Menipäs tämäkin ketju nopeasti hakoteille

...
haxa87 kirjoitti:Elikkäs kertokaas te kaikki tieto mitä tiedätte tapparakaloista tai marmoritapparakaloista?
Netistä löytyi tietoa vain sen verran että elää pehmeässä vedessä ph 6.5
Koko vaihteli 4-8 cm
Parvikala (jonka kyllä tiesin jo ennestäänkin

)
Ja syö melkein mitä tahansa ruokaa
Minulla on tällä hetkellä 5-henkinen parvi marmoritapparakaloja noin 130-litraisessa akvaariossani. Parven koko on vuosien saatosa vaihdellut 4 ja 9 yksilön välillä, minun altaassani tuo 5-6 yksilö vaikuttaa olevan hyvä määrä. Tapparat liikkuvat vain (tai noh, pääasiassa) aivan pinnan tuntumassa, ja vaikuttavat tarvitsevan myös "henkilökohtaista" tilaa, joten liian tiheä parvi ei ole hyväksi. Akvaarion pinta-ala (ei niinkään litramäärä) onkin se ratkaiseva tekijä parven kokoa ajatellessa. Minun tapparani ovat kaikki noin 4-5 sentin pituisia enkä usko niiden enää kasvavan isommiksi.
Olen löytänyt netistä ristiriitaista tieto tapparoista; jossakin sanotaan niiden pitävän virtaavasta vedestä kun toisaalla taas sanotaan niiden karttavan virtausta. Omassa altaassani on suhteellisen kova virtaus toisessa päässä ja rauhallisempaa toisessa, missään kohtaa vesi ei kuitenkan seiso aivan paikallaan. Tapparat viihtyvät useimmiten rauhallisemmassa päädyssä mutta liitelevät välillä virtauksessakin. Tuo rauhallisemmilla vesillä viihtyminen johtunee pääosin siitä että kaikki pintakasvit jäävät aina sinne parkkiin. Pintakasvit (tai esim. pintaa pitkin kasvava vallisneria) ovat ehdottomia tapparoille, ne kun ovat niiden ainoa suoja. Omassa akvassani tapparat viettävät mielellään aikaa Pistioiden alla. Pintakasvit rauhoittavat tapparoiden hyppy-intoa; aikoinaan kun minulla ei ollut pintakasveja ne pomppivat huomattavasti nykyistä enemmän. Tapparat pomppivat kyllä edelleen (varsinkin yöaikaan tai ruoka-aikaan innostuessaan), ja ruokinta-aukko on syytä peittää jollakin. Minulla on sopiva litteä kivi aukon päällä.
Tapparat ovat todellakin kaikkiruokaisia, mutta syövät mielellään lihaa. Luonnossa ne ymmärtääkseni pyydystävät pinnalle tippuneita (ja aivan pinnan tuntumassa lentäviä) hyönteisiä. Omani ovat aivan hulluina pakastesurvareihin, ja ovatkin oppineet syömään niitä suoraan sormistani.
Miinuksena täytyy mainita että marmoritapparat ovat herkkiä kaloja. Joitakin lääkkeitä (esim. kidusmatolääke) ei voi käyttää määrättyinä annostuksina, vaan on annettava pienempi (esim. 0,8-kertainen) annos, muuten on vaarana tapparoiden kuoleminen. Ne ovat myös monia muita kaloja herkempiä taudeille; oli hyvin yleistä että yksi tai kaksi tapparaa kuoli uusien kalojen mukana tuleeseen pilkkutautiin ennenkuin otin tavakseni karanteenata
kaikki altaaseeni tulevat kalat.
Lopuksi täytyy mainita että marmoritapparat ovat todella persoonallisia kaloja

. Niiden liitelyä ja pienimuotoista nahistelua on hauska seurata, ja lisäksi ne ovat todella nättejä.
Niin, tässä kaikki mitä tuli mieleen kertoa omista marmoritapparoistani, kysy ihmeessä jos jotakin jäi kertomatta niin vastailen osaamani mukaan.