Löysin pari päivää sitten vanhimman milliskoiraamme kiilautuneena suodattimen taakse. Oli todella ahtaassa välissä. En tiedä, kuinka kauan oli pinteessä ollut, pahimmillaan edellisestä päivästä. Otin kalan haavilla pois akvasta, luulin sen olevan kuollut. Samalla kala sätkäisi itsensä haavista ja joutui hukkaan. Sitä etsittiin akvasta ja lattialta. Tyttäreni heilautti verhoa ja sieltä kala singahti lattialle. Nostin sen akvaan, jossa se jäi pohjalle makaamaan. Meinasin ottaa pois ja lopettaa, mutta jätin sen kuitenkin sinne.
Seuraavana päivänä poika ui vinossa ja hyvin kuolemaa tekevän näköisenä. Se kuitenkin söi, joten jätin sen edelleen akvaan. Menin toisena aamuna katsomaan ja siellä tämä teräsmies ui täysin reippaana ja eloisana. Nyt on taas oma itsensä.
Hassua on, että tämä uros on hyvin pitkälle jalostettu, punainen huntupyrstö. On jo muutaman vuoden ikäinen, joten kyseessä on todellinen teräsvari.
