Seeprakirjokuume

[Azkhaeracan]

Moikka!
Näyttää siltä, että minuun on iskenyt seeprakirjoaffen-kuume. Nyt tuntuu siltä, että niitä pirullisia otuksia olisi saatava.

Tässä kohtaa homma on tosin vielä hiukkasen epävarmaa, mutta todennäköisesti jossain kohtaa niitä itselleni hankin.

Tiedän, että ne tykkäävät hommata poikasia paljon, ja ovat aika äkäisiä veitikoita... Mutta jokin niissä todella viehättää.

Ajattelin ostaa niille oman akvaarion, perustaa sen ja sitten sen kypsyttyä hommaisin sinne muutamia. Sinne ei siis tulisi mitään muita kaloja.
Lähinnä akvaarion koosta kyselen,että kannattaisiko lihottaa saastöpossua vähän enemmän ensiksi ja ostaa niille sitten 200+ kokoisen akvan, vai riittäisikö 160L?

Mites tulevatko urokset mitenkään keskenään toimeen tuon kokoisessa altaassa? ostanko kutuparin? Vai aluksi esim. 4-6 poikasta ja katson sitten niistä ketkä tulevat toimeen keskenään? Miten asettelisitte sukupuolijakauman?

Kiitos

[skare]

Mielestäni ei kannata hommata kutuparia, sillä seeprakirjoahvenet lisääntyvät mielentöntä vauhtia etkä saa poikasia menemään mihinkään (niitä eivät liikkeetkään tahdo huolia).

Eli jos haluat välttää väestöräjähdyksen niin kannattaa pitäytyä saman sukupuolen edustajiin. Minulla ei ole näistä kokemusta, mutta naaraat tulevat luultavasti näilläkin paremmin toimeen keskenään kuin koiraat.

[Azkhaeracan]

Ok

Mitä muuten käytetään nykyään seepran tieteellisenä sukunimenä? Archocentrus, Cichlasoma vai Cryptoheros?

Asia alkaa mennä nyt vähän offtopiciksi, mutta kuitenkin, mitkä muut kirjoaffenat sopisivat n.200L akvaan ainoaksi lajiksi?

Kävisikö mahdollisesti vaihtoehtoina jotkut seepran sukulaislajit? A. Sajica, A. Spilurum tai A. Centrarchus? Mitenkäs näiden lajien käytös ja kutuinto?

Mielestäni Seeprassa vain on sitä jotakin, mutta tietenkin jos tulee poikasten sijoitusongelmaa, niin se ei ole kovin hyvä juttu...

Otan mielelläni lajisuosituksia vastaan! Jos on jokin aivan ihana kirjoaffena jota haluaisitte suositella minulle Seepran tilalle
Laji saa olla territoriaalinen ja tarkotuksenani onkin hakea kirjoahvenmainen kirjoahven. Mieluiten Etelä-Amerikan mantereelta ja kokoa voisi olla 12-17cm.
Akvaarion tulevaa kokoa voidaan venyttää, eli se 200L johon saisin hommattua rahaa, voi kyllä kasvaa 50:llä litralla, mikäli laji sen vaatii.

Ps. Avaimia on jo ja palettejakin jätin itselleni muutaman, joten niitä ei...

[arr]

Kyllä tuo seeprakirjoahven oikeasti on ihan suositeltava ja vieläpä mielestäni varsin kaunis ja mielenkiintoinen kirjoahven.

Itselläni oli jonkin aikaa kaksi rescue-tapaus-seepraa 140-litraisessa. Molemmat olivat koiraita, ja vahvempi kyllä melkoisesti kurmootti pienempää, eli allas kyllä saisi niin lukemani kuin kokemanikin mukaan olla kahdelle seepralle sukupuoleen katsomatta mieluusti sen parisataa litraa. Kyllä tuon kokoisessa runsailla piiloilla sisustetussa altaassa luulisi pärjäävän pari kappaletta seeproja tai muita lähisukuisia affenoita. Raitakirjoahven, (A/C. spilurum ) ja viherkirjoahven (A/C. centrarchus )ovat molemmat mukavia ja sopeutuvaisia kaloja, jotka ovat luonteeltaan seeproja rauhallisempia ja kiltimpiä. A/C. sajicasta minulla on vähemmän kokemusta, mutta tuonkin pitäisi olla ihan mukava, edellisiin verrattavissa oleva otus. A/C. septemfasciatum sen sijaan muistuttaa luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan kovasti seeprakirjoaffenaa.

Siitä "ihan oikeasta" tieteellisestä nimestä on paha mennä näiden kalojen kanssa sanomaan, toiset pitävät Cryptoherosta ainoana oikeana ajantasaisena nimenä, toiset taas eivät pidä edellä mainittua virallisesti hyväksyttynä ja käyttävät Archocentrus-nimeä tai lykkäävät affenat vanhaan Cichlasoma-massasukuun.

Btw. Seeprakirjoahven sukulaisineen on muuten kotoisin Keski-Amerikasta, kuten monet muut näistä hieman pippurisemman luonteen omaavista "uuden maailman" affenista .

[KingLittle]

Terve. Kyselit noista muista seeprakirjoahvenen sukuisista kaloista. Itselläni on 3 kpl noita viherkirjoahvenia ( Archocentrus centrarchus ).

Kyseiset fisuset ovat pärjäilleet minulla oikein mukavasti lukuunottamatta seuraavaa kolmea seikkaa:

- Affenet olivat vastuussa 15-päisen kolumbiantetra-parven muuttumisesta 2-päiseksi

- Ko. fisuilla on melkoiset sisustussuunnittelijan lahjat > kuoppia altaaseen ilmestyy jatkuvasti

- Ainakin mulla ne tuppaavat tappelemaan keskenään mutta toisaalta mitään isompia vaurioita niille ei siitä oo tullu.

Ja tietysti suht isoiksi kasvavina (about 20cm) ne ovat melkoisen suuriruokaisia Eli affenpellettejä kuluu. Allaskooksi itse suosittelisin väh 50cm korkeutta 50cm leveyttä ja 150cm pituutta, tietty mitä isompi sen parempi.

[kv-setä]

Kysys Makezulta näitä harvinaisesti lisääntyviä kirjoaffenia, sille annoin muutaman viime keväänä, toivottavasti olis edes muutaman poikasen saanut aikaan? Purevat muuten [sensuroitu] lujaa käteen kun on pennut.

T:Kari

[Azkhaeracan]

Okei, Kiitos paljon teille vastanneille! Eli näyttää siis siltä, että niitä seeproja olen edelleen hankkimassa.

Arr: Oletin tietenkin että seeprat ovat Eteläamerikan puolelta, kun en ole ihan perusteellisesti kaikkea siitä vielä selvittänyt. Kiitos selvennöksestä

[Fiu]

Minulla olisi 4 nuorta seeprakirjoahvenen poikasta vailla _hyvää_ kotia. Sukupuolia vielä aika vaikea erottaa, kun ovat vasta n.2cm kokoisia. Että jos kiinnostaa, niin laita yv:tä tulemaan [/i]

[Brenda]

Mun seeprani sikiää kokoajan, eli on poikasia tarjolla, niin että piisaa....

[-minttu-]

. Minulla ei ole näistä kokemusta, mutta naaraat tulevat luultavasti näilläkin paremmin toimeen keskenään kuin koiraat.

Minulla oli vielä viime keväänä kaksi naarasta. Hain ne toiselta harrastajalta altaasta, jossa kutupariskunta tehtaili poikasia järjettömästi ja allas vilisi poikasia. Kauniita kuin mitkä, mutta tavoiltaan vastasivat pataljoonaa raivopäisiä huligaaneja. Tarkoitus oli pitää niitä marmorirapualtaassa (250l), mutta nyppivät ravuilta viikset ja hyökkäsivät kaiken kimppuun mitä vain sattuivat näkemään. Jouduin laittamaan ne evakkoon altaan vuotamisen vuoksi ja yhden yön aikana ne nyppivät taistelukalaukon pyrstön. Ehdottomasti siis vain seura-akvaarioon.

Nämä neitoset olivat kovin kiivaita lisääntymään ja kehittivät sitten pesän mätimunineen keskenään. Aluksi muutaman kerran yhdessä, mutta sitten kumpikin erikseen. Taistelu reviireistä oli kovaa; siinä tukkaa revittiin ja kynsiä käytettiin . Seurauksena ruhjeita ja repeimiä, yhteiselosta ei tullut mitään. Lopetin ne, koska uudelleen sijoittaminen olisi ollut vaikeaa. Harmi, kauniita kaloja, viehättivät minua ennen kuin ongelmat alkoivat.