Helpottaako stressi?

[Niapam]

Akvaarioharrastus on kyllä antoisaa, mutta vielä ainakin pirun stressaavaa! Mietin, että onko tämä paine ihan normaalia aloittelijan hermoilua ja helpottaako tämä ajan myötä? Minua vaivaa painajaiset, missä kalat kuolevat tai akvaarioon tulee reikiä ja yritän epätoivoisesti pelastaa asukkeja. Jotenkin 600 litraa vettä olohuoneessa isoine kaloineen (tummaleväpleko alkaa olla jo 40cm pitkä!!) vain hirvittää edelleen!

Kotiini kannettiin vuoden alussa tuo "vaatimaton" 600L akvaario, asukkeineen: pari Oskaria, pari haarniskamonnia, tummaleväpleko, iso purjepleko, tulievä, tiikerinuolija ja ripsimonni. Välineistö oli aika hanurista, mm. viimeisiään vetelevä project - ulkosuodatin, jossa ei ole hanoja ja jota en itse uskaltanut raskaana ollessani kannella. Onni onnettomuudessa, että se lopulta lipesi avohoito-puolison näpeistä rikkoutuen suihkun lattialle. Nyt tilalla on eheim classic 600 hanoineen ja yksi stressin aihe vähemmän.

Ison mahan tilalle tullut nyt pieni vauva, mutta akvan ronklaaminen tuntuu silti työläältä, kun omistan pygmin mitat ja aina täytyy olla kiipeämässä tuolille, jotta pääsee "sukeltamaan" pohjaa kohti. Oikeita kasveja ei ole oskarien takia ollenkaan, vaan muovisia, joten puhtaanapito on suht helppoa, mutta vauvan kanssa aikaa ja voimia vielä rajallisesti.

Jengi akvassa on uusiutunut jonkun verran, kun lehtikala ja haarniskamonni teki itsemurhan hypäten lattialla. Ikävin kuolema oli Olga-Oskarin menehtyminen akvaarion pohjalle. Nyt pitäisi leskeksi jääneelle Remu-Oskarille hankkia kaveri ja samoin leskeksi jääneelle haarniskamonnille. Lehtikalalla on jo uusi kaveri, sekä tiikerinuolijoitakin on jo neljän parvi. Näiden lisäksi kavereina asustavat nuo edelleen kasvavat plekot, ripsimonni, partamonni, tulievä ja neljän kappaleen miekkapyrstöparvi.

Mielessä pyörii, että miten minä jonain päivänä noiden kanssa muutan ja miten minä sitten joskus vaihdan akvaariota ja kuinka kestäviä nuo ovat ja rikkoutuukohan tuo joku päivä ja kaikki kuolee ja tulee vesivahinko yms yms... onko tuo stressi ihan normia harrastuksen aloittaessa vai onko vielä hormonit sekaisin tuon ensimmäisen lapsen jäljiltä?

-Niapam ja vauva 3kk-

[fazerina82]

Kylläpä sä ainakin stressaavaan aikaan hankit altaan. Minä 3v sitten, viimeisilläni pistin 530l pois kun ei enää riittänyt jaksamista altaan hoitoon ja ensimmäinen vuosi vauvan kanssa oli sellaista aikaa ettei muista mitään muuta kuin ainaisen väsymyksen.
Ihmekkös tuo että stressaa! Tsemppiä!
Kyllä se vielä nautinnoksi muuttuu kun jaksat vaan. Nyt kun meidän muksu on kohta 3v ja täällä aloitettu uudelleen harrastus.
3 vuodessa on vaan kaikki kalatietous unohtunut, mutta hauskaa opetella uudelleen.

Ja ensimmäiset muutama päivä - viikko kuulostelin tarkkaan kaikkia akvaarion ääniä ja säikyin että pettääkö silikoonit vai ei

[Niapam]

Kiitti tsepistä!

Ajoitus olisi kyllä voinut olla vähän parempi tuon akvaarion hankkimiseen! Perhetuttava päätti lopettaa yli 10v akvaarioharrastuksensa muuttaessaan miehensä kanssa yhteen ja minä tietenkin tarjouduin ostamaan koko höskän, sen enempää miettimättä. Avokilta kysyi tyylin, et moi, käykö et meille tulee olkkariin aika iso akvaario?
Eipä tiennyt kumpikaan mikä härdelli siitä syntyy, mutta ei silti kaduta enkä hevillä luovuta, vaikka aika-ajoin meinaa hiukset tippua päästä tän stressaamisen kanssa. Ukko kysyi pari päivää sitten, että milloinka tämä mun säätäminen loppuu, kun funtsin pohjasoran lisäämistä. Vastasin, että ei ikinä! Tämä on mun harrastus ja tämähän jatkuu!

On tosi antoisaa, kun illalla aletaan rauhouittumaan yö-unille ja vauveli jokeltaa sylissä kaloille

(silikonit muuten peloittaa muakin ja olkkarista kantautuva molske on ajanut sängystä ylös jo useampaan otteeseen)

-Niapam-

[ratak]

Minä laitoin akvaharrastuksen jäihin juurikin stressin takia. Eikä mulla ole ollut kuin korkeintaan 100 litraisia altaita. Näin vielä altaiden myymisenkin jälkeen painajaisia, joissa muistan yhtäkkiä omistavani akvaarion, jota en ole hoitanut moneen kuukauteen ja sitten niistä altaista löytyi ruskeasta vedestä epämuodostuneita kaloja ja sellaisia, joita en muistanut sinne laittaneeni.

Nyt olen stressitön jyrsijäharrastaja.

[Mörrikkä]

Jos on luonnostaan huolehtija, niin stressi tuskin helpottaa juurikaan. Odotahan kun vesseli kasvaa ja pääsee jo nousemaan akvaa vasten seisomaan... siihen mielikuvaan kun lisäät vesselin käteen jonkin esineen jolla koputellaan "sievästi" akvan laseja

[Lapinakka]

Jos on luonnostaan huolehtija, niin stressi tuskin helpottaa juurikaan. Odotahan kun vesseli kasvaa ja pääsee jo nousemaan akvaa vasten seisomaan... siihen mielikuvaan kun lisäät vesselin käteen jonkin esineen jolla koputellaan "sievästi" akvan laseja

Ja tämä tässä puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä

Laittakaa vakuutukset kuntoon ja vaatikaa sinne mainintaa akvaariosta. Huolehtikaa itse silikonien kunnosta, tarkistakaa, että ovat kunnossa.
Hommatkaa vaikkapa sellaiset kosteushälyttimet vai mitkä ovat nimeltään.
Mattosuodatin on altaan sisällä, vähentää vuotoriskiä. Ym. ym.

Täällä paraikaa allas, jossa silikonit repsottaa. Tyhjenee kunhan kalat muuttavat uusiin koteihinsa. Sitten rapsutellaan silikoneja. Niin ja silikonit eivät ole edes vanhat.

[clara]

Olen melko varma että stressi helpottaa kun hormonit tasoittuvat ja elämä asettuu uomiinsa. Aika paljon tapahtunut pienellä aikavälillä, kyllä se josain aina näkyy.
Itselläni vähän samanlainen tunnelma http://www.aqua-web.fi/forum/viewtopic.php?f=7&t=130270 kun tyttö oli vielä pieni ja elämässä muutenkin paljon tapahtumia. Ihmisellä on hassut aivot, stressi kohdentuu joskus vähän "vähäpätöisempiin" asioihin kuin niihin jotka oikeasti stressiä aiheuttavat, lienee joku hermojen suojelumekanismi.

Minulla auttoi altaiden vähentäminen ja se, että annoin altaiden vähän aikaa olla vaan. Enpä edes katsellut niitä kovinkaan paljon. Eipä siellä mitään dramaattista tapahtunutkaan, vaikka en joka päivä siellä käsiäni (ja hermojani) uittanut.
Sitten vain alkoi helpottaa. Ja nyt akvaarioista on enemmän iloa kuin stressiä, ihan totta!

Voimia ja muista nauttia vauvasta!

[Niapam]

Toi Claran linkistä löytyvä vuodatus on aivan mahtava!
Kävinkin jo heittämässä sinne kommenttia!

Tuo vakuutus hommeli täytyykin hoitaa piakkoin! Myöskin täällä keskustelussuissa on pyörinyt vinkki porata reikä suodattimen ulosmenoputkeen, juuri vedenpinnan alapuolelle, ettei suodatin pysty rikkoutuessaan tyhjentämään akvaarion sisältöä lattialle!
Nuo silikonit kyllä vähän mietityttää, sillä huomasin yhdessa nurkassa silikoneissa palkeenkielen ja lisäksi sen alla on jotain tummia kerääntymiä... miltä ne silikonit sitten näyttävät jos ne pitää uusia ja pitäisikö tässä hankkia vara-akvaario, mihin työntää nuo jättiläiset, mikäli jostain syystä täytyy tämä nykyinen tyhjentää?

Kaiken hauskan pohdinnan kukkuraksi kuulin juuri, että miekkapyrstöparvi on pienentynyt kolmeen, kun Leski Remu-Oskari oli todennäköisesti pistellyt parven uroksen suihinsa.

Huhhei! Elikkäs ostoslistassa nyt Oskari, haarniskamonni & miekkapyrstö SEKÄ vara akvaario? Ei ole ammettakaan, mihin noita 40cm pitkiä rontteja pelastella!
(pistetään vielä ylös, että kerpeleen iso haavi)

Huhhei, ihan totta, kun toi vauveli kasvaa... niin ainakin telkeän kalanruoat lukkojen taakse, jottei kukaan vahingossa ruoki vuoden annosta kerralla.... ja itseasiassa, taidan estää koko liikkumisen akvan lähistöllä. Näen jo mielessäni, kun suodattimet on nurin, ilmanpumpun letkut nenässä ja ties mitä....

Mut muuten joo, nautitaan olosta pikkaisen kanssa ja akvaariosta parhaimpani mukaan

[akvaristi]

Mä voin ilmoittautua hermokimppujen joukkoon , viimeksi just viime sunnuntaina ja sitä edellisellä viikolla oli älytön ahdistus menossa. Ensin otin paniikkia, että mulla on 175-litraisessa evärutto (vaikkei suoria viitteitä siihen ollutkaan, mutta kun on joskus ollut tumpelo ja kärsinyt jatkuvasta tautikierteestä, niin...) ja sitten kun siitä päästiin, niin jumalaton kierroksilla käyminen isomman, 530-litraisen altaan, täyttämisen yms. kanssa.

Oikeastaan siitä en ole kauheaa paniikkia ottanut, että vedet olisi lattialla (mies huolehtii sitten siitä osastosta mun puolestani , toki itsekin halusin kosteusvahdin, reiän imuputkeen yms.), mutta koko ajan kuvittelen näkeväni jonkun taudin oireita jossain kalassa ... huomennahan mä olen varmaan ihan vauhko (tai oikeastaan ensi viikolla), kun pitäisi pikakypsytyksen jälkeen hakea tuohon isompaan muutama kala. Nytkin olen mittaillut enemmän kuin riittävästi vesiarvoja, taitaa loppua kaikki testit kesken parin viikon sisällä... mutta mä nyt olen muutenkin tällainen kierroksilla kävijä, joka asiasta pitää ottaa aina kauheat paineet .

Ja täällä muuten on 3-vuotias rasavilli poika, joka onneksi on osannut jättää akvaariot rauhaan. Tykkää kyllä katsella kaloja ja äidin kiusaksi halusi osallistua ison altaan pystytykseen, mutta ei ole onneksi keksinyt koputella laseihin tms. Ja poika on kuitenkin melkoisen levotonta sorttia, että ei ne lapset onneksi aina ole pahanteossa, ainakaan täällä (taitaa tietää, että satikutia tulee, jos keksii tehdä tyhmiä) .

[heituliini]

Ilmoittaudun stressaajiin!

Ja on varmaan ehkä syytäkin. Tämä minun surullisenkuuluisa 63-litraiseni on aiheuttanut harmaita hiuksia liiankin kanssa. Sitten mietin tuota isompaa allasta, että voiko allas oikeasti seistä "vain" jalustan ja styrox-levyn varassa ja näen jo sieluni silmin isännöitsijän ovella naama punaisena vesivahingon aikaan saatuani... Kalojen hinkkautumisen katsominen on todella raastavaa puuhaa, välillä se näyttää helpottavan ja taas otetaan uutta hinkkajaista. Tuntuu, ettei kohta enää edes halua/uskalla katsoa akvaarioon, että mitähän siellä seuraavaksi tapahtuu...

Nyt olen sen verran stressistä päässyt, etten enää painajaisia näe, mutta tänää viimeksi stressasin, kun oli akvojen lääkityspäivä ja kaveri ei tajunnut lähteä kylästä ja vettäkin halusin vaihtaa. No, migreeninhän se pukkasi

[Niapam]

Näin juuri viimeyönä painajaista, että tummaleväpleko kasvoi niin suureksi, ettei enää mahtunut akvaarioon
Pitikin soittaa himaan, ja tarkistaa, että kaikki on akvassa ok. Ihan tyytyväisiä olivat, eikä kukaan ollut kasvanut yli

Mielessä tosiaan pyörii itselläkin tuo styrox levy + jalusta yhdistelmä. Tiedän että kestää painon, mutta muuttomiehet pisti vanhat styroxit väärin päin ja akvaario on ihan skidisti vinossa. Siis todella vähän, niin että lyhyeltä sivulta huomaa vedenpinnan olevan jotain neljä milliä alempana toisessa kulmassa. Tästä johtuen näen jo mielessäni, kun rasitetta on liikaa, niin kaikki 600l vyöryy lattialle

Kuinka kestäviä nuo akvaariot ovat? Kaverilla oli käynyt joskus niin, että akva oli kaapin päällä ilman styrox-levyä, joten pohja antoi lopulta periksi, kun painopiste tulee laidoille, kun pohja jää pari milliä "ilmaan." Kuului "rits" ja tiptiptip....

Eikun kalat talteen ja uutta akvaariota hankkimaan...
Hitto kun noi elukat olisivat edes vähän pienempiä ja vähemmän inhimillisempiä

[Sisso]

Meillä on neljä lasta, 4-13v, ja pari karvakorvaa joukon jatkona. Joskus olen hermoillut akvojen hajoamisen kanssa, mutta enää en jaksa. Musta on ollut aina ihanaa, kun on ollut joku oma juttu johon keskittyä kaiken "äitiäitiäitipyyhkimäänmaitoatoihaukkuu"-rumban keskellä. Olen opetellut sulkemaan korvani kun teen akvajuttuja ja yritän vain keskittyä siihen sen hetkiseen tekemiseen vaikka ei se aina suju. Olen varmaan tyly, mutta iskä saa ottaa välillä vetovastuun ja ipanat saa luvan sietää, että äiti tekee välillä jotain muutakin kun "on käytettävissä". Musta on kiva välillä keskittyä johonkin ihan muuhun, näperellä kasaan hiilarisysteemeitä ja funtsia mattosovelluksia. Akvat on yritetty saada mahdollisimman helppohoitoisiksi sillä tavalla, että systeemit ei kaadu vaikka parikin viikkoa menisi vain fisusia ruokkien. Tykkään tehdä viikottaiset siivoukset, jotka ei kyllä nykyään käsitä kuin vedenvaihdot ja satunnaiset lasin pyyhkimiset. Valot ja pumput on automatiikan takana, mun ei tarvitse aamuhässäkän, jonka hoidan yksin, keskellä miettiä päällelaittamisia ja isoissa akvoissa on mattosuodattimet jotta ei tarvitse miettiä putsauksia eikä vesivahinkoja. Lapset auttaa akvojen hoidossa ja vanhimmalahan on kolme omaa, joita kyllä hoidetaan yhdessä. Alusta asti on olleet tietyt säännöt, mitä tulee esim. akvojen koputteluun ja sormien lutraamiseen eikä nuo ole oikeastaan koskaan edes moisia yritelleet kun säännöt on ladeltu selkeästi. Kaloja ei kiusata eikä häiritä tarpeettomasti. Tiedän kyllä, että vuoden ikäisen ymmärrys on mitä on, mutta kun akva on ollut "aina", ei se ole jaksanut kovin paljoa kiinnostaakaan.

Aika paljon pystyy tekemään kaikenlaista konkreettista stressin ja hoidon helpottamiseksi, jäljelle ei jää kuin vedenvaihto ja jos tarpeen, lasien putsaukset. Kerran viikossa teen uudet hiivalitkut kolme akvaan, siihen palaa aikaa kymmenisen minuuttia pullon vaihtoineen. Ruokinnankin voisi laittaa automaatille, mutta mitä virkaa mulla sitten enää olisi? Vaikka tuntuu, että elämä on välillä ihan kaaosta rakentamisen loppusuoran, harrastusten ja opiskelujen kanssa, akvoista ei tulisi mieleenikään luopua. Ne on mun turvasatama. Vilkaisu niihin saa mielen tyyntymään.

Mutta alkuperäistä voin lohduttaa, että pienen vauvan kanssa "anturit" on aika herkkänä ja sitä on oikeastaan keskittynyt vain vauvan tarpeisiin. Se helpottaa ajan kanssa lapsen kasvaessa. Luonto on ollut aika viisas tässä asiassa. Voi olla, ettei mene montaakan kuukautta kun olet iloinen että sulla on akva johon voit hetkittäin syventyä ja huomaat, toivottavasti, että se jopa onnistuu. Symbioosi vauvan kanssa alkaa hiljaksiin murenemaan kuukausien kuluessa ja alat löytämään taas jotain itseäsi kiinnostavia juttuja. Sitä huomaa suorastaan kaipaavansa sellaisia. Ei ehkä tuossa elämäntilanteessa kannata miettiä liikaa, hoidat akvaa sen minkä jaksat. Jos tuntuu ettet jaksa, akvan voi laittaa jäähylle mutta jos se kuitenkin tuo iloa, muutaman kuukauden kuluttua tilanne on jo lapsen kanssa helpompi joten ei ehkä kannata tehdä ihan pikaisia päätöksiä.

-----

Styroksista vielä. Akvan alle kannataa ilman muuta laittaa kunnollinen tukeva levy, jos on pelkoa pohjan/alustan/jalustan painumisesta mitenkään. Styroksi ei tue pohjaa, sen tehtävä on korjata pieniä epätasaisuuksia, ei tukea.

[heituliini]

Styroksista vielä. Akvan alle kannataa ilman muuta laittaa kunnollinen tukeva levy, jos on pelkoa pohjan/alustan/jalustan painumisesta mitenkään. Styroksi ei tue pohjaa, sen tehtävä on korjata pieniä epätasaisuuksia, ei tukea.

Itse mittasin vatupassin kanssa akvan jalustasta sen tasapainossa olon. Ihan olematonta heittoa, mittanauhalla mitattuna 1 mm luokkaa. Akva kestänee sen? Enemmän nyt vain huolettaa se, että koko systeemi on heilakka; huojuu melkoisesti esim kun *#¤%&*-suodattimen kovettuneita imukuppeja koittaa seinään saada kiinni. Lieneeköhän kuitenkin pohjalle tarpeen laittaa vesivaneeri, tmv ja vasta sitten lasi ja jos on, niin kertokaa, miten se onnistuu, kun akvassa on litroja 180, kasveja sangollinen ja hiekkaa 2,5 sangollista, sekä kalat? Oman 63-litraiseni siirsin lipaston päältä toisen päälle ja sitä varten piti tyhjentää niin, että juuri ja juuri sopi millikset uimaan ja yksi nostaja joka nurkkaan ja silti rutisi ja paukkui... En edes uskalla ajatella, miten menisi 180 litran kanssa....