Esittelyketju

[Teemu Salonen]

Nyt kun Aqua-web on puhallettu jälleen henkiin ajattelin, että voisi koota jälleen tälläisen esittelyketjun jossa jokainen voisi kertoa itsestään ja taustoistaan.

Ensimmäinen akvaario tuli meille meikäläisen ollessa 12-vuotias. Mutsi varmaan kironnu sitä päivää kun isäpuoli tämän idean sai Sillon elettiin kultaista 80-lukua ja akvaario löytyi suunnilleen joka toisesta olohuoneesta. Meikä oli myyty ja pian oli viikkorahoista säästetty sen verran, että sain laitettua kasaan ihan ensimmäisen oman akvaarion, jolla kokoa sellaset 40l. Välittömästi tämän hankinnan jälkeen alkoi säästäminen uuteen ja isompaan. Parhaimmillaan taisi omassa huoneessa olla viisikin erikokoista allasta. Noihin aikoihin harrastusta helpotti se, että tienasin taskurahaa paikallisessa akvaarioliikkeessä viikonloppusin vaihtelemalla vesiä ja pesemällä suodattimia. Myöhemmin samainen liike tarjosikin sitten ihan aikuisten oikean työpaikan jossa konkreettisesti pääsi tutustumaan markkinoilla oleviin tuotteisiin ja haastamaan myyntiedustajia Akvaariotekniikka, sen historia ja kehitys on aina kiinnostanut. Myönnetään että vähän verran olen vuosien saatossa pudonnut kärryiltä kun esim valaistus siirtyy LED-tekniikkaan enenevissä määrin. Akvaarioliikkeessä ehdin olla hommissa enemmän ja vähemmän sellaset rapiat kymmenen vuotta. Senkin jälkeen heittänyt satunnaisia keikkoja millon missäkin.
Harrastusaikana olen pyrkinyt "keep it simple" ajatteluun. Sillä ajatusmaailmalla pyörittänyt niin suolaista kuin makeaakin aina kunkin elämäntilanteen mukaisesti. Tällä hetkellä vietän elämäni pisintä kuivaa kautta. Edellisen riutta-akvaarioni päästettyä vettä kerrostalon rakenteisiin toisena pystyssäolopäivänä ja myyjäliikkeen vetäydyttyä kaikesta vastuusta ei rahatilanne ole sallinut minkäänlaista allasta. Vaatekaapin hyllyt kyllä pursuaa erilaista rompetta ja jopa pari allasta mutta aina puuttuu jotain. Jonakin päivänä vielä... Vaikka ajatusmaailmani onkin tuolla edellä tullut ilmi, opetti jo se 80-luvun akvaarioliike, kuinka tärkeää on veden laadun seuraaminen. Siellä opin myös laadukkaan vedenparannusaineen merkityksen. Vaikka moni muu asia on tässä vuosien saatossa muuttunut, niin kemia ei. Onnistunut akvaarioharrastus ei ole koskaan vaatinut, eikä vaadi nytkään järjettömiä summia rahaa ja ihmeellisiä hilavitkuttimia jollei harrastusta nimenomaan halua viedä sitä reittiä pitkin. Riittävä valaistus, tehokas suodatus, lämppäri, testisalkku ja pohjalappo. Siinä on harrastuksen peruskulmakivet.

[toukopouko]

No mutta TEEEMUU, ompa kiva idea. Ja siis kaikille, vanhoille ja aloittaville. Tosi kiva .

Apua, nyt jo hirvittää, miten pitkä tästä tulee, kun perus vastaukset kysymyksiinkin tuppaavat "vähän" venähtämään.

Mutta eka akva tuli 3. luokkalaisena, eli olinko silloin 8-9v. Mikähän vuosi silloin on ollut menossa... 1980. JA meiningillä "iha mää itte". Vanhemmilla ei ollut osaa eikä arpaa koko hommaan. Sitä en muista, mistä idea. Ehkä niistä mökin kolmipiikkikaloista, joita pyydystettiin haavilla ämpäreihin .

Sellainen pieni muistikuva, että sain alkaa liikkumaan ekoja kertoja bussilla itsenäisesti. Kaverin kanssa lähdettiin vähän rahaa taskussa ajelemaan ja päädyttiin Treen Turtolan Citymarkettiin jossa oli akvaarioliike. Jonkun ilveen kautta sieltä tarttui matkaan ensimmäinen upeus, muovinen laatikko, todellakin se oli muovia, se oli halvin "akvaario" heillä. Litroja nykytiedoillani arvioiden 20. Samalla muutama kala ja jokin halvin ja pienin kalanruokapurkki. Sitä en muista, mitkä olivat ekat kalat. Kotiin, vesi altaaseen ja kalat perään. Ei ollut soraa, ei valoa, suodatinta tai mitään muutakaan. Eihän kalat tarvitse kuin vettä ja ruokaa, eihän?
Jossain vaiheessa muistan altaassa olleen pusukaloja, miljoonakaloja, platyja, mustia molleja ja miekkapyrstöjä. Wow ! Oli ihan mahtavaa katsella, kuinka pusukalat "pussailivat" ja miljoonakalat tekivät julmetusti vauvoja. Valinnat siksi, että pusukalat oli vaaleanpunaisia, miljoonakaloilla hienon väriset pyrstöt, musta oli vaan cool , platyt ihanan värikkäitä ja miekkakaloilla jännät pitkät piikit takapuolessa. Jonkinmoista karsintaahan elävissä kävi altaassa, voi härregyyd. Miksiköhän? Voi vain miettiä hetken myyjän ajatuksia ja motiiveja tästä kaupasta...

No sitten kävi onnen potku. Kerrostalossa meidän alakerran naapuri kertoi, että olisi akvaario kun vaan hakee sen pois. IIISO, 80l. Itse tehty. Rautaisissa, hitsatuissa, vihreäksi maalatuissa, ruosteisissa, erittäin epäsiisteissä "kehyksissä". Niin oli vihreä myös sisältä. Aivan levässä, mutten minä tajunnut muuta kuin, että pesun tarpeessa on. Oli soraa, hirvittävä valaisin mutta tosi upeeta että oli. Kulmassa jonkinlainen itse viritelty suodatin, joka oli itseasiassa ilmastin. Minä pesin kaiken puhtaaksi ja siirsin rauta-altaaseen vielä elossa olevat. Voi härregyyd. No tuota, eihän se akvaristin ura oikein siitä lähtenyt, kaloja tippui ja allas pian sotkuinen kuin pesemätön vessanpytty. Annoin sen luokkakaverille. Painoi ihan sikana. Saatiin se talvella pulkkaan kaloineen ja vedettiin se parin korttelin päähän heille kotiin. Loppua en tiedä, miten eteni. Tässä oli ensi kontakti hommaan. Järkyttävää .

Seuraava atakki on ollut tuolla -94-95. Olin töissä ja varaa ihan järjettömän kokoiseen 140 litraiseen altaaseen. Nyt oli sora, oikea valaisin, suodatin, lappo ja vähän oikeaa otetta akvan pitoon. Tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa kuulin akvaarion kypsyttämisestä ja sen muistan vieläkin, että suodatin oli Fluvalin. Ostopaikka oli muistaakseni tuolloin Lielahdessa sijaitseva akvaarioliike ja olikohan nimi Europet. En ole varma. Kalastoa en muista muuta kuin että siellä oli todella iso isopurjepleko ja jokin parvi. Tämä kuitenkin loppui akvan myyntiin joskus 1997. Ei ollut aikaa ja sinkkunaisen elämä oli kiireellistä.

Sitten se viimeinen aloitus hulluuteen alkoi tuossa ehkä 2000. No nyt alkoi olla välineet kunnossa . Allas oli isäni vanha, 180l, ja oli ollut autotallissa ehkä 10v. Olin lukenut jostakin, että tässä tapauksessa saattaa olla niin, että silikonit eivät ole enää tiiviit ja vuotavat. Isäni vakuutteli, ettei ne mihinkään vuoda. No tuota, toisin kävi. Allas oli täytetty ja vesi valui lattialle. Isä korjasi tilanteen silikoonaamalla uudelleen.Nyt piti. Mukana tuli elämäni ensimmäinen Eheimin sika vanha ulkosuodatin. Sellainen ruman vihreä, pyöreä pystypöttörö. Ei hajuakaan mallista. Siitä se hulluus lähti.

Seuraavaksi tuli 240 litrainen kulma-akva, sitten Helsingistä keltaisten sivujen kautta 160 litrainen jossa oli elämäni ensimmäiset plekot, kuvioplekot. Sitten tuli 240 litrainen, seuraavaksi 350 litrainen, 600 litrainen ja lopulta erinäinen määrä poikasaltaita koska alkoi kasvattelu. Oli useampi mutteriallas ja 20-40 litraisia normeja. Kasvattelin taistoja, killejä, lehtikaloja, eri kirjoahvenia ja sellattii. Myöhemmin tuli malawiallas ja nehän sikisivät ihan hulluna. Siitä vielä vähän eteenpäin, alkoi kiekkoharrastus. Ensin ns. karamellikiekot ja myöhemmin villit. Jossain vaiheessa oli tilanne, että asuin vuokra-asunnossa 68 neliötä ja 14 akvaariota, joten älköön kukaan väitä, että asunto on liian pieni akvaariolle .

Sen jälkeen on ollut kasvihifistelyä, niin ylä- ja alamäissä, mutta voi pojat, ollut kyllä opettavaista. Useista opeista kiitos kuuluu Sisson saarnoille. Plekojen, monnisten ja taistojen kasvatusta tuli myös.

Sellaista. On se onni että tänä päivänä on netti ja aw, oli vähän toisenlaista tuolla viime vuosituhannella. Tsemppiä ja iloa kaikille akvailuun ja tiedon keruuseen.

-Pouko-

[kr70]

Hyvä idea, Teemu! Toivottavasti tämä ei jää meidän kolmen ketjuksi.

Alku oli sellainen, että naapuri osti noin 150 l akvaarion, jossa oli miljoonakaloja (villimuotoja), punamiekkapyrstöjä, mustamolleja, keltabarbeja ja lehtikaloja. Muistan nuo kalat tosi hyvin vaikka olin vasta 6v ja siitä on jo vuosikymmeniä. Se näytti minusta huikean kiinnostavalta ja vieläkin juuri nuo kalalajit herättävät nostalgisia muistoja. Laitettiin sitten meille pystyyn viiden litran lasipurkki, jonne tuli hiekkaa, vettä ja naapurin akvaariosta jokunen kasvi, miljoonakaloja ja mustamolleja. Ei tietenkään mitään suodattimia tai ilmastimia. Mollit eivät tietenkään kauaa eläneet. Miljoonakalat tekivät jopa poikasia. Synttärilahjaksi sain naapurilta uusia molleja, jotka tietysti kuolivat pian. Joskus kuolivat kai sitten myös miljoonakalat, koska seuraavassa kämpässä sitä purkkia ei enää ollut. Ruinasin sitten oikeaa akvaariota, ja ostettiin reilu 100-litrainen. Myöhemmin akvaarioita tuli pari lisää ja joitakin lajeja tuli viljeltyäkin. Sitten tuli pitkä tauko, kunnes muutama vuosi sitten aloitettiin pojan kanssa uudestaan. Poika kyllästyi, kun kaikki kalat oli sisällä - no eihän se mitään, saanpa suunnitella akvaariot miten haluan. Akvaarioita on 5, joista juuri tällä hetkellä tosin 2 tyhjillään. Kaikki on toistaiseksi pienehköjä. Suunnitelmissa on, että kunhan saadaan koronan takia viivästynyt muutto tehtyä, hankin ISON akvaarion, johon tulee jokin vähän harvinaisempi projekti.

Teemulle: jossain ketjussa aiemmin mainitsit tuosta vesivahingosta. Todella ikävä juttu, jos siitä tuli niin raskas taakka, ettei harrastusta voi vieläkään aloittaa uudelleen. Jos aquawebissä olisi yhtä paljon käyttäjiä kuin joskus 10v sitten, ehdottaisin kolehtia Teemun uutteen akvaarioon, mutta nykyisillä käyttäjämäärillä ei montaa euroa tulisi kasaan. Alati ilmassa leijuva vesivahingon vaara on kyllä yksi akvaarioharrastuksen huonoimpia puolia. Itse yritän tehdä kaikki mahdolliset varotoimet ja vaihtaa suodattimien ja muiden tiivisteitä liiankin usein.

[toukopouko]

Hyvä idea, Teemu! Toivottavasti tämä ei jää meidän kolmen ketjuksi.

Älä muuta viserrä. Siksi haastankin seuraaviksi esitelmöimään Doradin ja Polarin ketjun jatkoksi .

Alku oli sellainen, että naapuri osti noin 150 l akvaarion, jossa oli miljoonakaloja (villimuotoja), punamiekkapyrstöjä, mustamolleja, keltabarbeja ja lehtikaloja. Muistan nuo kalat tosi hyvin vaikka olin vasta 6v ja siitä on jo vuosikymmeniä. Se näytti minusta huikean kiinnostavalta ja vieläkin juuri nuo kalalajit herättävät nostalgisia muistoja. Laitettiin sitten meille pystyyn viiden litran lasipurkki, jonne tuli hiekkaa, vettä ja naapurin akvaariosta jokunen kasvi, miljoonakaloja ja mustamolleja. Ei tietenkään mitään suodattimia tai ilmastimia. Mollit eivät tietenkään kauaa eläneet.

Ompa lohduttavaa tietää, että muidenkin "uralle" mahtuu näitä tähtihetkiä . Itselläni tuo nostalginen muisto kääntyi vain täysin toisinpäin. Jostain syystä en ole tuon 8 vuotiaana koetun räpellyksen jälkeen tuntenut koskaan pienintäkään halua hankkia tai omistaa kyseisiä lajeja omissa altaissani.

Teemulle: jossain ketjussa aiemmin mainitsit tuosta vesivahingosta.

Niin, tähän piti kyllä kommentoida vielä, se vain jäi. Mistä ne vedet vuosi ja miten vakuutusyhtiö selitteli itsensä ulos korvausvastuusta? Millainen lasku tuli? Katastrofi !

[kr70]

Älä muuta viserrä. Siksi haastankin seuraaviksi esitelmöimään Doradin ja Polarin ketjun jatkoksi .

Sekä Scoffer, Pikku-MiCi, Boucicaut, Plankton, Nitrous, Ssartzukka, buttnekkid ja varmaan joku viime aikoina aktiivinen unohtu.

Itselläni tuo nostalginen muisto kääntyi vain täysin toisinpäin. Jostain syystä en ole tuon 8 vuotiaana koetun räpellyksen jälkeen tuntenut koskaan pienintäkään halua hankkia tai omistaa kyseisiä lajeja omissa altaissani.

Ero on varmaan siinä, että nuo minun ensielämykset tapahtuivat NAAPURIN akvaariota ihaillessa eikä omaa. Naapuri oli ilmeisesti ottanut asioista hyvin selvää, kun sillä akvaario tuntui pelittävän heti alusta lähtien. Niillä oli myös pieni poikasakvaario. Myöhemmin niilläkin oli epäonnea, koska mainittu 150-litrainen hajos. En muista, tuliko siitä miten kallis remontti. Pikkuakvaario jäi. Toinen naapuri samassa rappukäytävässä oli muuten itse Rölli-peikko Tuppurainen, silloin vielä melko tuntematon.

[Polar]

Oijoi, olen niin huono esitelmöimään...

Mutta samankaltainen klassikko on omakin akvaarioinnostuksen alku kuin muillakin, eli alkuun pikku tyttönä se muutamien kymmenien litrojen miljoonakala pytty kaikkine sen ajan hoitovirheineen (koko akvaarion säännölliset kuuraussiivoukset hiekkojen pesuineen, uskomattomien kalayhdistelmien survominen siihen jne...). Vaikka sen ajan hoitotavat olivat aika brutaaleita, en kuitenkaan muista kalojen olleen mitenkään lyhytikäisiä tai erityisen herkästi sairastavia. Ja kun sen pikkuisen altaan sain ala-asteikäisenä, on akvaario kuulunut elämääni sen jälkeen katkeamattomasti. Omaan asuntoon muuttaessa hankin heti isomman ja sen jälkeen vielä isomman, enkä malttanut luopua edellisestäkään, joten niitä sitten olikin jo kaksi. Käytettynä ostetun vanhan altaan kanssa jouduin kokemaan myös vesivahingon, mutta sekään ei torpannut harrastusta.

Paikalliseen akvaarioseuraan liityin myös, ja sen mukana oli kaikenlaisia kivoja retkiä ja tapahtumia. Valitettavasti seura on näivettynyt, eikä ole enää toiminnassa. Onneksi netin kautta voi seurata akvaarioharrastajia ja -ryhmiä vaikka maailman laajuisesti. Omassa lähipiirissä muita akvaarioharrastajia ei valitettavasti ole, eikä edes meidän perheessä kukaan muu ole niistä kiinnostunut (ei edes kissat ).

Luultavasti akvaarioharrastukseni olisi kuihtunut ilman kirjoahvenia. Niissä on vaan jotain niin mielenkiintoista ja ovat jokainen omalla tavallaan persoonallisia tyyppejä. Lähinnä lehtikala/kiekkokala akselilla ollaan pyöritty + siihen kivoja pikkuahvenia samoista Amazonin alueen biotoopeista. Varsinkin kiekkoharrastaja olen siis henkeen ja vereen. Lapsien ollessa pieniä huilasin välillä lehtikala-altaalla, ja ajoin toisen altaan alas, mutta niin vaan kiekot palasivat lehtikalojen tilalle kun jäi pikkuisenkin aikaa ja voimia enemmän harrastukselle.

[toukopouko]

Ihana Rölli, oon Röllifani.

Joo ajattelin heitellä aina muutamalle kerrallaan haasteen, mutta lisätääs nyt listaan SiriusAng, Anniquu, Sam Salonen, vallumaarit ja ketäs teitä nyt on... Ja uudet tottakai kanssa.

***********************************************************

muoks. katohan, Polar olikin jo pistäytynyt tällä välin

Sinullakin vesivahinko? Silikoonit, lasi vai suodatin?

[Polar]

Jep vesivahinko todellakin oli vastassa kun kerran tulin töistä kotia. Allas käytettynä ostettu ja silikonisaumasta vuoti. Sauma oli siis ihan kovettunut ja irronnut vanhuuttaan. Noin vedenvaihdon verran oli vettä lattioilla (about muutama ämpärillinen?), mutta onneksi kyseisessä kämpässä oli yhtenäinen muovimatto, niin mitään mittavaa vahinkoa ei sattunut. (Eikä alakerran asukaskaan koskaan valittanut, että olisi tullut mitään hänen puolelleen ) Ei koskaan tehty siitä mitään ilmoitusta kun näennäisesti mitään ei ehtinyt mennä sellaisiin rakenteisiin mitä ei olisi saatu kuivatettua itse. Onni oli isot imevät matot ja se että saavuin paikalla suht nopeasti vahingon alettua. Heti vaan koko liinavaatekaapin sisältö lattioille vettä imemään. Säikytti kyllä.

Toisen kerran vuoti toinen altaani, mutta se vuoti niin hissukseen että huomasin vain altaan ja pöydän välissä kosteutta. Se allas tyhjennettiin pikavauhtia ja otettiin kokonaan pois käytöstä.

Ja itseasiassa kolmaskin allas vuoti, mutta se oli ihan upouusi ja vuosi nurkasta kun sitä aloin täyttämään. Se oli maanantaikappale ja meni takuuseen. Onneksi tiputti sen verran reilusti, että vuodon huomasi heti, eikä esim vasta muutaman päivän päästä, että täällähän on takanurkka märkä. Siitä olisi voinut tulla ikävämpi sessio parketin ja rakenteiden kanssa...

[Sam Salonen]

Heitetään lyhyesti jotain itsestään myös...

Sam Salonen on nimimerkki ja nimi, toukokuussa 2001 harmittelin itsekseni kun ei oikein ollut mitään paikkaa jossa olisi voinut verkostoitua muiden harrastajien kanssa, muuta kuin irc (joka vielä silloin oli hyvin voimissaan oleva komminikaatiotapa). Niinpä päätin että kun sellaista ei ole, niin se pitäisi varmaan tehdä. Alku oli hiljaista, mutta ajan saatossa AW muodoistui varsin vilkkaaksi paikaksi. Kiireisimmät vuodet olivat 2008-2013, sen jälkeen FB ja sen tuoma mobiili läsnäolo muutti markkinan keskustelupalstoille radikaalisti.

Viimeisimmät vuodet (+5 vuotta) ovat itselläni olleet niitä kuuluisia ruuhkavuosia, kotona löytyy 3 pientä tyttöä jotka pitävät isin ihan riittävän kiireisenä työn ja muiden harrastusten lisäksi - sen myötä ei oikein ole ollut aikaa mihinkään ylimääräiseen, valitettavasti.

Akvaarioiden kannalta kotona löytyy edelleen 350 litrainen riutta jossa elelee kolmikko vuokkokaloja, koralliahven, luikero, blenniidi ja yksi välskäri. Juomaveden jätin taakseni 2000-luvun alussa

[Pikku-MiCi]

Kerta Kr70 alkaa "uhkailemaan" täällä niin pakko kai se on sitten pieni esittely kirjoitella.

Alunperin Kuopiolainen (entinen Maaninkalainen) Jyväskylän kautta Hyvinkäälle asettunut vuonna -80 synnytetty akvaristihan täällä kirjoittelee. Oletettavasti mies tai jotain sinnepäin. Lapsuuden kodissa oli jo akvaario "kultaisella" -80 luvulla ja sitähän sitten puhdisteltiin aina sillon tällön kun muistettiin, otettiin siis kalat ämpäriin, akvasta kaikki vesi pois, hiekan pesu ja sitä tuttua rataa. Allas oli sellainen pieni, oisko noin 50-60 litraa, messingin väriset kehykset, ilmapumppu, sukeltaja jonka korvista sitä ilmaa tuli jne. Kaloja oli vaikka mitä, kultakalaa yms. Uusi vesi "kypsytettiin" ilmastamalla, eli seisottamalla sankossa sen aikaa kun muu vesi oli altaassa. Vuonna -94 altaaseen tuli "femma"-kilppari, eli sellainen viiden markan kolikon kokoinen punakorvakilpikonna. Se sitten jotenkin kummasti kuoli sillä aikaa kun olin rippikoulussa kesällä 95....myöhemmin myös murhaaja on tunnustanut tekonsa, sillä siskolla oli kaksi punakorvakilpikonnaa, sellaisia ison lautasen kokoista niin äiti ei enää kolmatta taloon kuulema halunnut. No se siitä lapsuudesta ja nuoruudesta. Kotiin jäi vielä tuo siskoni iso konna-allas kun itsekin sieltä muutin pois. Jossain vaiheessa akvaarion kaipuu kasvoi niin isoksi, että piti hakea tuo messinkiunelma omaan kämppään. No siinähän kävi niin, että ei se kerennyt pitkään olla toiminnassa kun tuli jo uusi, isompi allas, sitten messinkisen tilalle tuli toinen uusi 30 litrainen sukarapula (on edelleen käytössä) sitten tulikin jo kolmas 56 litrainen, sit möin pois tuon ensimmäisen uuden ja messinkiunelmakin lähti, taloon tuli 300 litrainen allas. Noista altaista täällä onkin jotain tarinaa kun vaan kaivaa, oisko vuosi 2008->

2009 tuli sitten muutto kerrostalosta rivitaloon ja sittenhän se lähtikin lapasesta, Oli vaikka minkälaista pyttyä (mm. tuo 56 litrainen oli vessassa) 300 litrainen toivotti tervetuloa heti kun eteisestä pääsi sisälle, pikku allas oli olkkarissa rapulana, yläkertaa asutti kaksi isompaa allasta, olikohan 700 ja 800 litraiset. Takapihalle piti sitten 2010 kaivaa "pieni" karppiallas (niin iso kun vaan saatiin rivitalon takapihalle fiksusti mahtumaan) oli todella kiva sitten 2011 kun taas muutto koitti täyttää sitä kuoppaa.

2011 marraskuussa tosiaan muutettiin silloisen vaimoni ja lasten kanssa Hyvinkäälle. Tänne lähti mukaan 300, 56 ja 30 litraiset pytyt ja osa niiden asukeista. Isommat pytyt myytiin pois,

2016 tein nykyisessä asunnossa remonttia niin "piti" sitten luopua tuosta 300 litraiseta. Pikkualtaat jäi vielä.

2018 vaihdoin sitten naistakin joka asuu meillä, eli ero tuli vanhasta ja uusi saapui samana vuonna vielä taloon ja niin alkoi saapumaan vesiastiaakin. nyt talossa lorisee 4:ssä altaassa vesi plus noita pienempiä kippoja, joita ei lasketa allasvahvuuteen pienien litrojen takia. Takapihalle saapui 2020 kesällä suihkulähde/pihalampi (pieni sellainen) ja sinne sitten asukkaaksi 10 kultakalaa, jotka jouduin vielä täksi talveksi sijoittamaan sisäaltaaseen. Ensi talveksi pääsevät joko isompaan lampeen (jos saan tänä kämpän myytyä) tai sitten rakennan varastoon tai talliin heille kunnollisen talvi(uni)altaan.

Oho, tulipa tässä tekstiä....jospa tästä jotain saisitte irti

Edit....unohtui mainita, että olen ihan rakastunut plekoihin nykyään....niitä pikkuhiljaa yritän saada hankittua "uuteen" pleko-altaaseeni, joka on heille pyhitetty "tuulitunneli"

[kr70]

lisätääs nyt listaan SiriusAng, Anniquu, Sam Salonen, vallumaarit ja ketäs teitä nyt on... Ja uudet tottakai kanssa.

Sania unohtu!

[Teemu Salonen]

Teemulle: jossain ketjussa aiemmin mainitsit tuosta vesivahingosta.

Niin, tähän piti kyllä kommentoida vielä, se vain jäi. Mistä ne vedet vuosi ja miten vakuutusyhtiö selitteli itsensä ulos korvausvastuusta? Millainen lasku tuli? Katastrofi !
[/quote]

Vedet vuosi läpiviennistä. Olin laittanut tiiviste o-renkaat väärinpäin. Vuoto oli siis alkanut heti, mutta koska vuoto oli niin pientä ja vuosi altaan ja sen pohjaan liimatun vanerilevyn väliin, niin sitä ei huomattu ennenkuin vaneri oli niin palvon turvonnut että se raotti väärin laitettua liitosta jolloin vettä pääsi valumaan reippaammin. Vettä ei onneksi kuitenkaan tullut kuin ehkä n. 50 l, mutta ihan riittävästi kastelemaan kahden huoneen lattiat, seinät, alakerran naapurin ja vähän muutakin.

Tämä kaikki johtui siis siitä, että että myyjäliike ei ollut huolehtinut velvollisuuksistaan ja liittänyt allaspaketin mukaan käyttöohjeita millään kielellä tai edes kuvilla. Mistä sitä tyhmä maalaispoika voi tietää miten niitä systeemejä sinne pitää laittaa... Lupasivat sentään tulla vähän vastaan ja tarjota vaikka muutaman ravun hyvitykseksi jahka allas on kypsä....

Kotivakuutus korvasi meidän asuntoon kohdistuneet vahingot samoin kuin alakerran naapurin omaisuudelle tapahtuneet vahingot. Sen sijaan kerrostalon rakenteille aiheutuneita vahinkoja kotivakuutus ei korvannut joten tuo muistaakseni 12 000€ lasku lankesi maksettavaksi omasta pussista.

Tekevälle sattuu ja virheistä oppii. Eniten tässä harmittaa se, että myyjäliike tosiaan vetäytyi kaikesta vastuusta. Oeikeuteen asti emme halunneet lähteä riitelemään koska riski siitä, että juttu hävitään oli kuitenkin olemassa ja tuossa 12 000€:ssa oli kuitenkin jo ihan riittävästi maksettavaa.

[kr70]

Tuo on kyllä karmea tarina ja ethän oo yksin tuon kanssa. aqua-webistäkin löytyy monta yhtä karmaisevaa tarinaa vuotaneista akvaarioista ja jälkiselvittelyistä vakuutusyhtiön kanssa. Ihan just oli Ylen nettisivuilla pitkä juttu oikeusjuttujen kalleudesta nykyään. Sinne ei kannata lähteä, jos ei ole varma voitostaan. Oikeusturvavakuutus ei yleensä korvaa vastapuolen kuluja, mutta se voi olla hyvä ase vakuutusyhtiötä itseään vastaan: Jos vakuutusyhtiöllä ei ole haluja korvata, niin voi sanoa, että vien tämän oikeuteen ja pyöritän oikeusjuttua niin kauan kunnes oikeusturvavakuutuksen yläraja tulee vastaan, joten sen verran vakuutusyhtiö ainakin häviää. Enoni oli tällä tavoin uhkaamalla saanut vakuutusyhtiönsä korvaamaan en nyt muista millaisen vahinkon.

[Boucicaut]

Hyvä idea tämä esittelyketju. Teemulle kiitos!

En muista tarkkaa ikää tai vuotta milloin akvaarioharrastus alkoi, mutta muistan sen saaneen kimmokkeen mumman ja vaarin akvaariosta. Se oli vaarin itse tekemä: kulmaraudasta hitsattu kehys, pohjassa panssarilasia (verkko sisässä) ja tiivistys jollain kitillä. Aloin kuitenkin vaatia omaa akvaariota ja sain Ilves-purkin Alle kymmenen olen kuitenkin ollut, joten puhutaan siis 70-luvun loppupuoliskosta. Aika nopsaan sain jo oikean, muutaman kymmenen litran tankin. Mitä kaloja noissa ekoissa oli, niin ainakin miljoonakaloja ym. mallia perustuksen perus. Ensimmäiset suodattimet olivat ilmapumpulla toimivia, nurkkaan sijoitettavia kirkkaasta muovista valmistettuja rimpuloita. Olivat kolmion mallisia muodoltaan ja vanua sisälsivät. Surkean tehottomia, mutta kyllä niihinkin ryönää hieman kertyi.

Noin kymmenvuotiaana sain isooon akvan joululahjaksi. Se oli n. 250l, aika hoikan mallinen, koska pituutta oli 160cm. Paras joululahja ikinä! Saattoi olla Elox. Isä teetti peltifirmassa siihen koko akvaarion peittävän viistetyn valokuvun, jossa loisteputkivalaisin oli sisällä. Kuvun kanssa kokonaisuus näytti lähinnä lasiselta ruumisarkulta Tässä vaiheessa kuvaan astuivat Jägerin lämmitin ja Fluvalin moottoroidut sisäsuodattimet. Aiempiin kikkareisiin verrattuna nämä laitteet vakuuttivat nuoren jolpin. Kasveja oli ainakin miekka- ja melalehtiä, vesisaniaisia, välillä jotain karvalehtiä ja ärviöitä myös. Kalastoa oli joka lähtöön ja siinä oli erilaisia vaiheita. Useita eri rihmakalalajeja, muistaakseni kupari- ja täplämonnisia, isopurjepleko (joka oppi hakemaan levätabun pinnalta sormistani ), banjomonni, levänuoliaisia, lehtikaloja, piikkisilmiä, joitakin tetroja, aasianmutakala (jota myytiin nimellä kiinanmonni). Parin vuoden sisällä Fluvalin sisäsuodatimet saivat kaverikseen Fluvalin ulkosuodattimen, joka oli 403. Siinä oli kolme suodatinkoria, sulkuventtiilit letkuissa jne. Oli hyvä kampe ja pelitti vaikka kuinka monta vuotta. Eheimeihin ei ollut koululaisella varaa Sitten alkoivat kiinnostaa Väli-Amerikan kirjoahvenet. Niitä oli ainakin seeprakirjoahven, helmikirjoahven, avainkirjoahven, oskari, turkoosikirjoahven ja muutama joita en muista.

Aikan pian tuon ison Eloxin saatuani aloin tilata Akvaariolehteä ja luultavasti sieltä tai Elänmaailma -lehden kautta (jota myös tilattiin) tajusin, että kaloille voi kerätä elävää ruokaa ojista ja lutakoista. Niinpä kuljin ahkerasti pitkin maita ja mantuja akvahaavin ja purkkien kanssa. Enimmäkseen keräsin hyttysen toukkia, jotka olivatkin mainiota kalanruokaa. Näillä reissuilla hoksasin, että pikku lutakoissahan on valtava määrä erilaisia selkärangattomia pohjaeläinlajeja. Innostuin niistä aika tavalla. Tässä kohtaa Ilves-purkitkin tekivät paluun ja taloon ilmaantui useita pieniä muoviakvoja, joissa oli kaikkea mahdollista hevosjuotikkaista malluaisten kautta keltalaitasukeltajiin ja vesihämähäkkeihin. Selkärangattomiin pohjaeläimiin kohdistunut innostus ja kiinnostus kesti monta vuotta, ja mitä en silloin tajunnut, tuli myöhemmin johtamaan koko elämän kestävään työuraan. Biologian opintojen alkuvaiheessa nimittäin suuntauduin virtavesiekologiaan, ja aluksi erityisesti pohjaeläimiin. Tällä uralla ollaan edelleenkin Tämän vuoksi kotona on myös useita stereomikroskooppeja, kaikki niitä parhaita Sveitsiläisiä Wild -skooppeja ja niitä seuranneita Leican malleja.

Työpaikkojen perässä muuttaminen ja tutkimustyö pakottivat luopumaan akvoista pitkäksi ajaksi, n. 15v meni ilman harrastusta. Kakkosvaihe kesti muutaman vuoden kun oli pysyvämpi asuinpaikka. Tämäkin tankki oli n. 250l, mutta perinteisemmän mallinen. Vasta tuolloin pääsin ensimmäisen kerran kiinni -edes käytettynä- Eheimin dinosaurusmalliin, eli 2260 -ulkosuodattimeen (nykyisin kai malli on 1500XL). Suodatusteho teki vaikutuksen. Laitoin painepuolen letkuun Hydorin lämmittimen, joka ei kestänyt varmaan kuin vuoden. Kalasto oli Etelä-Amerikkaa, kardinaalitetroja, monnisia, partaimumonneja ym.

Sitten tuli taas taukoa elämäntilanteen muutosten vuoksi, tällä kertaa 7-8 vuotta. Tauko päättyi viime vuonna kun onnistuin löytämään Oulusta hyvään hintaan muutaman vuoden ikäisen JuTa-altaan (240x90x60cm), johon tein järeän (useista) Eheim 2260 -pöntöistä kustomoidun suodatuksen. Liäksi tällä hetkellä kolme Eheim 2252:sta, ja kaksi Eheimin UV-lamppua (350 ja 800 mallit) peräkkäin painepuolen letkun ohuemmassa 12mm haarassa. Valoina on Eheimin ja Akva Stabilin LEDejä kolme kpl. Kalastoa on pari helmikirjoa, yksi tiikerikirjo, n. 20 kpl monnisia (kupari, täplä, helmi ja leopardi), juovaokamonni, kuusi partista, iiiiso tummaleväpleko, hunajakennopleko, hunajakennon ja jonkun muun hybridi, pantterikiipijäkala ja kuusi ripsimonnia (neljää lajia). Kasveina on pelkkää jättivallisneriaa jota saakin kitkeä puoli ämpärillistä parin viikon välein.

Pienemmässä, n. 250l akvassa on muutama aikuinen partis, 5-6 kasvavaa partista, viisi pandamonnista, tulievä, neljä juovaperhosnuoliaista ja muutama kuparimonninen. Lisäksi siellä on kasvamassa nuorisoa, eli odottamassa isoon akvaan pääsyä ovat viisi avainkirjoa, kolme ruostekirjoa, yhdeksän kuparimonnista ja kolme haarniskamonnia. Siirto tapahtuu, kun saan isosta akvasta muutettua ripsimonnit, pantterikiipijäkalan helmikirjot ja tiikerikirjon tulossa olevaan kolmanteen tankkiin (kyllä, mopo keulii pahemmin kuin koskaan! ), joka on 450l.

Kuten voi päätellä, isosta akvasta tulee ihan lähiaikoina puhdas Etelä-Amerikka biotooppiakva ja kohtuullisen rauhallisella kalastolla. Tulossa olevasta 450l pöntöstä tulee ajan myötä afrikkateemainen ja se pienin 250l jää seuralaksi/kasvatusaltaaksi.

Tässä uusimmassa akvaelämässä on toki törmännyt isoihin muutoksiin tekniikassa. Erityisesti LED-valot ovat tulleet ja niihin on joutunut/päässyt perehtymään. Myös streamerit olivat minulle uusi juttu, samoin UV-lamput. Aikoinaan kukaan ei ollut kuullutkaan Siporaxista, Substratista tai muista sintratusta lasista tehdyistä biologisen suodatuksen massoista, jotka ovat tietysti tarkoitukseensa täysin ylivoimaisia - merkittävä kehityshyppy. Nämä em. asiat on kaikki hanskassa kuitenkin jo Seuraavaksi laitan leijupetityyppisen fosfaattireaktorin ison akvan ulkosuodattimen painepuolelle, UV-lamppujen perään. Oulun veden kanssa on pakko käyttää vedenparannusaineita, joten sekin uutta minulle. JBL:n tippatestien vesitestisalkku on myös käytössä -aiemmin en testannut paljoakaan, joskus harvoin liuskatesteillä.

Yleishuomioita. Kalastoa ja myös kasveja tuntuu nykyisin olevan paljon enemmän saatavilla kuin ennen. Aikoinaan tuin erityisesti Seinäjoella ollutta todella hyvää akvaliikettä, Korallia. Jonkun verran kävin Vaasan liikkeissäkin. Nykyisin käytän paljon Oulun Muskettikoiraa, jonkun verran myös Lilzoota. Mutta paljon ostan Ebaystä ja Torista käytettynä. Netti on tietysti mullistanut kaupan lisäksi myös tiedonsaannin, samaten keskustelukanavia on aivan eri tavalla kuin ennen. Laadukkaan akvaariolehden tilaisin kyllä siitä huolimatta, jos sellainen vielä olisi olemassa.

Paljon jäi poiskin ja millään ei voi kaikkia kaloja, vehkeitä ja vaiheita muistaa - asiat kuitenkin sijoittuvat neljälle vuosikymmenelle. Mutta papukaijakirjoahvenmerkki sille, joka jaksoi tänne asti lukea!

[toukopouko]

Jep vesivahinko todellakin oli vastassa kun kerran tulin töistä kotia.....
Toisen kerran vuoti toinen altaan.....
Ja itseasiassa kolmaskin allas vuoti.....

Härregyyd, on kyllä ollut melkoisen huonoa tuuria.

Teemulle: jossain ketjussa aiemmin mainitsit tuosta vesivahingosta.

Niin, tähän piti kyllä kommentoida vielä, se vain jäi. Mistä ne vedet vuosi ja miten vakuutusyhtiö selitteli itsensä ulos korvausvastuusta? Millainen lasku tuli? Katastrofi !

Vedet vuosi läpiviennistä. Olin laittanut tiiviste o-renkaat väärinpäin. Vuoto oli siis alkanut heti, mutta koska vuoto oli niin pientä ja vuosi altaan ja sen pohjaan liimatun vanerilevyn väliin, niin sitä ei huomattu ennenkuin vaneri oli niin palvon turvonnut että se raotti väärin laitettua liitosta jolloin vettä pääsi valumaan reippaammin. Vettä ei onneksi kuitenkaan tullut kuin ehkä n. 50 l, mutta ihan riittävästi kastelemaan kahden huoneen lattiat, seinät, alakerran naapurin ja vähän muutakin.

Tämä kaikki johtui siis siitä, että että myyjäliike ei ollut huolehtinut velvollisuuksistaan ja liittänyt allaspaketin mukaan käyttöohjeita millään kielellä tai edes kuvilla. Mistä sitä tyhmä maalaispoika voi tietää miten niitä systeemejä sinne pitää laittaa... Lupasivat sentään tulla vähän vastaan ja tarjota vaikka muutaman ravun hyvitykseksi jahka allas on kypsä....

Kotivakuutus korvasi meidän asuntoon kohdistuneet vahingot samoin kuin alakerran naapurin omaisuudelle tapahtuneet vahingot. Sen sijaan kerrostalon rakenteille aiheutuneita vahinkoja kotivakuutus ei korvannut joten tuo muistaakseni 12 000€ lasku lankesi maksettavaksi omasta pussista.

Tekevälle sattuu ja virheistä oppii. Eniten tässä harmittaa se, että myyjäliike tosiaan vetäytyi kaikesta vastuusta. Oeikeuteen asti emme halunneet lähteä riitelemään koska riski siitä, että juttu hävitään oli kuitenkin olemassa ja tuossa 12 000€:ssa oli kuitenkin jo ihan riittävästi maksettavaa.

Ai_van painajainen ja hirveä lasku. Liian usein joutunut lukemaan, kuinka milloin kukakin, vakuutusyhtiö tai myyjä, maahantuoja jne. luistelee korvausvastuusta. Kaikki tana paperille allekirjoitusten kera ja vakuutusyhtiöön suurennuslasi mukaan sekä keskustelun nauhotus . Tässähän tulee vainoharhaiseksi kun näitä lukee.

Jos ajatellaan, että keskelle huonetta kaatuu yksi ämpärillinen vettä (10l), sehän on ihan jäätävä siivoaminen ja vesi valuu jostakin suunnasta aivan varmasti listojen alle. Joten tuollainen pari sankoa kuten Polarilla, tai Teemun 5 sankoa, on jo todella paljon H2O:ta lattialla.

Mutta papukaijakirjoahvenmerkki sille, joka jaksoi tänne asti lukea!

Sain merkin. Teillä joillain on ollut niin smooth ja tyylikäs aloitus tähän hommaan, toisin kuin mulla, intoa enemmän kuin järkeä, tiedosta puhumattakaan .

[toukopouko]

Alunperin Kuopiolainen (entinen Maaninkalainen) Jyväskylän kautta Hyvinkäälle asettunut vuonna -80 synnytetty akvaristihan täällä kirjoittelee. Oletettavasti mies tai jotain sinnepäin. Lapsuuden kodissa oli jo akvaario "kultaisella" -80 luvulla ja sitähän sitten puhdisteltiin aina sillon tällön kun muistettiin, otettiin siis kalat ämpäriin, akvasta kaikki vesi pois, hiekan pesu ja sitä tuttua rataa.

Meitähän on näköjään useampikin -80 luvun "artisti" hommissa edelleen.

Tuo akvan siivoustyyli, muistan kun äitini sisko hoiteli juuri noin akvaariotaan ja kerran tuon siskon poissaollessa mumma sai päähänsä että auttaa vaihtamaan vedet. Oli jo sangosta kaatamassa altaaseen vettä kun minä pikkutyttönä kiljasin, että älä vaan!!! Sain ihan sankarin viitan ja kunniaa ja suitsutusta vuosiksi ja vuosiksi eteenpäin, kuinka pelastin kalapolot .

Se sitten jotenkin kummasti kuoli sillä aikaa kun olin rippikoulussa kesällä 95....myöhemmin myös murhaaja on tunnustanut tekonsa, sillä siskolla oli kaksi punakorvakilpikonnaa, sellaisia ison lautasen kokoista niin äiti ei enää kolmatta taloon kuulema halunnut.

No mutta hups, niitä saattaa aina joskus kuolla....., sanoi äiti

Edit....unohtui mainita, että olen ihan rakastunut plekoihin nykyään....niitä pikkuhiljaa yritän saada hankittua "uuteen" pleko-altaaseeni, joka on heille pyhitetty "tuulitunneli"

Tuo on hyvä hurahdus tuo. Ihania ötököitä.


Lopuksi vielä iso kiitos Samille siitä, että tällaisen foorumin sait aikaiseksi. Kiitos.

[kr70]

Sain papukaijakirjoahvenmerkin Boucicautilta (vaikka mainitut ahvenet ovat minusta kyllä aivan kauheita...).

80-luvun akvaristeja tuntuu olevan suurin osa tämän hetken porukasta. Tosi hyvin nuo alkuaikojen menestykset ja toilailut kyllä muistaa. Meillä siivous meni alussa niin, että kerran kuukaudessa puhdistettiin suodatin, lapottiin pohja ja samalla vaihdettiin 1/3 vedestä. Ja tämä muistaakseni oli tosiaan suositus silloin. Joskus muutama vuosi myöhemmin tuli radikaali muutos, kun alettiin suositella 1/4 vedestä joka toinen viikko. Ja ekassa pytyssä oli kyllä kaloja vähintään niin paljon kuin perinteinen sentti/litra -laskutapa antoi myötä. Kasvit kyllä kasvoi hyvin. 60-luvulle astihan vettä ei vaihdettu lainkaan ("vanhavesiakvaario"), sitten suositukset ovat nousseet jatkuvasti. Mitähän 40 vuoden päästä mietitään nykyisistä käytännöistä... Onko silloin jatkuva vedenvaihto käytössä...

Hienota, että täällä on ihan oikea biologi remmissä - ja vieläpä virtavesiin erikoistunut!

Boucicaut, mikä Oulun vedessä on vikana, että on pakko käyttää vedenparannusainetta?

Laadukkaita akvaariolehtiä löytyy kyllä useampikin englanniksi ja saksaksi.

Samoin Samille kiitos ja ylistys tästä forumista!

[Herman]

Nyt kun Aqua-web on puhallettu jälleen henkiin ajattelin, että voisi koota jälleen tälläisen esittelyketjun jossa jokainen voisi kertoa itsestään ja taustoistaan.

Ensimmäisen akvaarioni ostin 1998 tai 1999. Se oli 140 litrainen Giant. Mutta jos mennään akvaarioharrastukseni alkulähteille, niin pitää aloittaa 70-luvulta. Lapsena asuttiin niin ahtaasti, ettei taloon olisi mahtunut akvaariota. Kesäisin oli kuitenkin mahdollista tehdä ulkona pienimuotoisia kokeiluja vesieläimillä.

Joskus ala-asteikäisenä keräsin pienen määrän "sammakonkutua" ja laitoin sen kehittymään noin 30 litraiseen muoviastiaan. Kuoriutuneet sammakontoukat söivät astian pinnoille kasvanutta levää, kasvoivat ja kävivät läpi muodonmuutoksen ennen syksyn tuloa. Raajojen kasvamisen jälkeen ne nousivat pois vedestä ja hyppivät luontoon.

Seuraavana kesänä toistin kokeilun, mutta sammakoiden mädin lisäksi lypsin katiskalla pyydetyistä särjistä mätiä ja maitia tuohon astiaan. Sammakontoukat kuoriutuivat nopeammin kuin särjet, ja ne söivät suurimman osan särjen mätimunista. Kaksi särkeä kuitenkin kuoriutui astiassa. Nykyisin suomalaiset sammakkoeläimet on rauhoitettu ja vastaavia kokeiluja ei voi tehdä.

Itselläni akvaarioharrastus on ollut muun luontoharrastuksen jatke. Linnunpönttöjä on tullut ripustettua muutamia kymmeniä. Karvaisia lemmikkieläimiä en ole entisenä astmaatikkona uskaltanut hankkia. Jonkun liskon tai käärmeen hankkimista olen joskus harkinnut. Samoin merivesiakvaarion perustaminen on käynyt mielessä. Makean veden akvaario kevyellä kalastolla on kuitenkin suhteellisen helppohoitoinen, kun sitä vertaa monen muun lemmikkieläimen pitoon. Puhdasta kasviakvaariota olen joskus kokeillut, mutta se on näyttänyt vähän tylsältä.

Kun perustin sen ensimäisen oikean akvaarion (140 litraa), minullla oli luettuna suurin osa suomenkielisestä akvaariokirjallisuudesta. Pari akvaariokirjaa olin myös ostanut kirjahyllyyni (scifin seuraksi). Ensimmäiset ostamani akvaariokalat olivat 5 miljoonakalaa. Ne menestyivät, vaikka veden pH oli 6,5. GH ja KH olivat tippatestien mukaan alle 1. Oli onnekas sattuma, että akvaarioon laittamani koristesora sisälsi ilmeisesti kalkkia. Ainakin sora syöpyi selvästi. Vähän myöhemin ostin samaan akvaarioon kookkaan platynaaraan. Kolmessa kuukaudessa se oli lisännyt platyjen populaation n. 90 yksilöön. Myös miljoonakalat lisääntyivät suurin piirtein samaan tahtiin. Onneksi eläinkauppa otti vastaan nuoret yksilöt, joista saattoi jo erottaa sukupuolet. Joka kuukausi piti viedä kauppaan n. 30 miljoonakalaa ja saman verran platyjä.

Ensimmäisessä akvaariossani olleet Eheimin ja Fluvalin sisäsuodattimet "söivät" usein kalanpoikasia, joten päädyin rakentelemaan kiertovesipumpusta, parista letkunpätkästä ja Fluvalin sylinterimäisistä suodatinpatruunoista sisäsuodattimen joka oli täysin poikasturvallinen. Siinä siis oli vaahtomuoviset suodatinpatruunat paljaana ilman mitään koteloa. Nykyisin sellaisia saa valmiina esim. Seran F400, F700 ja F1200. Minun askartelemassani oli tosin useampi suodatinpatruuna "jonossa" yhteen pumppuun liitettynä.

Siinä oli lyhyt versio akvaarioharrastukseni alkuvaiheista. Aina ei ole mennyt kuin Strömsössä. Jälkeenpäin ovat eniten harmittaneet ne akvaariomokat, kun on teoriassa tiennyt miten tulee toimia, mutta ei ole jostain syystä harkinnut asiaa loppuun asti. Akvaarioihin liittyviltä vesivahingoilta olen sentään välttynyt, ainakin toistaiseksi.

Nykyisin minulla on kolme akvaariota. 180 litrainen Juwel Rio ja kaksi 70 litraista. Enää ei ole synnyttäviä hammaskarppeja. Viimeisin kalaostos oli parvi rusokiilakylkiä. Vaikka olen roikkunut aqua-webissä melko pitkään, niin aika harvoin on tullut pakottava tarve kirjoittaa itse jotain. Lähinnä olen seulonut itselleni hyödyllisiä tiedonmurusia foorumilta. Ja onhan se kiinnostavaa lukea muiden kokemuksia.

[toukopouko]

Nyt Herman ehdottomasti kanssa enemmän ääneen, sinulla myös melkoinen matka vesilaatikoiden parissa.

Sammakoista tuli mieleeni oma sammakko"viljelmäni" pikkutyttönä mökillä, josta ei kyllä (siitäkään) tullut mitään. Ikää ollut ehkä 5-6v.

Otin kiinni sammakoita ämpäriin. Sisustin ämpärinpohjan ainakin omasta mielestäni tosi viihtyisäksi ja ajattelin kasvattaa lisää pikkusammakoita. Tapoin lätkimällä hyttysiä, sampeille ruokaa ja olin hirmuisen harmissani kun eivät syöneet. Ajattelin, että tykkäävät kärpäsistä enemmän mutta niihin osuminen olikin haastavampaa kun olin osannut ajatella. Sain apua tähän mummalta, mutta ei mennyt kärpäsenraadotkaan. Piti lisätä viihtyvyyttä, upotin saunakuupan pohjamutaan, tästä en saanut illan saunojilta kiitosta. Kuuppa nimittäin oli kyllä vapaa illalla, koska mumma käski laskemaan sammakot luontoon ja herrajjjumala minä itkin. Kuin jäähyväiset parhaista ystävistä. Olen ollut aina vähän eläinrakas olento. Meiltä löytyy ja on löytynyt kaikenkaikkiaan 8 chinchillaa, joista parin omia poikasia oli 6, hamstereita, marsuja, kääpiöluppakaneja, kissa nimeltä Wilburt, koiria 9kpl ja 31 pentua pentueista, jolloin toimin kasvattajana. Aina pitää olla eläimiä tai on orpo olo. Akvoja tällä hetkellä 5kpl, 35l, 40l, 60l, 350l ja 600l.

Olishan nämä voinut laittaa tietysti alun alkaen omaan esittelyyni. Kaikista peloistani huolimattahan, se jäi selvästikin aivan liian nysäksi.

[Boucicaut]

Sain papukaijakirjoahvenmerkin Boucicautilta (vaikka mainitut ahvenet ovat minusta kyllä aivan kauheita...).

80-luvun akvaristeja tuntuu olevan suurin osa tämän hetken porukasta. Tosi hyvin nuo alkuaikojen menestykset ja toilailut kyllä muistaa. Meillä siivous meni alussa niin, että kerran kuukaudessa puhdistettiin suodatin, lapottiin pohja ja samalla vaihdettiin 1/3 vedestä. Ja tämä muistaakseni oli tosiaan suositus silloin. Joskus muutama vuosi myöhemmin tuli radikaali muutos, kun alettiin suositella 1/4 vedestä joka toinen viikko. Ja ekassa pytyssä oli kyllä kaloja vähintään niin paljon kuin perinteinen sentti/litra -laskutapa antoi myötä. Kasvit kyllä kasvoi hyvin. 60-luvulle astihan vettä ei vaihdettu lainkaan ("vanhavesiakvaario"), sitten suositukset ovat nousseet jatkuvasti. Mitähän 40 vuoden päästä mietitään nykyisistä käytännöistä... Onko silloin jatkuva vedenvaihto käytössä...

Hienota, että täällä on ihan oikea biologi remmissä - ja vieläpä virtavesiin erikoistunut!

Boucicaut, mikä Oulun vedessä on vikana, että on pakko käyttää vedenparannusainetta?

Laadukkaita akvaariolehtiä löytyy kyllä useampikin englanniksi ja saksaksi.

Samoin Samille kiitos ja ylistys tästä forumista!

Niinhän ne papukaijakirjot on karseita, mutta sopivat siihen sutkaukseen.

Mielenkiintoisia muutoksia noissa vedenvaihtosuosituksissa. Muistelen, että aikoinaan lapposin pohjaa kohtuu tiheästi - ehkä jopa kerran viikkoon. Siinä lienee tullut n. 10-15% vaihto sitten. Nyt on 10% luokkaa tuossa isossa akvassa. Toki biologinen suodatus on aivan eri tasolla kuin silloin. Joku viikko saattaa jäädä välistäkin vedenvaihtojen osalta.

Joo, virtavesien pohjaeläimet ovat varsin tuttuja otuksia ja toki myös pohjoisen Suomen koskikalasto on tullut erittäin tutuksi...lienen sähkökalastanut pari sataa puro- ja jokikohdetta. Joten on aika hyvä näppituntuma siihen mikä se kalaston lajikoostumus niissä habitaateissa on oikeasti

Oulun vedessä on jonkin verran klooria ja kloorijohdannaisia käsittääkseni ja nitriittikin oli hitusen koholla. Ja tässäkin rivarissa voi aivan hyvin olla kupariputkistoa vielä jossakin, kun on 50v talo. Riittäviä syitä ainakin minulle.

Ulkomaisia lehtiä ei jostain syystä ole tullut tilattua, vaikka luenkin monia ulkomaisia foorumeita.

En tätä Samia tunne, mutta esitän kuitenkin minäkin kiitokset foorumin kuntoon laittamisesta!

[kr70]

Kysyin tuosta Oulun vesijohtovedestä ja vedenparannusaineen käytöstä siksi, kun sanoit, että sinulla on UV-C käytössä. Itsellänikin on molemmat (UV ja vedenparannusaine) olleet käytössä, mutta aivan muutama päivä sitten löysin netistä artikkeleita, joissa sanotaan, että UV-C-säteily hajottaa vedenparannusaineen kelaatin, joka sitoo raskasmetallit. Eli UV vapauttaisi nämä raskasmetallit jälleen. Siten, jos vesijohtovedessä on tosiaan kuparia, lyijyä tai sinkkiä, pitäisi keksiä joku muu ratkaisu, kuten aktiivihiilisuodatus ennen veden kaatamista akvaarioon. Onko sinulla tietoa tästä?

Kloorista pääsee eroon myös ilmastuksella tai monien lähteiden mukaan ihan yksinkertaisesti suihkuttamalla vesi tavallisen kylpyhuonesuihkun läpi.

[Boucicaut]

Tuosta en ollut kuullutkaan, että UV:lla voisi olla tuollainen vaikutus. Täytyy perehtyä asiaan.

Asian sivusta: UV-C -aaltoaluettahan ei luonnossa juurikaan ole mitkään organismit joutuneet kestämään sitten otsonikerroksen muodostumisen, josta lienee pari miljardia vuotta (oletus). Joten voidaan olettaa, että niillä ei ehkä ole sen aiheuttamiin vaurioihin enää korjausmekanismeja, tai toimivat huonosti. Siihen sen teho akvaariokäytössäkin varmaan osin perustuukin.

Kloori varmaan poistuukin tuolla metodilla, tai ainakin vähenee hyvin. Mutta klooriamiini ei poistu.

[kr70]

Sama juttu kasviravinteiden kanssa. Niissä ainakin rauta sidotaan kelaattiin, jolloin se pysyy veteen liuenneena. UV-C hajottaa kelaatin, jolloin rauta saostuu suodattimeen. Tämän vuoksi kasviravinteet pitää antaa päivittäisannoksina viikkoannoksien sijasta, jos UV on käytössä. Mutta sinulla kun vallu kasvaa, niin ei ole sinun ongelma.

Klooriamiinista en tiedä. Onko Oulun vedessä tosiaan sellaista?

[Tuoppi]

Kotona meillä oli akvaarioita jo kun synnyin. Isälläni oli 7 kpl avaarioita. Niitä siinä tullut katseltua ja kaiken näköistä tullut akvaarioihin kaadettuakin.
Kerran kaadoin litran maitoa ja toisella kerralla tiskiainetta pullollisen sekä joskus koko purkillisen ruokaakin. Maidon kaatamisesta selvisi vedenvaihdolla mutta tiskiaine kuulemma tappoi kalat.
Lapsena tuli aina päivät seikkailtua läheisellä lammella mistä pyydysteltiin sammakoita, vesiliskoja, kolmipiikkejä sekä kaiken maailman vesihyönteisiä mm. suursukeltajia ,vesiskorpioneja malluaisia .
Parvekkeelle niitä kuskasin ämpäreihin ja sekä niihin pieniin muovisiin 20l akvaarioihin.
Sekin tuli todettua että suursukeltajat ja sammakonpojat ei käy samaan akvaarioon. Sukeltaja syö sammakot.
Meren rantaan oli kipattu tiilitehtaan sekunda tiilet. Vedessä niitä oli paljon ja niitten alta löyty jotain simppuja. Niitä oli myös pikku akvaariossa parvekkeella.

Vuonna -78 7-vuotiaana sain ekan oman akvaarion huoneeseeni. Juurikin sellainen 20l muoviastia. Pari miljoonakalaa sinne mukaan ja myöhemmin niitä oli paljon enempi.
Paria vuotta myöhemmin sain hankittua 50 litraisen akvaarion mikä oli käytössä vuoteen 2019 asti kunnes alkoi vuotamaan.
Vuonna 94 kun muutin vaimoni kanssa yhteiseen asuntoon hankin 200l akvaarion .
Liskoja myös meillä oli Iguaani sekä anolis liskoja sekä sirkkoja kasvattelin.
Joskus 2006 ei oikeen aika tuntunut riittävän kaikkeen niin ajettiin alas akvaarioharrastus. Jäi vaan toi 50 litranen akvaario.
Välillä se oli pojan hoidettavana hänen huoneessaan. Kokoajan kuitenkin akvaario on ollut.
Juhannuksena 2019 tuli sitten 540l kotiin sen jälkeen pari muutakin akvaariota tullut lisää.

Espoossa ei silloin alkuun oikeen ollut mitään akvaario liikkeitä. Helsingissä käytiin isän kanssa ostoksilla.
Kapteenin lintukauppa ja joku Faunatar . Saman kadun varrella muistaakseni olivat.
Jossain vaiheessa Tapiolaan tuli muistaakseni Eläinsoppi. Siellä tuli usein käytyä katselemassa kaloja.
Sekä Tapiolan Stokmannilla oli akvaario-osasto. Siellä näin ekaa kertaa käärmekalan joskus n.85. siitä asti sellaista halunnut ja tulikin syksyllä 2019 semmoinen hankittua.
Reporanka tuli joskus espoonlahteen siellä oli iso ala-altaallinen akvaario sitä kävin usein katselemassa. Jotain isoja plekoja siellä oli.

Aikoinaan ei kyllä tullut vettäkään paljon vaihdeltua mm. 50l akvaario ensimmäiset 11 vuotta ei koskaan vettä vaihdettu, lisättiin vaan sitä mukaa kun haihtu. Hyvin siinä kalat elivät. Paljon miljoonakaloja ja jokirapu.

Mitään suurempia kalakuolemia ei ole onneksi kohdalleni sattunu paitsi tiskiaineen kaato akvaarioon.

Ei sitä ilman akvaariota jaksa olla . 4 päivää viikosta toisella paikkakunnalla töissä ja kun kotiin pääsee niin heti ensimmäisenä katsomaan akvaariota.
On tässä joinain päivinä tullu istuttua kymmenenkin tuntia vaan katsellen kaloja. Välillä vaan vaihtaa paikkaa ja katselee muita purkkeja.

[Anniquu_]

Täytyy sitä nyt sitten esittäytyä, kun on ihan nimeltä mainittu.

Mä olen aloittanut harrastuksen ihan aikuisiällä. Lapsena tuli kyllä kirjaston akvaariokirjat luettua läpi, mutta akvaariota ei silloin koskaan tullut. En muista, että kinusinko sitä edes, vai luinko akvaariokirjoja vaan lukemisen ilosta. Lukeminen on kyllä nytkin hyvin suuri osa harrastamista, kun sille tielle tavallaan olen joutunut, kun itse akvaarion pystyin hankkimaan vasta noin puolen vuoden päästä siitä, kun aikuisena akvaarioinnostus iski. Eli jouduin/sain opiskella akvaarioon liittyviä juttuja pitkään ennen akvaarion hankkimista, niin tavallaan se lukemisjuttu on jäänyt päälle. Ja tykkään tietää niistäkin kaloista / asioista / ilmioistä, joita itsellä ei ole tällä hetkellä. Ja tykkään kyllä levittääkin sitä infoa eteenpäin, Tampereen Akvaarioseuran puuhissa on useampikin esitelmä tullut pidettyä.

Akvaarioita ei ole käynnissä tällä hetkellä kuin yksi, 240 l wanna-be kasviakvaario, jossa on kuitenkin X määrä kirsikkabarbeja, tarkka määrä ei ole tiedossa, kun ne tykkää lisääntyä siellä omatoimisesti. Sitten siellä on lasitetroja ja muutama otto, ja muutama punainen kiekkokotilo. Arvostan tällä hetkellä perushelppoja kaloja, joskus oli kalteribarbeja, ja ne olivat eksoottisia, mutta olivat myös niin ujoja, että niiden hoito oli tavallaan stressaavaa. Niillä oli suojakalaparvena hohtokiilakylkiä, ja silti ne olivat ihan paniikkisia puskajusseja, kun allas lähestyi, niin päätin silloin, että vain rentoja kaloja tulee seuraavaksi, jotka eivät hätkähdä akvaarion eteen tulevaa varjoa...

Akvaarioita harrastan myös siis seuratoiminnassa, TAS:n rahastonhoitaja kun olen. Tuon seuratoiminnan takiakin yksi vedellinen akvaario riittää tällä hetkellä hyvin, kun harrastuksen tiimoilta saa kulutettua aikaa vaikka ei veden kanssa lotraisikaan. Ja mainostan tietysti akvaarioseuroihin liittymistä, nyt korona-aikaan paljon tapahtumia pidetään netitse, mutta sitten kun taas voidaan kaikkialla kokoontua livenä, niin siellä tapaa paljon mukavia ihmisiä, joiden kanssa voi keskutella akvaarioista ja paljon muustakin.

Muoks, ja kiitos täältäkin suunnasta Sam Saloselle foorumin elvytyksestä. Nyt kelpaa kännykälläkin tänne kirjoittaa.