Mikä neuvoksi, kun altaassa (356-l) uiskentelevat rihmikset (3 kpl sinirihma ja 3 kpl helmiriha, molempia 1 uros ja 2 naarasta, olleet minulla puolisen vuotta) ovat viimeaikoina tulleet julmetun aroiksi. Muut kalat ovat normaaleja.
Siirsin akvaarion paikkaa parisen kuukautta sitten ja koska tausta tuli vasten portaikkoa, niin otin taustakuvan pois, jotta akvaario heijastaisi hieman valoa muuten niin pimeään portaikkoon ja akvaario olisi koristeellinen näky portaita ylös-alas kulkeville. Akvaariossa on melko paljon kasveja, joten ajattelin, että siirrosta huolimatta kalat tuntisivat olevansa turvassa ja taustakuvaa ei tarvittaisi.
Aivan viimeaikoina rihmikset ovat jostain syystä tulleet mielettömän aroiksi: portaissa kulkiessani tai olkkarissa akvaarion edessä tallustellessani altaassa alkaa pelonsekainen loiske. Riittää, että yksi rihmiksistä säikähtää - pakoonryntäyksellään se onnistuu lietsomaan koko kuusikon säntäilemään ympäri pönttöä niin, että lasit kolisevat. Muihin kaloihin paniikkikohtauksella ei ole juurikaan vaikutusta. Tänään tämä päätön kauhu huipentui siihen, että helmirihmis loikkasi lattialle (akvaariossa ei ole peitinlaseja vaan olen ajatellut, että 2 lamppua riittää tukkimaan päällystä riittävästi - ehkä päälilasit kannattaisi kuitenkin hankkia tämänpäiväisen seurauksena). Noukin sen haaviin ja siirsin takaisin akvaarioon - mitään suurempaa vahinkoa ei näyttänyt tulevan, vaan hetken kuluttua se oli jo muina miehinä syömässä hiutaleita.
Muistan, että joskus lapsuudessa aina huoneeseen tullessa akvaarion ruokintakulma ruuhkautui miekkapystöjen ja platyjen rynnistäessä kerjäämään sapuskaa. Ne eivät siis pelänneet ihmistä, vaan tajusivat, että hahmon ilmaantuminen näkösälle saattoi tietää ruokaa.
Ajattelin tässä vielä itsekseni, että voisiko tämän rihmisten käyttäytymisen yhtenä syynä olla myöskin se, että olen siirtynyt noin kuukausi sitten käyttämään ruokinta-automaattia ja työn & muiden harrastusten vietyä huimasti aikaa viimeaikana olen "uiskennellut" akvaariossa vain satunnaisesti kerran viikossa, kun putsaan pohjaa. Voisiko tällainen "liiallinen rauha" edesauttaa arkuuden esiintymistä/vahvistumista?
Tulevaisuutta ajatellen kaipaisin rihmakalojen-"koulutusneuvoja" tai neuvoja ylipäätään, jotta olohuoneessa uskaltaisi taas kävellä. Mahtaakohan kaloja voida "kouluttaa" tai ehdollistaa jotenkin (esim. tyyliin ihminen näkösällä = ruokaa), jotta ne eivät säikkyisi ihmistä tuolla tavoin?
Tuskin noiden eväkkäiden sielunelämästä kukaan selkoa ottaa, mutta mikäköhän auttaisi tähän ongelmaan?
Säikyt rihmakalat
Valvoja: Moderaattorit
Rohkenen vastata maallikon mielipiteellä kun muuten näyttää hiljaiselta 
!
Luulen, että taustoja suositellaan ihan hyvästä syystä. Kun kalat ovat kerran tottuneet liikkeen mahdollisuuteen vain tietyssä suunnassa, on olosuhteiden muutos aina järkytys. Uusi suunta valolle on uusi suunta maailmassa kaloille.
Olisiko mahdollista, että uudessa paikassa akvaario, sen vesi ja sitä kautta kalat kylkiaisteineen havaitsevat entistä enemmän tärinää? Eli aina kun joku liikkuu portaissa, vesi akvaariossakin tärisee ja ajaa kalat kauhun valtaan? Kerro kuulumisia! Paikka sinänsä kun kuullostaa ajankohtaiselta...
!
!Luulen, että taustoja suositellaan ihan hyvästä syystä. Kun kalat ovat kerran tottuneet liikkeen mahdollisuuteen vain tietyssä suunnassa, on olosuhteiden muutos aina järkytys. Uusi suunta valolle on uusi suunta maailmassa kaloille.
Olisiko mahdollista, että uudessa paikassa akvaario, sen vesi ja sitä kautta kalat kylkiaisteineen havaitsevat entistä enemmän tärinää? Eli aina kun joku liikkuu portaissa, vesi akvaariossakin tärisee ja ajaa kalat kauhun valtaan? Kerro kuulumisia! Paikka sinänsä kun kuullostaa ajankohtaiselta...
!
Minulla on nyt ollut kolme (plus yksi) keltarihmaa ja kaksi (miinus yksi) sinirihmaa 250 litraisessa ja minusta ne ovat aika seurallisia kaloja; tulevat tuijottelemaan lasin taakse jos siinä hetkenkään pisempään viivyn. Kalathan oppivat tuntemaan hoitajansa, joten niiden kanssa kannattaisi kyllä päivittäin hetki viettää! Olen muista kaloista huomannut, että jos en päiväkausiin ehdi kalojen kanssa "seurustelemaan", niistä tulee arempia. Samoin olen huomannut, että jos allas on vilkkaasti liikennöidyn kulkureitin varrella, kalat oppii helpommin säikyiksi.
Viime viikkoina ison altaan takaosissa on joskus käynyt melkoinen loiske. En tiedä ovatko asialla kaksi leväbarbia ja tulipyrstö, koska altaassa paljon kasvillisuutta, mutta isoja kaloja niiden täytyy olla ja epäilen, että ne on rihmakaloja. Olisiko kututoiminnan melskeitä, koska mitään ulkoista ärsykettä ei minusta huoneessa ole ollut.
Kyllä tuo paikan vaihto ämween tilassa voi olla aika rasitus rihmoille, tosin muut kalat ei siitä tuntuneet välittävän. Minun allas on aika rauhallisessa paikassa kirjahyllyjen välisessä nurkassa, joten en osaa siitä sen enempää sanoa.
Sitten vielä kutuaikaan alkaessaan sinirihmakoiras muuttui niin, ettei sitä juuri näkynyt missään! Eli hyvin pitkiä aikoja pysytteli poissa näkyvistä. Asiaan vaikutti varmasti myös se, että siltä vietiin naaras sinirihma pois, mutta sitten se teki kutua keltarihmojen kanssa.
Viime viikkoina ison altaan takaosissa on joskus käynyt melkoinen loiske. En tiedä ovatko asialla kaksi leväbarbia ja tulipyrstö, koska altaassa paljon kasvillisuutta, mutta isoja kaloja niiden täytyy olla ja epäilen, että ne on rihmakaloja. Olisiko kututoiminnan melskeitä, koska mitään ulkoista ärsykettä ei minusta huoneessa ole ollut.
Kyllä tuo paikan vaihto ämween tilassa voi olla aika rasitus rihmoille, tosin muut kalat ei siitä tuntuneet välittävän. Minun allas on aika rauhallisessa paikassa kirjahyllyjen välisessä nurkassa, joten en osaa siitä sen enempää sanoa.
Sitten vielä kutuaikaan alkaessaan sinirihmakoiras muuttui niin, ettei sitä juuri näkynyt missään! Eli hyvin pitkiä aikoja pysytteli poissa näkyvistä. Asiaan vaikutti varmasti myös se, että siltä vietiin naaras sinirihma pois, mutta sitten se teki kutua keltarihmojen kanssa.
Onnenlinnun kotiorsi on vain heikko heinänkorsi, mutta silti ihanasti laulu kuuluu pilviin asti.
Parisen viikkoa sitten täydensin kalastoani pienellä parvella kiilakykiä ja samalla jätin ruokinta-automaatin pois. Nyt ainakin tuntuu siltä, että näillä toimenpiteillä on ollut positiivinen vaikutus altaan asukkaisiin. Olen ottanut tavakseni aina ruokkiessani koputtaa hiljaa altaan kehykseen ja nyt koputuksen kuulleessaan kiilakylki-parvi ja levikset tulevat heti kytikselle ruokaa odottamaan. Rihmat epäilevät edelleen hieman, mutta etenkään sinirihmoilla ei kauaa mene, ennenkuin ovat osansa ottamassa ruokasaalista.
Portaikossakin on saanut kulkea viime aikoina ihan huoletta ilman mielipuolisen säntäilyn aiheuttamaa lotinaa ja loisketta, joten ehkä kalojen totuttaminen ajatukseen "ihminen näkyvissä = ruokaa tiedossa" on jossain määrin onnistunut.
Portaikossakin on saanut kulkea viime aikoina ihan huoletta ilman mielipuolisen säntäilyn aiheuttamaa lotinaa ja loisketta, joten ehkä kalojen totuttaminen ajatukseen "ihminen näkyvissä = ruokaa tiedossa" on jossain määrin onnistunut.