Häirikköavain

[feodor]

Mulla on 180 litrasessa altaassa avainpariskunta. Ne on vielä poikasia eikä edes täyskasvusia (n.7-8cm). Kuteneet ne on jo muutamia kertoja mutta ukko syö aina mädin. 98% ne on kun paita ja p... mut kutemisen jälkeen ukko tökkii eukkoa kylkeen niin että pari suomuakin on lätenyt. Tätä kestää jonkun tunnin ja sit ollaan taas parhaat kaverit. Kasveja on paljon mut aina se ukko sen eukon löytää,ja ralli on pahan näköstä kattoo. Onks ihan normaalia? Helpottasko tilannetta jos hankkisin toisen eukon vai jääkö se sitten ihan yksin...

[nirppu]

Avaimet ovat aika parisidonnaisia kaloja, joten toinen akka ei luultavasti paranna tilannetta. Jos jahtaaminen on aika lyhytaikaista, niin antaisin parin olla sillään, piilojen lisäämistä voi tietysti miettiä. Taitaa olla noilla kirjoahvenilla aika tavallista, että pieleenmenneen kudun jälkeen kiukutaan.

[feodor]

Kiitoksia viestistä. Heti tuli jatkokysymys mieleeni että rauhottuvatko iän myötä kunhan ukkokin ymmärtää että mädin tarkoitus on olla muutakin kuin ruokaa?

[nirppu]

Kyllä varmaan, kun taitoa vähän karttuu. Olen lukenut joskus, että nämä voivat hoitaa poikasiaan yhdessä puolikin vuotta. Toki muut kalasi vaikuttavat, säilyykö kutu/poikaset miten hyvin altaassa.

[feodor]

Kiitoksia helpottavista sanoista! Poikaset saavat kasvaa rauhassa kunhan saan isomman lätäkön johon siirrän puna-aavetetrat, en avaimia koska isompaan tulee kiekkoja tai norsukaloja.

[feodor]

Joo, tässä on nyt menny aikaa tilannetta seuraillessa, eikä näytä yhtään paremmalta, paitsi että viimeksi uros ei syönyt kutua vaan se putosi lehdeltä taistelun tuoksinnassa. Ajattelin katsoa vielä yhden kudun ja viedä uroksen sitten takaisin kauppaan jos ei toimi. Onko viisasta? Muita ideoita? En mielelläni veisi kalaa takaisin, mutta tilanne alkaa näyttää siltä ettei ole vaihtareita. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kysellyt olen, ei kukaan ole kuullukkaan...

[Shadowman]

Vaikka avaimet ovat pääsääntöisesti rauhallisia, ne ovat kuitenkin kirjoahvenia ja joskus löytyy näitä huonoilla hermoilla varustettuja yksilöitä.
Eli se voi rauhoittua vuosien saatossa tai sitten ei, vaikea ennustaa. Olen huomannut, että joka avaimella on oma hieman erilainen luonteensa.

[Jessu]

Meillä oli sama tilanne, eli varsinkin epäonnistuneen kudun jälkeen ukko jahtasi tyttöä ympäri allasta. Huonosti kävi: naaras rasittui jatkuvasta kutemisesta ja jahtaamisesta ja alkoi piilotella. Stressi oli ilmeisesti liian kova, ja rakas kala kuoli pois yllättäen Nykyään koiras elelee yksin, tai itseasiassa sillä on tyttöystävänä helmirihmakalanaaras Tämä romanssi orasti jo silloin, kun avainnaaras oli vielä elossa. Ahvenen ja rihman yhteiselo on kitkatonta, ei jahtaamista eikä mitään. Kaikki muut kalat ahven jahtaa pois kantonsa alta, mutta rihmatyttö on sinne enemmän kuin tervetullut. Onneksi eivät sentään ole yrittäneet kutea...
Meni vähän ohi aiheen, mutta tarkkailisin kaloja ja harkitsisin toisesta luopumista. Tosin avainukostamme on tullut tylsä piilottelija, kun ei ole toista ahventa seurana.