Kaloja tippuu hiljalleen.. altaassa tubi?

[Darw]

Kaikki alkoi tästä:



Altaan koko 128l, kalasto (ollut) 6 kääpiörihmaa (1u+5n), 11 rusokiilakylkeä, 3 piikkisilmää ja partamonni. Vesiarvot ok, lämpötila ok, hoitorutiinit ok. Allas ei ole omani vaan äitini. Allas on ollut pystyssä noin vuoden, kiilakyljet ovat edellisestä altaasta jossa ne asustivat noin vuoden, rihmanaaraat on hankittu altaan perustamisen jälkeen kuten piikkisilmätkin, rihmauros on hankittu syksyllä 2008. Tuo kuva on otettu 15.12.2008 jonka jälkeen olenkin saanut parin viikon välein kuulla jonkun kalan kuukahtaneen. Tällä hetkellä jäljellä taitaa olla enää 9-10 kiilakylkeä. Mitään varsinaisia oireita äitini ei ole ainakaan raportoinut, itse olen havainnut muutamien rihmojen olleen joskus apaattisempia ja kiilakylkien vatsojen pullottaneen (tuon olen kyllä pistänyt hyvinsyömisen piikkiin, kalat eivät ole olleet kuitenkaan pöhöttyneitä). Kuulema partamonnikin on kadonnut.

Tuo rihmauros on hankittu maineltaan ehkä hieman epäilyttävästä liikkeestä, joten havaittuani sillä tuon pyrstön aloin melko heti epäillä tubia. Muut kalat olivat silloin oireettomia. Voisinko olla epäilyileni oikeassa?

Olen antanut ohjeeksi äidilleni seurailla tilannetta ja olla hankkimatta akvaarioon uusia kaloja. Osaisiko joku antaa jotain vanhaa topiccia mistä löytyisi ohjeet altaan desinfiointiin jos tauti nyt vie kaikki kalat, niin kuin näyttää käyvän?

[Taavetti]

Vesiarvot ok, lämpötila ok, hoitorutiinit ok.

Saiskos noi vesiarvot ja hoitorutiinit tarkemmin kerrottuna? http://www.aqua-web.fi/forum/viewtopic.php?f=32&t=4349" onclick="window.open(this.href);return false;

[Darw]

Kunhan käyn seuraavan kerran kotosalla...

[Micke]

Kurkkaa: http://www.akvaariojalintu.com/ezfiles/ ... RAUDET.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;

[Miss_Molton]

Suosittelen myös: http://www.aquahoito.info/suomi/taudit/index.php" onclick="window.open(this.href);return false;

[Darw]

Jaha, yksi rihmakaloista olikin vielä hengissä. Sekin tosin vaikuttaa hieman apaattiselta ja selkäevässä on samanlainen ruhje kuin kuvan kalan pyrstössä. En tuolta em. linkeistä löytänyt mitään täsmälleen sopivaa tautia mutta se tubi siellä kummittelee useamman kerran..

PH 6,5
KH 3
GH 2 (tippatestissä oli tosin enää jämät jäljellä ja tulosta oli vaikea määrittää)
NO2 0
NO3 25 (Vedenvaihtoväli oli venynyt kahteen viikkoon koska putsasin altaan tänään perusteellisesti) > NO3 0-12,5
lämpötila 26

Vedenvaihto n. 30% viikottain. Suodatuksena eheim 2048 ja 2224. Hiekkapohja, karkeampaa kuin normibiiltema. Paljon kantoja jotka värjäävät vettä vähän rusehtavaksi. Ruokinta maltillista. PMDDtä heitetään joukkoon silloin kun muistetaan.

Kasvit kasvavat paremmin kuin hyvin. Muutaman papukaijalehden ylimmiltä lehdiltä löytyi vähän sinilevää, sitä tosin on ollut altaassa jo perustamisesta lähtien vähäisiä määriä (altaaseen paistaa aurinko n. tunnin päivästä).

Rusokiilakyljet uiskentelivat normaaliin tapaan ja partamonnikin löytyi omasta kolostaan. Mikäs tässä nyt sitten mättää...

[sakosa]

Tubissa tyypillistä on juuri tuo pikkuhiljaa tippuilu. Omasta kokemuksesta voin kertoa noin 4 vuoden takaa, kun inkkareita alkoi erilaisiin oireisiin sairastua pikku hiljaa, oli uimarakkovikaa, pöhöttymistä, yhdellä oli haavauma kyljessä jne. Eelassa sitten tubi todettiin. Noin vuosi sairastumisen jälkeen muutossa tapahtui katastrofi ja kaikki muut paitsi partamonni lähtivät paremmille vesille. Sama allas on edelleen käytössä, sama hiekka ja suurin osa kasveistakin. En ole mitenkään allasta desinfioinut paitsi omasta hygieniasta huolehdin allasta käsitellessä (eli en pistä haavaisia käsiä altaaseen, käsien pesu ennen ja jälkeen ym. perussetti).

Nykyisin kaikki on täysin tubioireettomia eikä ole kalakuolemia ollut pitkään aikaan. Kaiken kaikkiaan allas on todella hyvässä kunnossa, levätön ja ilon aihe katsojille. Tubi ei ole siis mikään tappotuomio. Pidän omaa allastani tubivapaana, vaikka se siellä piilevänä jollain kalalla saattaakin olla niin kuin varmaan suurimmassa osassa Suomen altaista...

[Darw]

Rihmakala edelleen hengissä, tippuneiden listalle lisättävää yksi piikkisilmä.

[Miss_Molton]

Tubissa tyypillistä on juuri tuo pikkuhiljaa tippuilu. Omasta kokemuksesta voin kertoa noin 4 vuoden takaa, kun inkkareita alkoi erilaisiin oireisiin sairastua pikku hiljaa, oli uimarakkovikaa, pöhöttymistä, yhdellä oli haavauma kyljessä jne. Eelassa sitten tubi todettiin. Noin vuosi sairastumisen jälkeen muutossa tapahtui katastrofi ja kaikki muut paitsi partamonni lähtivät paremmille vesille. Sama allas on edelleen käytössä, sama hiekka ja suurin osa kasveistakin. En ole mitenkään allasta desinfioinut paitsi omasta hygieniasta huolehdin allasta käsitellessä (eli en pistä haavaisia käsiä altaaseen, käsien pesu ennen ja jälkeen ym. perussetti).

Nykyisin kaikki on täysin tubioireettomia eikä ole kalakuolemia ollut pitkään aikaan. Kaiken kaikkiaan allas on todella hyvässä kunnossa, levätön ja ilon aihe katsojille. Tubi ei ole siis mikään tappotuomio.

Partamonneja myöten sama juttu Joskin miekkapyrstöjen oireisiin kuului laihtuminen, ja pääasiassa etuosan pullistuminen sekä parilla yksilöllä sitten myös poukkoileva uinti. Lisätietoa kivasta firmasta entinen Eela, nykyinen Evira: http://www.evira.fi/portal/fi/el__intau ... tysohjeet/" onclick="window.open(this.href);return false;

Vuosi sitten keväällä tutkimus maksoi veroineen 39, 53 euroa. Kirjalliset tulokset, lasku (ja suomenkielinen tutkimusartikkeli kalatubista) tulivat kahden viikon kuluttua näytteenotosta (sama päivä, jolloin näyteyksilö saapuu laitokseen).

[jokelamaniac]

Itse aikoinaan lopetin kaikki fisut tubin takia. Desifioin romut ja aloitin alusta. Nykyisellä tiedolla toimisin ehkä hieman toisin.

mykobakteeri elää tiettävästi pohjalietteessä lähinnä. TÄllä palstalla on ehdotettu, että koko akvan voisi siivota (erit. pohja ja suodatin) ja käynnistää uudelleen uuden bakteerikannan (mm. SafeStart) avulla luopumatta silti kaloista.

Itse ottaisin ensin biologisen suodattimen erilleen, putsaisin ja desifioisin sen. Sitten käynnistäisin uudelleen ympin (mm. Tetran SafeStart) avulla. Kun suodatin olisi kypsä, putsaisin perusteellisesti muun altaan, jopa bakteerilääkitystä kokeilisin. Ja sitten suodatin takaisin altaaseen.

Kaloja todennäköisesti jäisi sairaaksi, mutta kaikki sairauden merkkejä osoittavat lopetettaisiin välittömästi. Terveen oloiset saisivat jäädä.

Mm. Unelmalemmikit (postimyynti!) tarjoaa jotain antibiootinomaisesti toimivaa bakteerilääkettä, joka vaikuttaa myös kalan sisällä. Voisi tehota juuri tubiin - vaikutus akvaarion luonnolliseen bakteerikantaan tosin on tuntematon.

En minä tiedä voiko kukaan taata, että näin pääsisi tubiepidemiasta eroon. Parhaimmillaankin kaloja tippuisi vielä + täysi parantuminen vaatisi pitkän aikaa. Mutta ainahan sitä voisi kokeilla.

[memma]

Mm. Unelmalemmikit (postimyynti!) tarjoaa jotain antibiootinomaisesti toimivaa bakteerilääkettä, joka vaikuttaa myös kalan sisällä. Voisi tehota juuri tubiin - vaikutus akvaarion luonnolliseen bakteerikantaan tosin on tuntematon.

Aquafuran, Furanol ja Baktopur direct sisältävät kaikki samaa antibioottia eli nifurpirinolia. Kyseinen antibiootti on tarkoitettu kalojen sisäisiin ja ulkoisiin bakteeri-infektioihin. Ainakin JBL (Furanol) auliisti toteaa, ettei tehoa kalatuberkuloosiin. Vaikutus typen kiertoon osallistuvaan bakteerikantaan on massiivinen tuho.

[Miss_Molton]

Evirasta saamassani artikkelissa: Kalojen mykobakteeri-infektioita ei pitäisi koskaan hoitaa. Vähempiarvoiset parvet, joista diagnoosi on tehty, tulisi hävittää. Tiedetään kuitenkin, että eräissä Kaukoidän maissa ihmiselle tarkoitetut tuberkuloosilääkkeet on annettu arvokkaille akvaariokaloille.

Yleisesti ottaen voitanee sanoa, että tavan harrastaja ei voi lääkitä kaloja tubia vastaan. Muuten kuin em. tavalla.

[Wyrda]

Joo tosiaan ei taida olla oikein mitään muuta hoitoa. Itseäni on lähinnä mietityttänyt, että kuinka usein parvesta selviää tubiepidemian puhjettua kaloja? Onko mitään toivoa, että joku kaloista välttyisi infektion varsinaiselta puhkeamiselta?
Ruusuaavetetroja kun mulla on tippunut ihan tasaisesti (tähän mennessä arviolta 40 mennyt ja 30 elossa), mutta sen sijaan sinineontetroilla näkyisi olevan vain yksi tai kaksi pahemmin sairasta yksilöä (kiinnisaanti tuolta käytännössä mahdottomuus) ja loput 58 melko terveen oloisia.
Ja olisiko tuosta ympäristön desinfioimisesta / uusimisesta edes teoriassa apua, jos ei kuitenkaan ole aivan mahdollista spotata kaloja joilla tauti on vasta alkuvaiheessa?

[Miss_Molton]

Lisää Eviran artikkelilainausta: Mikäli olosuhteet ovat kyseisille akvaariokaloille optimaaliset, eivätkä kalat altistu stressille, tauti voi olla latenttina pitkiäkin aikoja. Tosin pienikin järkkyminen kalan hyvinvoinnissa voi laukaista taudin puhkeamisen ja johtaa hitaasti kalan kuolemaan.

Mulla oli kasvoi altaassa vajaa 20-päinen neonsateenkaarikalapoikue. Joko ennestään kantoivat tubia, mutta todennäköisemmin saivat sen mun tubille altistuneilta partiksilta. Puolivuotiaina 16 yksilöä lähti uuteen kotiin. Pikkuisempina oli muutama yksilö, jotka oireilivat tubia. Ne lopetin. Muut on vissiin uudessa kodissaan pysyny oireettomina.

Kun omassa altaassani puhkesi kalatubi, tuumasin, etten aloita alusta. Todennäköisesti niin moni kala sitä kantaa piilevänä, että vaikka saisin taudin pois altaasta, saattaisi se puhjeta uudestaan. Sitä paitsi desinfiointi olisi itselläni yhtä tyhjän kanssa, sillä altaaseen jäi tautiparven lopetettuani piilevänä kantavia asukkaita. Eli ne olisivat silti "saastuttamassa" allasta.

Tsemppiä!

[Wyrda]

Joo Eviran artikkelia on kyllä useampaan otteeseen tullut lueskeltua, lähinnä mietityttää että onko käytännössä mahdollista järjestää riittävän "optimaalisia oloja" ja vieläpä täysin tasaisina. Tai siis luonnollisesti tietenkn hoitorutiinit pitää pitää samoina, sopivista vesiarvoista huolehtia ja tällasta perussettiä, mutta eikö jo vedenvaihdon viikoittain tuottama heilahdus vesiarvoissa ole jonkinmoinen stressitekijä?

Itse asiassa rupesin tossa vähän katselemaan ettei noiden sinineontetrojen kanssa ole mitään varmuutta diagnoosista – vain yksi vaalentunut ja pöhöttynyt kala ja nyt yksi tai kaksi täysin vaalentunutta kalaa. Tubi tuntui vain jotenkin loogiselta syyltä kun allas on ollut aiemmin nykyisillä tuberkuloosia sairastavilla kaloilla ja oireet tietyiltä osin muistuttivat noiden roseuksien oireita. Mutta kun vaaleidenkin kalojen tila on ollut jo useamman kuukauden täysin tasainen, niin pistää kyllä vähän miettimään. En kuitenkaan ole löytänyt ihan mitään selvää muutakaan aiheuttajaa, (vale/)neontetratautihan nyt periaatteessa vaalentaa kalaa mutta jotenkin sekään ei ihan täsmää.
Ois syytä varmaan varmistaa noidenkin diagnoosi Eviralta. Olisi varmaan kannattanut pistää siinä ruusuaavetetran kanssa samalla kertaa eikä tehdä mitään omia oletuksia, ainakin ois tullut ihan kiitettävästi halvemmaksi jos ei muuta.

[Miss_Molton]

Kyllähän se siivoamisen tuottama heilahdus on stressitekijä ja kaikkea. Varmaan vähän kalakohtaistakin, miten herkästi reagoivat. Silläpähän suositellaan, jos akva on ollut "lomalla", että vedenvaihtija suoritetaan sen jälkeen muutama pieni peräkkäinen, kuin yksi iso. Tällöin heilahdus ei ole liian raju. Optimaalisilla olosuhteilla varmaan tarkoitetaan lähinnä sitä, että kalojen vesiarvot ovat kunnossa (mitä niille suositellaan), sisustus on riittävä (kenties lajityypillisiä piiloja) ja luonnollinen käyttäytyminen (esim. riittävä parvi pienimmillä kaloilla, jolloin ne saavat toisistaan turvaa) on mahdollista. Ja myöskin se, että vältetään isompia peto-saalis-spektaakkeleita kuin mitä esimerkiksi vaikka toisten kalojen harrastama poikassyönti toiselta lajilta tarjoaa. Luonnolliseen veden kiertokulkuun kun tavan harrastelijan on aika mahdotonta päästä...