Taitavat olla aika yksilöllisiä persoonia, mutta kyllähän noilta tempperamenttia tarvittaessa löytyy.
Käärmekalalla on kyllä terävät hampaat, mutta verrattuna isompiin niilinhaukiin niin pikkuinen suu, että tuskin se lehtikalan kokoiselle kalalle mitään varsinaista vahinkoa saa aikaan. Evästä ehkä huonolla onnella lähtee pala. Kokemukseni mukaan tuo ruuanpuolustuksen raivo vähenee, jos kala pidetään hyvinsyötettynä, eikä sille ehdi aterioiden välissä tulla kovin nälkä. Samoin se vähenee, ainakin viherniilinhauilla, kun hauki pääsee yli pahimman kasvupyrähdyksen. Onhan teinipojillakin koko ajan nälkä, kun kasvavat pituutta kymmenenkin senttiä vuodessa.
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Yritä siinä sitten viedä ruokaa nenän edestä.
Meidän käärmekalalla mahtaa olla jo kunnioitettavasti ikää (mittaa noin 40 cm). Pidän sen hyvinsyötettynä, eikä se juuri ole kiinnostunut muille kaloille uhittelusta. Viherniilinhauille se joskus tulistuu: ei se saa niiden paksuun suomupanssariin minkäänlaista jälkeä, mutta hauet pakenevat asianmukaisen kauhistuneina (vässyköitä kun ovat), joten tulos lienee toivottu. Ruoka-aikaan toisinaan jonkun ripsimonnin viiksi jää käärmekalan leukojen väliin, mutta sikäli kuin olen ollut vieressä katsomassa, se on pikemminkin vahinko. Käärmekala on haukkaamassa ruokaa, ja viiksi tunkee ruuan päälle. Ja siitäkös mekkala nousee. Aina viiksi on kuitenkin saatu päällisin puolin vahingoittumattomana irti.
Käytän niilinhaukien täsmäruokintaan muovitetusta rautalangasta tehtyä ruokintakoukkua, jolla suupalan voi ojentaa suoraan nenän eteen. Se on helpottanut niiden ruokintaa paljon ja vähentänyt ruuasta kiistelyä.