Hyvältähän tuo kuulostaa, ja vesikin on erinomaisen pehmeää. pH on aika korkealla, mutta se varmasti laskee akvaariossa. Olisiko mahdollista selvittää vielä vesijohtoveden karbonaattikovuus eli kH-arvo? Se kertoisi, kuinka helposti pH laskee.
Ehdottaisin kahta parvikalaa, koska kolmella altaasta voi tulla jo turhan sekava eikä parvistakaan enää saa niin isoja ja näyttäviä. Esimerkiksi 20 timanttitetraa ja 25 kardinaalitetraa voisi olla näyttävä ja hyvin yhteensopiva parvikalasto. Pieniä lehtikaloja ei ole, vaan kolmesta lajista pieninkin, pikkulehtikala, jää vain hitusen tavallista lehtikalaa pienemmäksi. Pikkulehtikaloja voisi kuitenkin sopia pieni parvi. Niiden tilalle pääkalaksi voisi mennä haaremi esimerkiksi helmi-, juova- tai huulirihmakaloja, tai miksei pienempiä hunaja- tai kääpiörihmojakin. Taistelukalakin käy, mutta tyttöystäviä sille ei kannata ottaa, ellei altaassa ole runsaasti piiloja ja kasvillisuutta ja tarpeen tullen vara-allas, johon selkäänsä saaneen osapuolen voi siirtää. Niiden perhe-elämä kun tahtoo olla vähän rajumpaa.
Pohjalle partamonneja voi mahtua kaksikin, mutta siinä tapauksessa kannattaa varmistaa, että ovat samaa sukupuolta. Niiden poikastulvaa et taatusti halua.
Monnisista käyvät lämpöisen veden lajit, koska kaikki tähän saakka suunnitellut kalat arvostavat lämpöistä, siinä 26-28 asteen paikkeilla olevaa vettä. Perusvalinta kuparimonninen tietysti käy, ja sen lisäksi vaikkapa safiirimonninen, helmimonninen tai täpläpyrstömonninen. Tämän kokoluokan monnisista voisi ottaa yhtä tai kahta lajia, yhteensä vaikkapa 15 yksilöä. Kuitenkin niin, että yhtä lajia on aina vähintään kuusi yksilöä. Niiden lisäksi voisi vielä sopia noita piikkisilmiäkin. Niitä kannattaa ottaa heti parvi, koska yksittäin tai muutaman yksilön porukassa niitä ei näe juuri koskaan. 6-10 piikkisilmää voisi olla jo tarpeeksi.
Luulen, että nuo rihmakalat/lehtikalat täyttävät pintakerrosta jo sen verran, ettei sinne enää omaa parveaan tarvita. Jos pintaan tulee vain yksittäinen taistelukala, voisi sinne harkita vielä pienehköä porukkaa jotain muuta pinnassa viihtyvää. Seeprakalat arvostaisivat viileämpää, mutta esimerkiksi roiskuttajatetrat, hohtomiljoonakalat, tapparakalat tai painijakalat kävisivät. Voisin ehdottaa myös yksittäistä perhoskalaa, mutta en ihan uskalla, koska en osaa mututuntumalla sanoa, mahtuuko kardinaalitetra sen suuhun. Näiden pintakerroksen kalojen kanssa ovat sitten usein tiiviit kansilasit tarpeen. Etenkin tapparakalat ja perhoskala ovat varsin taitavia liitäjiä, jotka pääsevät halutessaan usean metrin päähän.
Ai niin, niistä ravuista ja kotiloista. Kotiloista monet lajit kaipaavat kovempaa vettä kuorensa rakennukseen, ja teillä vesi on melkoisen pehmeää. Se on nyt kuitenkin erinomaisen hyvä tetroille, rihmakaloille ja kumppaneille, joten sitä ei kannata kovettamaankaan ruveta. Tavalliset ns. roskakotilolajit noinkin pehmeässä vedessä menevät, ja jokapaikan pohjanhoitajat kierteissarvikotilot. Jos näiden mainittujen kanta tuntuu liian runsaalta, niitä syömään voi hankkia petokotiloita. Ravuista pienet, kirkkaanväriset sukaravut ovat usein kalojen seurassa melkoisen arkoja, ja hyvästä syystäkin. Vähänkin isommat kalat napsivat niitä mielellään välipaloiksi. Vihreänruskeat vihersukaravut pärjäilevät ja lisääntyvät usein kalojenkin joukossa ja voisivat sopia vesiolojenkin puolesta hyvin mukaan. Samoin vähän kookkaammat (3-4 cm) leväsukaravut, jotka eivät ihan helposti enää mahdu kalojen suuhun. Jos ruokinnan suhteen on valmis näkemään vähän vaivaa, isommista harjarapulajeista saisi näyttäviä asukkeja. Kirjoharjarapu, juovaharjarapu ja siniharjarapu viihtyvät kaikki pehmeässäkin vedessä, mutta siivilöivän ravinnonhankintatapansa vuoksi vaativat ainakin johonkin kohtaan allasta virtaavaa vettä ja hyvin hienojakoista ruokaa, jota ne voivat siivilöidä virtauksesta.
