Lehtikala hätyyttelee

[pertsa1]

Minulla on 330l akvaariossa isompina kaloina kolme lehtikalaa ja kolme helmirihmakalaa
Isoin lehtikaloista on tänään hätyytellyt paljon rihmiksiä ja pienintä lehtikalaa.
Suunnilleen itsensä kokoisen lajitoverin jättää rauhaan ja välillä myös tämä toinen isommista hätyyttelee pienintä, sekä muita kaloja.

Onko kyseessä ehkä kalojen normaali käytös vaiko stressaantuminen, kutu tai jotain ihan muuta?
Mukavaa jos joku fiksumpi kerkeää vastailla.
(Kauhea vasta-alkajan stressi päällä täällä päin : P)

[kirahvi1]

Ilmeisesti kaksi lehtikalaa on muodostanut avoliiton. Kuten muutkin ahvenet, ne ovat tässä aggressiivisia ryhtyessään kutupuuhiin. Käytös on siis normaalia, mutta tilanne varsin usein silti eskaloituu. Kaikkein suurimmassa vaarassa sinulla on tuo kolmas pyörä. Se saattaa päästä jopa hengestään jossain vaiheessa. Noin pieneen altaaseen ei välttämättä voi ottaa kuin yhden pariskunnan verran lehtikaloja. Jos tappelut käyvät vakaviksi ja kalat alkavat saada vammoja, sinun tulee ehkä tehdä päätös mistä kaloista luovut. Joskus myös pariskunta alkaa riitelemään, mutta niissä koitoksissa henki ei ole yleensä katkolla.

[pisarat2]

Ihan tyypillistä lehtikalojen pariutumiskäyttäytymistä. Yksinäinen lehtikala ei muita kohtaan ole aggressiivinen (mitä nyt tilaisuuden tullen voi pienimmät seuralaisensa nauttia lounaaksi), mutta lajitovereiden seurassa luonto näyttää todelliset kyntensä. Ja tosiaan parinsadan saattaa tappaa, kolmannesta pyörästä puhumattakaan. Rajuja kaloja.

[Elmiira]

Mulla on 350 litrasessa lehtikalahaaremi, 1 ukko ja 3 naarasta. Yhden kanssa se ukkeli muhinoi, ja kaksi ns ylimääräistä naarasta saa hieman huutia kutuaikaan. Kuitenkin niin että mikään niistä ei oo henkitoreissaan tai edes evät revittynä. Joten jos hankit enemmän naaraita jakamaan kiukkuisen ukon iskuja, niin se saattaa tasapainottaa tilannetta. Kutuajan ulkopuolella meidän lehtiset uiskentelee nätisti parvessa.

[pertsa1]

Kiitos vastauksista.
Ilmeisesti yrittävät kutea suodatinputken pinnalle.
Sain kalat akvaarion mukana, enkä osannut odottaa moista!
Eivät ole kyllä ihan minun makuuni lehtikalat, vähän rauhallisempi meininki saisi olla : P
Ikävää katseltavaa kyllä, ajattelin ratkaista asian antamalla pienimmän pois jos joku vain huolii. Toisaalta näyttää pärjäävän ihan hyvin lyöttäytymällä rihmakalojen seuraan ja piilottelemalla kasvien takana.

[pisarat2]

Lehtikalojen luonteissakin taitaa olla kovasti eroja. Meillä uros teki rouvansa kanssa kudun parikin kertaa, oikein sopuisasti elivät, kunnes erään päivänä jokin sen päässä "napsahti". Ukko teki itsestään lesken nopeasti aja tehokkaasti. Sen jälkeen on elellyt itsekseen oikein rauhallisesti taas. Uutta naarasta en ole uskaltanut seuraksi ostaa. Toisilla on kuulemma onnistunut paritus uudelleenkin, mutta itse en suostu ottamaan moista riskiä.

[pertsa1]

Olisi hieman jatkoa kysymykseeni...
Ajattelin samantien luopua kaikista lehtikaloista, koska en koe niiden olevan sopivia akvaariooni.
Nuo kaksi kuitenkin yrittävät kovasti kutea, joten olisiko yhtäkkinen muutto liian iso stressi?
Tuosta pienimmästä luovun joka tapauksessa, jotta tilanne rauhottuisi.

[pisarat2]

Parin voi myydä uuteen kotiin"valmiina parina", tuon yksittäisen omaan kotiinsa ehkä johonkin muuhun seuraan. Auhtiin päästyään ja viihtyessään kutevat säännöllisesti kahden viikon välein, eikä kuturallin keskeytys niitä sen suuremmin stressaa - sen enempää varmaan, kuin muutto itsessään.

Itse kun ostin aikanaan toiselta harrastajalta lehtispain, kuti ensimmäisen kerran alle viikon päästä muutosta.

[pertsa1]

Kiitos vastauksesta
Hyvä tietää, sillä tuo muiden kalojen sietäminen näyttää vain vähenevän...

[pisarat2]

Veden lämpötilan lasku 25 asteeseen tai piirun alle saattaa hillitä lehtikalaparin kutuintoa ja rauhoittaa näin tilannetta ainakin siihen asti, että noille uudet kodit löytyisivät.

[pertsa1]

Laitoinkin jo lämmittimen pois päältä ja kaikki mahdolliset kannet pois. Laitoin myös ilmastimen lähelle ikkunaa.
Josko alenisi! : )

[pertsa1]

Löytyi uusi koti lehikala pariskunnalle.
Nyt pikku kaveri on yksinään tuolla ja pähkäilen tuleekohan pärjäämään yksinään vai rupeaako häiritsemään muita.
Tiedon etsintään...

Olisi itseasiassa mukavaa jos joku ehtisi tänne vastata kysymykseen pärjääkö lehtikalat yksinään vai onko huono veto?

[pisarat2]

Meillä tuo lehtikalauros on pärjännyt oikein hyvin ja sopuisasti ihan yksinään. Tai onhan tuolla altaassa tietysti muita kaloja, tetroja ja monnisia, muttei lajitovereita. Voimakkaat ulkoiset uroksen merkit katosivat naaran mentyä. Käytös on muita kaloja kohtaan hyvin sävyisä. Pienimmät tetrat toki napsii suuhunsa ja pakasteruuasta innostuu kisaamaan, mutta muille ei ole ollut muutoin häiriöksi. Enkä usko sen itsekään tilanteesta kärsivän. Reviirinsä herra.

[pertsa1]

Kiitos vastauksesta jälleen : )
Näyttää tosiaan huomattavasti rauhallisemmalta kuin pari päivää sitten ja uiskentelee pirteästi tuolla. Eikä näytä muita kaloja mitenkään häiritsevän. Tosi mahtavaa kun tilanne rauhottui! Paljon mukavampi katsella akvaariota nyt. Harkitsen kyllä kahdesti hankinko tuolle kaveria : )

[pisarat2]

Minäkin olen kyllä tuota seuraa lehtikselle harkinnut, mutta päätynyt lopulta siihen, että luen näistä suhdekoukeroista mieluummin seiskasta, kuin katselen niitä kaiket päivät kotisohvalta.

[pertsa1]

näinpä

[Mikapo]

Täällä lehtikalanaaras tappoi uroksen toissapäivänä.

Amazon-teemainen akvaario perustettiin runsas vuosi sitten (320-litrainen). Kun se oli kypsynyt elokuussa, sinne hankittiin lehtikalakutupari ja sen seuraksi 25 kirsikkatetraa sekä 25 ruusutetraa. Lehtikalapariskunta kuti noin kahden viikon välein. Ennen kutua pariskunnan meno oli vauhdikasta: leikkihyökkäyksiä toisiaan kohti ja uhittelua. Kutua hoidettiin ensimmäisillä kutemiskerroilla yhdessä. Seuraavilla kutemiskerroilla naaras alkoi hoitaa kutua yhä enemmän yksin.

Pariskunta oli kutenut päivänä, jolloin uros sai surmansa. Työkiireiden vuoksi en juuri ehtinyt tarkkailemaan pariskuntaa, mutta vaikuttaa siltä, että uros oli mennyt liian lähelle kutua, jolloin naaras hyökkäsi. Uros ei pystynyt enää uimaan kunnolla. Se löytyi kuolleena seuraavana aamuna.

Lehtikalanaaras kyyhöttää nyt yksin tetraparvi seuranaan. Sille ei varmaan kannata hankkia uutta koirasta seuraksi, kun se on jo tappanut yhden? Eikä sekään ole varmaa, muodostuuko siitä ja uudesta uroksesta pari.

[pisarat2]

Tasa-arvon nimissä onnistuu siis näinkin päin

Ei taida juurikaan olla kokemuksia noista onnistuneista uusperheistä, ei täällä ainakaan ole kirjoitettu juurikaan tarinoita, että tappelupukarille olisi löytynyt seesteisempää parisuhdetta.

[Fisutar10]

Täällä lehtikalanaaras tappoi uroksen toissapäivänä.

Onko ihan varmaa, että naaras tappoi uroksen? Onhan mahdollista, että uros kuoli jostain muustakin syystä....Oliko uroksella raatelujälkiä tai erityisen suuria jälkiä taistelusta?

[pisarat2]

Miksi ei?
Osaahan nuo...

[Fisutar10]

Ihminenkin/aviopari voi tehdä toisilleen mitä vain. Vaatii painavat todisteet, että teko olisi varma. Lehtikalojen tapauksessa uskon siihen, että esim. kutupari voi kiustata kauankin kolmatta pyörää ja se kuolee yhdistettyyn rökitykseen ja stressiin. Tai taistelun aiheuttamiin tulehduksiin.

Kutupari taas varmasti voi nahistella paljonkin, mutta ovat suht tasaväkisiä ja yksi vastaan yksi. Mutta jos en näkisi suoralta kädeltä itse tappoprosessia, en välttämättä vakuuttuisi, ettei taustalla olisi jokin muukin syy. Esim. huono veden laatu tai jokin hoitajasta riippumatonkin sairaus tai vaikkapa sisäinen tulehdus. Toki taisteluvammat voivat aiheuttaa tulehduksen ja tappaa välillisesti. Vaatisi melkoisen tappelun, että kala, joka voi paetakin akvaariossa toiseen kohtaan, kuolisi pariskuntatappelussa, jossa ollaan suht tasaväkisiä.

Plekot taas kun menevät kututuubin perille, sieltä on vaikea paeta ja toinen kala voisi hyvinkin pistää kalan päiviltä. Usein ainakin tulee taistelujälkiä, joista voi levitä tulehdus ja tappaa pahimmassa tapauksessa.

En kiellä, etteikö olisi mahdollista, että pariskunnan toinen puolisko tappaa toisen ja esim. pitkäaikainen stressitappelu hivuttaisi toisen...mutta en kovin suoralta kädeltä syyllistäisi lehtikalaleskeä.

[pisarat2]

Siinäpä se, kun ovat niin tasaväkisiä. Ja huonolla tuurilla niin tasaisen "pässinpäitä", ettei kumpikaan peräänny tai anna periksi, alistu. Ja kun rallia vedetään päivästä toiseen täydellä sykkeellä, heikommalle käy helposti huonosti.

Toki taustalla voi olla vaikka mikä sisäinen tulehdus tai mikä vain. Omassa altaassa uskon kuitenkin parisuhdekärhämän aiheuttamaan valtavaan stressiin enemmän. Ja meni niillä varmaan puolin jos toisinkin voimia myös pienten kolhujen paranteluun; eivät kun repaleisina mentiin milloin mihinkin suuntaan. Rajua hommaa kaikkinensa!

[Mikapo]

Uroksella ei näkynyt raatelujälkiä, mutta muutama suomu törrötti sen toisesta kyljestä.

Teen osittaisen vedenvaihdon yleensä kerran viikossa (70 %). Edellinen vedenvaihto oli tehty sunnuntaina, ja lehtikalapariskunta kuti muutama päivä sen jälkeen. Ennen vedenvaihtoa nitriitti oli nollassa, nitraatti lähes nollassa ja pH 6,8. dH- ja kH-arvoa en merkinnyt muistiin, mutta mielestäni ne olivat kunnossa. Mittaan vain nitraattiarvon tippatestillä, muut (ja tietysti myös nitraatin siinä sivussa) yhdistetyllä liuskatestillä. Akvaarion lämpötila on pysynyt helteilläkin 25-26 asteessa.

Yksi syy saattaa olla akvaarion ylirehevöityminen. Tämä video on kuvattu muutama kuukausi sitten eli huhtikuun alussa:

https://www.youtube.com/watch?v=WehgwGgppho

Siinä lehtikaloilla oli vielä liikkumatilaa. Sen jälkeen varsinkin papukaijalehti ja vallisneria ovat vallanneet alaa siten, että videossa näkyvä vapaa tila akvaarion keskellä on kasvanut umpeen. Oisiko syynä voinut olla se, että uros ei päässyt pakenemaan?

[Fisutar10]

Juu, uskottavaa tuo pitkäaikainen stressi tappelun merkeissä ja siihen lisäksi muutama naarmu ja repaleiset evät, niin tulehduskin siihen mahdollinen. Varmasti monen asian summa, jossa tuo tappelu myös suuressa osassa. Mutta tuntui vain omituiselle, että yksi kaksi toinen tapetaan kutupuuhien lomassa.

Mutta taustalla voi lopulta mitä vain myös ja arvausta. Ja kuten varmasti 100 kertaa mainittu. Se mikroskopointi ainakin olisi hyvä ja sulkisi pois sisä-, kidus- ja iholoiset helposti. Sekä voisi katsoa hieman tulehduksia sisäelimistä. Se jo hiven haastavampaa arvailua.

Mikapon kalakin olisi ollut hyvä mikroskopoida. Vaikka hoitorutiinit kunnossa ja tip top vesiarvot, aina voi olla jokin muu syy kuin tappelu kalan kuoleman syynä. Osasyyhän se toki voi olla myös.

Laitatko mikapo akvaarioon paljon ravinteita? Mahdollisesti easy carboa? Veden lämpötilakin teillä hyvässä jamassa eikä vedenvaihto varmaan muuttanut akvan lämpötilaa radikaalisti. Oliko lehtikala muuten minkä ikäinen?

Kyllähän kalat tykkäävät viidakosta useinkin. Lehtikalat eivät tykkää kovasta virtauksesta, mutta suodatus on hyvä olla riittävä. Jos nitriitti ja nitraatti pohjalukemissa, luulisi ruokinnan ja suodatuksen olevan balanssissa. Nitriitti ei tosin helposti nouse vanhassa kipossa aina, vaikka orgaanista jätettä olisi paljonkin. Tosin nitraattia luulisi olevan paljon, jos orgaaninen jäte ongelma.

Millainen suodatus? Liikkuuko veden pinta, jos hurja viidakko? Nimittäin kova kasvillisuus hidastaa virtausta ja pintakasvit saattavat heikentää pintakierron ja hapetuksen tyystin. Yleensä kalat alkavat haukkoa ilmaa, mutteivät välttämättä kaikki lajit.

Söikö hyvin tämä kuollut lehtikalasi loppuun saakka eikä laihtunut? Uloste hyvää - ei nauhamaista? Nimittäin kirjoahvenilla on kuuluisasti sisäloisia helposti ja nekin voivat näännyttää fisun. Kidusloiset taas heikentävät hengitystä ja kidukset tulehtuvat. Uusien kalojen mukanakin voi aina tulla kaikenlaista "tuliaista".

Eli oliko lehtiksellä tai muilla fisuilla epämääräisiä oireita?

Nitriittitestin ostaisin tippana, samoin ph-testin. MInusta ne ovat tärkeitä testejä ja pitää olla tarkkana. Nitraattia itse mittaan todella harvoin, tuskin koskaan, koska vaihtelen vettä melkoisen tiheästi eikä se niin vaarallista kuin nitriitti. Kun kasvijätettäkin on paljon, voi niiden lahoaminen viidakossa kuluttaa happea paljon. Karsisin hiven kasvillisuutta ja kuolleet lehdet aina pois.

[Mikapo]

Fisutar10:

Kirjoituksesi antoi paljon ajattelemisen aihetta. Menehtymisen syy olisi tosiaan pitänyt selvittää.

Lisään Easycarboa päivittäin 5 ml ja osittaisen vedenvaihdon yhteydessä kasviravinnetta sekä rauta- ja kaliumlannoitteita ohjeen mukaan. Pyrin osittaisen vedenvaihdon yhteydessä lisäämään poistetun veden tilalle saman lämpöistä.

Lehtikala oli käsittääkseni noin 2-vuotias.

Ulkosuodattimena on Eheim Professional II ja sisäsuodattimena Tunze, teho 1200 litraa/tunti. Ulkosuodattimesta tuleva puhallus on suunnattu pinnan suuntaisesti, joten pintakierto on aika voimakas. Sisäsuodattimen puhallus kulkee takalasia pitkin kohti ulkosuodattimen imua, jotta kasvi- ja muut jätteet kulkeutuisivat ulkosuodattimeen. Yritän tehostaa hapetusta ilmastamalla osan ajasta, varsinkin näin helteillä, vaikka akvaarion veden lämpötila on pysynyt kurissa.

Kuollut lehtikala söi jopa ahneesti, kuten puolisonsakin. Ulostehavaintoja minulla ei ole. Mitään epämääräisiä oireita en ole havainnut missään akvaarion kaloista, joskin näin suurta määrää tetroja on aika vaikea tarkkailla.

Loiset tosiaan täytyy ottaa huomioon. Akvaarioon on ostettu uusia kaloja viimeksi joulukuussa (touhunuoliaisia pitämään roskakotilot kurissa, tepsivät), mutta niitä ei karanteenattu.

Teen seuraavan osittaisen vedenvaihdon tänään tai huomenna, ja aion karsia kasveja pois kovalla kädellä myös vaimoni iloksi. Lisäksi sorapohjan imuroiminen sujuu helpommin. Kuolleet lehdet ja pinnalle nousseet papukaijalehden katkeilleet versot olen yrittänyt poistaa tarkasti aina vedenvaihdon yhteydessä.

Kun perustin akvaarion aika tasan vuosi sitten, käytin aluksi tippanitriittitestiä. Kun se näytti tasaista nollaa ja kului loppuun muutaman kuukauden kuluttua, siirryin käyttämään pelkkää liuskatestiä. Mutta ehkä olisi syytä palata takaisin tippatestiin, samoin pH:n osalta.