Syyllisyyden tunne

[NesteHukka]

Lieneekö yksi kalvavimmista jutuista, jos mystisesti joku kala katoaa tms.

Itse huomasin tuossa, että asia, joka alitajuisesti minua häiritsi akvaaiota katsellessa, on se, että loistobarbia ei ole näkynyt vähään aikaan.
Alkoi tulla ajatuksia että olenko vahingossa haavinut sen akvaariosta pikkulimaskaa poistaessani, jne.
Asiaa ei koskaan varmaan saa tietää, ja onhan näitä.
"teinkö väärin kun siirsin kalan karanteeniin, ja se kuoli yöllä. Teinkö jotakin muuta väärin?"

Olen vähän turhankin kova murehtija, mutta ymmärtäisitte, jos tapaisitte äitini

[SPLASH]

Ainahan sitä tuntee itsensä syylliseksi jos jotain tapahtuu omille eliöille. Nehän ovat täysin omistajansa armolla. Hevosesta Kierteisiin.

[Malys]

Minua harmittaa vieläkin vähän, kun joskus viime/tämän vuoden aikana olen yhdessä entisessä altaassa olleen tiikerikotilon ilmeisesti siivonnut roskiin. Tajusin liian myöhään, että eipä tullut mieleenkään tarkistaa kasveja, etenkin tiikerilumpeen lehtiä, ennen kuin heitin ne kompostiin.. Kuorta ei löytynyt altaasta eikä lattialta, joten todennäköisesti päätyi roskiin.

[Irene-76]

Sukaravut ja pikkulimaska ei ole hyvä yhdistelmä...varsinkaan akvaariossa, jossa ravut lisääntyy hulluina ja koko ajan on ihan minikokoisia poikasiakin. Aina kun olen haavinut limaskaa pois, mietin, ettei vaan joku rapu ole vahingossa mennyt mukana, vaikka yritän parhaani mukaan tarkistella, ettei menisi.

[-matokani-]

Lähiaikoina mä olen tuntenut syyllisyyttä siitä että en juuri nyt pysty saamaan altaita viileämmiksi ja pelkään että helle alkaa kaloja tappaa. Tunsin myös syyllisyyttä siitä etten pikkuakvaarion poislaiton yhteydessä varmastikaan saanut kaikkia minimaalisia poikasia talteen. Siis sukaravun poikasia. Ja kun suodatintakin pesee, niin ei koskaan tiedä, meneekö joku viemäriin tai ruukkukasvien juurille likaveden mukana. Yritän olla ottamatta turhia paineita asiasta, mutta se on kyllä vaikeaa.

[Irene-76]

Akvaarioiden viilentämisasia alkoi eilen illalla aiheuttaa mullekin varsin suuria syyllisyydentunteita.. Yksi Saksan sukaravuista oli kuollut ja pelkään, että syynä veden lämpeneminen... Harmittaa, nyt noita saksalaisia on enää 8.
Olen kyllä yrittänyt useammallakin tavalla viilennellä akvaarioita - valo pois, kansilasit pois, pakastepusseja, joissa on pakastimessa jäädytettyä vettä, akvaarioon kellumaan..jne. Mutta tuntuu, että pitäisi olla koko ajan kotona valmiina aina tarvittaessa tekemään viilennystoimenpiteitä, mutta kun ei voi, kesäloma loppui ja nyt on pakko olla töissä...
Nytkin täällä töissä mietin, että mitenhän kalat ja ravut pärjää.

Tämä on vähän OT, mutta myös meidän 3 koiraa kärsivät helteestä, kulkevat kielet roikkuen, eivätkä jaksa tehdä oikein mitään... niitäkin yritän parhaani mukaan viilennellä ja vahtia, että juovat tarpeeksi jne. Itsekään en kuulu helteestä nauttiviin, vaan kärsin kuumasta, mutta henkisesti rassaa nimenomaan se, kun nämä lukuisat rakkaat otukset joutuvat hikoilemaan!
Ja taustalla on kyllä jatkuva syyllisyydentunne siitä, ettei ole tehnyt tarpeeksi heidän viilentämisensä eteen, vaikka olisi yrittänyt mitä...

[aquamarina]

Minulla meinasi tulla itku talvella, kun olin limaskaa kerännyt altaasta ja jätin sen keräysastian kylppärin lattialle (lattialämmitys oli isolla) ja huomasin kuolleen sukaravun siinä päällimäisenä. Kun muutenkin niitä katosi muutossa, niin oli surullinen näky, raukka kiivennyt siihen päälle, että pääsisi pois, mutta ei sitten ilman vettä pärjännytkään.

[mc82]

Voin sanoa, että pahemmanlaatuinen syyllisyydentunne on painanut jo jonkin aikaa...

Nyt tuoreimpana se, ettei näin helteellä pysty tekemään ollenkaan/riittävästi kalojen hyvinvoinnin eteen... Altaassa lämmöt paukkuu kolmenkympin paremmalla puolella, vaikka lämppäreistä on aikaa sitten revitty piuhat irti, ja oikein mikään ei aut lämpöjen säilyttämiseksi inhimillisellä tasolla Hetkellisesti kyllä voi vedenvaihdolla ja jääpaloilla laskea lämpötilaa, mutta näistä on apua vain hetkeksi, ei mitään pysyvää vaikutusta... Ja kalatkin varmaan stressaavat, jos joka päivä heiluu lapon kanssa ja veden lämpötilat heittelevat koko ajan (aluksi laskee sinne inhimilliselle tasolle ja nousee parissa tunnissa takaisin kolmenkympin rajapintaan)

Toinen on painanut jo pidempään ja tästä avauduinkin tuolla Akvaarioharrastajan tämänhetkiset ajatukset -topiikissa. Keväällä, kun meille tuli kakkosallas, olimme sitä mieltä, että ehdottomasti joku vähän harvinaisempi kalalaji sinne - ja päädyttiin söpösen erikoisiin kääpiöpallosiin. Homma luisti hyvin alkuunsa, kunnes... 3 pallosta on palleroiden saapumisesta kuollut, yksi oli heikko jo sen tullessa, joten jouduimme lopettamaan sen päivää myöhemmin. Kaksi löytyi kuolleena, tod.näk. koukkupäämatojen heikentämänä (jäljelle jääneet pallerot saivat matokuurin ja ovat nyt madottomia).

Mutta se ongelma... Kääpiöpallerot tarvitsevat erityisesti säntillistä ruokintaa ja nyt kesällä olemme olleet reissussa useampaan otteeseen ja viikonlopun-yli viikonlopun mittaisia reissuja tulee vielä loppukesästä ja myöhemminkin. Hoitajaa kaloille emme pysty järjestämään läheskään joka kerta (vain kerran onnistunut), joten palleroiset ovat reissun ajan paastolla (niin, akvaariota on vähän hankalampi viedä hoitoon kuin kissoja, joille lomahoito järjestyy äitini luota joka kerta).

Kun tajusin, kuinka säännöllistä hoitoa pallerot kaipaavat ja kuinka pienet resurssit sitä täydellistä hoitoa on niille järjestää, nousi ihan hirveä syyllisyydentunne Semmoinen fiilis, kuinka minä, muka-vastuullinen ihminen, hankin lemmikkejä ja niitä ei sitten hoidetakaan koko aikaa täydellisesti. On aika eläinrääkkääjän fiilis ja ihan tajuton morkkis... No, keskusteltuamme asioista päädyimme siihen, että palleroille etsitään parempi koti - niillekin paljon parempi, jos pääsevät omistajalle, jolla on oikeasti tarjota niille sellaista huolenpitoa, mitä ansaitsevat

Saa ihan vapaasti sanoa, kuinka vastuuton akvaristi olen, kun näin hyvin perehdyn kalalajien vaatimuksiin... Antaa tulla vaan haukkuja, tunnen tällä hetkellä ansaitsevani ne P.s. Ei muuten ole säälinkerjäyskirjoitus, vaan ihan avoimesti yritän kuunnella tämänhetkisiä fiiliksiäni ja puhua niistä asianimillä, vaikka p*skaa tulisi niskaan.

[Kukkiis]

Voin sanoa, että pahemmanlaatuinen syyllisyydentunne on painanut jo jonkin aikaa...

Nyt tuoreimpana se, ettei näin helteellä pysty tekemään ollenkaan/riittävästi kalojen hyvinvoinnin eteen... Altaassa lämmöt paukkuu kolmenkympin paremmalla puolella, vaikka lämppäreistä on aikaa sitten revitty piuhat irti, ja oikein mikään ei aut lämpöjen säilyttämiseksi inhimillisellä tasolla Hetkellisesti kyllä voi vedenvaihdolla ja jääpaloilla laskea lämpötilaa, mutta näistä on apua vain hetkeksi, ei mitään pysyvää vaikutusta... Ja kalatkin varmaan stressaavat, jos joka päivä heiluu lapon kanssa ja veden lämpötilat heittelevat koko ajan (aluksi laskee sinne inhimilliselle tasolle ja nousee parissa tunnissa takaisin kolmenkympin rajapintaan)

Toinen on painanut jo pidempään ja tästä avauduinkin tuolla Akvaarioharrastajan tämänhetkiset ajatukset -topiikissa. Keväällä, kun meille tuli kakkosallas, olimme sitä mieltä, että ehdottomasti joku vähän harvinaisempi kalalaji sinne - ja päädyttiin söpösen erikoisiin kääpiöpallosiin. Homma luisti hyvin alkuunsa, kunnes... 3 pallosta on palleroiden saapumisesta kuollut, yksi oli heikko jo sen tullessa, joten jouduimme lopettamaan sen päivää myöhemmin. Kaksi löytyi kuolleena, tod.näk. koukkupäämatojen heikentämänä (jäljelle jääneet pallerot saivat matokuurin ja ovat nyt madottomia).

Mutta se ongelma... Kääpiöpallerot tarvitsevat erityisesti säntillistä ruokintaa ja nyt kesällä olemme olleet reissussa useampaan otteeseen ja viikonlopun-yli viikonlopun mittaisia reissuja tulee vielä loppukesästä ja myöhemminkin. Hoitajaa kaloille emme pysty järjestämään läheskään joka kerta (vain kerran onnistunut), joten palleroiset ovat reissun ajan paastolla (niin, akvaariota on vähän hankalampi viedä hoitoon kuin kissoja, joille lomahoito järjestyy äitini luota joka kerta).

Kun tajusin, kuinka säännöllistä hoitoa pallerot kaipaavat ja kuinka pienet resurssit sitä täydellistä hoitoa on niille järjestää, nousi ihan hirveä syyllisyydentunne Semmoinen fiilis, kuinka minä, muka-vastuullinen ihminen, hankin lemmikkejä ja niitä ei sitten hoidetakaan koko aikaa täydellisesti. On aika eläinrääkkääjän fiilis ja ihan tajuton morkkis... No, keskusteltuamme asioista päädyimme siihen, että palleroille etsitään parempi koti - niillekin paljon parempi, jos pääsevät omistajalle, jolla on oikeasti tarjota niille sellaista huolenpitoa, mitä ansaitsevat

Saa ihan vapaasti sanoa, kuinka vastuuton akvaristi olen, kun näin hyvin perehdyn kalalajien vaatimuksiin... Antaa tulla vaan haukkuja, tunnen tällä hetkellä ansaitsevani ne P.s. Ei muuten ole säälinkerjäyskirjoitus, vaan ihan avoimesti yritän kuunnella tämänhetkisiä fiiliksiäni ja puhua niistä asianimillä, vaikka p*skaa tulisi niskaan.

Mun mielestä parrempi myötää, että omat rahkeet ei riitä kuin sulkea silmät ja ajatella vain "hyvin ne noinkin näyttävät viihtyvän". Tsemppiä siis uuden ja hyvän kodin etsintään

[Camron]

mc82 oletko harkinnut ruokinta-automaattia? Kaipa niistäkin löytyisi ihan varmoja versioita suhteellisen edullisesti.

[Wilhelmina]

Todellinen masennus iski. Erosin jo puoli vuotta sitten ja muutin pois asunnosta jossa akvaarioni oli. Mies halusi sen pitää. Viikko sitten mulle kärrättiin tyhjennetty allas ja kirosanoja. 'Kalat tulevat myöhemmin tänään' Ei koskaan kuulunut. Tänään sain pitkällisen etsimisen ja ahdistelun jälkeen (ollut koko viikon agenda nro 1) selvitettyä että ne seisoo erään puolituttavan luona kymppilitraisessa ämpärissä joukossaan kuolleita. Pääsen illalla autolla hakemaan. Kyyti mulla olisi ollut koko ajan mutta kun en ole saanut tietoa mistä hakea. 'Mä tuon ne, en haluu et tuut tänne' jne.
Mä olin rakentanut niin hienon altaan. Olin huoltanut ja hoitanut ja sitten en saanut sitä mukaani. Nyt saan haisevan pöntön, ehkä muutaman tautisen kalan ja tuskin on tekniikkaa jäljellä. Itkettää.
Olisiko pitänyt laittaa nyrkkiä pöytään enemmän. Ymmärtää että toinen haluaa sen altaan pitää vain viimeisenä keinonaan loukata ja satuttaa. Nyt erosta on sitten kärsinyt jopa kalat. Jos vaan saan tänään jotakin pelastettavaa, aion yrittää kaikkeni ja hyvittää kalarukille tämän.

[Irene-76]

Voi ei! Ihan järkyttävä juttu! Muakin alkoi surettaa niiden kalojen puolesta.
Myötätuntoa täältä niin paljon kuin vain voi netin välityksellä lähettää!

On kyllä todella TÖRKEETÄ (törkeä ei tarpeeksi voimakas sana, mutten nyt keksinyt parempaa..) toimintaa käyttää viattomia luontokappaleita välineenä toisen ihmisen loukkaamiseen!!

Toivottavasti on jäljellä hengissä olevia kaloja, jotka pääset hoitamaan kuntoon. Onneksi ne pääsevät nyt takaisin sinun luoksesi!

[kwaak]

Miuta suuresti harmittaa se, kun esim. täplämonnisten poikaset eivät pysty selviytymään. Sain kolme pelastettua semmoiseen poikaskippoon, yksi sieltä hävisi ja sitten yhden söi perhoskirjoahven ja sitten yksi enää on siis jälellä. Voi poikasia. :/

[mc82]

Wilhelmiina: Siis hyi h*lvetti, tapauksesi on aivan kamala ja voin vain kuvitella, kuinka paha olo sulla on... Uskomatonta, kuinka joillekin tuntuu olevan se kiusanteko eroamisen yhteydessä/jälkeen pääasia, ei sillä mitään väliä, voittaako itse mitään vai häviääkö, mutta kunhan saa loukattua sitä toista ja aiheutettua pahaa mieltä (tiedän itsekin kokemuksesta!). Ex-miehesi vaikuttaa aika sairaalta ja tunnevammaiselta tapaukselta - sori nyt vaan -, kun elävien luontokappaleiden henki ei paljoa vaakakupissa paina sen mielihyvän edessä, kuinka saa pahoitettua ex-tyttiksensä mielen Vaikka toisaalta, ehkä ihan hyvä, että mies paljastaa todellisen karvansa...

Jos olisin itse samassa tilanteessa, niin varmaan tarttuisin vielä kerran härkää sarvista ja vaatisin selvitystä, missä puuttuva tekniikka on. Kuolleita kaloja ei enää saa takaisin, keskity parantelemaan niitä, jotka on vielä hengissä ja pidetään peukkuja, että ne piristyvät uudestaan! Mutta harmittaisi menettää kallis (ja hyvä) tekniikka samalla. Toisaalta kyllä uskon, että jatkovääntäminen akvaariotavaroista ei ole lempivaihtoehto, mukavampaahan se olisi katkaista vaan välit exän suuntaan ja lähteä rakentamaan uutta elämää...

Voimia ja iiiiso voimahali <3 Toivottavasti kaikki lähtee parempaan suuntaan, kalat toipuvat ja saat akvaarioharrastuksen uusille urille