Kierteissarvikotilot inhottaa!

[Nobelin]

Eikö ketään muuta inhota ajatuskin kierteissarvikotiloista möyrimässä pohjahiekassa?

Itselläni niitä siis ei ole, mutta kovasti olen yrittänyt vakuuttua siitä että ne olisivat tarpeellisia hiekan möyhentäjiä ja pohjan putsaajia.

kauhukuva: hankin kotiloita, jotka lisääntyvät mielettömästi enkä enää uskalla työntää kättäni akvaarioon peläten niiden tarttuvan sormiini...Yäk!

Siis ihan oikeasti, kuinka voi istutella kasveja ja muuttaa sisustusta jos hiekan alla vaanii kotiloarmeija?

Ja kyllä, olen aikuinen .

Kuinka pääsen eroon kotilokammosta?

[dth]

Kuinka pääsen eroon kotilokammosta?

Itse poden aivan hysteeristä hämähäkkikammoa, ja siihen kuulema auttaa niiden elukoiden kohtaaminen. Eli kun seuraavan kerran jossain näet kotilon, et juoksekkaan karkuun, vaan menet lähemmäksi tarkastelemaan sitä, sitten pikkuhiljaa kohtaamiskertojen (ja kotiloiden ) lisääntyessä voit jo yrittää koskea niitä, jne..

Itse kokeilin hämisten kanssa, että laitoin koneen taustakuvaksi hämpyn, (koska livenä en mene metriä lähemmäs!) ja ajattelin näin siedättää itseäni, mutta eipä juuri auttanut..

Joten toivon sinulle parempaa onnea yritykseen!

[millia]

Varo vaan, samalla sekunnilla kun työnnät kätesi akvaarioon, hyökkää satapäinen tappajakierteissarvikotiloarmeija kimppuusi ja kaluaa käden luuta myöten paljaaksi!
No ei vaan, eipä niitä kotiloita juuri näe. Ne kun viihtyvät päivät siellä hiekan seassa, tehden mitä kierteissarvikotilon ammattiin kuuluu, eli möyrivät. Eivät ne saman tien liiskaudu käteen kiinni. En tiedä kauanko pitäisi odotella ennen kuin ottaisivat otteen, en ole odotellut koskaan niin kauaa. Kotiloita tuntuu muutenkin kiehtovan enemmän levän syönti kuin akvaariota hämmentävä käsi.
Kasveja istuttaessa niitä joskus näkee, mutta taitavat kauhistua siitä touhusta paljon enemmän kuin kasvien istuttaja, vetäytyvät kuoreensa vapisemaan kauhusta.

[sera1]

Minua aivan harmittaa, että kotilot ovat päivät piilossa hiekassa
Ne on niin söpöjä, että soisin niitä olevan ison armeijan, että näkysällä olisi jokunen aina.

Muut kotilolajit eivät ole söpöjä, mutta kierteissarvikotiloilla on oikein söpö pää ja kaikkea. Kiva seurata niitten loputonta mukeltamista ruuan perässä.

Innolla odottaa armeijan sikiämistä

[tikkuhirviö]

Jos kotiloa koskee, se vetäytyy kuoreensa ja tulee ulos vasta kun uskaltaa. Lapsena kotilot olivat minulle yhdentekeviä, nyt kun perustin jälleen akvaarion, huomasin inhoavani näitä otuksia. Pääsin eroon inhostani yksinkertaisesti sillä menetelmällä, minkä dth tuossa mainitsikin. Eli katsele niitä ja sitten kosketa. Itse siirtelin kotiloita aluksi suurta inhoa tuntien, myöhemmin se oli jo täysin yhdentekevää. Tosin oma kammoni ei ollut alunperinkään niin vakava. Kaikkeen tottuu. Akvaariokeskuksen Petri nostelee kuolleita kaloja kädellään..

Itselläni auttoi myös kun huomasin miten kierteiseni tyhjässä akvassa söivät viherlevät yhden kasvin päältä. Käteviä otuksia.

[saurama]

Ehkä se on tosiaan hyvä lähtökohta, että miettii kaverien ahkeruutta ja hyödyllisyyttä. Ne syövät levää ja pitävät pohjahiekan uteliaalla ja verkkaisella kaivelullaan kuohkeana. Jos ulkonäkö kammottaa, katso oikein tarkkaan etulasissa olevaa touhuavaa kotiloa - sen pää on sydämen muotoinen. Sillä se pehmästi ja varovasti hamuaa suuhunpantavaa itselleen.

Minulla kotilot eivät jostain syystä kaivele kamalasti vaan huristelevat enemmänkin hiekan päällä, suodatinmaton pinnalla, laseissa ja jonkun verran kasvien lehdillä. Ilmeisesti ruokaa on paljon ja uhkia ei kun lisääntyvät ahkerasti (ymppejä tarjolla...) eivätkä piilottele.

[Villi]

Minua inhottavat kaikki kotilot ja kaikki ötökät ylipäänsä. Mutta, jonkun kasvin mukana akvaarioni pääsi luikahtamaan kotilo ja nyt niitä on siellä satoja. Ensiavuksi oli pakko nyppiä niitä sieltä pois ja sehän tapahtuu käsin. Kokeilin toki muitakin tekniikoita, levänraavin-haavi-yhdistelmää jne. mutta siinä kävi vain niin että kotilot putosivat pohjalle ja sieltä ne oli otettava käsin. Nyt kun olen nyppinyt akvaariosta satoja kotiloita (40-100 päivässä)on niihin vähän jo tottunut. en todellakaan ottaisi yhtäkään limanuljaskaa huvikseni käteeni, mutta nopealla nappaa-ja-heitä haaviin-tekniikalla pärjään niiden kanssa. Kunhan pääsen noista eroon, on tullut harjoitusta jo sen verran että muutama kierteissarvi ei tunnu enää missään
Lääkkeenä toimii siis vain siedätyshoito...

[jarvij]

Minä olen toivottavasti lähdössä Saksaan ostamaan Tanganjikajärven kotiloita. Olen jo pariin kertaan yrittänyt tuoda niitä Järvestä, mutta epäonnistunut. Josko nyt onnistuisi.

Niitä on Järvessä paljon ja mielestäni ne, kuten taskuravutkin, kuuluvat Tanganjika-akvaarioon. Joten siis noutamaan, koska kaupoista ei saa!

[Nobelin]

Kiitos kannustuksesta, mutta vielä arveluttaa että eikö ne kierteissarvet voi sitten intoutua lisääntymään älyttömästi?
Kyllä mä varmaan kestäisin sellaista pientä kantaa pitää, mutta jos niitä on satoja , niin voi järkytys!

Lapset joskus tuo näytille kotiloja käsissään ulkona ja mä sanon aina että ompas ihania ! Samalla astun askeleen taaksepäin ja nostan kädet kainaloihin. Seison sitten siinä kun mikäkin pingviini! En tiedä huomaako ne sitä...en vaan haluaisi tartuttaa kammoani lapsiin.

Huomenna menen eläinkauppaan ostamaan kaikenlaista, täytyy kysyä saisko sieltä noita iljetyksiä. Ne olis niin tarpeellisia ja hyviä, eikä tarvis sitten itse tökkiä pohjaa joka viikko.

[nannu]

Kyllä ne kierteiset ovat minulla lisääntyneet aika hurjaa vauhtia, vaikka ruokinta on ollut aika niukkaa. Tosin akvaariot ovat suhteellisen vastaperustettuja ja levää on tarjolla buffet-tyyliin "ota ja mussuta". Ja väliin mietityttää, josko pohja tulee tarpeeksi möyhityksi, sillä minullakaan kierteiset eivät suinkaan piilottele pohjahiekassa vaan hilluvat päivisinkin ympäri akvaariota. Johtuukohan tuo liian karkeasta pohjahiekasta ja kun on vielä sitä pannaan julistettavaa laatua.. Söpöjä ne ovat, tosin kaikki kylässä käyneet vieraat eivät ole olleet samaa mieltä.

[tuplakupla]

Kohtalotoveri täällä...

Minäkin inhoan kaikenlaisia kotiloita... todella epämiellyttäviä otuksia, enkä oletakaan niihin koskaan tykästyväni. Siedän kierteissarvia koska ne ovat hyödyllisiä, ja koska minun on vähän pakko kun ystävä niitä halusi ottaa...

Kaiken lisäksi ne lisääntyvät kuin kanit...

Ensin oli vain pari siellä täällä, nyt joka puolella niitä roikuskelee tai möyrii... eipä ole enää akvaarion katseleminen yhtä nautinnollista... hyh.

En vain voi mitään sille että inhoan kotiloita ja myös aika lailla kaikenlaisia nilviäisiä...

Kalat ovat upeita, onneksi sentään. Olisi vähän ikävä tuijotella tyhjää akvaariota... tai olisihan aina kasviallas.

[Lisa]

Omissakin altaissa ovat mokomat lisääntyneet aivan julmetusti eikä kasvit pysy pohjassa (kun istutan vaivalla argh), kun suurin osa juurille menevästä sorasta on pelkkiä kiertsareita. On sitä paitsi varsin hullunkurisen näköistä, kun koko pohja velloo koko ajan.

Kyllähän osa aina huuhtoutuu viemäriin vedenvaihdon takia, mutta silti... on noita vaikka Afrikan tarpeisiin.

Mitä tulee kotilokammoon, niin aloita parmesan-juustolla höystetyistä etanoista valkosipulivoissa

[Nobelin]

No ni! En varmana hanki niitä!

Kiitos Lisa, toi on just mun kauhistus, yrität istuttaa kasvia ja "hiekka" onkin pelkkää kotiloarmeijaa!

[Lisa]

Mää yritin vaan olla rehellinen

Ei mun juttujen takia kannata kuitenkaan jättää hankkimatta kierteissarvia. Sen verran hyödyllisiä ovat altaassa ja voithan niitä itsekin eliminoida vasten lasia (esimerkiksi), jos lisääntyvät liiaksi. Tai hankkia kierteisiä syöviä fisusia. Ei kotiloita ole syytä peljätä, ihan mukavia veikkosia ovat - eivät pidä ääntä eikä tarvitse ruokkia.

Rohkeutta peliin!

[tuplakupla]

Valkosipulivoi... nam!

Etanat... *puke*


Jepulis... että sellaista.

[Esa]

Minä mielelläni ottasisin niitä omaan akvaani, joten poimippa Nobelin mulle niitä pussillinen ja postita tänne... vai kestääkö nuo otukset postin käsitelyä ?

[mysli]

Kestäväthän ne. Ja jos jokin saa jotakin rikki, niin se on posti, eli ovat kyllä sisukkaita otuksia. Postituksesta oli juttua aiemminkin, eli eikun johonkin purkkiin vaan ja matkaan.

[Nobelin]

Esa:Siis mulla ei ole kierteissarvikotiloita, yritän vasta kerätä rohkeutta hankkiakseni niitä!

Ja tosta keräämisestä...jollain pitkällä kapineella voisin yrittää pyydystää, en tosiaankaan käsin!

Joku puhui jotain litistämisestä lasia vasten, , aaargh! Kylmät väreet menee pitkin selkää.

En totisesti taida olla valmis hankkimaan kotiloita akvaarioihini .

[Merri]

katso oikein tarkkaan etulasissa olevaa touhuavaa kotiloa - sen pää on sydämen muotoinen. Sillä se pehmästi ja varovasti hamuaa suuhunpantavaa itselleen.

Voi miten kauniisti sanottu ... ihanhan tässä kotilofriikki herkistyy Ei mutta oikeasti, kierteiset ovat sanalla sanoen ihania. Niillä tosiaan on pikkuinen söpö alienin pää, joka heiluu edestakaisin kotilon jyystäessä lasista ruokaa. Kotiloissani on myös harmaiden lisäksi erivärisiä ruskeakuvioisia. Ne ne vasta kauniita ovatkin!

Juu, olen terve.

Ps. Miten saisin kaverini myötämieliseksi akaattien hankkimiselle

[Lisa]

Akaatit ovat kyllä varsin muhkeita otuksia jo. Tavallaan pelottaviakin kokonsa puolesta. Onko kellään akaatteja täällä?

[Merri]

Voi, mitäs pelottavaa akaateissa on. Minusta ne on varsin hauskoja sarvijaakkoja rouskuttaessaan porkkanaa ja hamuillessaan pitkine sarvineen... Kotilon kun vielä huhtaisee puhtaaksi turpeesta tms, on se varsin komea ötökkä kiiltävässä kuoressaan!

[Lettu]

Täällä möyhii varmasti sata(tuhat/miljoona)päinen kotilojoukkio. Pitkien kynsien vuoksi olen pohjaa käsitellessäni pitänyt kumihanskoja. (Ei kovin mukavaa kerätä pikkukotiloita kynsien alta!)

Muuten ihmettelen, että mistä helkkarista ne kierteissarvikotilot tietävät yön tulevan. Oli valot tai ei, klo 23 aikaan kiipeilevät iloisesti hiekasta kirmailemaan keskenään.

Nim. ei vieläkään ajastinta

[Lisa]

Voi, mitäs pelottavaa akaateissa on.

No ei nyt oikeasti tietenkään mitään pelottavaa, mutta ovat vaikuttavia ilmestyksiä kokonsa takia. Olen huono pelkäämään eläimiä, ehkä sovellun niiden joukkoon hyvin primitiivisyyteni puolesta

[tuplakupla]

Yök, ei kotiloissa todellakaan ole mitään runollista tai kaunista... hyh.

Ällöttäviä limaisia mönkijöitä, oli pää sitten minkä muotoinen tahansa... öklöjä ovat, ei siitä mihinkään pääse.

Ja akaatit sitten... vielä kamalampia. En edes osaa kuvata tunteitani niitä kohtaan... riittäköön kun sanon että kaikenlaiset kotilot ovat täydellisen öklöjä!

Jeps.

Mut kalat on kivoja... edelleen.

[greippi]

- sen pää on sydämen muotoinen.

Tuon havainnon tehdäkseen pitää kyllä olla very much in luuv...

YÄK. Iljetyksiä. Kaikki möyrivät limaskat. Akaattikotiloiden pitämistä en voi ymmärtää millään tasolla. Hyi helv... vaan kullakin tapansa ja tykästymisensä.