä ja pinnalle oli tullut ohut bakteerikalvo. Lisäsin hanasta lisää vettä ja ei elämää kummassakaan astiassa. Pari päivää sitten näin jonkin nuijapään uiskentelemassa pää ylöspäin pinnalla, nyt nuijapää on kuollut. Mikä lie elukka, yhtä hyvin voisi olla kalanpoikanen mutta ei ne ui silleen. Ilmastin olisi voinut pelastaa, en tiedä. Pohjalta löytyi yksi ainoa iso elukka, puunkuoreen takertuneena ympärilleen, sieltä pilkisti toukkamainen pää ja jalkoja, yäk. Astiat ei ole haisseet millekään, ne on täysin hajuttomia, mitä enemmän aikaa on kulunut sitä vähemmän mitään hajua niissä on. Vain kovakuoriaiset jää "kultakalamaljakkoon" jotka on hyödyttömän isoja kaloilleni ruoaksi. Toisessa astiassa oli pitkään normaalikokoinen hämähäkki, paitsi eli vedessä, se olisi kai pitänyt poistaa heti, se on syönyt kaiken elämän lie, mutta en löytänyt sitäkään mistään, vaikka hämmensin sotkua pahvipillillä.
Mari29
Starting Member
Starting Member
Viestit: 2
Liittynyt: 13:53, 16.09.2023
Sukupuoli: Nainen

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja Mari29 »

Moikka meille tänään saapuivat ihanat malawi kalat nyt tarttisinki hieman noissa vesi arvoissa apua omaa vettä tullut mukana ja loput laittanut lisää itse ja niihin vedenparannus aineen mutta vesi arvot täytyisi saada kohdilleen hieman olen lisännyt malawi suolaa mulla käytössä sera tippatesti setti JOS Joku kokenut malawisti voisi auttaa aloittelijaa olisin kiitollinen😅🙈
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Melko samanlaista arkea on. Bongasin kalakaupassa otocincluseja, joista ostin 2 täydentämään alussa kuolleita otoja. Nuo otot näyttää hieman erilaisilta, niillä on täplä pyrstössään sekä ovat vilkkaampia ainakin nyt näin alussa. Ne pyrkivät heti nuolemaan etulasia. Kotoutin niitä monta tuntia siksi koska otot ovat niin arkoja muutoksille. Sitten annan niiden uida pussista ulos. Ne on vähän kuin sukaravut siinä, muutoin kestäviä. Vesiarvot olleet monta viikkoa stabiilit, jotenka ei siitä pitäisi olla kiinni. Ryuoh -kivi toimii veden kovettajana, jotenka ei tarvi joka päivä sitä vahtia. Kotoutan kalat yleensä helpommalla tavalla, pistän hammastikulla ostopussiin reikiä, sitten tunnin päästä vähän lisää ja lopussa leikkaan pussin auki ja päästän vähän akvaariovettä pussiin. Minua ei haittaa jos akvaariokaupan vettä sekoittuu omaani, jospas siinä tulee hyötybakteerejakin. Otot on olleet terveitä toistaiseksi eikä niitä nyt stressaa mahdollinen petokala joka haluaisi nyppiä niiden eviä. Kun olen pistänyt pintavirtausta suodattimiin, niin molemmissa akvaarioissa monniset kutee non stop. Tässä katselin tuoliltani kaloja ja kirsikkabarbeilla on tapana tulla lasiin ihmettelemään, ne on hauskan uteliaita kaloja. Yksi leväbarbikin tuli katsomaan. Kun istuskelin rauhassa, näin nyt tarkasti kun monnisnaaras liimasi munat lasiin. Muita kutupuuhia on kyllä nähty useaan otteeseen.
Liitteet
tuuhea.jpg
kalat.jpg
oto.jpg
iso.jpg
suodatin.jpg
suodatin2.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Vs: eipä ole kokemusta malawikaloista.

Päiväkirjaa: Melko samanlaista akvaarioarkea on joten kerrottavaa ei enää paljoa löydy. Bongasin kalakaupassa otocincluseja, joista ostin 2 täydentämään alussa kuolleita otoja. Nuo otot näyttää hieman erilaisilta, niillä on täplä pyrstössään sekä ovat vilkkaampia ainakin nyt näin alussa. Ne pyrkivät heti nuolemaan etulasia. Kotoutin niitä monta tuntia siksi koska otot ovat niin arkoja muutoksille. Sitten annan niiden uida pussista ulos. Ne on vähän kuin sukaravut siinä, muutoin kestäviä. Vesiarvot olleet monta viikkoa stabiilit, jotenka ei siitä pitäisi olla kiinni. Ryuoh -kivi toimii veden kovettajana, jotenka ei tarvi joka päivä sitä vahtia. Kotoutan kalat yleensä helpommalla tavalla, pistän hammastikulla ostopussiin reikiä, sitten tunnin päästä vähän lisää ja lopussa leikkaan pussin auki ja päästän vähän akvaariovettä pussiin. Minua ei haittaa jos akvaariokaupan vettä sekoittuu omaani, jospas siinä tulee hyötybakteerejakin. Otot on olleet terveitä toistaiseksi eikä niitä nyt stressaa mahdollinen petokala joka haluaisi nyppiä niiden eviä kuten oli varmaankin taistelukalan kanssa. Kun olen pistänyt pintavirtausta suodattimiin, niin molemmissa akvaarioissa monniset kutee non stop. Tässä katselin tuoliltani kaloja ja kirsikkabarbeilla on tapana tulla lasiin ihmettelemään, ne on hauskan uteliaita kaloja. Yksi leväbarbikin tuli katsomaan. Kun istuskelin rauhassa, näin nyt tarkasti kun monnisnaaras liimasi munat lasiin, yleensä ne ujostelee sitä, nyt ne ei pelkää enää minua laisinkaan. Muita kutupuuhia on kyllä nähty useaan otteeseen. Isoimman monnisnaaraan evät näyttää jotenkin kuluneen. Mutta se kutee innokkaasti. Päätän olla enää niin murehtimatta kaloja. Jos ne sairastuu niin ei niille mitään juuri voi. Itsevarmuutta on tuonut hieman tieto, mikä vesiarvoissani niin pitkään mätti (veden liika pehmeys). Siistinä olen kuitenkin aina pitänyt akvaariot koska rakastan liikaakin niiden siivoamista. Suodattimien päivittäinen tarkistaminen myös kuuluu tehtävään, koska vesi menee kyllä pian pilalle, jos suodatin on tukkeutunut. Sitä ongelmaa on harvemmin nyt kun olen vaihtanut harvemman suodatinsienen. Pyrin pitämään pintavirtausta melko kovalla, ettei veteen tule mitään bakteerikalvoa.

KUVIA:
koppana.jpg
pintakasvit.jpg
otos isosta.jpg
tuuhea.jpg
kalat.jpg
oto.jpg
iso.jpg
suodatin.jpg
suodatin2.jpg
kerttu
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1268
Liittynyt: 20:05, 13.04.2003
Paikkakunta: Otava

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja kerttu »

Tykkään tosi paljon tuon neontetra-akvaarion tunnelmasta! Se näyttää tasapainoiselta ja hauskasti vähän villiltä kuitenkin. Itteäni harmittaa, kun en voi kasvatella mitään altaista ulos kun meillä on sisällä talvisin niin viileetä että pintakasvit ei sillon pärjäisi ja vettä haihtuisi varmaan hirmu määrät... Mutta silti haaveilen kansilasittomasta pääosin pintakasveilla ja "vain juuret vedessä" kasveilla sisustetusta altaasta.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Kalafilosofiaa

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Vs: Kiitos! Vettä tosiaan haihtuu aika runsaasti ja allasta pitää täyttää aina muutaman päivän välein n. kerran viikossa tai useammin pari senttiä lisää. Ilmankosteuttahan se lisää huoneessa, kätevää kyllä talvella kun on kuiva ilma muutenkin, mutta muulloin kun on liian kosteaa, käytän nyt akvaariohuoneessa ilmankuivainta että ilmankosteus pysyy miellyttävänä hengittää.

Päiväkirjaa:
Katsoin eilen sattumalta Father Fishin livestreamia ja sieltä osui korvaan pari pahan kuuloista väittämää mistä en mitenkään voi olla samaa mieltä, olkoonkin että toisella on kaloista 30 vuoden kasvatuskokemus ja minulla vasta reilun vuoden. Father Fish ilkesi väittää että kaloilla ei ole kipuaistia eikä tunteita, eikä edes muistiakaan. Aika ekstremeä. Yleensä ekstremeväittämien taustalla on pelkkä idiotismi, fanatismi tai narsismi tai näitä kaikkia. Kaikki on kuitenkin suhteellista ja paljolti riippuu miltä kannalta katsoo. Fisuthan on melko sitkeitä ja pystyy elämään monenlaisissakin akvaario-oloissa. Siltä pohjalta löytyy aina näitä besserwissereitä, jotka väittää että juuri heidän havaintonsa on oikea kaloista ja vain heidän tapansa pitää kalat terveinä ja onnellisina. Hän perusti väittämänsä siihen, että kalat oli pystyneet elämään ilman pyrstöäkin eikä se näyttänyt yhtään vaivaavan kaloja. No niin minunkin neontetra, sillä on ällöttävän iso harmaa patti hännässä ja se on yhäkin täysin terve, elinvoimainen ja syö ahkeraan, on melkein aina ensin syömässä ruokaa. Sillä on huono tasapaino, koska pyrstö on kokonaan poissa ja se ui jo melko vinossakin. Se ei tarkoita etteikö kalat tuntisi kipua ollenkaan.

Oma taistelukalani on esimerkki. Jos se ei olisi ollut kipeä, miksi se olisi maannut vain paikoillaan viimeiset päivät. Sillä oli sisäelimet jo sökönä. Se ei ollut väsynyt, se oli yllättävän raivoisa kun sitä aloin lopettamaan. Törmättyäni toiseen videoon sain tietää lohduttoman totuuden, koska taistelukalat on labyrinttikaloja, neilikkaöljyllä lopettaminen on niille tuskallista, uskon niin. Se selittää miksi se sätki niin vimmatusti ja yritti haukkoa happea pinnalta kun sitä lopetin. Kumpa olisin tiennyt. Ainoa tapa lopettaa taistelukala on pistää se lie sanomalehden väliin ja polkaista hajalle, tai lyödä vasaralla, se tuskin ehtii tuntea mitään ennenkuin se kuolee. Sillä oli maha turvonnut ja kipeä ja maha on tosi tuskallinen alue ihmisellekin. Kalat ei ole ihmisiä kuitenkaan, on sekin fanatismia kohdella niitä kuin ihmisinä ja olla liian järkyttynyt jos ne sairastuu ja kuolee mutta ymmärrettävää jos on itse herkkä. Kalat tuskin välittää samallalailla ihmisistä kuin itse välittää kaloista. Mutta ne tunnistaa ja muistaa. Minun omat monniset on tästä esimerkki. Kaupasta ostetut monniset on älyttömän kesyjä, koska en ole koskaan niitä säikytellyt millään tavoin, en pyydystänyt, en vaihtanut niiden elinympäristöä. Ne eivät pidä minua minkäänlaisena uhkana ja tulee jopa syömään kädestä. Omat monniset, joita jouduin rääkkäämään vaihtamaan vedet kokonaan niiden astiasta, joka oli niille stressaavaa, monesti pyydystämään ja vaihtamaan isompaan astiaan suhtautuu minuun yhä epäluuloisesti ja varovaisesti. Ne on alusta asti olleet tosi säikkyjä kaloja, oli ne isossa laumassa tai ei. Mutta ne on pikkuhiljaa oppineet ja uskaltautuneet "hengittämään" ja jopa kutevat tuossa pikkuakvaariossa. Ne ovat kuitenkin yhäkin 2 kertaa arempia kuin kaupasta ostetut kalat. Ne tunnistaa minun naaman ja katsoo monesti minua kaukaakin silmiin. Kaikki kalani tekee niin välillä. On jotain erityistä kun kala katsoo silmiin, minä tunnen että sieltä tuijottaa vastaan toinen tietoisuus. Olen varmaan toinen hullu ääripää kun kuvittelen niillä olevan jopa ilmeitä. NIiden liikkeet ainakin on niiden "ilmeet" jos ei muuta. Minä olen jopa neuroottinen ja tunnen oloni joskus epämukavaksi olohuoneessa yrittäen katsoa elokuvaa, kun tiedän että kaloilla olisi jo nukkuma-aika ja joskus kirsikkabarbit tuijottaa siellä lasissa.

Lisäksi tuntuu olevan täysin makuasia, minkäkokoisessa akvaariossa taistelukaloja pitäisi pitää. Father Fishin mielestä pienessä kupissa, koska ne eivät osaa uida. Oma taistelukala lapsena oli akvaariossa muiden kanssa ja viihtyi vallan hyvin ja teki jopa poikasia. Se käytti koko tilan hyväkseen. Hänellä oli ollut kala joka oli ollut paniikissa jouduttuaan isoon akvaarioon ja sen takia kuollut. Ei pidä yleistää. Jokainen kala on yksilö ja reagoi eri lailla erilaisiin oloihin, varsinkin taistelukalojen kohdalla. Jollain voi viihtyäkin se hyvin pienessä ahtaassa altaassa. Joku taas tykkää uida non stop. Minun taistelukalat ovat tykänneet uimisesta ennenkuin sairastuivat. Ehkäpä ne eivät ole tottuneet kuntoiluun, ehkäpä se tappoi ne, en tiedä.

Kalat kun ei osaa sanoa ja puhua, edes äännellä mitä ne haluaa ja onko ne tosiaan onnellisia. Pitää vain olettaa että on. Ei ne osaa myöskään rääkyä kivusta. Pitää vain olettaa että näin on. On vaarallista kuvitella että kaloilla ei ole kipua, jotenka on paljon helpompaa niitä hyväksikäyttää ja rääkätä. Vaikka siihen ei Father Fish kannustakaan suoraan, niin ylipäänsä tällaiset väittämät aina edesauttaa eläinrääkkäystä. Jokainen elävä organismi loogisesti ottaen tuntee kipua, muuten sitä ei osaisi välttää viimeiseen asti. Se kuuluu evoluutioon. Jos ei tuntisi kipua, niin jokainen elävä organismi satuttaisi itsensä herkästi eikä se ole minkään elävän olion edun mukaista olla sellainen idiootti.

Ja toissapäivänä päätin huvikseni kokeilla Father Fishin neuvoa syöttää kaloille valkosipulia, että niiden immuniteetti kasvaisi, että se muka on kalojen herkkua. Hah, no ehkäpä jos ne ei saa kovin tiheästi muuta ruokaa. Minulla kalat vain maistelivat ruokaa, se oi koomista katsottavaa. Ne hyökkäsi ruoan kimppuun ja saman tien tajusi että se on liian tulista, ne alkoi hassusti pinkoilla ja heilutella päätään. Lopulta valkosipuli jäi syömättä ja imuroin sen tankista. Sen sijaan sukaravut hyökkäsi siihen laumana kiinni. Niitä ei tuntunut polttavan se pätkääkään. Ehkäpä kalat tottuisivat pikkuhiljaa evääseen ja söisivät sitä, mutta mahtaa jäädä tuo syöttämättä kaloille. Ne tuntuivat kuitenkin pitävän mausta, koska olivat uteliaita ja kiertelivät sen ympärillä, mutta harva uskalsi tosiaan pistää sitä suuhunsa, koska se oli niin tulista. Ainakin oletan näin.

Mahdan jatkaa akvaarioharrastustani jo alussa totutuilla hyvillä tavoilla. En aio stressata enää jos kalat sairastuu ja kuolee, koska ei sille mitään voi. Itseluottamusta vähän kasvattaa tieto mikä mahdollisesti oli vedessäni vialla ja nyt sen korjanneena. Silti nytkin sillä neontetralla jolta puuttuu kiduslevy näyttää olevan koko ajan alkamaisillaan oleva evärutto. Se on vähän laihempi kuin muut, Sera Baktopur ja suolakylpy ei tehnyt siihen mitään. Se on pysynyt samanlaisena monta viikkoa, samoin kuin se pattihäntäinenkin kala. Ne vain sinnittelee sairaina ja moni varmaan pyydystäisi ne ja lopettaisi. Pattihäntäinen on virkeä kuin mikäkin. Mutta minusta tuntuu että ei ne levitä tauteja, taudit leviää vain heikompikuntoisempiin kaloihin, ei missään tapauksessa koko väestöön. Lapsenakin aina jokunen kala oli sairas, ei koskaan useita kerralla. Ja silloinkaan niille ei mitään voinut vaikka oli lääkekuureja. Ajattelin nyt aikuisena muka handlata kalat paremmin, eikä hyväksyä tosiseikkaa, että kaikilta kuolee ja sairastuu kaloja huolimatta hyvistä oloista ja jos väittävät muuta, valehtelevat. Ihmiset on uskomattoman tekopyhiä ja sellaiset jotka väittää ettei heiltä ikinä kuole kaloja, ei välitä ja edes huomaa jos kaloja kuolee. Monnisilla on yhä oudon kuluneet evät mutta ne on täysin virkeitä ja kutee, jotenka en ole huolissani. Evät on siistiytyneet jopa hieman.
kerttu
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1268
Liittynyt: 20:05, 13.04.2003
Paikkakunta: Otava

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja kerttu »

Taitaa olla joissain jutuissa vähän menneen ajan uskomuksia Father fishillä. Ymmärtäähän sen sinänsä, kun on syvällä jossain jutussa että ehkei sitä enää ees pysty muuttamaan ajatuksiaan vaikka ois syytäkin. Mutta hyvä jos kuulijat osaa erotella näitä hullumpia väitteitä niistä joissa on nykytiedollakin perää.

Joissain teollisisakin kanalnruuissa on valkosipulia. Ja itse tehdyissä ruokamössöissä usein myös. Ainakin muistan laittaneeni jotain herne-katkarapu-valkosipulimönjää pakastepusseihin levyiksi, kalat tykkäsi vaikka sotkihan se vettä aika paljon. Joitain ohjeita oon kans nähnyt että valkosipulia laitetaan akvaveteen jollain pienellä annostuksella loisia estämään, mutta en oo kuullut että ihan pelkiltään kalat sitä söisi.
kr70
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1929
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Väittämä, ettei kalat tunne kipua, perustuu siihen, että kaloilta puuttuu aivojen kuorikerroksen joku osa, jolla me nisäkkäät tunneme kipua. Väittämä on kuitenkin myöhemmin kumottu muissa tutkimuksissa, mutta varsinkin kalastajat pitävät väittämää yllä oikeuttaakseen eläinrääkkäyksensä. Samaa mieltä, että on helppo kuvitella kalojen olevan kivuttomia ja tunteettomia, melkein kuin kasveja, koska ne eivät osaa rääkyä eivätkä edes näytä meille näkyviä ilmeitä.

Taistelukaloista sen verran, että nykyiset huippujalostetut taistot ovat kyllä niin surkeita ja laiskoja uimareita, että voi tosiaan olla ihan ok pitää niitä pikku kupeissa. Kysymys onkin, eikö jo tällaisten mutanttien olemassaolo ole jonkinasteista eläinrääkkäystä. Vrt. mopsit. Nehän kasvatetaankin Kaakkois-Aasiassa puolen litran pulloissa. Tosiaan muutama vuosikymmen sitten kaupankin taistot olivat eloisampia vaikka olivatkin melko pitkäeväisiä.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Ihana havainto ja hoitorutiinit nyt

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Vs: Father Fishillä on toisinaan hyviä ideoita mutta hän on liian skandaalinhakuinen minusta eikä perustele kovin hyvin aina väittämiään, joista osa on tosiaan suorastaan vaarallisen vanhanaikaisia ideioita. Eikä ole aina kovin selviä ohjeetkaan miten hänen menetelmillään akvaarion saisi toimimaan. Muutama muu tubettaja on kanssa kokeillut hänen lähes täysin luonnollista menetelmää pitää kaloja mutta vaikeaa se on minusta kun mainstream tähtää enemmän kemikaaleihin ja jatkuvaan akvaarion siivoamiseen, mikä on kyllä minusta turvallisempaa, jos ei tiedä mitä tekee. Hän varmaan hakee näkyvyyttä siten koska youtuben algoritmi suosii sitä, että järkyttää kuulijoita ja herättää keskustelua.

Päiväkirjaa:
Ihana havainto: Olen nähnyt vaan en kuvannut monena päivänä monnisten kuin leikkivän lehtikasassa pohjalla. Siis siinä on 2 catappan lehteä päällekkäin josta toinen jo lähes mädännyt. Ne tykkäävät "möyriä" siellä 2:n lehden välissä tai niiden alla ja tuntuvat tosi onnellisilta muutokseen. Se kai on lähinnä niiden luonnollistakin käytöstä. Välillä niiden pää pilkistää hassusti ulos kivasta pesäkolostaan ja ne näyttävät kuin hymyilevän, niillä on aina iloinen naama. Joskus huomaan että ne kuikuilee myös etulasissa, varsinkin naaraat ennen ruoka-aikaa, onkohan nekin oppineet kerjäämään ruokaa, en tiedä. Ne kun muutenkin on niin eläväisiä kaloja. Naaraat on aina loputtoman nälkäisiä ja imuroi pohjaa non stop. Tänään näin monnisnaaraan makoilevan pää lehden alla piilossa ja taas tuttuun tapaan huolestuin onko se sairas tai kuollut. Sillä kun on ollut outoja patteja evissään, toivottavasti vain rasvaa. Se hengitti sentään ja lepotauon jälkeen näytti käyttäytyvän taas normaalisti.

Nyt on venynyt 2 viikkoa siitä kun viimeksi olen vaihtanut vettä ja vesi ei haise paljon millekään. Pieneen multahajuun tottuu. Mittasin myös ammoniakkia ja tein liuskatestin. Ei mitään erikoista. Ph:kin oli erillisellä testillä 7. Lisäsin gh suolaa muutama päivä sitten hieman 60 litraiseen, n. 2 tl että veden kovuus olisi yli 6. Se oli mitattaessa tuolloin 5 joka on pikkuisen alhainen. Ajattelin varalta imuroida ja vaihtaa vähän vettä tänään mutta muutin mieleni. Väsyttää. Suodatinsienet kyllä pesen usein koska ne menee tukkoon yhtenään. Mutta virtaus on hyvä edelleen pienessä akvaariossa, jotenka en viitsi siihen koskea tänään. Jokapäiväinen rutiinini on tarkastaa suodattimien virtaus, koska se johtaa nopeimmin ongelmiin. Muuta juuri akvaarioille ei tarvitse tehdä ainakaan kovin usein.

Pesin isommasta tankista toisen aquael minipat filterin suodatinsienen joka oli taas ihan tukossa. Toiseen isompaan filtteriin en koskenut. Myöskin pesin sienellä leväiset lasit ja poistin ison tukon pintakasveja, jotka muuttaa akvaarion pimeäksi kun pinta kasvaa täysin umpeen ja tosi nopeasti. Mitä vähemmän vettä vaihtaa, sitä harvemmin tarvitsee lannoittaa kasveja. Mutta ruskean levän leviämisongelma on edelleen hyvin paha isommassa akvaariossa, vaikka uutta kasvuakin näkyy lisättyäni siihen lisää kasveja. Ruskealle levälle nyt ei mitään juuri voi. Eipä tuo täydellisen tarvitse ollakaan. Pitänee ruokkia tänään verimatoja, koska en ole pitkään aikaan ruokkinut niitä kaloille, vaan pelkkiä pohjatabletteja.


KUVIA:
Monninen lepäämässä, jolla oudot "patit" evissä:
monninen lepäämässä.jpg
akvaario nyt.jpg
akvaario nyt2.jpg
akvaario nyt 3.jpg
Monniset rakastavat piileksimistä ja möyrimistä lehtien alla:
pilkistys.jpg
iso nyt.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Nitraatit ja muut akvaariokuulumiset

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Taas oppii uutta. Minulla oli outo tunne, kun en ole nähnyt pitkään aikaan sukarapuja esillä. Vielä vähän aika sitten niitä näkyi aika usein ja hyvinvoivan näköisiä olivat. Jotenka päätin tehdä vesitestit jotka on lykkääntynyt taas. Tein saman "laiskan" testin, että mittasin tippatesteinä KH:n, GH:n ja PH:n, ja katsoin liuskalla loput. Liuskassa näkyi nitraatit harvinaisen violettina ja säikähdin. Sen mukaan ne oli 100. Sama tulos toki tuli tippatestillä. Liuskatesti mittaa 500 asti, mutta tippatesti mittaa vain 100:n asti. Siitä teen johtopäätöksen, ettei vedenvaihtojen vähentäminen onnistukaan akvaariossani, miten mälsää. Se meinaisi että kaloja pitäisi ruokkia minimaalisen vähän tai niillä pitäisi olla mikroeläimiä syödäkseen akvaariossa. Nitriittikierto toimii, en löytänyt altaasta mitattaessa yhtään nitriittejä, enkä ammoniakkia. Mutta sen sijaan nitraatit vain kertyy ja kertyy, sehän se outo lannoitteen haju onkin sekä levien lisääntymisen syy. Vaikka kummatkin altaat pursuaa kasveja ja ovat nyt täynnä hyväkuntosia nopeakasvuisia kasveja, ne eivät syö kaikkia nitraatteja. Sukaravuille pitäisi nitraatteja olla vain 25-50 mg, ja niistäkin tuolle helpommalle lajille.

Kalat vielä sietää jonkun aikaa moista määrää sillä ne voivat edelleen hyvin. Tein aamulla hätäisen vedenvaihdon poistaen pienestä akvaariosta sankollisen vettä ja huomenna teen lisää. Nitraatit väheni johonkin 75 asti. Gh oli oudosti myös noussut, se oli jopa 11. Ryuoh kivillä lie niin suuri vaikutus pitkän päälle. KH oli sama 2 kuten yleensä ja PH 7.5. Mittasin isommankin altaan, siinä oli GH 6, KH 3 ja PH 7.5. Nitraatteja oli siinäkin n. 50 eli vähän liikaa. Vedenvaihdosta siinä ei ole kauan aikaa, koska minusta vain tuntui viime viikolla että pitäisi vaihtaa vettä. Edellisestä vedenvaihdosta oli kuukausi. En koskaan ole pitänyt niin pitkää väliä vedenvaihdosta. Isompi allas ei ole haissut likaiselle kuin vasta tuolloin kun veden vaihdoin.

Minua harmittaa jos vahingossa olen tappanut sukaravut. Kun vaihdoin vettä, näin punaisen sukaravun tulevan etulasiin kuin katsomaan, se näytti laihalta ruipulalta. Ehkäpä se on sairas. Jospas siniset ovat vielä herkempiä, ne on näyttäneet kylläkin alusta asti hyväkuntoisemmilta kuin se vaaleasävyinen punainen rapu. Niitä on minulla 2, mutta en ole niitä oston jälkeen nähnyt yhtäaikaa, enkä erota varmaan niitä toisistaan. Voihan olla että toinen niistä on kuollut. Harmittavaa, koska haluaisin että ne lisääntyisikin akvaariossani. Sinisiä sukarapuja minulla on n. 4 tai 5, en enää muista koska olen käynyt ostamassa niitä parissakin erässä kaupasta. Kaloista en ole huolissani, vaan sukaravuista. En uskalla vaihtaa vettä kovin runsaita määriä kerralle, ettei sukaravut stressaannu.

Katselin aquaristikshopista nitraatti -hakusanalla tuotteita ja löytyihän sieltä käteviä kuulia, joita voi laittaa pohjamultaan, muka vähentämään nitraatteja, mutta en tiedä onko nuo humpuukia vaiko ei. Ehkäpä vedenvaihdot muutenkin on hyväksi, vaikka Father Fishin mielestä ei. Mutta minulla ei olekaan Father Fish metodi, se vaatii minimaalista kalojen ruokkimista. Vaikka nitriittikierto toimii täydellisesti noin runsaassa akvaariossa, nitraatit silti kertyy veteen. Mitään supervaarallista siis ei ole tapahtumassa, mutta tästä lähtien pitää tarkistaa kuinka usein nitraatit pääsee nousemaan eli kuinka usein vesi oikeasti täytyy vaihtaa.

Monniset on hauskaa katsottavaa isossa akvaariossa. Niillä on outo tapa viihtyä myös kasviston seassa melko pinnallakin eikä vain pohjalla. Ne imuroi kasvitiheiköstä jotain koko ajan, liekö levää ruoakseen. En ole ennen nähnyt niiden tekevän sitä. Ne välillä ui tiheikköjen väleissä piiloon ja tuntuu kuin leikkivän myös. Sitten niillä pää pilkistää hassusti tai vain pyrstö. Joskus runsaan aterian jälkeen ne loksuttelee hassusti pinnalla päästäen outoa ääntä. Ne varmaan tarvii ilmaa ruoan sulattamiseen, koska ne on suolistohengittäjiä. Välillä ne kutee, vaikka en ruokikaan niitä enää niin runsaasti, muniakaan ei siis löydy kuin muutama. Niiden kutu on suoraan verrannollinen ruoan määrään. Mikä tahansa ruoka kelpaa, mutta minä en ruoki kalojani millään halvalla ruoalla. Pohjatabletit on selvästi laadukkaampia kuin hiutaleet ja käy kaikille kaloille onneksi. Hiutaleisiin on lisätty jos mitä lisäaineita, jotka on pelkkää täyttöä. Leväbarbit on hauskoja katsoa koska ne tuntuu etsivän milloin minkäkin lehden makuualustaksi. Ne tykkäävät lekotella pehmeissä paikoissa kuten ihmisetkin. Ne on vaan älyttömän arkoja ja tulleet jo nyt vähän aremmiksi. Kirsikkabarbit taas on kivan uteliaita ja tulevat usein katsomaan kun olen tietokoneella. Tietokone on ihan akvaarion vieressä ja kun käännän vain tuolia, niin näen akvaarion sivustapäin. Silloin ne tulevat heti katsomaan ihan lasiin kiinni. Niistä on kai hauskempaa nähdä minun naama ihan niiden tasalla. Ne näyttävät pieniltä linnuilta kuin punatulkuilta, niin lihavia ne jo ovat. Ja vain naaraat. Urokset on kauniin solakoita yhä, mutta nykyisin aivan yhtä kesyjä ja uteliaita. Olen harkinnut hankkia myös matelijan lemmikiksi, muttta minusta kalat on kyllä paljon suloisempia kuin mikään matelija. Niitä ei vain voi silittää.

Pienen akvaarion monnisetkin on oppineet jo ruoalle, eikä niin enää pelkää minua koska olen jättänyt ne muutoin rauhaan. Ne tulevat lököttelemään pohjalle kun on ruoka-aika. Joskus näen naaraan jopa kiertelevän etulasissa. Se on nälkäisin niistä, loput 3 on koiraita. Sen näkee siitä, että naaraat on kookkaampia. Kokoero kumma kyllä on kaupasta ostetuilla yksilöillä suurempi kuin itse kasvatetuilla. Itse kasvatetut koiraat ovat suurempia, liekö siksi kun olen ruokkinut niitä runsaammin poikasina. Vaikka muutoin olin niille lie "huono äiti", kun tuolloin minulla oli valtava ammoniakkiongelma ja liikaa populaatiota niin pienessä kypsymättömässä altaassa.

Kultakalamalja voi hyvin. Välillä vaihdan vettä siitäkin vaikka harvoin kun se menee likaisen näköiseksi kätevällä Dennerlen nanoimurilla. Karsin myös liikoja pintakasveja, jotka muodostaa ison möykyn pinnalle, kun ne eivät enää mahdu kaikki kasvamaan pinnalle. Olen silti nähnyt silloin tällöin kesällä pyydystämiäni vesikovakuoriaisia, liekö niistä enää kaikki elossa. Ja näin aivan pienen millin pituisen pienen toukan tai madon ryömivän lasissa, toivottavasti se oli niiden poikanen. Silti niitä on niin vähän, ettei ne rumenna ja ihan kiva lisä, jos siellä jotain elämää edes on. Ne eivät ole haisseet nykyisin enää koskaan pahalle vaan viihtyvät maljassa. Alussa niistä lähti sellainen bensamainen paha haju, joka oli lie niiden puolustusreaktio.

KUVAT:
riparium.jpg
monniset syömässä.jpg
Harmittavasti kamera vääristää värit vihreämmiksi:
iso akvaario.jpg
lasimalja.jpg
lasimalja2.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Tein eilen aika isot vedenvaihdot, vaihdoin puolitoista sankollista pienestä akvaariosta ja toisesta isommasta tutut 3 sankollista, mikä vastaa n. 30% vettä. Mittasin nitraatit ja ne laski n. 25:een molemmista. Huoleni sukaravuista oli lie turha, koska jo toissapäivänä päivä ekan vedenvaihdon jälkeen näin niitä syömässä, 2 punaista näkyi nyt kerralla ja 1 sininen. Punaiset näytti tosin kalpeilta ja huonokuntoisilta mutta virkeiltä. Mutta eilen näin sukarapuja taas ja punaiset näyttivät saaneen väriä. Punaisissa silti on outo kalpea raita selässään, mitä en tiedä mistä se johtuu. Ei ne siis onneksi heti kuole nitraatteihin, vaikka saattavat stressaantua moisesta määrästä. Ruokin niitä välillä Tetra Crusta Menu ruoalla vaihtelun vuoksi, mutta epäilen mahtaako siitä olla mitään hyötyä, koska kalat hyökkää saman tien ruoan kimppuun, eikä sukaravut ehdi apajille. Mutta se on myös hyvää kalanruokaa, vaikka kallista. Pitäisi ruokkia sitä useammin, koska muuten ruoka menee hukkaan ja pilalle. Purkissa on 6 reikää kuin sirottimessa ja jokainen sisältää erilaista ruokaa sukaravuille.

Isommasta akvaariosta ei saa enää hyviä kuvia, se on paljon paremman näköinen kuin kuvissa, ei tosin enää niin hieno kuin alussa, mikä vähän harmittaa minua. Se kuitenkin tuo kämppääni eloa ja väriä ja se on pääasia. Kuvissa se näyttää paljon likaisemmalta ja leväisemmältä, sekä värit vääristyy ylivihreiksi. Yritän ladata kuvankäsittelyohjelmaa koneelle. Harmittaa että siinä on vain tavallinen akvaariolasi, jonka sävy on valmiiksi jo vihreä ja kamera ottaa siitä kaiken vihreän. Pienemmässä tankissa on optiwhite lasi. Nyt vasta on myynnissä edullisia optiwhite akvaariopaketteja myös isompiin akvaarioihin netissä.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Loman jälkeen ikävä yllätys

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Aina on inhottava tunne loman viimeisinä päivinä kun kasvaa huoli kaloista huolimatta siitä, että on valvontakamerat käytössä, ne tuntuvat vain lisäävän huolta lisää. Ei niistä epäselvistä kameroista kuitenkaan selvää saa kuin sen, että onko esim. vedenpinta laskenut liikaa ja onko kaloille lomaruoka maistunut sekä ehkä yleiskuvaa kuinka virkeinä kalat ovat. Eilen kun näytti vedenpinta pikkuakvaariossa laskeneen liikaa että olin huolissani siitä että suodatin käy kuivana, jolloin se voi mennä jopa rikki. Silloin se alkaa pöristä. Pyysin veljeäni lisäämään akvaarioon vettä ja neuvoin että pistää puoli korkillista Tetra Aquasafea siihen. Neuvoin lisäämään haaleaa vettä. Katsoin illalla valvontakamerasta ja vedenpinta oli noussut sopivalle tasolle joten hän oli käynyt.

Kun palasin eilen lomalta ja tarkistin vesiarvot molemmista altaista. Ph oli noussut hieman molemmista, liekö Ryuoh kivi vaikuttaa noinkin paljon. Gh oli sama n. 6 molemmissa jotenka mineraalilisäys ei ole vielä kiireellistä. Nitraatitkin oli vielä hillityissä lukemissa ja nitriittejä ei testiliuskalla näkynyt. Iso allas haisi hieman pahalle ja näytti vesi tosi likaiselta ja samealta. Lasi oli levän peitossa. Se haisi sille rasvaiselle lomaruoalle, jonka poistin samantien altaasta. Rasvainen kakku oli kyllä tosi kestävä ja kesti yli viikon. Valvontakamerasta huomasin että se olisi pitänyt jakaa kahteen osaan, sillä lihavin leväbarbi partioi kakun luona non stop. Se jopa nukkui siinä, mikä näytti tosi hassulta. Se ajoi kaikki muut leväbarbit apajilta pois. Vain harvoin muutkin pääsivät syömään. Kirsikkabarbit kävivät pikaisesti näykkäisemässä sitä ja monniset ei näyttäneet koskevan siihen lainkaan, mikä vähän huoletti. Niitä ei valvontakamerassakaan juuri näkynyt. Ne tuntuivat viettävän aikansa enimmäkseen tiheiköissä piilossa. Pesin suodattimet jotka oli taas täysin tukossa. Levä oli vallanut lasit ja akvaario näytti tosi rumalta. Silti vesi oli hyvää vesiarvoiltaan jotenka jätän vedenvaihdon ehkä huomiseen. Silti lomaruoka on aika kätevää, ei tarvitse huolehtia ruokinta-automaatista. Se lisää levänkasvua aikalailla tosin mutta ei pilannut vettä. Isommassa altaassa levät on kyllä muutenkin ongelma.

Pienemmässä altaassa käytin ruokinta-automaattia. Se lisää ruokaa aivan liikaa ja pohjalle oli jäänyt ruoanmuruja jo useamman päivän ajalta. Imuroin ne valelupipetillä pois. Tänään vaihdoin vettä ja järjestelin ripariumkasveja, jotka ovat lähteneet irti rautalangoista ja alkaneet vajoamaan tankkiin isoksi tiheiköksi. Sieltä löytyi tosi ikävä yllätys, pohjalle tipahti valkoinen roskakasa, joka näytti aivan kalanraadolta. Pää vain oli jäljellä ja pään koosta päätellen se näytti monniselta. Voi ei! Muut monniset näyttävät virkeiltä ja näyttivät sitä valvontakamerassakin, eikä mitään sairauksia kellään ole. Mietin kuolikohan monninen siihen että juuttui tiheikköön, ellei sitten johonkin yleiseen sairaskohtaukseen. Sillä kerran aiemminkin näin monnisnaaraan siellä olevan liikkumatta eräänä aamuna ja se alkoi rimpuilla vaivalloisesti kun tulin lähelle päästen tiheiköstä pois. Joskus olen nähnyt neontetrankin juuttuneen sinne.

Katsoin että isompi monnisnaaras on yhä hengissä ja 2 urosta jotenka kuollut oli niistä uros, koska niitä oli alunperin 3. Mietin ostaisinkohan kaupasta tilalle neljännen monnisen vaiko en ja mielellään naaraan. Hyvin tosin näyttävät kolmestaankin pärjäävän. Kalanraato oli sen verran hajonnut että se on ollut siellä jo aika pitkän aikaa. Altaaseen oli ekan kerran levinnyt outoa mustaa partalevää (black brush algae) jonka pitäisi johtua siitä, että co2 on epätasapainossa. Liekö se heilahtanut kalanraadon takia. Kala haisi yhä tuoreelle kalalle kumma kyllä, ei yhtään pahalle. Siivosin sotkun valelupipetillä pohjalta ja poistin lähes märänneet catappan lehdet, joihin sotkua oli levinnyt myös. Riparium kasvien kiinnitys on jatkuva ongelma. En saa niitä pysymään kunnolla kiinni ja ne alkavat aina kasvaa ulos kiinnikkeistään jolloin muovilla päällystettyä rautalankaakin saattaa löytyä kasviston seasta. Sekin pitäisi tarkistaa viikottain.

Eilen meni lisäksi monta tuntia siihen, että siivosin pienempiä pintakasveja pois, että isommat pintakasvit pääsisivät leviämään, jotka ovat minusta paljon sievempiä. Ratkaisin tämän isossa altaassa siten, että poistin kaikki pintakasvit vesisankoon haavilla ja otin vesiastiaan kourallisen kerralla ja huuhtelin niitä useissa astioissa, kunnes ei yhtään pienempää pintakasvia tullut mukaan. Poimin muutamia kasveja tälleen kasvamaan isompaan altaaseen. Joskus teen saman operaation pienemmällekin tankille. Pienet pintakasvit kasvavat niin nopeasti, että jos yksikin lehdenkappale jää akvaarioon, seuraavana päivänä niitä on jo 2 ja pian ne tukehduttavat isommat sievät pintakasvit alleen.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Uusi kala

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Kävin toissapäivänä ostamassa uuden monnisen entisen tilalle ja se on sopeutunut mainiosti. Kävin ostamassa suurimman kalan, mitä myynnissä oli, se on samaa kokoluokkaa kuin minun urokset. Toivon sen olevan kuitenkin naaras, jospas se siitä kasvaa vielä. Kun jaksaa tarkkailla niitä, heti huomaa niillä eri "ilmeitä". Oli suloista, kun kala oli ensin aika hyper ja arka ja sitten meni isoimman kalan taakse kuin äidin helmoihin kuin ujo lapsi kun lähestyin tankkia. Näin sen myös heti tutustuvan monnisiin kuin suutelemalla niitä, "makustellen" niiden kylkeä, se on niiden tapa seurustella eikä minusta ole aina pelkästään kutukäyttäytymistä. Pussissa se oli melko paniikissa ja hengitti nopeasti. Sopeutin sitä puoli tuntia puhkomalla reikiä pussiin, että se sekoittuisi tankin veteen. Se joutui matkustamaan yksin n. 10 minuuttia kaupasta repussa mukana kävellen mutta onneksi löysi pian kavereita, joista se tykkää. Monniset on lempikalojani koska ne on niin sopeutuvaisia. Tunnistan sen muista, koska se on hieman väritykseltään vaaleampi kuin minun omat kalat. Vähän kuin kissalla on kaksi väritystä, harmaatabby ja ruskeatabby. Omat kalat on ruskeatabbyja ja tämä on harmaatabbyn värinen.

Uusi kala aina piristää mieltä. Ei pidä syyttää itseään kun tekee parhaansa ja silti kaloja kuolee. Vähän harmittaa kun en tiedä miksi. Liekö syynä pothos-kasvit joita käytän ripariumissa, ne on myrkyllisiä ilmeisesti syötynä, mutta ei monnisten pitäisi niitä syödä. Nytkin tänä aamuna näin liikkumattomana monnisen siellä pothosjuurakossa ja menin säikyttelemään sitä, koska ajattelin heti pahinta, että se on kuollut. Se olikin vain nukkumassa. Outoja kaloja, koska minun monniset viihtyy yhtälailla pinnassa, kun siellä on nyt tiheästi kasveja. Ei nuo muut kalat näytä sairailta, mutta pitää silti tarkkailla koska koskaan ei tiedä. Ellei sitten syynä ole se neontetra, jonka pyrstössä on patti, se näyttää kasvaneen. Että jos se levittäisi muka jotain tautia. Ehkäpä se pitää lopettaa joskus, mutta se on toistaiseksi virkeä. Mutta kalat ei ole kuin ihmisiä, ne ei reagoi hyvin lääkkeisiin.

Pitäisi jaksaa mittailla vesiarvoja, että ne on kunnossa ja terve kala voi vastustaa pahimpiakin tauteja. Kalat on myös erittäin alttiita stressille, vesielementti tekee niistä jotenkin herkempiä muutoksille. Silti ne ovat aika sitkeitä myös. Ne on hyvin erilaisia kuin maaeläimet mikä kiehtoo minua yhä. Oma väsymys on estänyt kuitenkin tarkkailemasta akvaarioita niin usein, mikä vähän harmittaa. Se kala saattoi olla kuolleena jo monta viikkoa ennenkuin huomasin sen. Ei sitä tule laskettua kaloja, koska noin pienessä akvaariossa 3 vipeltävää monnista näyttää jo niin suurelta määrältä, että kaikki näyttää olevan elossa. Ja monesti ei ne ole edes ryppäässä, joku kala saattaa aina olla etäämpänä tutkimassa jotain muuta mielenkiintoista paikkaa mistä etsiä ruokaa tai lepäilemässä.

Tästä lähtien siivoan paremmin kuolevat pinnan alle jäävät lehdet ripariumkasveista. Olen hyvin laiska trimmaamaan kasveja. Annan niiden rehottaa miten sattuu, se on melko nätti luonnollinen look. Jossain vaiheessa akvaario alkaa olla liian luonnollinen ja pitäisi jaksaa sisustaa se taas. Akvaariomullanvaihto isosta akvaariosta on venynyt, en tiedä milloin uskallan ruveta tuohon isoon operaatioon. Multa on jo niin murennut että se sumentaa veden sen lisäksi että se tukkii suodattimet. Kalat voivat silti hyvin ja vesiarvot on kunnossa.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Seeprasarvikotilot

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Kävin kysymässä olisiko mitään levänsyöjäkotiloita kaupan akvaariokaupasta niin siellä oli kuulemma seeprasarvikotiloita. Ostin 2 kpl pieneen jo levättyneeseen kultakalamaljaani jonka jälkeen yritin googlettaa lajista. Ilmeisesti se on englanniksi horned nerite snail. Luin että minimitilavuus on 20 litraa niille, koska muuten ne syö kaiken levän ja kuolee nälkään.. hmm.. Pitänee tarkkailla milloin levä on hävinnyt ja tarjota silloin tällöin ruokaa ehkä niille.. Ajattelin vain että kotiloita voisi pitää maljassa kun ne ei kauheasti liiku. Tulevaisuudessa siirrän ne ehkä joululahjaksi saamaani 30 litraiseen nanoakvaarioon johon aion hankkia paljon erivärisiä sukarapuja. Pettymyksekseni se on tavallista lasia, ei kirkkaampaa optiwhite lasia, mutta jos sen sisustaa hyvin, siitä tulee ehkä hyvä akvaario. En uskalla pistää niitä evakkoon akvaarioihin joissa on petokotiloita edes hetkeksi aikaa.

Tällä hetkellä väsyttää kyllä harrastus. Vesiarvojen tarkkailu on tylsää. Minulla ei ole aikataulua vaan milloin neuroosi iskee ja alkaa huolettaa onko vesiarvot kunnossa. Ryuoh kivet on pitäneet huolen veden kovuudesta ja näyttää ettei tarvitse lisätä mitään veteen. Ennemmin ne kovettaa liiankin hyvin, koska ph on nykyisin jopa vedenvaihdon jälkeen 7.5 kummassakin altaassa, hmm. Ensi vuoteen jää mullanvaihto isommassa akvaariossa. Se on jo aivan onnetonta ja murenevaa. Se tekee vedestä sameaa ja rumaa jopa siivouksen jälkeen. Helpointa olisi pistää kalat vaan evakkoon jonnekin niin saisi vaihtaa kerralla koko mullan. Mutta paikkaa ei ole. Ja tarkkailla muutama viikko nitriittejä joita irtoaa uudesta mullasta. Mutta leväbarbit hyppisi pienemmässä altaassa, siinä pitäisi olla kansi.

Näemmä nitraatit ei kerry isossa altaassa runsaasta ruokinnasta huolimatta niin nopeasti kuin pienemmässä. Siispä aion vaihtaa veden isosta altaasta n. kerran kahdessa viikossa n. 30% ja pienemmästä n. kerran viikossa 25-30%. Nitraattipitoisuus on edelleen paljon suurempi pienessä altaassa. Väristä ei saa selvää, onko se 10 vaiko 25 ppm, lähemmäs kyllä 25 ppm ja nousee nopeasti jos vettä ei vaihda usein.

Uusi monninen on tosi ujo ja piileksii usein. Sillä on kai sittenkin sopeutumisvaikeuksia hieman. Sain siitä tänään kuitenkin ensi kertaa kuvan kun monniset oli ryhmässä pohjalla. Tunnistan sen valkoisista evistä ja täysin valkoisesta pohjaväristä, vaikka muuten laikut on sillä tummempia, lähes mustia. Minun monnisten vaalea pohjaväri ei ole valkoinen vaan tummempi.

Pistin lopuksi kotilot pieneen kultakalamaljaan mutta ne näyttivät olevan ensin kai lämpöshokissa, koska vesi ehti kylmentyä sanomalehteen käärimisestä huolimatta matkalla. Ne kellottivat vain selällään jotenka käänsin ne tikulla oikein päin "avittaakseni" niitä. Yritin ensin kyllä tiputtaa akvaariovettä maljaan johon ne pistin jotta ne tottuisi mutta lämpötila oli silti aika kylmä niiden omassa vedessä. Päätin sitten vain dumpata ne "kultakalamaljaan". Toinen niistä sentään alkoi liikkua. Netistä löytyi ristiriitaisia mielipiteitä pitäisikö niitä totuttaa ensin veteen ja olin kärsimätön. Toivottavasti toinenkin pian niistä virkoaa.

Myöskin kuvaaminen väsyttää, minä en ymmärrä miksi kuvistani tulee epätarkkoja ja kalat lisäksi säikkyy helposti. Luultavasti kuvat enemmän kiinnostaisi ihmisiä kuin nämä pitkät litaniat akvaarioni eri vaiheista.



Seeprasarvikotilot:
nerite snails.jpg
malja.jpg
Kotilot uudessa "kultakalamaljassa":
kotilot maljassa.jpg
Ruma iso akvaario:
iso akvaario.jpg
Pienempi akvaario:
pieni akvaario.jpg
Kaikki monniset paikalla (oikean puoleisin on uusi):
monniset.jpg
monniset2.jpg
monniset3.jpg
monniset4.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Moraalinen masennus akvaarionpidon suhteen

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Toinen eilen ostetuista kotiloista ei selvinnyt ja nyt syytän itseäni, etten kotiuttanut sitä tarpeeksi uuteen veteen, uskoin liikaa nettiin ettei muka kotilot sitä tarvitse. Minua yllättää eniten tässä harrastuksessa eniten se, miten pienen pieni mitätön sinttikin on yksilö ja vaatii edes jonkin verran huomaavaisuutta, huolta ja hoitoa. Toisin sanoen suorastaan rakkautta kaikkiin eläimiin lajista riippumatta, eikä sekään monesti riitä kun tieto on puutteellista. Repussa vesipussi ehti kylmentyä 5-10 minuutin kävelymatkalla ehkä vain muutaman asteen, akvaariopussin vesi oli ehkä vain asteen pari kylmempää kuin oman akvaariomaljani vesi, joka vuorostaan on lämmittämätöntä kun kotilot asusteli kaupassa lämmitetyssä ehkä n. 24 asteisessa vedessä. Stressi oli lie sille liikaa ja kotilo on maannut paikoillaan samassa pisteessä mihin sen tiputin eilisestä asti, nyt se on taas selällään. Se oli vielä elossa kun poimin sen vesiastiasta mihin pussin sisällön tyhjensin ensin, koska molemmat kotilot yrittivät takertua pohjaan kiinni. Toinen taas näyttää olevan kiinni leväisessä lasissa syömässä levää, hyvä. Oikeastaan ei siihen pyöreään maljaan olisi mahtunutkaan kuin 1 kotilo, en tiedä mahtavatko kotilot välittää seurasta eli onko sillä mälsää yksinään.

Heti kun ottaa huomaansa pienenkään elävän eliön, niin jännästi suhtautuminen siihen muuttuu. Inhoan syvästi noita "roskakotiloja" jotka ehti vallata melkein koko tankin ja onneksi ovat hävinneet jäljettömiin petokotiloiden ansiosta. Mutta levänsyöjäkotilot jotka ei lisäänny kuin ilmeisesti murtovedessä on toinen homma erikseen. Moraali on aina niin harmaata, koskaan ei voi olla täysin harmiton eläimille. Onhan suurin osa kaloista tyytyväisiä ja iloisia sekä terveitä, mutta aina löytyy yksilöitä jotka eivät kestä muutoksia ja akvaario-olosuhteita. Voi lohduttaa itseään, että luonnossakin ne voi esim nääntyä nälkään ja luonnossakin voi tapahtua joskus harvoin jokin muutos, mikä on kohtalokasta, sekä tietenkin petoeläimet. Akvaariossa ne elää laiskan elämää. En tiedä onko se paljon huonompaa kuin luonnossakaan, vaikka tulee mietittyä, että tottakai on. Ei kuitenkaan että ne nähtävästi kärsisi, kun eivät paremmastakaan tiedä.

Vesiarvot on tietääkseni kunnossa, olen mittatikulla mitannut, eikä siinä maljassa ole ikinä nitriittejä tai nitraatteja. Ph on 7.5 Ryuoh kiven ansiosta ja kovuuskin on ihan kohtalaista erillisillä tippatesteillä mitattuna. Siinä ei ole suodatinta ja luulisi yhden kotilon siinä elelevän mukavasti jonkun aikaa. Lämpötilaa en ole mitannut, luullakseni se on 20-22 asteista. Tuo kasvilamppu lämmittää minusta sitä kyllä päivällä jonkin verran, että ei se kädelle kylmemmältä tunnu kuin akvaarioidenkaan vesi, joka on 24 asteista.

Ehkä se kotilo oli jo valmiiksi sairas. Poimin sen huomenna pois vettä pilaamasta, jos se on yhä samassa kohti. Mutta eiköhän se ole kuollut.

Kaikki suuret ja menestyneetkin akvaarioharrastajat kokeilee eläimillä mitä ne kestää ja millaiset olot on niille parhaat. Ikävä kyllä niiden kuolema on paras tapa selvittää mitä ne ei kestä. Ala kehittyy koko ajan.

Virheitä tulee koko ajan väistämättä kaikille. Joillekin enemmän joillekin vähemmän. Minulle tapahtuu ja sattuu koko ajan enkä tiedä miksi. Ehkä osasyy on ADHD, pitäisi keskittyä tarpeeksi ja tämä harrastus vaatii rautaista keskittymistä sekä huolellisuutta. Paradoksaalisesti tämä harrastus myös helpottaa ADHD:n oireita sekä parantaa keskittymiskykyä sekä yleisesti parantaa omaa elämänlaatua kalojen kustannuksella. Vaikka välillä tulee typeriä hökellyksiä kuten ensin lämmittimien ja sitten suodattimen kanssa. Harvalle sattu sekä tulipalo että vesivahinko melko samaan aikaan kun aloittelee harrastusta kun ajatus kiitää muualla kuin siinä hetkessä. Kantapään kautta olen oppinut varomaan omia mokia toistamasta enää kahta kertaa, mutta miljoona asiaa voi mennä vikaan joka päivä. Kaloihin voi kehittää "terveen" kylmän järkisuhtautumisen ja vain hyväksyä tyynesti, että mokia sattuu ja kaikki kalat ei elä. Syöhän ihmiset lihaakin ja se vasta epäeettistä on. Silti lihasta saa hyviä ravintoaineita, sen tuotanto on vaan ihan peestä. Järkevää on suhtautua kylmästi ja hyväksyä tyynesti että kun hankkii akvaarion, pitää kestää myös siinä tapahtuvat mokat sekä se, ettei kaikki kalat elä vanhoiksi. Eikä siis ostetut kotilotkaan. Jos ei kestä sitä, niin ei hanki akvaariota jolloin ei saa nauttia päivittäisistä ihmeistä oppia uutta kaloista ja huomata yhä pienempiä yksityiskohtia, mitä ei kirjoista opi.
Lode
Junior Member
Junior Member
Viestit: 88
Liittynyt: 23:03, 14.09.2020
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja Lode »

Älä turhaan syyllistä itseäsi liikaa. Joskus nuo leväkotilot on vähän herkkiä, tulevat luonnosta pyydettyinä ja mukana saattaa olla aina joku heikompi yksilö.

Jos kotilo on vielä selällään, käännä se oikein päin. Voit samalla nostaa sitä altaasta ylös nopeasti, tunnistettava haju kuivilla käydessä paljastaa yleensä, onko kotilo kuollut. Jos ei haise pahalta, laita takaisin altaaseen oikein päin. Nuo neritina-suvun kotilot ovat huonoja kääntymään itsekseen, joten saattavat kuolla selälleen, jos niitä ei auta.

Kotiloiden kotiuttamisesta on olemassa ristiriitaista tietoa. Itse olen tehnyt niin, että kippaan kotilon kuljetusvesineen pieneen astiaan (esim. pakasterasia) siten, että kuljetusvettä on astian pohjalla noin 1/3 tilavuudesta. Sitten olen johtanut altaasta toisesta päästä solmulle vedetyn ilmaletkun pakastepurkkiin, ja imaissut että saan lappoilmiön aikaan. Ja kiristänyt solmua niin, että vesitippoja tulee ehkä 2 sekunnissa letkusta. Sitten olen puuhaillut muuta ja vaan odotellut, että astia täyttyy akvaariovedellä. Kun astia on täysi, olen laittanut sen kiinni altaan reunaan (esim. pyykkipojilla tai kiilaten kansilasien ja reunan väliin jos tilaa riittää), ja antanut olla, kunnes lämpötila astiassa on sama kuin altaassa. Jonka jälkeen olen sitten käsin nostanut kotilon astiasta altaaseen. Tämä menetelmä on toiminut itsellä hyvin :)
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Uuden nanoaltaan rakentelua

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Vs: kiitos viestistä, en ole kyllä lukaissut viestejä pitkään aikaan kun en ole jaksanut käväistäkään foorumilla. Joo minä odottelin sitä kotiloa 2 vuorokautta oliko se liikahtanut ja se oli kiepsahtanut uudelleen selälleen. Oletin sen kyllä kuolleeksi ja heitin roskiin vaikkei se haissut. Toivottavasti olin oikeassa. Toinen on ollut virkeä ja silloin tällöin näkynyt hiekkaisena lasissa, se näemmä möyrii tuolla pohjamateriaalissa. Lämpötila on kyllä aika kylmä varsinkin näin pakkasilla kun sisälämpötila on tippunut asunnossakin 19 asteeseen. Akvaariot ilman lämmitystä on aina pari astetta vielä viileämpiä haihtumisenkin takia.

Niimpä päätin nopeuttaa pitkään mielen päällä ollutta projektia jonne kotilonkin varmaan lisään jos löydän sen vielä. Tympäisi ruveta täyttämään 30 litran allasta vedellä, mutta parasta saada äkkiä bakteeristo kasvamaan että voisi innostuakin taas harrastuksesta. Alustan kasaamiseen meni päiviä, kun ensin hankin väärän alustankin (lipasto joka toimii nyt yöpöytänä), jossa vasta ohjeessa luki, että maksimipaino on 25 kiloa. Eipä auttanut kuin tilata aito akvaariokaappi, joka on aika pitkä ja huojuu mutta jospas se kestää. On se kasattu oikein ja kiristetty mielestäni hyvin ja siihen meni hieman vähemmän aikaa. Kaappi on mielestäni hieman liian korkea ollakseen mukava käyttää kun vettä pitää vaihtaa mutta menettelee. Hiekkoja ja multia pestessä meni semmoinen tunteroinen, sekä yrittää saada rasvatahrat lasista pois pelkällä viinietikalla. Ostin juurakon akvaariokaupasta ja liotin sitä pari tuntia ja pistin tankkiin. Lisäsin pari komeaa ryuoh kiveäkin. Tänään lisäilin ripariumkasveista pistokkaita ja vähän pintakasveja.

Aquaelin omaan valoon en ole tyytyväinen, se on aivan liian kirkas, sinertävä ja ruma, vaikka on vasta puoliteholla, täysiteholla se häikäisee silmiä. Pelkkä kasvilamppu on toiminut "kultakalamaljaankin" hyvin. Se on antanut kauniin pehmeän valon. Mutta lampunjalkaan mahtuu vain 1 taivutettava valo. Tänään metsästin paikallisista lähikaupoista sopivaa klipsivaloa, eikä sitä löytynyt. Kaikki on näitä ärsyttäviä kiinteitä ledilamppuja. Päätin tilata netistä jonka toimitusaika on varmaan pari viikkoa. Siinä pitäisi olla E14 lampunkanta ja mahtua samanlainen 10 W Led kasvilamppu mikä on toisessakin lampunkannassa.

Visiona on yhdistää murattikasvihaaveeni myöskin tuohon nanoon. Otin selvää netistä kaupassa, että käykö muratti ripariumiin niin ilmeisesti käy. Löysin myös Pilea Sao Paolo amppelikasvin, jonka ostin kaupasta, sitäkin on joku käyttänyt ripariumissa. Haaveena on ollut täyttää ruma valkoinen käyttämätön keittiön ovi siinä kiipeilevällä muratilla jollain konstilla. Akvaario on oven edessä joka käytössä veisi vain turhaa seinätilaa asunnosta. Ehkäpä kasveja on jo liikaa noin pieneen altaaseen, mutta pikkuhiljaa täyttelen kasveja, enkä paljoa akvaariokasveja siihen osta, vaan otan pistokkaita omista kasveista. Toisalta karu maisema olisi kiva, niin näkyisikin sukaravut siinä. Keskellä oleva kanto toimii hyvänä piilona ja löytyi siitä jopa pienen pieni kolo mihin sukaravut saattavat mennä. Maisemointi (ns. Aquascaping) on minusta paras osa harrastusta sekä hauskin. Vaikka en mikään pro olekaan. Mitä yksinkertaisempi ja vaivattomampi (yleensä annan kasvien vain rehottaa) sitä parempi.

En haluaisi lisätä suodatinta ainakaan vielä noin pieneen akvaarioon mutta pitänee lisätä, se pitää piilottaa kyllä sitten kasvien sekaan. Lisään pienemmän suodattimen vanhasta altaasta ja pistän uuden käymään vanhaan, niin tulee lisää bakteereja tuohon akvaarioon. Hiekka on kallista JBL Sansibar Rediä, mikä loppui taas, tilasin sitäkin lisää. Se on tosi hienojakoista kaunista hiekkaa ja tukkinee hyvin pohjamateriaalin joka on JBL:n murenevaa aquasoilia, ettei se vuoda läpi veteen ja aiheuta levien kasvua liikaa, tuki suodattimia yms.. En vain tiedä kuinka paksu hiekkakerroksen pitäisi olla. Haluaisin jättää vettäkin akvaarioon, että on tilaa enemmän kaloille ja ravuille. Saatan innostua hankkimaan pari nanokalaakin jos löytyy kaupasta. Tilasin kaikenlaisia koristeita myös, sekä luonnonmateriaaleja. Kemikaalien käytön olen lopettanut minimiin, turhaa rahastusta minusta eikä niistä ole ollut sanottavaa näkyvää hyötyä. Nyt käytän vain Tetra Aquasafea kuparin poistoon vedestä sekä kaikenlaisia lehtiä, joista irtoaa tanniineja veteen, sekä Ruyoh kiveä. Ei ole monesti tarvinnut enää kovettaa vettä. Ph on noussut liikaakin pienemmässä vanhassa ripariumaltaassa kivien takia varmaankin, jotenka lisäsin sinne keraamisen luolan tilalle juurakon kappaleen. Se ei ole kauheasti laskenut vielä vettä, ph alkoi kiivetä 8:aan. Se on nyt pysytellyt 7.5:ssä. Ehkäpä poistan toisen Ruyoh kiven, jos ph ei ala lähenemään neutraalia.

Huomioita: Nyt kun olen valvonyt myöhempään olohuoneessa niin olen huomannut että monniset ovat aika meluisia öisin, ne loksuttelee leukojaan pinnassa, että akvaariosta kuuluu hassu naksutus ja lotina selän takana, joskus se on jopa melkein ärsyttävää. Se on aika yleistä ja joskus ne tekee pitkäänkin. Ne on nauttineet sukaravun ruoasta mitä välillä tarjoan molempiin akvaarioihin ennenkuin menee vanhaksi. Siinä on 6 lokeroa kuin mausterasiassa, enkä ole jaksanut pakastaa niitä eri pusseihin. Sukarapuja en ole nähnyt enää pitkiin aikoihin kuin yhden, onkohan ne enää edes elossa tai piilottelee jossain. Vain suurin komein sininen älyää tulla ruokapaikalle ruoka-aikana odottamaan ruokaa.

KUVAT:
Sukkisallas aluillaan:
sukkisallas1.jpg
sukkisallas2.jpg
Toistaiseksi käytössä on sukkisaltaalle vielä Aquaelin oma lamppu, mikä on minusta liian sinertävä:
sukkisasetelma.jpg
Vanha riparium on muuttunut jo varsin reheväksi:
rehevä.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Sukkisallasprojektin eteneminen

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Tänään sain itseä viimein niskasta kiinni ja jatkoin projektia. Täytin hiekkaa lisää ja liimasin Fingerwood juurakon pieneen kiveen kiinni, ettei se kelluisi. Siinä se oli lionnut muutoin melko tyhjässä akvaariossa pari päivää kiveen liimattuna. Mutta tänään asetellessa juurakkoa paremmin, liimaus lähtikin irti, mutta juurakko oli sen verran kastunut että sain sen vaivoin pysymään hiekassa ilman painoakin. Lisäilin älyttömäksi viidakoksi kasvaneesta isoimmasta akvaarioistani vesikasveja sekä leikkasin yhden muratin pätkän juurtumaan siihen, sekä Sao paolon pätkän. Hankalaa oli laittaa suodatin ja lämmitin siten, ettei ne näkyisi liikaa. Päätin että oikea takanurkka on parempi paikka niille. Vaihdoin myös vettä tänäänkin, koska vesi oli maitomaisen valkeaa, koska hiekka värjää yhä sitä. Pyyhin lasia kirkkaammaksi talouspaperilla samalla kun tyhjensin sen taas.

Samalla tein suursiivouksen isompaan akvaarioon, johon oli tullut sinilevän näköistä kuin lietettä. Hankasin juuriharjalla ja hammasharjalla lasit, joihin oli tarttunut sitkeää levää. Minulla on ollut metallinen leväraappa jossain mutta en ole ikinä käyttänyt sitä, vaan yleensä sientä koska pelkään että naarmutan lasia. Pesin myös suodattimet jotka oli täysin tukossa mullasta taas ja vaihdoin vettä samalla että mahdollisimman paljon irtopartikkeleita lähtisi vedestä pois. Akvaario oli umpeen kasvanut eikä valo juuri yltänyt enää pohjakerroksiin. Levää ei juuri huomaa altaassa, koska se on niin täynnä kasveja. Paras ja helppohoitoisin kasvi on rotala, sulkaärviä ja cabomba eivät ole olleet yhtä hyviä, rotala on aivan yhtä kaunis ja melkein samannäköinen nopeakasvuisin kasvi joka valtaa pian koko tilan kuin rikkaruoho. Pintakasvitkin oli kasvaneet umpeen. En älynnyt ottaa kuvaa siitä. Parhaimillaan akvaario on täysin ilman hoitoa sellainen, että kaloille ei jää uimatilaa, jos ei välillä raivaa. Kasvit ei tarvi mitään kuin valoa ja akvaariomultaa hoidoksi, ne pärjää kun en käytä vaativia lajeja.

Monnien loksuttelusta en tiedä, se on todella häiritsevää, toivottavasti niiden kidukset on kunnossa, ne ei tehneet sitä ennen niin usein, päivisinkin ne joskus loksuttelee. Akvaariossa pitäisi olla happea, koska ilmastin on mukana suodattimessa. Pistin toiseenkin suodattimeen ilmaletkun ilmastamaan vettä koska siinä oleva uvb valolisäke oli hajoamassa, johton eriste oli rispaantunut rikki ja epäilen, että siitä voi saada sähköiskuja. Isomman akvaarion vesi ei ole ikinä kirkasta, mutta otin silti kuvan siitä. Se on kirkkaimmillaan parin päivän kuluttua vedenvaihdosta. Sitä ei niin huomaa kun katselee paljaalla silmällä. En ole perfektionisti kuin joissain asioissa.

KUVIA:
Sukkiasallas valmis1.jpg
Sukkiasallas valmis2.jpg
sukkisasetelma valmis.jpg
iso allas.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Ei oikein onnistunut vanhan suodattimen siirto uuteen altaaseen. En pessyt suodatinta kyllin hyvin ja virtaus oli siksi estynyt pari päivää ja altaan vesi ehti seisoa. Suodatinsieni haiskahti pestessä vähän viemärille, miten käy, kun suodatin seisoo ja hyötybakteerit kuolee. Pesin sen ja vaihdoin veden että vesi alkaisi taas kirkastua, mutta parin päivän päästä juurakkoon oli kertynyt kammottavan näköinen biofilmi jota yritin harjata hammasharjalla, mutta se levitti sitä möhnää vain veteen. Lopulta otin juurakon kokonaan pois ja pesin hammasharjalla. Se oli todella limainen ja liukas. Altaan vesi haisee aika huonolle, ei mitenkään luonnolliselle vieläkään. Tässä vaiheessa allas on likaisin ja ällöttävin kun hyötybakteerit ei siellä vielä kasva, siksikin koska altaassa ei ole mitään elämää. Mittasin ennen siivousta myös ammoniakin nitriitin ja nitraatit, eikä mitään ole yhtään. Ph on n. 7. Jos siellä olisi eläimiä, ne söisi lie biofilmiä, mutta nyt se on alkanut levitä kasveihinkin, mikä tekee niistä rumia. Vaihdoin taas lähes kaiken veden, joka oli myös värjäytynyt tanniineista. Liekö syynä juurakko vaiko tammenlehdet joita lisäilen veteen, koska ne on nättejä ja happamoittaa vettä, jossa on myös yksi Ryuoh kivi kovettamassa vettä.

Suodattimen sieni on liian tiheää ja menee helposti tukkoon puhtaassakin vedessä. Vaihdan varmaan senkin suurempisoluiseen, olen tehnyt niin jokaisessa altaassa niin ei tarvi yhtenään pestä sientä.

Värjäytynyt vesi:
Likainen sukkisallas.jpg
Ällöttävän näköistä biofilmiä:
biofilmii.jpg
Puhdistettu allas:
puhdistettu sukkisallas.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Neontetrojen mysteeritauti

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

En tiedä lukeeko tätä kukaan, jos lukee, niin toivottavasti hyötyy jotain toisen kokemuksista. Tämä päivä on taas näitä synkkiä päiviä, jolloin jouduin lopettamaan taas yhden kalan. Olen googlettanut ja googlettanut enkä ole löytänyt kunnon vastausta ongelmaani. Neontetroilla on ollut alusta asti mysteeritauti joka muistuttaa kovasti neontetratautia, mutta sen pitäisi kuulemma tappaa nopeammin. Ovatko lie jo yli vuoden kärsineet taudista ja nyt viimein yhden pyrstössä oleva kasvain oli laajentunut niin paljon, että se ei enää pysynyt pystyasennossa ja taisteli syödäkseen mitä tahansa pohjalta. Se enimmäkseen kyyhötti lehden varjossa pinnan tuntumassa hengittäen nopeasti ja raskaasti ja muut on kiusanneet sitä jo kuukausia. Se näytti hieman jo laihtuneenkin siihen verraten miten pullea se oli ennen. Niimpä pyydystin sen sankkoon ja se oli helppoa pyydystää, koska se ei pysty enää kunnolla uimaan. Evärutto on vallannut sen muut evät ja epäilen, että kun lykkäsin sen lopetusta näin pitkään, enkä ole eristänyt sairaita kaloja, nyt muillekin kaloille on levinnyt tauti laajalle. Huomaan ainakin 3:lla muulla tautia, kasvaimia pitkin kehoa, sekä kiero selkä yhdellä, eväruttoa kaloilla joilla myös kasvaimia. 1 on minusta lopetuskunnossa kanssa, koska se kiusaa muita, se on alusta asti kiusannut muita kaloja, siitä asti kun siltä lähti kiduslevy ja nyt sillekin on tullut kasvain suuhun. Eristin sen uuteen nanoakvaariooni, mikä on sille kyllä liian pieni, mutta en tiedä mitä muuta tekisin, että tauti ei leviäisi kaikkiin. Se luultavasti on jo kaikissa, mutta jos kalat ovat erittäin sairaita, niin se leviää lie pikemmin. Yritin pyydystää muita sairaita kaloja, mutta se jäänee iltapäivään, koska ne on liian vikkeliä.

Toinen ongelma on ristiriitaiset ohjeet nitraattien suhteen. Father Fishin mielestä nitraatit ei haittaa, vaikka muiden lähteiden mukaan ne haittaa, siksi olen ruvennut harrastamaan taas viikottaisia vedenvaihtoja pienessä akvaariossa saadakseni ne alemmas. Se ei ole ainakaan auttanut kalojen vointiin, ehkäpä uskon Father Fishiä, enkä enää edes mittaa nitraatteja. Ehkä yritän löytää jonkin kompromissin sen suhteen. Unohtui tilata nitraattien poistoainetta samalla kun tilasin uuden taustakuvan nanoon, se tuntuisi turvallisemmalta, siten voisin välttää vedenvaihtoja ja antaa jonkin "mysteerisen" luonnollisen tasapainon kasvaa, lukuunottamatta nitraattien poistajaa. Kalat on mysteeri, ne on erittäin herkkiä ja niillä on outo symbioosi veden kanssa. Itselle kuvittelisin stressiä aiheuttavan henkiset asiat enemmän kuin fyysiset, mutta väärät vesiarvot ja niiden muutokset ilmeisesti stressaa kaloja eniten. Kalojen sairaus on akvaarion sairaus, sen ymmärrän maallikkona jotenkuten, mutta silti en tiedä, miten saisin kaikki lajit menestymään samassa pienessä akvaariossa. Osa menestyy nimittäin loistavasti.

Toinen on lääkkeet, olen menettänyt uskon niihin täysin. Mikään lääke ei ole koskaan oikeasti auttanut kaloja. Ehkäpä yritän Sera Baktopuria laittaa eväruttoon, mutta viimeksikään se ei auttanut jo kasvainten valtaamiin kaloihin, niillä on myös eväruttoa, koska ne on ilmeisesti heikentyneet muutenkin. Ennen sairaita kaloja siis oli vain 2, se pyrstökasvaimen valtaama, sekä se toinen, jolta puuttuu kiduslevy ja jolla on nyt kasvain suussaan. Yksi toinenkin kala näyttää erityisen sairaalta, sillä on valkoinen patti kyljessään ja sen selkäranka näyttää kierolta. Toinen pieni valkoinen patti on sen pyrstössä. Sekä 1 muu kala, jolla on kiero selkä, jolla on ollut patti suussaan kuukausia, mutta muutoin vaikuttanut terveeltä ja elinvoimaiselta. Yhteensä lopetetun kalan lisäksi minulla on 3 muuta sairasta neontetraa. Tämä on melkoinen katastrofi, en hanki ikinä enää neontetroja. Tämä ei ole oma syyni, koska ne on olleet heti alusta sairaimpia yksilöitä mitä olen saanut ja olen epäillyt niiden tartuttavan myös muita lajeja. Toistaiseksi ne tartuttavat lie vain toisiaan. Googletin yhden artikkelin, että neontetroilla kasvaimet on yleisiä, muissakin kuin neontetrataudissa, eikä kaikki ole niin tappavia. Syynä on lie jokin virus jota ei tunneta. Neontetroja lisäksi ei suositella aloittelijoille, ne vaatii happirikkaan veden, sekä hapanta vettä. Ehkäpä on virhe pitää niitä noin korkeassa Ph:ssa. Olen tosin saanut sitä hieman laskemaan lisäämällä juurakon veteen, se on lähempänä jo neutraalia. Happea niillä pitäisi olla tarpeeksi koska minulla on ilmastinputki liitettynä suodattimeen.

Lopetus sujui hyvin. Löysin hyvän ohjeen lisätä gallonaan (n.4-5 litraa) vettä 4 tippaa neilikkaöljyä hyvin ravistettuna ja sekoitettuna pienessä purkissa, sitten 5 minuutin päästä lisätä 12 tippaa neilikkaöljyä mutta vasta kun kala varmasti nukkuu. Jos lisää öljyä kerralla liikaa, se näyttää aiheuttavan kalalle paniikkikohtauksen, koska siinä on se huono puoli, että se aiheuttaa nopeammin hengitysvaikeuksia, kuin rauhoittaa kalan. Siksi en ole oikeastaan varma siitä, paras tapa olisi nuijia kalan pää, mutta se on hankalaa noin pienellä kalalla. Kala oli vain hieman paniikissa käyden hengittämässä kerran pinnalla. Se ei näyttänyt kärsivän kamalasti eikä todellakaan pitkään. Minun pitänee paniikkitilanteen varalta kirjoittaa ohje muistiin, etten enää mokaa, kuten esim taistelukalan kanssa. Sen kanssa pitäisi varmaan olla vielä varovaisempi, ettei se saa paniikkikohtausta ja lisätä tipat veteen vieläkin hitaammin, että se ehtii ensin rauhoittua.

Kalojen sairastelu on saanut itsensä kovettumaan. Tämä on raadollinen harrastus, vähän kuin pitäisi maatilaakin, eihän sielläkään eläimet loputtomasti elä, ja ne sairastuu ja ne pitää joskus lopettaa. Se on lie "luonnollista", ei vain yhtään hauskaa. Silti tuntuu että tulee tippa linssiin joka kerta kun joutuu lopettamaan minkä tahansa surkeimmankin sintin jota alunperinkin on pitänyt enimmäkseen vain koristeena, toivoen toki että se ei kärsi ja viihtyy omassa akvaariossaan.

Ja on täällä väitetty myös että kuvittelen kalojeni sairastuvan, jotenka todisteeksi pistän kuvan tähän loppuun, mikä on varmasti ällöttävää joidenkin mielestä. Sairaalloinen uteliaisuus sai kokeilemaan kasvainta tikulla, se oli aivan pehmeä kuin jokin rakko, ei siis mikään kiinteä ollenkaan. Pienemmät kasvaimet muilla tetroilla esim. suussa näyttää paljon kiinteämmiltä ja valkoisemmilta, tuo oli harmaa. Kumpa tietäisin mikä niitä vaivaa. Tuo rakko pyrstöön ilmestyi antibioottikuurin aikana kun taistelukala sairastui, ehkäpä kala olisi selvinnyt jos en olisi yrittänyt lääkitä kaloja. Ainakin kovista lääkkeistä on pelkkää haittaa.

Nyt sitten jälkiviisaana mietin, että jos olisin nukuttanut kalan ja puhkaissut rakon, ehkäpä se olisi auttanut kalaa saavuttamaan uimakyvyn, jos sen olisi voinut jotenkin desinfioida. Mutta jo alussa päätin, ettei minusta ole niin pienen kalan kirurgiksi. Jotkut leikkaavat kultakaloilta kasvaimia, olen nähnyt youtubessa. Pitkään aikaan rakko yllättävän vähän haittasi sen menoa ja nyt mietin, että ehkäpä kyse ei ole edes samasta taudista kuin muilla koska kasvain oli harmaa ja pehmeä, enemmänkin kuin rakko. Nyt se ei pystynyt kunnolla enää kontrolloimaan asentoaan enää rakon takia. Rakko olisi pitänyt myös imeä pipetillä tyhjäksi kunnolla koska pelkkä paineen poisto ei sitä tyhjentänyt, se oli enemmän limainen kuin nestettä täynnä. Kuvassa jälleen kerran rakko näyttää pienemmältä kuin oli katsoa paljaalla silmällä katsellessa sen uintia jolloin se erottui tosi hyvin kauas asti. Kun rakko oli puolet pienempi, kala oli virkeä ja ui hyvin, vaikka siltä puuttui puolet pyrstöevästä ja joutui ponnistelemaan enemmän pyrstöllään. Huoli että se levittää tauteja muihin pyrstöstään nopeutti päätöstäni. Lisäksi ajat sitten olen päättänyt etten rupea katsomaan kalan kärsimystä pitkään, äkkikuolemakaan ei ole niin kamalaa eikä yhtään shokki kuin katsella pitkittynyttä kärsimystä.

EDIT: Nyt toisaalta ajattelen, että ehkäpä taudit paheni yhtäkkiä siitä johtuen, että vaihdoin uuden suodattimen vanhaan ja pistin vanhan suodattimen uuteen nanoon. Toisaalta huomasin sairauksien leviämisen vasta nyt. Toisaalta siinä vanhassa on yhä toinen suodatin jota en ole vaihtanut. Luin että neontetrat pitäisi laittaa vain hyvin vanhaan akvaarioon joka on ylisuodatettu ja minulla on koko ajan ollut suodatus minimaalista, koska en pidä kanisterifilttereistä vesivahinkoriskin takia sekä hinnankin. Ne vievät lisäksi hyvin paljon tilaakin. Tunnen itseni aika urpoksi, koska täällä foorumilla ei ole ketään muuta joka käyttää pelkkiä sienifilttereitä, vaan kalliita kanistereita näyttävät kaikki käyttävän. Ne olisi toisaalta aika käteviä kun niitä ei tarvi puhdistaa juuri ikinä.

Neontetrat on mustan veden kaloja, jotenka ne ei kestä minkäänlaisia bakteereja, niillä on tosi heikko immuunisysteemi. Imuroin pohjan ja poistin toisen ruyoh kiven jos ph laskisi vielä lisää. Ph kuulemma ei ole niin tarkkaa lukemani mukaan kuin veden puhtaus. ( https://aquariumscience.org/index.php/1 ... n-disease/)

Viimeistä sairasta kalaa en ole saanut kiinni, se on tosi "hypervigilant" ja koko ajan säntäilemässä karkuun. Yhdellä lisäksi näyttää olevan kuin joku kaihi toisessa silmässä, silmä on jotenkin vaaleampi, mutta ei mitenkään sienikasvaimen näköinen. Laihempikin kuin muut mutta lasken sen vielä juuri ja juuri terveeksi koska sillä ei ole noita kasvaimia. Se yksi sairas kala, jota ei saa kiinni vaikuttaa eniten että sillä on juuri neontetratauti, koska sillä on selkärankakin kiero. Kaikilla muilla on suora selkä. Se uikin vinottain tai oudosti. Neontetratauti voi parantua kuulemma itsestään, vaikka siihen ei ole lääkkeitä. Neontetratauti on voinut olla noilla koko ajan mutta hyvä hoito on pidentänyt niiden elinikää. Ja on valhetta että sain ne sairaina, ne sairastui parin kuukauden päästä, ehkäpä koska akvaarioni oli tuolloin liian uusi niille, vaikka pidin hyvää huolta siitä ja vaihdoin vettä usein, haitallisia bakteereja silti oli liikaa.

Artikkelin mukaan lisäksi suositus olisi eristää kaikki sairaat kalat ja varalta lopettaa ne jos niillä on neontetratauti joka on kyllä aika kova päätös. Lopetuslistalla on siis vielä 3 kalaa lisää jotka mielestäni ovat oudon taudin kourissa. 2 niistä jo uiskentelee pienessä nanossa aika ihmeissään. Paniikki pieneni hieman kun eka kala sai seurakseen edes toisen kalan. Neontetrat on superhankalia kaloja, ne on huippuälykkäitä ja tajuavat kyllä mitä aion niille tehdä ja osaavat väistellä minkä kerkiää. Ne on myös kaikkein nopeimpia uimareita ja nopeimpia reagoimaan, huomaamaan ympäristön muutokset jne.. Niitä on vaikeaa juksata haaviin mitenkään. Ne ovat hyvin kranttuja ja ilmoittavat dramaattisesti tyytymättömyytensä jos ne siirtää tutusta ja turvallisesta ympäristöstä nyt liian pieneen altaaseen. Ne koko ajan pyrkii ulos, mutta sentään eivät ole hyperpaniikissa enää.
Liitteet
kuollut neontetra kasvain pyrstössä.jpg
Viimeksi muokannut TaijaT, 13:55, 23.01.2024. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Neomarica
Junior Member
Junior Member
Viestit: 128
Liittynyt: 07:51, 18.05.2022
Akvaarioseurat: Tampereen Akvaarioseura

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja Neomarica »

Katselin toisaalta muiden kokemuksia vastaavista sairastumisista neontetroilla ja vastaan tuli joku itiötauti, ilmeisesti niiden oma joka ei ollut kuitenkaan neontetratauti ja toinen vaihtoehto sopisi kalatuberkuloosiinkin joka on myös valitettavan yleinen. Kummallekaan ei voi lääkkeillä mitään.

Hyvä vaan kun lopetit kalan, eikä sen tarvitse kärsiä turhaan oloaan. Kalojen lopettaminen on valitettavaa, mutta kuitenkin hyvän omistajan vastuu on huolehtia, ettei lemmikki joudu kärsimään. Se hinta meidän ihmisten pitää maksaa siitä, että pidämme näitä rakkaita lemmikkejä oli kyse sitten kalasta, koirasta tai mistä tahansa muustakaan eläimestä.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

"Hoivakoti" kaloille

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Niinhän se ikävä kyllä on. Haluaisi olla lemmikkien ystävä lähinnä, mutta sitä ei ole niiden ystävä, vaan niiden "pitäjä", sekä joutuu olemaan eläinlääkärikin, koska niille ei ole erikseen saatavilla ja varmaan olisi kallista lopetuttaa toisella.

Tein varmaan epäkäytännöllisen kompromissin ja perustin sairaille yksilöille "hoivakodin" nanoakvaarioon, ettei ne tartuttaisi toisiin kaloihin enää tautia. Hirvittää lopettaa niitä koska muuten ovat vielä virkeitä ja elinvoimaisia. Samalla sukarapuhaave varmaan menee puihin, mutta ei välttämättä, eihän sukaravut saa varmaan samaa tautia. Mutta koska tankissa on kaloja, ne varmaan syö sukarapujen munat, jotenka niiden lisääntyminen on turha haave.

Mietin vain että jos olisit kala ja sinulta kysyttäisiin, että haluaisitko mieluummin elää vähän liian pienessä tankissa, vaiko joutua lopetettavaksi, koska sinulla on kyhmyjä, niin varmaan kalat haluaisi elää sitten jopa liian pienessä altaassa. Se ei välttämättä ole paha asia, koska kaloja on vain 3, ne ei sotke niin paljoa. Lisäksi altaassa sattuu olemaan juurakko, joka värjää veden päivässä tanniineista, toinen juurakko isommassa altaassa ei sitä tehnyt, ehkäpä tuo on eri lajia, en enää muista. Eli vesi saattaisi sopia paremmin tetroille. Vaikka keitin jo juurakkoa tunnin, silti se värjää vettä tosi nopeasti. Enkä taidakaan siis vaihtaa vettä, jos se on vähän ruskeaa. Suunnitelmat ei koskaan mene kuin ensin ajattelee, ei haittaa, juuri se koukuttaa tässä harrastuksessa. Että kukaan ei juurikaan tiedä sen enempää, asiat pitää nähdä itse tarkkailemalla. Kaikki on aina yllätys. Esteettisyys aina tuntuu jäävän toissijaiseksi, kalat aina vie huomion. Vaikka esteettisyyden takia tähän harrastukseen ryhtyi.

Pistin yöksi ison haavin altaaseen, että kalat lakkaa pelkäämästä sitä ja jo aamulla näin tetrojen leikkivän siinä, mikä oli hassua. Ne ajoi toisiaan takaa ja leikki piilosta haavissa ja sen takana. Mutta silti sairas kala pysytteli taka-alalla ja aloin jo purkaa allasta kunnes kokeilin viimeisen kerran varovaisesti hätistää toisella haavilla takaa kaloja, kunnes näin sairaan kalan tulevan ison haavin alueelle turvaan. Silti se puikahti monta kertaa haavista pois, kunnes onnistuin saamaan sen hätistelemällä haaviin parin otocinclusin kanssa. Ajattelin ettei haittaa, poimin otot pois haavista, mutta ne puikahtikin viime tipassa pois, kun nostin haavia. Iso haavi on paras, koska siinä on isoimmat silmukat, kalat ei näe sitä niin hyvin ja lisäksi se on musta. Kumpa olisi kätevän pieniä isosilmukkaisia haaveja kaupan, jotka on mustia. Jännää että tuotekehittelyssä on moinen aukko tällaiselle aralle kalan pyydystäjälle ja aroille kaloille. Hankalaa pyydystää kaloja liian täydessä tankissa täynnä kasveja. En haluaisi tuhota juuria repimällä kasvustoja pois. Kalan pyydystyksessä ratkaisee paljon myös oma stressi. Kalat aavistaa, jos stressaa sitä ja ne osaa vältellä ikuisuuksiin asti joutumasta haaviin, jos itse on hermostunut. Siksi hyvin nukutun yön jälkeen aamulla pyydystäminen itselle oli parasta.

Pelkäsin eilen että kalat tekee nälkälakon uudessa tankissa kuten ne on aina ennenkin karanteenissa tehneet. Ne ovat niin stressaantuneita että lakkaavat syömästä. Mutta jätettyä tunneiksi ruokapalan etualalle näin että sitä oli sentään siirrelty. Hetken päästä näin rohkeamman naaraan käyvän maistelemassa sitä. Se on niistä paraskuntoisin. Naaraat tunnistaa helposti siitä että ne on paljon pulleampia kuin urokset ja tanakampia. Kalat oli eilen hyvin levottomia ja ovat yhä aika levottomia, mutta ehkäpä ne sopeutuvat uuteen akvaarioon, täytyy vain toivoa. Samalla ne saavat biosuodatuksen käyntiin ja allas alkaa kypsyä. Eihän se kypsy ikinä, jos sitä ei mikään sotke. Pitää toki tarkkailla nitriittejä, mikä on helpointa puuhaa harrastuksessa. Sen jotenkin myös aavistaa kun allas alkaa likaantua ja on vedenvaihdon aika.

Mutta heti kun lisäsin toisen uroksen akvaarioon, niin huomaan että se kiduslevyksetön alkoi ajaa uutta urosta takaa. Se rauhoittui ensi kerran elämässä, kun sai olla yksin yhden naaraan kanssa. En tiedä, jos se yksi vain kiusaa koko ajan toista, joudun lopettamaan kalan. Se näyttää kaikkein sairaimmalta kaikista muutenkin.

Ehkäpä koko idea on typerä ja osoittautuu katastrofiksi pian, mutta sehän nähdään. Ehkäpä päädyn pistämään kalat takaisin ensimmäiseen altaaseen, tai lopetan ainakin osan sairaista kaloista.

Lisäksi kuvittelenko että ensimmäisen altaan neontetrat ovat rauhoittuneet taas. Ne oli jonkin aikaa rauhallisia mutta viime kuukaudet olen nähnyt niiden tappelevan keskenään. Kun poistin sairaat kalat, ehkäpä kaloilla on enemmän elintilaa nyt tai levottomat yksilöt pääsivät pois. Lisäksi 10 minimin lauma tuntuu jonkinlaiselta myytiltä. Neontetrat ei näytä olevan moksiskaan että niitä on vain 6 vanhassa altaassa. Ei ne yhtään ole sen arempia kuin ennenkään. Tosin mielipidemittausta en asiasta voi heille tehdä.

KUVAT:
ttt.jpg
sairaiden kalojen allas2.jpg
Aiemmin ottamani kuva klipsilampusta, joka viimein tuli:
klipsilamppu.jpg
Lisäsin pari punaista kasvia jotka muuten olisi joutuneet roskiin:
lisätty pari kasvia2.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

"Aquascaping" ja muita mietelmiä taas

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Turhauttavinta harrastuksessa on, että kun jossain vaiheessa tankki kasvaa ihanan reheväksi, mutta kasvua ei voi pysäyttää ja lopulta se kasvaa rumaksi ja umpeen. En tiedä miten pro:t sen tekee, miten ne saa trimmattua altaansa siten, että kasvit ei kuole. Minä harrastin sitä alussa mutta huomasin, että kaikki kasvit ei sitä kestä, muutaman kerran kestää, mutta lopulta harvenevat liikaa kunnes jotkut toiset kasvit valtaavat sen kokonaan. Lajeja on hävinnyt huomaamatta. Ei kai se muu auta kuin välillä ostaa korvaavat kasvit, mikä on halpaa. Huomaan että ei yhtä lajia tarvitse ostaa kuin 1 kasvi, se alkaa leviämään hyvin pian, jos sille on elintilaa. Tänään turhauduin ripariumiin ja trimmasin pintakasvien juurakkoja, jotka alkaa täyttää koko akvaarion. Jos en trimmaisi, se kasvaisi umpeen täyteen valkoista juurakkoa. Otin pois myös punaisia kasveja, mikä oli lie virhe. Vaikka vesi meni sumeaksi, oudosti se ei näy kuvassa, vesi on todella likaista. Se vaatisi joskus kai kunnon imuroinnin. Toki imuroin mihin letku mahtuu joka kerran kun vaihdan vettä, sen pitäisi olla itsestään selvää. Iso akvaario näyttää taas aina sumealta nykyisin kuvissa. Se on kyllä sumea, mutta ei niin sumea. Ehkäpä jossain vaiheessa kyllästyn kokonaan ja teen siten, että pyydystän kalat muovialtaaseen suodattimen kanssa, tyhjennän kokonaan ja vaihdan mullatkin kerralla. Monet aquascaperit uusivat altaansa ulkonäön vähintään joka vuosi, mikä on kyllä huijausta, siten allas ei koskaan pääse liian "luonnollisen" näköiseksi ja rehottavaksi. He ronskisti pyydystää kalat ja tyhjentää altaan kokonaan. Se että altaat ei pysy nätteinä on syönyt eniten innostusta minulla. Toinen tietenkin kalojen sairastelut.

Isoimmasta altaasta poistin kelluvia kasveja, se on niin nopeasti kasvava allas, että voisin myydä siitä kasveja varmaan viikottain. Kaikki eivät edes enää yritäkään juurtua vaan elää hyvin kelluen pinnalla muodostaen outoja käyriä varsia ja juurakkoja. Osan kasveista istutin uudelleen tyhjiin kohtiin pohjalla. Se siistiytyi sentään hieman. En vaivaudu enää edes siivoamaan juuri ikinä isompaa allasta, koska vesi pysyy koko ajan sumeana hajonneen mullan takia joka pitäisi vaihtaa. Kalat viihtyy hyvin siinä terveinä ja onnellisina, vesi ei ole likaista. Nitraatit saattaa nousta pikkuhiljaa, mutta ei ne kovin korkeana ikinä käy. Tuntuu että kerran kuussa voisi vaihtaa vettä siitä. Edellisestä vaihdosta on jo yli 3 viikkoa. En myöskään jaksa välittää levistä, ruma musta partalevä on vallannut pienemmän altaan juurakon, mutta jostain syystä sitä ei varjossa huomaa. En missään nimessä ymmärrä ihmisiä jotka myrkyttävät leviä. Niihin on luonnollisiakin vaihtoehtoja jotka tepsii jos jaksaa yrittää. Mustalle partalevälle MJ aquascapingin ohje on co2 liuosta suoraan levään, mutta en jaksa vaivautua, en tiedä miten sen voisi suoraan saada pysymään levässä vedessä.. Co2:kin toki on myrkkyä kai, mutta ei samanlaista kuin myrkyttää koko allas levämyrkyillä säännöllisesti. Muutkin ohjeet on tepsineet, mm. sinilevään 3:n päivän pimeys. Joka lisäksi on ilmaista. Pieni levä ei haittaa ja on lisäksi terveellistä koko akvaariolle. Ravinteet tulee käytetyksi eivätkä myrkytä kaloja. Jos allas on kovin leväinen, se ei ole tasapainossa, sen olen oppinut. Joko liikaa valoa tai ravinteita, joskus joku muu epätasapaino. Mitä enemmän kasveja on, sitä vähemmän huomaa siinä olevia leviä. Toki lasista ne pitäisi jaksaa raaputtaa, mutta en yleensä viitsi ainakaan sumeassa altaassa.

Uuteen nanoon aion laittaa ruokaa vain kerran päivässä koska niin pieni tankki likaantuu nopeammin. Nyt kun pistin ruokapalan sinne, neontetrat hyökkäsi aterian kimppuun, hyvä. Sitä ennen imuroin pipetillä vanhat ruoantähteet pohjalta, jotka erottuu hiekan päältä hyvin, koska tablettia on vaikea saada kyllin pieneksi vain 3:lle pienelle kalalle. En usko, että se ehti pilata vettä tuossa ajassa. Jos olen tehnyt harrastuksessani virheitä, katastrofaalisin niistä on liikaruokinta verraten miten tehottomat filtterit minulla on. Jotkut vannoo sisäsuodattimien nimeen (sponge filter) ainakin youtubessa, toiset tykkää kanistereista. Sisäsuodattimia ei saa tehokkaampia paitsi virtaukseltaan mitä minulla jo on eikä enempää kuin 2 viitsi pistää yhteen akvaarioon. Jos raaskisin pitää kaloja hieman nälässä (niillä on aina nälkä) ne luultavasti pysyisivät terveempinä, eikä tankki kuormittuisi niin paljoa. Olen oikeastaan lievän innoissani uudesta nanosta, varsinkin odotan innolla milloin ilkeän lisätä sukaravut sinne ilman että pelottaa että tapan ne kun tankki ei ole kyllin kypsä. Ostan niin paljon kuin uskallan, että näkisinkin joskus niitä. Olen todella pettynyt että tuossa vanhassa näen enää kahta isointa sukarapua, jotka uskaltautuu esiin silloin tällöin. En tiedä minne loput on hävinneet, kuolleetko. Vaikka hämmensin melko rajusti tankkia tänään, en nähnyt ainuttakaan.

Sitä vaan ajattelee, että kaloilla vankeudessa ei ole muuta iloa kuin ruoka, että annan edes sen niille. Mutta onhan nuo muutenkin iloisia ja virkeitä ja näin iloisia tetroja tänään. Joskus niiden takaa-ajo näyttää enemmän leikiltä, ehkäpä se kuuluu niiden luonnolliseen käytökseen. Mutta urokset on kyllä tosi aggressiivisia ja vilkkaita aina.

Toinen mikä syö iloa harrastuksessa on välillä kirjoittaa tänne. En tiedä olenko ainoastaan surullisen kuuluisa mokistani vaiko en ja epäilen, että tietämystäni pidetään siksi pelkästään humpuukina. Ihmiset voi tarkistaa samat asiat netistä. Ehkäpä pitäisi pistää lähdeluottelo kaikkeen väittämääni. Lisäksi melko herkkä suuttumaan jotenka ihmiset ei enää ilkeä varmaan enää edes juuri kommentoida. Ja olen herkkä suuttumaan, minulla paloi hermot kuin sotaveteraanilla, kun hirviömäinen exäni kidutti minua vuosikaupalla. Enkä saanut edes oikeutta, koska minulla ei ole valokuvatodisteita asiasta enkä häpeän takia mennyt ajoissa poliisille. Siitä traumaperäinen stressihäiriö. En luota ihmisiin, en mihinkään, en aina edes näkemääni. Olen äärimmäisen neuroottinen, epäluuloinen ja arka kaikesta. Enkä tiedä paranenko, kalat on varmaan jonkin verran parantaneet häiriötäni, en tiedä paranenko ikinä tarpeeksi.

Lisäksi minua vaivaa yhä kr70 kehotus olla kenenkään uskomatta mitä sanon koska oma harrastukseni on katastrofi viitaten monnisten kasvatuskokeiluuni. Joka oli katastrofi. En löytänyt ajoissa tietoa mistään, miten voisin saada niin pienessä altaassa ammoniakin alas. Monniset ei kasva jos ei niitä syötä paljon. Eikä ruoantähteitä ollut liikaa, mutta kaloja oli liikaa eikä ollut kypsä allas jne..

Kirjoitan silti kumma kyllä ajatuksiani tänne. Ehkä tämä on itseäni varten, selvittää päätäni ja muistaa mitä olen akvaarioharrastuksessani tehnyt. On mukavaa palata joskus katsomaan millainen allas oli alussa. Olen ylpeä harrastuksestani, vaikka epäilen että kukaan muu ei pidä minään tätä. Sama pätee muuhunkin netissä. Sitä saattaa vaikka kuin innostunut olla jostain mutta tarttuuko se ikinä muihin kun on runsauden pula mediatarjonnasta. Sitä kai kuvittelee itsestään aina enemmän mitä muut.


ILTA:
Päätin ruveta kotiuttamaan samalla vielä hengissä sinnittelevää seeprasarvikotiloa "kultakalamaljasta" uuteen nanoon kokeilemalla Loden ohjetta. Huomasin hankalaksi säätää virtauksen määrää lapossa jotenka tyydyin tiputtelemaan pipetillä mukiin käsin tippoja, mikä oli sangen työlästä, mutta ei ainakaan sotke. Jos minä rupeaisin letkulla hääräilemään siinä olisi vesivahingon vaara, kovin roiskivaa on tämä harrastus muutenkin. Kotilo on kyköttänyt samassa kohti jo pari päivää ja epäilin että mahtaako voida enää kovin hyvin. Levä on kadonnut melko jäljettömiin pienessä pallomaljassa. Mutta se oli kiinni alalasissa jotenka vielä hengissä, jos se olisi kuollut se olisi vetäytynyt kuoreensa.

Vaivalloisesti irrotin sen lusikalla ja poimin mukiin, se oli tarttunut lujasti kiinni lasiin. Kun olin täyttänyt mukin täyteen vettä, poimin vesineen minigrippussiin jonka pistin kellumaan akvaarioon. Kotilo ilmiselvästi virkistyi pussissa jo kuin tietäisi ja olisi innoissaan päästessään uuteen veteen, joka on sille paljon lämpimämpää. Se voi pitää samalla kätevästi huolta ruoantähteistä, joita vääjäämättä tulee kun ruokin muita kaloja sekä toivottavasti sille kelpaa paksu biofilmi jota on ilmestynyt laseihin ja juurakkoon. Muuta tankissa ei vielä toistaiseksi tarjolla ole, no on ehkä kasveissa hieman levää entisestä tankista. Annoin sille nimeksi huvikseni Pichu. Koska se on kuin jokin pokemon, vaikka en pidä yhtään pokemoneista. Ja pokemoneiden nimet on monet liian pitkiä. Se on samalla vitsi, miksei kotilokin voisi olla lemmikki. En erityisesti edes pidä kotiloista, mutta näemmä voin kiintyä mihin tahansa, mikä ei ole ihminen.

YÖ:

Lisäksi innostusta syö se, että kuvittelin kehittyväni aina vaan paremmaksi harrastuksessa, maisemoimaan aina vain parempia tuotoksia, mutta näin ei ole asian laita. Minä pysyn ikuisesti noobiena, koska olen aivan liian laiska opettelemaan mitään monimutkaisten tekniikoiden käyttöä, kuten hankalia suodattimia, co2:ia yms.. En myöskään ole saanut mitään mattokasveja kasvamaan, enkä tiedä miten ihmiset sen tekee. Enkä halua yrittää parin epäonnistumisen jälkeen, liian työlästä. Minä olen koko ajan pyrkinyt minimoimaan harrastusta, että se olisi mahdollisimman vaivatonta, sekä mahdollisimman halpaa, mutta samalla vietän vähemmän aikaa harrastuksen parissa.

Suunta on vaihtunut niin monta kertaa, että en tiedä mihin suuntaan menisi harrastuksessa. Tuntuu että on jokin vastuu olla muita parempi jos kehtaa julkaistakin omia juttujaan ellei sitten ole jokin surullisen kuuluisa esimerkki muille siitä mitä ei pidä tehdä. Mutta minua ei kiinnosta työläyden takia tulla enää paremmaksi. Itsekriittisyys iskee vasta otettaessa tankeistaan kuvia, minulle nuo välttää omassa olohuoneessa, on ilo silmälle, kunhan on jotain väriä siinä ja elämää. En pysty välittämään voisiko ne olla vielä kauniimpia, välillä ne on hyvinkin rumia turakkoja. Akvaariot on aina nätimpiä joka tapauksessa kuin tyhjä asunto, se itselle välttää. Se on vähän kuin joka harrastuksessa, väsähtää ja loppuu into kesken. Huomaan että täydellisyys vaatisi täydellistä uhrautumista ja omistautumista, enkä halua uhrautua mihinkään. Haluan vain huseltaa milloin minkäkin asian parissa vähän aikaa kunnes kyllästyn. Opetella siitä kaiken ja imuroida kaiken tiedon kuin sieni ja sitten siirtää tietoisuuteni johonkin ihan täysin muuhun asiaan. Into kokonaan ei ilmeisesti lopu, mutta on syvä pettymys siihen nähden että kuvittelin olevani ikuisesti täysin innoissani harrastuksesta ja löytäväni jatkuvasti siitä jotain uutta.

Loppujen lopuksi kuten kaikessa on kyse myös rahasta. Minulla ei ole varaa hankkia isompaa asuntoa jota täyttää akvaarioilla. Jos olisin rikas, ostaisin ja sisustaisin varmaan vuosittain 2 uutta akvaariota. Ehkä se ei loppuisi koskaan. Tähän tämän harrastuksen on nyt pysähdyttävä. Korkeintaan voin sisustaa pari maljakkoa vielä vesikasvein ja pistää jonnekin ikkunalaudalle kasvamaan. Mitä ihmettelen, miksei useampi tee niin, vesimaisemat on tosi helppoja ja nättejä, jos ei pistä sinne mitään eläintä vaan kitumaan. Eikä vaadi mitään hoitoa, jos pistää multaa pohjalle. Vain valoa ja vedentäytön haihtuneen veden tilalle. Kasvilamppu välttää hyvin tai luonnonvalo.

KUVAT:
trimmaus1.jpg
trimmaus2.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Oksettava löydös

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Voihan [sensuroitu]. Tänään huomasin yhden monnisen ripariumaltaassa roikkuvan pää pinnalla kasvien joukossa täysin pystyssä ja hän näytti kuolleelta tai juuttuneelta, hätistin sen pois, niin sillä oli suuria vaikeuksia päästä pois, sekä tasapaino-ongelmia. Huolestuin oitis, että veteni on pilaantunut jotenkin ja sillä on uimarakkotauti ja aloin suursiivoukseen. Veteen on kerääntynyt tomua ja moskaa kun olen taas ruokkinut liikaa sukaravunruoalla, sitä on paljon vaikeampaa annostella kuin tabletteja. Monniset näyttää letargisilta ja ylensyöneiltä, eikä niillä ole olltu hyvä ruokahalu pitkään aikaan. Toinen syy tomuun on että olen pistänyt liikaa lehtiä mätänemään. Ehkäpä yksi tai 2 korkeintaan mätänemässä on hyvää lannoitetta pohjalle, mutta liika on liikaa, kun vähänkin hämmentää pohjaa, vesi menee heti sumeaksi, otin kaikki mätänevät lehdet pois ja jätin vain yhden tuoreen veteen. Poimin juurakot pois ja huomasin lisäksi ällöttävän löydön toisen juurakon alta. Siellä oli omituista limaa pieninä köntteinä, joka ei ollut edes hometta. Se näytti samalta limalta kuin sillä sairaalla kalalla pyrstön patissaan jonka lopetin. YÄK YÄK YÄK! Juurakko ei haissut kuin jotenkin happamelle tosin. Harjasin sen pois ja keitin juurakon. Imuroin myös juurakkojen alta. Harjasin myös toisen juurakon jossa oli rumaa mustaa partalevää.

Juuri tällainen syö intoa. Luulen aina että menee hyvin kun sitten taas on uusi katastrofi. En ikinä saa tasapainoon harrastustani. Pistän nälkälakkoon kalani, että jospas niillä on vain paha ummetus. Ja ehkäpä alan syöttää tuotakin akvaariota vain kerran päivässä. Isompi akvaario kestää pari kertaa päivässä ruokinnat. Minkä hiton takia toinen akvaario on ollut moinen menestys ( paitsi ulkonäkö) ja toinen jatkuva murheenkryyni ja katastrofi? Ollaan sitten surullisen kuuluisia, kun ihmiset kerta ei kommentoi mitään oikeasti. Kukaan ei ilkeä arvioida miten minulla menee paitsi ankarat arvostelijat, mikä syö kyllä itsetuntoa. Ehkä kuvittelen olevani tosiaankin parempi kuin olenkaan.

Vesiarvot ei kuvasta löydöksiäni. Vesiarvot on ihan hyvät olleet koko ajan, ne ei kerro mitään tankissa elävistä oudoista loisista tai tappavista taudeista. Pistän akvaariosuolaa suositellun annoksen tankkiin ja toivon että se helpottaisi kalan mahdollista ilmarakkovaivaa, joka on tosin lievä. Ne nököttää yhdessä kohden pohjalla monesti eikä vaikuta tyytyväisiltä kuten isomman tankin kalat, jotka on tosi energisiä koko ajan. Ehkä sairaat neontetrat levittää muita pöpöjä akvaarioveteen ja nyt monnisetkin on vaarassa.

Ai niin, kesken akvaariosuolan laiton muistin ettei otot siedä yhtään suolaa. Sen näkee siitä, jos niillä menee tasapainoaisti. Niimpä pistin puolet ennaltaehkäisevästä määrästä 1 tl /50 l, nyt määrä oli 1/2 tl. Jos niillä alkaa olla vaikeuksia, pitää vaihtaa vettä. En viitsi perua laittamaani määrää. Monniset sietää suolaa hyvin huolimatta täällä nähdyistä ankarista vastaväitteistä. Ehkä jos haluaa saada niiden kudun onnistumaan, että niiden munat kuoriutuvatkin, suolaa pitää välttää vasta sitten. Muut kalat sietää suolaa vielä paremmin. Se on hyvä ja luonnollisempi keino yrittää hoitaa tai ehkäistä tauteja ilman lääkkeitä. Käytän Hobby Ektozon suolaa ja annostusohje on pakkauksessa. En ole varma myöskään kestääkö sukaravutkaan hyvin suolaa.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

En tiedä mikä monnejani vaivaa, ne eivät ole koskaan syöneet niin hyvin kuin toisen akvaarion virkeämmät monniset. Ne vain lötköttää paikoillaan eivätkä juuri syö. Epäilemäni uimarakkovaiva näytti tilapäiseltä häiriöltä, en tajua miksi monninen sillä lailla melko harvassa kasvustossa päätti vain kellua pää ylöspäin pystyasennossa liikkumatta. Sen jälkeen se näytti menevän kyljelleen aika herkästi, ehkä sillä meni tasapainoaisti, kun se oli pitkään ollut niin oudossa asennossa. Se muistutti minua edellisen monnisen mystisestä kuolemasta pintakasvuston sekaan. Ei kasvusto edes ollut niin tiheä. Se vain halusi olla niin, outo monninen. Pistin keraamisen piilokolon niille juurakon tilalle toistaiseksi. Känsäiset tetrat on sopeutuneet kolmestaan hyvin uuteen nanoon, ei ne pyri enää sieltä pois ja vaikuttavat melko rauhallisilta ja silti virkeiltä.

Mahdan lopettaa tämän päiväkirjan pidon, minua tympäisee, että täällä on pari jotka esiintyy alan ehdottomina kaikkitietäjinä ja auktoriteetteina, ja jos on mistään mitään eri mieltä tai kyseenalaistaa asioita, tuntee joutuvansa kuin mustalle listalle. Loput on passiivisia ja hiljaa enimmäkseen, lukuunottamatta lohdutuksia kun minulla taas on kala kuollut. Tämä on lähinnä fantasia kait, että joku oikeasti hyötyisi tästä, mutta ei näytä siltä. Fantasia ei ole todellisuutta. Siksi olen jaksanut näinkin kauan vaikka on kyllä tympäissyt enenevissä määrin. Ihmiset haluaa ihmisiä, jotka on ehdottomia auktoriteetteja eivätkä viitsi ottaa asioista itse selvää. Eivät viitsi kyseenalaistaa eikä kysyä, eikä varmasti uskalla kokeilla mitään uutta. Minä en ole varovainen, minä liiankin paljon kokeilen aina kaikkea, eikä kaikki aina onnistu niin hyvin kuin aikoo mikä vain ärsyttää ihmisiä. Jos kokeilen jotain ohjetta, minä sovellan sitä itse vapaasti. En ole hyvä noudattamaan ohjeita, paitsi tietenkin annostusohjeita purkin kyljessä pyrin noudattamaan.

En voi sietää ihmisiä, jotka ovat jäykkiä mielipiteissään ja kuvittelevat tietävänsä kaiken kaikesta. Tämä ei ole sitä paitsi aina edes exactia tiedettä eikä kaikkeen ole vakiovastausta. Se, että yritin kuunnella pari neuvoa täällä, aiheutti sen, etten ottanut kyllin hälyttävän vakavasti vesiarvojani, jotka heitteli ja joka saattoi johtaa taistelukalan kuolemaan. Täällä olevalla "expertillä" ei ole esim. mitään tietoa miten tappavaa on jo ph jos se heilahtelee usein ja on yrittänyt pätemällä häätää minut tältä foorumilta kun olen siinäkin eri mieltä ja yrittänyt varoittaa heittelevästä Ph:sta. Jos vesi on nollapehmeää kuten minulla, siinä ei ole mitään bufferia, joka pitäisi pH:n stabiilina, tämän opin kantapään kautta, kuten monet muutkin asiat. Sitten kun kommentoin ystävällisesti erään päiväkirjaan että voisi pistää lämmittimen (huom! trooppiset kalat) niin säikytin tämän henkilön, ettei tämä enää kirjoita mitään päiväkirjaansa. Tämä arvostelija joka joka asiasta on ratkuttanut ja ollut sitä mieltä että myrkytän kalani, ei maininnut tästä hänelle mitään, vaikka tällä henkilöllä kalat oli sairaita ja jopa kuoli vaan kehuskeli tämän päiväkirjaa. Vesi laskee monta astetta huonelämpötilaan verraten haihtumisen takia. Se, ettei trooppisille kaloille edes pistä lämmitintä, on melkoista eläinrääkkäystä.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Akvaariopäiväkirjat ja projektit”