Akvaariossani oli kultakaloja ja karppi. Kaikki sujui jouhevasti lähes kaksi vuotta, mutta vuorokauden aikana karppi oli nyppinyt kahden huntupyrstöisen kultakalan pyrstöt ja selkäevät aivan pelkiksi ruodoiksi. Kun asian huomasin jahti oli aivan jatkuvaa.
Karpille löytyi uusi asuinpaikka ja kultakalojen kuntoutus puhtaassa vedessä ja rauhallisessa ympäristössä on alkanut. Silti olen kovin ihmeissäni mikä laukaisi karpin vietin syödä allastoverinsa. Yleisesti karppeja ja kultakaloja kuvitellaan voitavan pitää yhdessä.
Karppi söi kultakalojen evät
Valvoja: Moderaattorit
-
- Advanced Member
- Viestit: 1155
- Liittynyt: 15:00, 10.04.2006
- Akvaarioseurat: JAS
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Jyväskylä
Re: Karppi söi kultakalojen evät
Minkä kokoinen akvaario? Ei kuulosta karpin normaalilta käytökseltä, mutta pienessä nyt voi karppikin kai stressaantua?
Re: Karppi söi kultakalojen evät
Akvaario on 600 litraa, sisä- ja ulkosuodatin, vedenvaihdot 1-2 viikon välein. Ei liikaa tilaa mutta ei kohtuuttoman pienikään akvaario noille upean kokoisille kaloille. Kultakalojen ja karppien suosituksen ylittävä suodatusteho. Normaalit vedenvaihdot.
Ainoa muuttunut tekijä on lämpimämmät kelit ja lisääntynyt valoisuus.
Olin muutaman päivän poissa kotoa ja kotiin paluutani seuraavana päivänä oli allaskaverit saaneet kokea kovia. Mutta ei edes pidemmät (viikon) paastot ole ennen aiheuttaneet moista käytöstä.
Karppi oli (ja lienee nykyisessä ulkoaltaassa edelleen) utelias, aktiivinen ja fiksu kala. Oppi, että partamonnin alta löytyy ruokaa. Ruoka-ajan jälkeen säikäyttää monnin pois ja monni hylkää ruokansa, joka on mukava napsaista suuhun. Osasi poimia akvaarion kansilaseista ruoat (noin 5cm vedenpinnan yläpuolelta). Suuhun mahtui noin 12 hernettä!
Toki karpilla oli "vaikea lapsuus". Kala tuli minulle todella laihana ja raihnaisena rescue-kultakalana. Edellisen akvaarion vesi oli ollut kaivovettä, jossa oli ollut raskasmetalleja. Kalan edellinen omistaja piti sitä kultakalana, kunnes toipumisen, käsittämättömän kasvamisen ja viiksien ilmestymisen jälkeen totesin kalan karpiksi.
Ainoa muuttunut tekijä on lämpimämmät kelit ja lisääntynyt valoisuus.
Olin muutaman päivän poissa kotoa ja kotiin paluutani seuraavana päivänä oli allaskaverit saaneet kokea kovia. Mutta ei edes pidemmät (viikon) paastot ole ennen aiheuttaneet moista käytöstä.
Karppi oli (ja lienee nykyisessä ulkoaltaassa edelleen) utelias, aktiivinen ja fiksu kala. Oppi, että partamonnin alta löytyy ruokaa. Ruoka-ajan jälkeen säikäyttää monnin pois ja monni hylkää ruokansa, joka on mukava napsaista suuhun. Osasi poimia akvaarion kansilaseista ruoat (noin 5cm vedenpinnan yläpuolelta). Suuhun mahtui noin 12 hernettä!
Toki karpilla oli "vaikea lapsuus". Kala tuli minulle todella laihana ja raihnaisena rescue-kultakalana. Edellisen akvaarion vesi oli ollut kaivovettä, jossa oli ollut raskasmetalleja. Kalan edellinen omistaja piti sitä kultakalana, kunnes toipumisen, käsittämättömän kasvamisen ja viiksien ilmestymisen jälkeen totesin kalan karpiksi.
600l (muuttovaikeuksissa)
enää 2 kultakalaa
2 partamonnia
enää 2 kultakalaa
2 partamonnia