105 l kasviakvaario asukkeineen
Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen
Mikrokulttuuriviljely on epäonnistunut. En ole jaksanut kiinnittää huomiota astioihin, joissa on järvenpohjan lehtijätettä ja pinnalle oli tullut ohut bakteerikalvo. Lisäsin hanasta lisää vettä ja ei elämää kummassakaan astiassa. Pari päivää sitten näin jonkin nuijapään uiskentelemassa pää ylöspäin pinnalla, nyt nuijapää on kuollut. Mikä lie elukka, yhtä hyvin voisi olla kalanpoikanen mutta ei ne ui silleen. Ilmastin olisi voinut pelastaa, en tiedä. Pohjalta löytyi yksi ainoa iso elukka, puunkuoreen takertuneena ympärilleen, sieltä pilkisti toukkamainen pää ja jalkoja, yäk. Astiat ei ole haisseet millekään, ne on täysin hajuttomia, mitä enemmän aikaa on kulunut sitä vähemmän mitään hajua niissä on. Vain kovakuoriaiset jää "kultakalamaljakkoon" jotka on hyödyttömän isoja kaloilleni ruoaksi. Toisessa astiassa oli pitkään normaalikokoinen hämähäkki, paitsi eli vedessä, se olisi kai pitänyt poistaa heti, se on syönyt kaiken elämän lie, mutta en löytänyt sitäkään mistään, vaikka hämmensin sotkua pahvipillillä.
Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen
Moikka meille tänään saapuivat ihanat malawi kalat nyt tarttisinki hieman noissa vesi arvoissa apua omaa vettä tullut mukana ja loput laittanut lisää itse ja niihin vedenparannus aineen mutta vesi arvot täytyisi saada kohdilleen hieman olen lisännyt malawi suolaa mulla käytössä sera tippatesti setti JOS Joku kokenut malawisti voisi auttaa aloittelijaa olisin kiitollinen
Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen
Melko samanlaista arkea on. Bongasin kalakaupassa otocincluseja, joista ostin 2 täydentämään alussa kuolleita otoja. Nuo otot näyttää hieman erilaisilta, niillä on täplä pyrstössään sekä ovat vilkkaampia ainakin nyt näin alussa. Ne pyrkivät heti nuolemaan etulasia. Kotoutin niitä monta tuntia siksi koska otot ovat niin arkoja muutoksille. Sitten annan niiden uida pussista ulos. Ne on vähän kuin sukaravut siinä, muutoin kestäviä. Vesiarvot olleet monta viikkoa stabiilit, jotenka ei siitä pitäisi olla kiinni. Ryuoh -kivi toimii veden kovettajana, jotenka ei tarvi joka päivä sitä vahtia. Kotoutan kalat yleensä helpommalla tavalla, pistän hammastikulla ostopussiin reikiä, sitten tunnin päästä vähän lisää ja lopussa leikkaan pussin auki ja päästän vähän akvaariovettä pussiin. Minua ei haittaa jos akvaariokaupan vettä sekoittuu omaani, jospas siinä tulee hyötybakteerejakin. Otot on olleet terveitä toistaiseksi eikä niitä nyt stressaa mahdollinen petokala joka haluaisi nyppiä niiden eviä. Kun olen pistänyt pintavirtausta suodattimiin, niin molemmissa akvaarioissa monniset kutee non stop. Tässä katselin tuoliltani kaloja ja kirsikkabarbeilla on tapana tulla lasiin ihmettelemään, ne on hauskan uteliaita kaloja. Yksi leväbarbikin tuli katsomaan. Kun istuskelin rauhassa, näin nyt tarkasti kun monnisnaaras liimasi munat lasiin. Muita kutupuuhia on kyllä nähty useaan otteeseen.
- Liitteet
-
-
-
-
-
-
Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen
Vs: eipä ole kokemusta malawikaloista.
Päiväkirjaa: Melko samanlaista akvaarioarkea on joten kerrottavaa ei enää paljoa löydy. Bongasin kalakaupassa otocincluseja, joista ostin 2 täydentämään alussa kuolleita otoja. Nuo otot näyttää hieman erilaisilta, niillä on täplä pyrstössään sekä ovat vilkkaampia ainakin nyt näin alussa. Ne pyrkivät heti nuolemaan etulasia. Kotoutin niitä monta tuntia siksi koska otot ovat niin arkoja muutoksille. Sitten annan niiden uida pussista ulos. Ne on vähän kuin sukaravut siinä, muutoin kestäviä. Vesiarvot olleet monta viikkoa stabiilit, jotenka ei siitä pitäisi olla kiinni. Ryuoh -kivi toimii veden kovettajana, jotenka ei tarvi joka päivä sitä vahtia. Kotoutan kalat yleensä helpommalla tavalla, pistän hammastikulla ostopussiin reikiä, sitten tunnin päästä vähän lisää ja lopussa leikkaan pussin auki ja päästän vähän akvaariovettä pussiin. Minua ei haittaa jos akvaariokaupan vettä sekoittuu omaani, jospas siinä tulee hyötybakteerejakin. Otot on olleet terveitä toistaiseksi eikä niitä nyt stressaa mahdollinen petokala joka haluaisi nyppiä niiden eviä kuten oli varmaankin taistelukalan kanssa. Kun olen pistänyt pintavirtausta suodattimiin, niin molemmissa akvaarioissa monniset kutee non stop. Tässä katselin tuoliltani kaloja ja kirsikkabarbeilla on tapana tulla lasiin ihmettelemään, ne on hauskan uteliaita kaloja. Yksi leväbarbikin tuli katsomaan. Kun istuskelin rauhassa, näin nyt tarkasti kun monnisnaaras liimasi munat lasiin, yleensä ne ujostelee sitä, nyt ne ei pelkää enää minua laisinkaan. Muita kutupuuhia on kyllä nähty useaan otteeseen. Isoimman monnisnaaraan evät näyttää jotenkin kuluneen. Mutta se kutee innokkaasti. Päätän olla enää niin murehtimatta kaloja. Jos ne sairastuu niin ei niille mitään juuri voi. Itsevarmuutta on tuonut hieman tieto, mikä vesiarvoissani niin pitkään mätti (veden liika pehmeys). Siistinä olen kuitenkin aina pitänyt akvaariot koska rakastan liikaakin niiden siivoamista. Suodattimien päivittäinen tarkistaminen myös kuuluu tehtävään, koska vesi menee kyllä pian pilalle, jos suodatin on tukkeutunut. Sitä ongelmaa on harvemmin nyt kun olen vaihtanut harvemman suodatinsienen. Pyrin pitämään pintavirtausta melko kovalla, ettei veteen tule mitään bakteerikalvoa.
KUVIA:
Päiväkirjaa: Melko samanlaista akvaarioarkea on joten kerrottavaa ei enää paljoa löydy. Bongasin kalakaupassa otocincluseja, joista ostin 2 täydentämään alussa kuolleita otoja. Nuo otot näyttää hieman erilaisilta, niillä on täplä pyrstössään sekä ovat vilkkaampia ainakin nyt näin alussa. Ne pyrkivät heti nuolemaan etulasia. Kotoutin niitä monta tuntia siksi koska otot ovat niin arkoja muutoksille. Sitten annan niiden uida pussista ulos. Ne on vähän kuin sukaravut siinä, muutoin kestäviä. Vesiarvot olleet monta viikkoa stabiilit, jotenka ei siitä pitäisi olla kiinni. Ryuoh -kivi toimii veden kovettajana, jotenka ei tarvi joka päivä sitä vahtia. Kotoutan kalat yleensä helpommalla tavalla, pistän hammastikulla ostopussiin reikiä, sitten tunnin päästä vähän lisää ja lopussa leikkaan pussin auki ja päästän vähän akvaariovettä pussiin. Minua ei haittaa jos akvaariokaupan vettä sekoittuu omaani, jospas siinä tulee hyötybakteerejakin. Otot on olleet terveitä toistaiseksi eikä niitä nyt stressaa mahdollinen petokala joka haluaisi nyppiä niiden eviä kuten oli varmaankin taistelukalan kanssa. Kun olen pistänyt pintavirtausta suodattimiin, niin molemmissa akvaarioissa monniset kutee non stop. Tässä katselin tuoliltani kaloja ja kirsikkabarbeilla on tapana tulla lasiin ihmettelemään, ne on hauskan uteliaita kaloja. Yksi leväbarbikin tuli katsomaan. Kun istuskelin rauhassa, näin nyt tarkasti kun monnisnaaras liimasi munat lasiin, yleensä ne ujostelee sitä, nyt ne ei pelkää enää minua laisinkaan. Muita kutupuuhia on kyllä nähty useaan otteeseen. Isoimman monnisnaaraan evät näyttää jotenkin kuluneen. Mutta se kutee innokkaasti. Päätän olla enää niin murehtimatta kaloja. Jos ne sairastuu niin ei niille mitään juuri voi. Itsevarmuutta on tuonut hieman tieto, mikä vesiarvoissani niin pitkään mätti (veden liika pehmeys). Siistinä olen kuitenkin aina pitänyt akvaariot koska rakastan liikaakin niiden siivoamista. Suodattimien päivittäinen tarkistaminen myös kuuluu tehtävään, koska vesi menee kyllä pian pilalle, jos suodatin on tukkeutunut. Sitä ongelmaa on harvemmin nyt kun olen vaihtanut harvemman suodatinsienen. Pyrin pitämään pintavirtausta melko kovalla, ettei veteen tule mitään bakteerikalvoa.
KUVIA:
Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen
Tykkään tosi paljon tuon neontetra-akvaarion tunnelmasta! Se näyttää tasapainoiselta ja hauskasti vähän villiltä kuitenkin. Itteäni harmittaa, kun en voi kasvatella mitään altaista ulos kun meillä on sisällä talvisin niin viileetä että pintakasvit ei sillon pärjäisi ja vettä haihtuisi varmaan hirmu määrät... Mutta silti haaveilen kansilasittomasta pääosin pintakasveilla ja "vain juuret vedessä" kasveilla sisustetusta altaasta.
Kalafilosofiaa
Vs: Kiitos! Vettä tosiaan haihtuu aika runsaasti ja allasta pitää täyttää aina muutaman päivän välein n. kerran viikossa tai useammin pari senttiä lisää. Ilmankosteuttahan se lisää huoneessa, kätevää kyllä talvella kun on kuiva ilma muutenkin, mutta muulloin kun on liian kosteaa, käytän nyt akvaariohuoneessa ilmankuivainta että ilmankosteus pysyy miellyttävänä hengittää.
Päiväkirjaa:
Katsoin eilen sattumalta Father Fishin livestreamia ja sieltä osui korvaan pari pahan kuuloista väittämää mistä en mitenkään voi olla samaa mieltä, olkoonkin että toisella on kaloista 30 vuoden kasvatuskokemus ja minulla vasta reilun vuoden. Father Fish ilkesi väittää että kaloilla ei ole kipuaistia eikä tunteita, eikä edes muistiakaan. Aika ekstremeä. Yleensä ekstremeväittämien taustalla on pelkkä idiotismi, fanatismi tai narsismi tai näitä kaikkia. Kaikki on kuitenkin suhteellista ja paljolti riippuu miltä kannalta katsoo. Fisuthan on melko sitkeitä ja pystyy elämään monenlaisissakin akvaario-oloissa. Siltä pohjalta löytyy aina näitä besserwissereitä, jotka väittää että juuri heidän havaintonsa on oikea kaloista ja vain heidän tapansa pitää kalat terveinä ja onnellisina. Hän perusti väittämänsä siihen, että kalat oli pystyneet elämään ilman pyrstöäkin eikä se näyttänyt yhtään vaivaavan kaloja. No niin minunkin neontetra, sillä on ällöttävän iso harmaa patti hännässä ja se on yhäkin täysin terve, elinvoimainen ja syö ahkeraan, on melkein aina ensin syömässä ruokaa. Sillä on huono tasapaino, koska pyrstö on kokonaan poissa ja se ui jo melko vinossakin. Se ei tarkoita etteikö kalat tuntisi kipua ollenkaan.
Oma taistelukalani on esimerkki. Jos se ei olisi ollut kipeä, miksi se olisi maannut vain paikoillaan viimeiset päivät. Sillä oli sisäelimet jo sökönä. Se ei ollut väsynyt, se oli yllättävän raivoisa kun sitä aloin lopettamaan. Törmättyäni toiseen videoon sain tietää lohduttoman totuuden, koska taistelukalat on labyrinttikaloja, neilikkaöljyllä lopettaminen on niille tuskallista, uskon niin. Se selittää miksi se sätki niin vimmatusti ja yritti haukkoa happea pinnalta kun sitä lopetin. Kumpa olisin tiennyt. Ainoa tapa lopettaa taistelukala on pistää se lie sanomalehden väliin ja polkaista hajalle, tai lyödä vasaralla, se tuskin ehtii tuntea mitään ennenkuin se kuolee. Sillä oli maha turvonnut ja kipeä ja maha on tosi tuskallinen alue ihmisellekin. Kalat ei ole ihmisiä kuitenkaan, on sekin fanatismia kohdella niitä kuin ihmisinä ja olla liian järkyttynyt jos ne sairastuu ja kuolee mutta ymmärrettävää jos on itse herkkä. Kalat tuskin välittää samallalailla ihmisistä kuin itse välittää kaloista. Mutta ne tunnistaa ja muistaa. Minun omat monniset on tästä esimerkki. Kaupasta ostetut monniset on älyttömän kesyjä, koska en ole koskaan niitä säikytellyt millään tavoin, en pyydystänyt, en vaihtanut niiden elinympäristöä. Ne eivät pidä minua minkäänlaisena uhkana ja tulee jopa syömään kädestä. Omat monniset, joita jouduin rääkkäämään vaihtamaan vedet kokonaan niiden astiasta, joka oli niille stressaavaa, monesti pyydystämään ja vaihtamaan isompaan astiaan suhtautuu minuun yhä epäluuloisesti ja varovaisesti. Ne on alusta asti olleet tosi säikkyjä kaloja, oli ne isossa laumassa tai ei. Mutta ne on pikkuhiljaa oppineet ja uskaltautuneet "hengittämään" ja jopa kutevat tuossa pikkuakvaariossa. Ne ovat kuitenkin yhäkin 2 kertaa arempia kuin kaupasta ostetut kalat. Ne tunnistaa minun naaman ja katsoo monesti minua kaukaakin silmiin. Kaikki kalani tekee niin välillä. On jotain erityistä kun kala katsoo silmiin, minä tunnen että sieltä tuijottaa vastaan toinen tietoisuus. Olen varmaan toinen hullu ääripää kun kuvittelen niillä olevan jopa ilmeitä. NIiden liikkeet ainakin on niiden "ilmeet" jos ei muuta. Minä olen jopa neuroottinen ja tunnen oloni joskus epämukavaksi olohuoneessa yrittäen katsoa elokuvaa, kun tiedän että kaloilla olisi jo nukkuma-aika ja joskus kirsikkabarbit tuijottaa siellä lasissa.
Lisäksi tuntuu olevan täysin makuasia, minkäkokoisessa akvaariossa taistelukaloja pitäisi pitää. Father Fishin mielestä pienessä kupissa, koska ne eivät osaa uida. Oma taistelukala lapsena oli akvaariossa muiden kanssa ja viihtyi vallan hyvin ja teki jopa poikasia. Se käytti koko tilan hyväkseen. Hänellä oli ollut kala joka oli ollut paniikissa jouduttuaan isoon akvaarioon ja sen takia kuollut. Ei pidä yleistää. Jokainen kala on yksilö ja reagoi eri lailla erilaisiin oloihin, varsinkin taistelukalojen kohdalla. Jollain voi viihtyäkin se hyvin pienessä ahtaassa altaassa. Joku taas tykkää uida non stop. Minun taistelukalat ovat tykänneet uimisesta ennenkuin sairastuivat. Ehkäpä ne eivät ole tottuneet kuntoiluun, ehkäpä se tappoi ne, en tiedä.
Kalat kun ei osaa sanoa ja puhua, edes äännellä mitä ne haluaa ja onko ne tosiaan onnellisia. Pitää vain olettaa että on. Ei ne osaa myöskään rääkyä kivusta. Pitää vain olettaa että näin on. On vaarallista kuvitella että kaloilla ei ole kipua, jotenka on paljon helpompaa niitä hyväksikäyttää ja rääkätä. Vaikka siihen ei Father Fish kannustakaan suoraan, niin ylipäänsä tällaiset väittämät aina edesauttaa eläinrääkkäystä. Jokainen elävä organismi loogisesti ottaen tuntee kipua, muuten sitä ei osaisi välttää viimeiseen asti. Se kuuluu evoluutioon. Jos ei tuntisi kipua, niin jokainen elävä organismi satuttaisi itsensä herkästi eikä se ole minkään elävän olion edun mukaista olla sellainen idiootti.
Ja toissapäivänä päätin huvikseni kokeilla Father Fishin neuvoa syöttää kaloille valkosipulia, että niiden immuniteetti kasvaisi, että se muka on kalojen herkkua. Hah, no ehkäpä jos ne ei saa kovin tiheästi muuta ruokaa. Minulla kalat vain maistelivat ruokaa, se oi koomista katsottavaa. Ne hyökkäsi ruoan kimppuun ja saman tien tajusi että se on liian tulista, ne alkoi hassusti pinkoilla ja heilutella päätään. Lopulta valkosipuli jäi syömättä ja imuroin sen tankista. Sen sijaan sukaravut hyökkäsi siihen laumana kiinni. Niitä ei tuntunut polttavan se pätkääkään. Ehkäpä kalat tottuisivat pikkuhiljaa evääseen ja söisivät sitä, mutta mahtaa jäädä tuo syöttämättä kaloille. Ne tuntuivat kuitenkin pitävän mausta, koska olivat uteliaita ja kiertelivät sen ympärillä, mutta harva uskalsi tosiaan pistää sitä suuhunsa, koska se oli niin tulista. Ainakin oletan näin.
Mahdan jatkaa akvaarioharrastustani jo alussa totutuilla hyvillä tavoilla. En aio stressata enää jos kalat sairastuu ja kuolee, koska ei sille mitään voi. Itseluottamusta vähän kasvattaa tieto mikä mahdollisesti oli vedessäni vialla ja nyt sen korjanneena. Silti nytkin sillä neontetralla jolta puuttuu kiduslevy näyttää olevan koko ajan alkamaisillaan oleva evärutto. Se on vähän laihempi kuin muut, Sera Baktopur ja suolakylpy ei tehnyt siihen mitään. Se on pysynyt samanlaisena monta viikkoa, samoin kuin se pattihäntäinenkin kala. Ne vain sinnittelee sairaina ja moni varmaan pyydystäisi ne ja lopettaisi. Pattihäntäinen on virkeä kuin mikäkin. Mutta minusta tuntuu että ei ne levitä tauteja, taudit leviää vain heikompikuntoisempiin kaloihin, ei missään tapauksessa koko väestöön. Lapsenakin aina jokunen kala oli sairas, ei koskaan useita kerralla. Ja silloinkaan niille ei mitään voinut vaikka oli lääkekuureja. Ajattelin nyt aikuisena muka handlata kalat paremmin, eikä hyväksyä tosiseikkaa, että kaikilta kuolee ja sairastuu kaloja huolimatta hyvistä oloista ja jos väittävät muuta, valehtelevat. Ihmiset on uskomattoman tekopyhiä ja sellaiset jotka väittää ettei heiltä ikinä kuole kaloja, ei välitä ja edes huomaa jos kaloja kuolee. Monnisilla on yhä oudon kuluneet evät mutta ne on täysin virkeitä ja kutee, jotenka en ole huolissani. Evät on siistiytyneet jopa hieman.
Päiväkirjaa:
Katsoin eilen sattumalta Father Fishin livestreamia ja sieltä osui korvaan pari pahan kuuloista väittämää mistä en mitenkään voi olla samaa mieltä, olkoonkin että toisella on kaloista 30 vuoden kasvatuskokemus ja minulla vasta reilun vuoden. Father Fish ilkesi väittää että kaloilla ei ole kipuaistia eikä tunteita, eikä edes muistiakaan. Aika ekstremeä. Yleensä ekstremeväittämien taustalla on pelkkä idiotismi, fanatismi tai narsismi tai näitä kaikkia. Kaikki on kuitenkin suhteellista ja paljolti riippuu miltä kannalta katsoo. Fisuthan on melko sitkeitä ja pystyy elämään monenlaisissakin akvaario-oloissa. Siltä pohjalta löytyy aina näitä besserwissereitä, jotka väittää että juuri heidän havaintonsa on oikea kaloista ja vain heidän tapansa pitää kalat terveinä ja onnellisina. Hän perusti väittämänsä siihen, että kalat oli pystyneet elämään ilman pyrstöäkin eikä se näyttänyt yhtään vaivaavan kaloja. No niin minunkin neontetra, sillä on ällöttävän iso harmaa patti hännässä ja se on yhäkin täysin terve, elinvoimainen ja syö ahkeraan, on melkein aina ensin syömässä ruokaa. Sillä on huono tasapaino, koska pyrstö on kokonaan poissa ja se ui jo melko vinossakin. Se ei tarkoita etteikö kalat tuntisi kipua ollenkaan.
Oma taistelukalani on esimerkki. Jos se ei olisi ollut kipeä, miksi se olisi maannut vain paikoillaan viimeiset päivät. Sillä oli sisäelimet jo sökönä. Se ei ollut väsynyt, se oli yllättävän raivoisa kun sitä aloin lopettamaan. Törmättyäni toiseen videoon sain tietää lohduttoman totuuden, koska taistelukalat on labyrinttikaloja, neilikkaöljyllä lopettaminen on niille tuskallista, uskon niin. Se selittää miksi se sätki niin vimmatusti ja yritti haukkoa happea pinnalta kun sitä lopetin. Kumpa olisin tiennyt. Ainoa tapa lopettaa taistelukala on pistää se lie sanomalehden väliin ja polkaista hajalle, tai lyödä vasaralla, se tuskin ehtii tuntea mitään ennenkuin se kuolee. Sillä oli maha turvonnut ja kipeä ja maha on tosi tuskallinen alue ihmisellekin. Kalat ei ole ihmisiä kuitenkaan, on sekin fanatismia kohdella niitä kuin ihmisinä ja olla liian järkyttynyt jos ne sairastuu ja kuolee mutta ymmärrettävää jos on itse herkkä. Kalat tuskin välittää samallalailla ihmisistä kuin itse välittää kaloista. Mutta ne tunnistaa ja muistaa. Minun omat monniset on tästä esimerkki. Kaupasta ostetut monniset on älyttömän kesyjä, koska en ole koskaan niitä säikytellyt millään tavoin, en pyydystänyt, en vaihtanut niiden elinympäristöä. Ne eivät pidä minua minkäänlaisena uhkana ja tulee jopa syömään kädestä. Omat monniset, joita jouduin rääkkäämään vaihtamaan vedet kokonaan niiden astiasta, joka oli niille stressaavaa, monesti pyydystämään ja vaihtamaan isompaan astiaan suhtautuu minuun yhä epäluuloisesti ja varovaisesti. Ne on alusta asti olleet tosi säikkyjä kaloja, oli ne isossa laumassa tai ei. Mutta ne on pikkuhiljaa oppineet ja uskaltautuneet "hengittämään" ja jopa kutevat tuossa pikkuakvaariossa. Ne ovat kuitenkin yhäkin 2 kertaa arempia kuin kaupasta ostetut kalat. Ne tunnistaa minun naaman ja katsoo monesti minua kaukaakin silmiin. Kaikki kalani tekee niin välillä. On jotain erityistä kun kala katsoo silmiin, minä tunnen että sieltä tuijottaa vastaan toinen tietoisuus. Olen varmaan toinen hullu ääripää kun kuvittelen niillä olevan jopa ilmeitä. NIiden liikkeet ainakin on niiden "ilmeet" jos ei muuta. Minä olen jopa neuroottinen ja tunnen oloni joskus epämukavaksi olohuoneessa yrittäen katsoa elokuvaa, kun tiedän että kaloilla olisi jo nukkuma-aika ja joskus kirsikkabarbit tuijottaa siellä lasissa.
Lisäksi tuntuu olevan täysin makuasia, minkäkokoisessa akvaariossa taistelukaloja pitäisi pitää. Father Fishin mielestä pienessä kupissa, koska ne eivät osaa uida. Oma taistelukala lapsena oli akvaariossa muiden kanssa ja viihtyi vallan hyvin ja teki jopa poikasia. Se käytti koko tilan hyväkseen. Hänellä oli ollut kala joka oli ollut paniikissa jouduttuaan isoon akvaarioon ja sen takia kuollut. Ei pidä yleistää. Jokainen kala on yksilö ja reagoi eri lailla erilaisiin oloihin, varsinkin taistelukalojen kohdalla. Jollain voi viihtyäkin se hyvin pienessä ahtaassa altaassa. Joku taas tykkää uida non stop. Minun taistelukalat ovat tykänneet uimisesta ennenkuin sairastuivat. Ehkäpä ne eivät ole tottuneet kuntoiluun, ehkäpä se tappoi ne, en tiedä.
Kalat kun ei osaa sanoa ja puhua, edes äännellä mitä ne haluaa ja onko ne tosiaan onnellisia. Pitää vain olettaa että on. Ei ne osaa myöskään rääkyä kivusta. Pitää vain olettaa että näin on. On vaarallista kuvitella että kaloilla ei ole kipua, jotenka on paljon helpompaa niitä hyväksikäyttää ja rääkätä. Vaikka siihen ei Father Fish kannustakaan suoraan, niin ylipäänsä tällaiset väittämät aina edesauttaa eläinrääkkäystä. Jokainen elävä organismi loogisesti ottaen tuntee kipua, muuten sitä ei osaisi välttää viimeiseen asti. Se kuuluu evoluutioon. Jos ei tuntisi kipua, niin jokainen elävä organismi satuttaisi itsensä herkästi eikä se ole minkään elävän olion edun mukaista olla sellainen idiootti.
Ja toissapäivänä päätin huvikseni kokeilla Father Fishin neuvoa syöttää kaloille valkosipulia, että niiden immuniteetti kasvaisi, että se muka on kalojen herkkua. Hah, no ehkäpä jos ne ei saa kovin tiheästi muuta ruokaa. Minulla kalat vain maistelivat ruokaa, se oi koomista katsottavaa. Ne hyökkäsi ruoan kimppuun ja saman tien tajusi että se on liian tulista, ne alkoi hassusti pinkoilla ja heilutella päätään. Lopulta valkosipuli jäi syömättä ja imuroin sen tankista. Sen sijaan sukaravut hyökkäsi siihen laumana kiinni. Niitä ei tuntunut polttavan se pätkääkään. Ehkäpä kalat tottuisivat pikkuhiljaa evääseen ja söisivät sitä, mutta mahtaa jäädä tuo syöttämättä kaloille. Ne tuntuivat kuitenkin pitävän mausta, koska olivat uteliaita ja kiertelivät sen ympärillä, mutta harva uskalsi tosiaan pistää sitä suuhunsa, koska se oli niin tulista. Ainakin oletan näin.
Mahdan jatkaa akvaarioharrastustani jo alussa totutuilla hyvillä tavoilla. En aio stressata enää jos kalat sairastuu ja kuolee, koska ei sille mitään voi. Itseluottamusta vähän kasvattaa tieto mikä mahdollisesti oli vedessäni vialla ja nyt sen korjanneena. Silti nytkin sillä neontetralla jolta puuttuu kiduslevy näyttää olevan koko ajan alkamaisillaan oleva evärutto. Se on vähän laihempi kuin muut, Sera Baktopur ja suolakylpy ei tehnyt siihen mitään. Se on pysynyt samanlaisena monta viikkoa, samoin kuin se pattihäntäinenkin kala. Ne vain sinnittelee sairaina ja moni varmaan pyydystäisi ne ja lopettaisi. Pattihäntäinen on virkeä kuin mikäkin. Mutta minusta tuntuu että ei ne levitä tauteja, taudit leviää vain heikompikuntoisempiin kaloihin, ei missään tapauksessa koko väestöön. Lapsenakin aina jokunen kala oli sairas, ei koskaan useita kerralla. Ja silloinkaan niille ei mitään voinut vaikka oli lääkekuureja. Ajattelin nyt aikuisena muka handlata kalat paremmin, eikä hyväksyä tosiseikkaa, että kaikilta kuolee ja sairastuu kaloja huolimatta hyvistä oloista ja jos väittävät muuta, valehtelevat. Ihmiset on uskomattoman tekopyhiä ja sellaiset jotka väittää ettei heiltä ikinä kuole kaloja, ei välitä ja edes huomaa jos kaloja kuolee. Monnisilla on yhä oudon kuluneet evät mutta ne on täysin virkeitä ja kutee, jotenka en ole huolissani. Evät on siistiytyneet jopa hieman.
Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen
Taitaa olla joissain jutuissa vähän menneen ajan uskomuksia Father fishillä. Ymmärtäähän sen sinänsä, kun on syvällä jossain jutussa että ehkei sitä enää ees pysty muuttamaan ajatuksiaan vaikka ois syytäkin. Mutta hyvä jos kuulijat osaa erotella näitä hullumpia väitteitä niistä joissa on nykytiedollakin perää.
Joissain teollisisakin kanalnruuissa on valkosipulia. Ja itse tehdyissä ruokamössöissä usein myös. Ainakin muistan laittaneeni jotain herne-katkarapu-valkosipulimönjää pakastepusseihin levyiksi, kalat tykkäsi vaikka sotkihan se vettä aika paljon. Joitain ohjeita oon kans nähnyt että valkosipulia laitetaan akvaveteen jollain pienellä annostuksella loisia estämään, mutta en oo kuullut että ihan pelkiltään kalat sitä söisi.
Joissain teollisisakin kanalnruuissa on valkosipulia. Ja itse tehdyissä ruokamössöissä usein myös. Ainakin muistan laittaneeni jotain herne-katkarapu-valkosipulimönjää pakastepusseihin levyiksi, kalat tykkäsi vaikka sotkihan se vettä aika paljon. Joitain ohjeita oon kans nähnyt että valkosipulia laitetaan akvaveteen jollain pienellä annostuksella loisia estämään, mutta en oo kuullut että ihan pelkiltään kalat sitä söisi.
Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen
Väittämä, ettei kalat tunne kipua, perustuu siihen, että kaloilta puuttuu aivojen kuorikerroksen joku osa, jolla me nisäkkäät tunneme kipua. Väittämä on kuitenkin myöhemmin kumottu muissa tutkimuksissa, mutta varsinkin kalastajat pitävät väittämää yllä oikeuttaakseen eläinrääkkäyksensä. Samaa mieltä, että on helppo kuvitella kalojen olevan kivuttomia ja tunteettomia, melkein kuin kasveja, koska ne eivät osaa rääkyä eivätkä edes näytä meille näkyviä ilmeitä.
Taistelukaloista sen verran, että nykyiset huippujalostetut taistot ovat kyllä niin surkeita ja laiskoja uimareita, että voi tosiaan olla ihan ok pitää niitä pikku kupeissa. Kysymys onkin, eikö jo tällaisten mutanttien olemassaolo ole jonkinasteista eläinrääkkäystä. Vrt. mopsit. Nehän kasvatetaankin Kaakkois-Aasiassa puolen litran pulloissa. Tosiaan muutama vuosikymmen sitten kaupankin taistot olivat eloisampia vaikka olivatkin melko pitkäeväisiä.
Taistelukaloista sen verran, että nykyiset huippujalostetut taistot ovat kyllä niin surkeita ja laiskoja uimareita, että voi tosiaan olla ihan ok pitää niitä pikku kupeissa. Kysymys onkin, eikö jo tällaisten mutanttien olemassaolo ole jonkinasteista eläinrääkkäystä. Vrt. mopsit. Nehän kasvatetaankin Kaakkois-Aasiassa puolen litran pulloissa. Tosiaan muutama vuosikymmen sitten kaupankin taistot olivat eloisampia vaikka olivatkin melko pitkäeväisiä.
Ihana havainto ja hoitorutiinit nyt
Vs: Father Fishillä on toisinaan hyviä ideoita mutta hän on liian skandaalinhakuinen minusta eikä perustele kovin hyvin aina väittämiään, joista osa on tosiaan suorastaan vaarallisen vanhanaikaisia ideioita. Eikä ole aina kovin selviä ohjeetkaan miten hänen menetelmillään akvaarion saisi toimimaan. Muutama muu tubettaja on kanssa kokeillut hänen lähes täysin luonnollista menetelmää pitää kaloja mutta vaikeaa se on minusta kun mainstream tähtää enemmän kemikaaleihin ja jatkuvaan akvaarion siivoamiseen, mikä on kyllä minusta turvallisempaa, jos ei tiedä mitä tekee. Hän varmaan hakee näkyvyyttä siten koska youtuben algoritmi suosii sitä, että järkyttää kuulijoita ja herättää keskustelua.
Päiväkirjaa:
Ihana havainto: Olen nähnyt vaan en kuvannut monena päivänä monnisten kuin leikkivän lehtikasassa pohjalla. Siis siinä on 2 catappan lehteä päällekkäin josta toinen jo lähes mädännyt. Ne tykkäävät "möyriä" siellä 2:n lehden välissä tai niiden alla ja tuntuvat tosi onnellisilta muutokseen. Se kai on lähinnä niiden luonnollistakin käytöstä. Välillä niiden pää pilkistää hassusti ulos kivasta pesäkolostaan ja ne näyttävät kuin hymyilevän, niillä on aina iloinen naama. Joskus huomaan että ne kuikuilee myös etulasissa, varsinkin naaraat ennen ruoka-aikaa, onkohan nekin oppineet kerjäämään ruokaa, en tiedä. Ne kun muutenkin on niin eläväisiä kaloja. Naaraat on aina loputtoman nälkäisiä ja imuroi pohjaa non stop. Tänään näin monnisnaaraan makoilevan pää lehden alla piilossa ja taas tuttuun tapaan huolestuin onko se sairas tai kuollut. Sillä kun on ollut outoja patteja evissään, toivottavasti vain rasvaa. Se hengitti sentään ja lepotauon jälkeen näytti käyttäytyvän taas normaalisti.
Nyt on venynyt 2 viikkoa siitä kun viimeksi olen vaihtanut vettä ja vesi ei haise paljon millekään. Pieneen multahajuun tottuu. Mittasin myös ammoniakkia ja tein liuskatestin. Ei mitään erikoista. Ph:kin oli erillisellä testillä 7. Lisäsin gh suolaa muutama päivä sitten hieman 60 litraiseen, n. 2 tl että veden kovuus olisi yli 6. Se oli mitattaessa tuolloin 5 joka on pikkuisen alhainen. Ajattelin varalta imuroida ja vaihtaa vähän vettä tänään mutta muutin mieleni. Väsyttää. Suodatinsienet kyllä pesen usein koska ne menee tukkoon yhtenään. Mutta virtaus on hyvä edelleen pienessä akvaariossa, jotenka en viitsi siihen koskea tänään. Jokapäiväinen rutiinini on tarkastaa suodattimien virtaus, koska se johtaa nopeimmin ongelmiin. Muuta juuri akvaarioille ei tarvitse tehdä ainakaan kovin usein.
Pesin isommasta tankista toisen aquael minipat filterin suodatinsienen joka oli taas ihan tukossa. Toiseen isompaan filtteriin en koskenut. Myöskin pesin sienellä leväiset lasit ja poistin ison tukon pintakasveja, jotka muuttaa akvaarion pimeäksi kun pinta kasvaa täysin umpeen ja tosi nopeasti. Mitä vähemmän vettä vaihtaa, sitä harvemmin tarvitsee lannoittaa kasveja. Mutta ruskean levän leviämisongelma on edelleen hyvin paha isommassa akvaariossa, vaikka uutta kasvuakin näkyy lisättyäni siihen lisää kasveja. Ruskealle levälle nyt ei mitään juuri voi. Eipä tuo täydellisen tarvitse ollakaan. Pitänee ruokkia tänään verimatoja, koska en ole pitkään aikaan ruokkinut niitä kaloille, vaan pelkkiä pohjatabletteja.
KUVIA:
Monninen lepäämässä, jolla oudot "patit" evissä:
Monniset rakastavat piileksimistä ja möyrimistä lehtien alla:
Päiväkirjaa:
Ihana havainto: Olen nähnyt vaan en kuvannut monena päivänä monnisten kuin leikkivän lehtikasassa pohjalla. Siis siinä on 2 catappan lehteä päällekkäin josta toinen jo lähes mädännyt. Ne tykkäävät "möyriä" siellä 2:n lehden välissä tai niiden alla ja tuntuvat tosi onnellisilta muutokseen. Se kai on lähinnä niiden luonnollistakin käytöstä. Välillä niiden pää pilkistää hassusti ulos kivasta pesäkolostaan ja ne näyttävät kuin hymyilevän, niillä on aina iloinen naama. Joskus huomaan että ne kuikuilee myös etulasissa, varsinkin naaraat ennen ruoka-aikaa, onkohan nekin oppineet kerjäämään ruokaa, en tiedä. Ne kun muutenkin on niin eläväisiä kaloja. Naaraat on aina loputtoman nälkäisiä ja imuroi pohjaa non stop. Tänään näin monnisnaaraan makoilevan pää lehden alla piilossa ja taas tuttuun tapaan huolestuin onko se sairas tai kuollut. Sillä kun on ollut outoja patteja evissään, toivottavasti vain rasvaa. Se hengitti sentään ja lepotauon jälkeen näytti käyttäytyvän taas normaalisti.
Nyt on venynyt 2 viikkoa siitä kun viimeksi olen vaihtanut vettä ja vesi ei haise paljon millekään. Pieneen multahajuun tottuu. Mittasin myös ammoniakkia ja tein liuskatestin. Ei mitään erikoista. Ph:kin oli erillisellä testillä 7. Lisäsin gh suolaa muutama päivä sitten hieman 60 litraiseen, n. 2 tl että veden kovuus olisi yli 6. Se oli mitattaessa tuolloin 5 joka on pikkuisen alhainen. Ajattelin varalta imuroida ja vaihtaa vähän vettä tänään mutta muutin mieleni. Väsyttää. Suodatinsienet kyllä pesen usein koska ne menee tukkoon yhtenään. Mutta virtaus on hyvä edelleen pienessä akvaariossa, jotenka en viitsi siihen koskea tänään. Jokapäiväinen rutiinini on tarkastaa suodattimien virtaus, koska se johtaa nopeimmin ongelmiin. Muuta juuri akvaarioille ei tarvitse tehdä ainakaan kovin usein.
Pesin isommasta tankista toisen aquael minipat filterin suodatinsienen joka oli taas ihan tukossa. Toiseen isompaan filtteriin en koskenut. Myöskin pesin sienellä leväiset lasit ja poistin ison tukon pintakasveja, jotka muuttaa akvaarion pimeäksi kun pinta kasvaa täysin umpeen ja tosi nopeasti. Mitä vähemmän vettä vaihtaa, sitä harvemmin tarvitsee lannoittaa kasveja. Mutta ruskean levän leviämisongelma on edelleen hyvin paha isommassa akvaariossa, vaikka uutta kasvuakin näkyy lisättyäni siihen lisää kasveja. Ruskealle levälle nyt ei mitään juuri voi. Eipä tuo täydellisen tarvitse ollakaan. Pitänee ruokkia tänään verimatoja, koska en ole pitkään aikaan ruokkinut niitä kaloille, vaan pelkkiä pohjatabletteja.
KUVIA:
Monninen lepäämässä, jolla oudot "patit" evissä:
Nitraatit ja muut akvaariokuulumiset
Taas oppii uutta. Minulla oli outo tunne, kun en ole nähnyt pitkään aikaan sukarapuja esillä. Vielä vähän aika sitten niitä näkyi aika usein ja hyvinvoivan näköisiä olivat. Jotenka päätin tehdä vesitestit jotka on lykkääntynyt taas. Tein saman "laiskan" testin, että mittasin tippatesteinä KH:n, GH:n ja PH:n, ja katsoin liuskalla loput. Liuskassa näkyi nitraatit harvinaisen violettina ja säikähdin. Sen mukaan ne oli 100. Sama tulos toki tuli tippatestillä. Liuskatesti mittaa 500 asti, mutta tippatesti mittaa vain 100:n asti. Siitä teen johtopäätöksen, ettei vedenvaihtojen vähentäminen onnistukaan akvaariossani, miten mälsää. Se meinaisi että kaloja pitäisi ruokkia minimaalisen vähän tai niillä pitäisi olla mikroeläimiä syödäkseen akvaariossa. Nitriittikierto toimii, en löytänyt altaasta mitattaessa yhtään nitriittejä, enkä ammoniakkia. Mutta sen sijaan nitraatit vain kertyy ja kertyy, sehän se outo lannoitteen haju onkin sekä levien lisääntymisen syy. Vaikka kummatkin altaat pursuaa kasveja ja ovat nyt täynnä hyväkuntosia nopeakasvuisia kasveja, ne eivät syö kaikkia nitraatteja. Sukaravuille pitäisi nitraatteja olla vain 25-50 mg, ja niistäkin tuolle helpommalle lajille.
Kalat vielä sietää jonkun aikaa moista määrää sillä ne voivat edelleen hyvin. Tein aamulla hätäisen vedenvaihdon poistaen pienestä akvaariosta sankollisen vettä ja huomenna teen lisää. Nitraatit väheni johonkin 75 asti. Gh oli oudosti myös noussut, se oli jopa 11. Ryuoh kivillä lie niin suuri vaikutus pitkän päälle. KH oli sama 2 kuten yleensä ja PH 7.5. Mittasin isommankin altaan, siinä oli GH 6, KH 3 ja PH 7.5. Nitraatteja oli siinäkin n. 50 eli vähän liikaa. Vedenvaihdosta siinä ei ole kauan aikaa, koska minusta vain tuntui viime viikolla että pitäisi vaihtaa vettä. Edellisestä vedenvaihdosta oli kuukausi. En koskaan ole pitänyt niin pitkää väliä vedenvaihdosta. Isompi allas ei ole haissut likaiselle kuin vasta tuolloin kun veden vaihdoin.
Minua harmittaa jos vahingossa olen tappanut sukaravut. Kun vaihdoin vettä, näin punaisen sukaravun tulevan etulasiin kuin katsomaan, se näytti laihalta ruipulalta. Ehkäpä se on sairas. Jospas siniset ovat vielä herkempiä, ne on näyttäneet kylläkin alusta asti hyväkuntoisemmilta kuin se vaaleasävyinen punainen rapu. Niitä on minulla 2, mutta en ole niitä oston jälkeen nähnyt yhtäaikaa, enkä erota varmaan niitä toisistaan. Voihan olla että toinen niistä on kuollut. Harmittavaa, koska haluaisin että ne lisääntyisikin akvaariossani. Sinisiä sukarapuja minulla on n. 4 tai 5, en enää muista koska olen käynyt ostamassa niitä parissakin erässä kaupasta. Kaloista en ole huolissani, vaan sukaravuista. En uskalla vaihtaa vettä kovin runsaita määriä kerralle, ettei sukaravut stressaannu.
Katselin aquaristikshopista nitraatti -hakusanalla tuotteita ja löytyihän sieltä käteviä kuulia, joita voi laittaa pohjamultaan, muka vähentämään nitraatteja, mutta en tiedä onko nuo humpuukia vaiko ei. Ehkäpä vedenvaihdot muutenkin on hyväksi, vaikka Father Fishin mielestä ei. Mutta minulla ei olekaan Father Fish metodi, se vaatii minimaalista kalojen ruokkimista. Vaikka nitriittikierto toimii täydellisesti noin runsaassa akvaariossa, nitraatit silti kertyy veteen. Mitään supervaarallista siis ei ole tapahtumassa, mutta tästä lähtien pitää tarkistaa kuinka usein nitraatit pääsee nousemaan eli kuinka usein vesi oikeasti täytyy vaihtaa.
Monniset on hauskaa katsottavaa isossa akvaariossa. Niillä on outo tapa viihtyä myös kasviston seassa melko pinnallakin eikä vain pohjalla. Ne imuroi kasvitiheiköstä jotain koko ajan, liekö levää ruoakseen. En ole ennen nähnyt niiden tekevän sitä. Ne välillä ui tiheikköjen väleissä piiloon ja tuntuu kuin leikkivän myös. Sitten niillä pää pilkistää hassusti tai vain pyrstö. Joskus runsaan aterian jälkeen ne loksuttelee hassusti pinnalla päästäen outoa ääntä. Ne varmaan tarvii ilmaa ruoan sulattamiseen, koska ne on suolistohengittäjiä. Välillä ne kutee, vaikka en ruokikaan niitä enää niin runsaasti, muniakaan ei siis löydy kuin muutama. Niiden kutu on suoraan verrannollinen ruoan määrään. Mikä tahansa ruoka kelpaa, mutta minä en ruoki kalojani millään halvalla ruoalla. Pohjatabletit on selvästi laadukkaampia kuin hiutaleet ja käy kaikille kaloille onneksi. Hiutaleisiin on lisätty jos mitä lisäaineita, jotka on pelkkää täyttöä. Leväbarbit on hauskoja katsoa koska ne tuntuu etsivän milloin minkäkin lehden makuualustaksi. Ne tykkäävät lekotella pehmeissä paikoissa kuten ihmisetkin. Ne on vaan älyttömän arkoja ja tulleet jo nyt vähän aremmiksi. Kirsikkabarbit taas on kivan uteliaita ja tulevat usein katsomaan kun olen tietokoneella. Tietokone on ihan akvaarion vieressä ja kun käännän vain tuolia, niin näen akvaarion sivustapäin. Silloin ne tulevat heti katsomaan ihan lasiin kiinni. Niistä on kai hauskempaa nähdä minun naama ihan niiden tasalla. Ne näyttävät pieniltä linnuilta kuin punatulkuilta, niin lihavia ne jo ovat. Ja vain naaraat. Urokset on kauniin solakoita yhä, mutta nykyisin aivan yhtä kesyjä ja uteliaita. Olen harkinnut hankkia myös matelijan lemmikiksi, muttta minusta kalat on kyllä paljon suloisempia kuin mikään matelija. Niitä ei vain voi silittää.
Pienen akvaarion monnisetkin on oppineet jo ruoalle, eikä niin enää pelkää minua koska olen jättänyt ne muutoin rauhaan. Ne tulevat lököttelemään pohjalle kun on ruoka-aika. Joskus näen naaraan jopa kiertelevän etulasissa. Se on nälkäisin niistä, loput 3 on koiraita. Sen näkee siitä, että naaraat on kookkaampia. Kokoero kumma kyllä on kaupasta ostetuilla yksilöillä suurempi kuin itse kasvatetuilla. Itse kasvatetut koiraat ovat suurempia, liekö siksi kun olen ruokkinut niitä runsaammin poikasina. Vaikka muutoin olin niille lie "huono äiti", kun tuolloin minulla oli valtava ammoniakkiongelma ja liikaa populaatiota niin pienessä kypsymättömässä altaassa.
Kultakalamalja voi hyvin. Välillä vaihdan vettä siitäkin vaikka harvoin kun se menee likaisen näköiseksi kätevällä Dennerlen nanoimurilla. Karsin myös liikoja pintakasveja, jotka muodostaa ison möykyn pinnalle, kun ne eivät enää mahdu kaikki kasvamaan pinnalle. Olen silti nähnyt silloin tällöin kesällä pyydystämiäni vesikovakuoriaisia, liekö niistä enää kaikki elossa. Ja näin aivan pienen millin pituisen pienen toukan tai madon ryömivän lasissa, toivottavasti se oli niiden poikanen. Silti niitä on niin vähän, ettei ne rumenna ja ihan kiva lisä, jos siellä jotain elämää edes on. Ne eivät ole haisseet nykyisin enää koskaan pahalle vaan viihtyvät maljassa. Alussa niistä lähti sellainen bensamainen paha haju, joka oli lie niiden puolustusreaktio.
KUVAT:
Harmittavasti kamera vääristää värit vihreämmiksi:
Kalat vielä sietää jonkun aikaa moista määrää sillä ne voivat edelleen hyvin. Tein aamulla hätäisen vedenvaihdon poistaen pienestä akvaariosta sankollisen vettä ja huomenna teen lisää. Nitraatit väheni johonkin 75 asti. Gh oli oudosti myös noussut, se oli jopa 11. Ryuoh kivillä lie niin suuri vaikutus pitkän päälle. KH oli sama 2 kuten yleensä ja PH 7.5. Mittasin isommankin altaan, siinä oli GH 6, KH 3 ja PH 7.5. Nitraatteja oli siinäkin n. 50 eli vähän liikaa. Vedenvaihdosta siinä ei ole kauan aikaa, koska minusta vain tuntui viime viikolla että pitäisi vaihtaa vettä. Edellisestä vedenvaihdosta oli kuukausi. En koskaan ole pitänyt niin pitkää väliä vedenvaihdosta. Isompi allas ei ole haissut likaiselle kuin vasta tuolloin kun veden vaihdoin.
Minua harmittaa jos vahingossa olen tappanut sukaravut. Kun vaihdoin vettä, näin punaisen sukaravun tulevan etulasiin kuin katsomaan, se näytti laihalta ruipulalta. Ehkäpä se on sairas. Jospas siniset ovat vielä herkempiä, ne on näyttäneet kylläkin alusta asti hyväkuntoisemmilta kuin se vaaleasävyinen punainen rapu. Niitä on minulla 2, mutta en ole niitä oston jälkeen nähnyt yhtäaikaa, enkä erota varmaan niitä toisistaan. Voihan olla että toinen niistä on kuollut. Harmittavaa, koska haluaisin että ne lisääntyisikin akvaariossani. Sinisiä sukarapuja minulla on n. 4 tai 5, en enää muista koska olen käynyt ostamassa niitä parissakin erässä kaupasta. Kaloista en ole huolissani, vaan sukaravuista. En uskalla vaihtaa vettä kovin runsaita määriä kerralle, ettei sukaravut stressaannu.
Katselin aquaristikshopista nitraatti -hakusanalla tuotteita ja löytyihän sieltä käteviä kuulia, joita voi laittaa pohjamultaan, muka vähentämään nitraatteja, mutta en tiedä onko nuo humpuukia vaiko ei. Ehkäpä vedenvaihdot muutenkin on hyväksi, vaikka Father Fishin mielestä ei. Mutta minulla ei olekaan Father Fish metodi, se vaatii minimaalista kalojen ruokkimista. Vaikka nitriittikierto toimii täydellisesti noin runsaassa akvaariossa, nitraatit silti kertyy veteen. Mitään supervaarallista siis ei ole tapahtumassa, mutta tästä lähtien pitää tarkistaa kuinka usein nitraatit pääsee nousemaan eli kuinka usein vesi oikeasti täytyy vaihtaa.
Monniset on hauskaa katsottavaa isossa akvaariossa. Niillä on outo tapa viihtyä myös kasviston seassa melko pinnallakin eikä vain pohjalla. Ne imuroi kasvitiheiköstä jotain koko ajan, liekö levää ruoakseen. En ole ennen nähnyt niiden tekevän sitä. Ne välillä ui tiheikköjen väleissä piiloon ja tuntuu kuin leikkivän myös. Sitten niillä pää pilkistää hassusti tai vain pyrstö. Joskus runsaan aterian jälkeen ne loksuttelee hassusti pinnalla päästäen outoa ääntä. Ne varmaan tarvii ilmaa ruoan sulattamiseen, koska ne on suolistohengittäjiä. Välillä ne kutee, vaikka en ruokikaan niitä enää niin runsaasti, muniakaan ei siis löydy kuin muutama. Niiden kutu on suoraan verrannollinen ruoan määrään. Mikä tahansa ruoka kelpaa, mutta minä en ruoki kalojani millään halvalla ruoalla. Pohjatabletit on selvästi laadukkaampia kuin hiutaleet ja käy kaikille kaloille onneksi. Hiutaleisiin on lisätty jos mitä lisäaineita, jotka on pelkkää täyttöä. Leväbarbit on hauskoja katsoa koska ne tuntuu etsivän milloin minkäkin lehden makuualustaksi. Ne tykkäävät lekotella pehmeissä paikoissa kuten ihmisetkin. Ne on vaan älyttömän arkoja ja tulleet jo nyt vähän aremmiksi. Kirsikkabarbit taas on kivan uteliaita ja tulevat usein katsomaan kun olen tietokoneella. Tietokone on ihan akvaarion vieressä ja kun käännän vain tuolia, niin näen akvaarion sivustapäin. Silloin ne tulevat heti katsomaan ihan lasiin kiinni. Niistä on kai hauskempaa nähdä minun naama ihan niiden tasalla. Ne näyttävät pieniltä linnuilta kuin punatulkuilta, niin lihavia ne jo ovat. Ja vain naaraat. Urokset on kauniin solakoita yhä, mutta nykyisin aivan yhtä kesyjä ja uteliaita. Olen harkinnut hankkia myös matelijan lemmikiksi, muttta minusta kalat on kyllä paljon suloisempia kuin mikään matelija. Niitä ei vain voi silittää.
Pienen akvaarion monnisetkin on oppineet jo ruoalle, eikä niin enää pelkää minua koska olen jättänyt ne muutoin rauhaan. Ne tulevat lököttelemään pohjalle kun on ruoka-aika. Joskus näen naaraan jopa kiertelevän etulasissa. Se on nälkäisin niistä, loput 3 on koiraita. Sen näkee siitä, että naaraat on kookkaampia. Kokoero kumma kyllä on kaupasta ostetuilla yksilöillä suurempi kuin itse kasvatetuilla. Itse kasvatetut koiraat ovat suurempia, liekö siksi kun olen ruokkinut niitä runsaammin poikasina. Vaikka muutoin olin niille lie "huono äiti", kun tuolloin minulla oli valtava ammoniakkiongelma ja liikaa populaatiota niin pienessä kypsymättömässä altaassa.
Kultakalamalja voi hyvin. Välillä vaihdan vettä siitäkin vaikka harvoin kun se menee likaisen näköiseksi kätevällä Dennerlen nanoimurilla. Karsin myös liikoja pintakasveja, jotka muodostaa ison möykyn pinnalle, kun ne eivät enää mahdu kaikki kasvamaan pinnalle. Olen silti nähnyt silloin tällöin kesällä pyydystämiäni vesikovakuoriaisia, liekö niistä enää kaikki elossa. Ja näin aivan pienen millin pituisen pienen toukan tai madon ryömivän lasissa, toivottavasti se oli niiden poikanen. Silti niitä on niin vähän, ettei ne rumenna ja ihan kiva lisä, jos siellä jotain elämää edes on. Ne eivät ole haisseet nykyisin enää koskaan pahalle vaan viihtyvät maljassa. Alussa niistä lähti sellainen bensamainen paha haju, joka oli lie niiden puolustusreaktio.
KUVAT:
Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen
Tein eilen aika isot vedenvaihdot, vaihdoin puolitoista sankollista pienestä akvaariosta ja toisesta isommasta tutut 3 sankollista, mikä vastaa n. 30% vettä. Mittasin nitraatit ja ne laski n. 25:een molemmista. Huoleni sukaravuista oli lie turha, koska jo toissapäivänä päivä ekan vedenvaihdon jälkeen näin niitä syömässä, 2 punaista näkyi nyt kerralla ja 1 sininen. Punaiset näytti tosin kalpeilta ja huonokuntoisilta mutta virkeiltä. Mutta eilen näin sukarapuja taas ja punaiset näyttivät saaneen väriä. Punaisissa silti on outo kalpea raita selässään, mitä en tiedä mistä se johtuu. Ei ne siis onneksi heti kuole nitraatteihin, vaikka saattavat stressaantua moisesta määrästä. Ruokin niitä välillä Tetra Crusta Menu ruoalla vaihtelun vuoksi, mutta epäilen mahtaako siitä olla mitään hyötyä, koska kalat hyökkää saman tien ruoan kimppuun, eikä sukaravut ehdi apajille. Mutta se on myös hyvää kalanruokaa, vaikka kallista. Pitäisi ruokkia sitä useammin, koska muuten ruoka menee hukkaan ja pilalle. Purkissa on 6 reikää kuin sirottimessa ja jokainen sisältää erilaista ruokaa sukaravuille.
Isommasta akvaariosta ei saa enää hyviä kuvia, se on paljon paremman näköinen kuin kuvissa, ei tosin enää niin hieno kuin alussa, mikä vähän harmittaa minua. Se kuitenkin tuo kämppääni eloa ja väriä ja se on pääasia. Kuvissa se näyttää paljon likaisemmalta ja leväisemmältä, sekä värit vääristyy ylivihreiksi. Yritän ladata kuvankäsittelyohjelmaa koneelle. Harmittaa että siinä on vain tavallinen akvaariolasi, jonka sävy on valmiiksi jo vihreä ja kamera ottaa siitä kaiken vihreän. Pienemmässä tankissa on optiwhite lasi. Nyt vasta on myynnissä edullisia optiwhite akvaariopaketteja myös isompiin akvaarioihin netissä.
Isommasta akvaariosta ei saa enää hyviä kuvia, se on paljon paremman näköinen kuin kuvissa, ei tosin enää niin hieno kuin alussa, mikä vähän harmittaa minua. Se kuitenkin tuo kämppääni eloa ja väriä ja se on pääasia. Kuvissa se näyttää paljon likaisemmalta ja leväisemmältä, sekä värit vääristyy ylivihreiksi. Yritän ladata kuvankäsittelyohjelmaa koneelle. Harmittaa että siinä on vain tavallinen akvaariolasi, jonka sävy on valmiiksi jo vihreä ja kamera ottaa siitä kaiken vihreän. Pienemmässä tankissa on optiwhite lasi. Nyt vasta on myynnissä edullisia optiwhite akvaariopaketteja myös isompiin akvaarioihin netissä.