Akvaarioharrastus ja luonnonsuojelu

[Taavetti]

Mua kiinnostaisi tietää, mitä tekoja voisin vielä tehdä, jotta akvaarioharrastukseni olisi luonnon kannalta eettisempää.

Vaihdoin sähkösyöpön elohopeavalaisimen kaksiputkiseen loisteputkivalaisimeen, jossa heijastimet.

Lisäksi hankin vain hieman tavallisempia kalalajeja akvaariooni. Ostan vain akvaariossa kasvatettuja yksilöitä, ja pyrin nykyään välttämään suoraan luonnosta pyydystettyjä. Hankin mielellään kotimaassa kasvatettuja kaloja välimatkojen takia. En hanki kovin jalostettuja lajeja.

Välillä mietityttää suuri vedenkulutus, mutta yritän pitää kalakannan tarpeeksi pienenä, jotta vedenvaihtoja ei tarvitse tehdä liian usein tai isoa määrää kerrallaan.

Antakaapa neuvoja. Onko muuten suodattimissa ns. vähävirtaisempia merkkejä ja malleja? Entä onko tehdasvalmisteisissa akvaarioaineissa luonnon kannalta eroja?

[JJVi]

Aivan näin yksinkertaista tuo luonnonsuojelu ei ole.

Lisäksi hankin vain hieman tavallisempia kalalajeja akvaariooni. Ostan vain akvaariossa kasvatettuja yksilöitä, ja pyrin nykyään välttämään suoraan luonnosta pyydystettyjä.

...mutta ostamalla kalan jostain brasiliasta tuet paikallisten mahdollisuuksia elättää itsensä luonnosta. Samalla jonkin vesivoimahankkeen eteneminen saattaa olla edes hieman mutkikkaampaa. Kun se voimala sinne sitten kuitenkin tulee, olet osaltasi auttanut voimalan alle tuhoutuvien kalakantojen geeniperimän säilymistä (varsinkin jos aiot kudettaa niitä)

Välillä mietityttää suuri vedenkulutus, mutta yritän pitää kalakannan tarpeeksi pienenä, jotta vedenvaihtoja ei tarvitse tehdä liian usein tai isoa määrää kerrallaan.

Varsinkin kaupungeissa lähes puhdas akvaarion vaihtovesi tekee viemärilaitokselle lähinnä hyvää, eipähän vesilaitoksen tarvitse juoksuttaa niin paljoa puhdasta vettä viemäreissä.

Onko muuten suodattimissa ns. vähävirtaisempia merkkejä ja malleja?

Varsinkin sisäsuodatin lämmittää koko tehollaan samalla vettä. Valinnan paikka, eli joko pieniwattinen suodatin+lämmitin tai isowattinen ilman lämmitintä. Kumpi on ekologisesti järkevämpää on tapauskohtaista, koska omat altaani sijaitseva huoneessa joka on kesälläkin aika viileä isot suodattimet ovat mulla järkevämpiä.

[Taavetti]

JJVi totesi: "Aivan näin yksinkertaista tuo luonnonsuojelu ei ole."

Eipä tietenkään ja onhan niitä paljon ekologisesti huonompiakin harrastuksia kuin akvaariot. Uskon vain, että pienillä teoillla on suurempi merkitys kuin luulisikaan. Mulla esim. sähkönkulutus nousi elohopeavalaisimen käytöstä huomattavasti ja se näkyi ikävästi myös sähkölaskussa, eli joskus valinnat vaikuttavat myös ihan muihinkin asioihin kuin vai ekologiaan.

Kalojen alkuperän eettisyydestä voidaan olla montaa mieltä; en ole mikään nero.

Olen vain tällainen satunnainen viherpiipertäjä. Taisi olla liian uljas otsikko ketjulle.

[clara]

Minä myös pohdin tuota vedenkulutusta joka kerta kun vaihdan vettä akvaarioihin. Poden tällä hetkellä muutenkin huonoa omatuntoa koko harrastuksesta. Mikä antaa minulle oikeuden pitää eläimiä lemmikkinä? Vain siksi, että se on minusta kivaa. Eikös juuri se "kivaa" ole pilannut maapallon jo aika päiviä sitten...

Synkissä tunnelmissa tänään.

[allablaze]

Minä myös pohdin tuota vedenkulutusta joka kerta kun vaihdan vettä akvaarioihin. Poden tällä hetkellä muutenkin huonoa omatuntoa koko harrastuksesta. Mikä antaa minulle oikeuden pitää eläimiä lemmikkinä? Vain siksi, että se on minusta kivaa. Eikös juuri se "kivaa" ole pilannut maapallon jo aika päiviä sitten...

Synkissä tunnelmissa tänään.

Ei kannata ajatella ihan liian syvällisesti, kohta huomaat ettei sinulla itseasiassa ole oikeutta tehdä yhtään mitään. Hengittäessäsikin tuotat kokoajan hiilidioksidia
Ihminen on keksinyt akvaarion ja sopivat pyyntivälineet pyydystääkseen sinne kaloja, joten sillä on siihen oikeus. Ja elämää ja muita kunnioittava akvaristi tekee sen sitten viimeisen päälle kaloille mieluisaksi, sen akvaariossa elämisen.

[Taavetti]

Minä myös pohdin tuota vedenkulutusta joka kerta kun vaihdan vettä akvaarioihin. Poden tällä hetkellä muutenkin huonoa omatuntoa koko harrastuksesta. Mikä antaa minulle oikeuden pitää eläimiä lemmikkinä? Vain siksi, että se on minusta kivaa. Eikös juuri se "kivaa" ole pilannut maapallon jo aika päiviä sitten...

Synkissä tunnelmissa tänään.

Ei kannata luonnon takia liikaa synkistellä. Kyllä kaloja ja muita lemmikkejä voi pitää. Itse vedän rajan siihen, etten hanki mitään uutuuslajeja (liskot, oravat yms.).

Ei kannata syyllistää itseään koko maapallon eko-ongelmista. Monet asiat ovat meistä riippumattomia ja/tai syntyneet jo ennen meidän itsemme olemassaoloa.


Nauti kauniista asioista ja huomaa luonnon rikkaus!

[Miss_Molton]

Kivaa jutustelua (ei vielä olla tukkanuottasilla ). Kyllähän nuo asiat välillä mietityttävät, mutta kyllä on epäekologisempiakin harrastuksia kuin akvaariopuuhastelu.

Itsekin pitäydyn ihan tavislajeissa (vaikka olisivatkin luonnosta). Ostamiseen ei poikimisten takia ole ollut tarvetta vuosiin, mutta kohta on edessä, kunhan saan tubijutut loppuun käsiteltyä... Ja nuo erikoisemmat lemmikit (siilit esimerkiksi) jätän muille ja "trendsettereille", jo ihan allergiariskistä.

Muistakaa, mitä kaikkia otuksia Paris Hiltonilla on: chihuahuasta tiikeriin. Muualla maailmassa uhanalaisiakin lajeja pidetään olkkarin sohvalla, ja risteytetään keskenään, vaikka kannat ovat kuilun partaalla (esim. tiikerin ja leijonan risteytys liikeri). Erikoisuuden tavoittelua lajin säilymisen kustannuksella minun mielestä.

Siinä mielessä meillä suomalaisilla akvaristeilla ei pitäisi olla hirveästi hävettävää. Loisteputket tulee sitten ongelmajäteosastolle, muistattehan Itse olen käyttänyt tankkia siivotessa likavesiä huonekasvien kasteluun, ei kalat kakanna niin paljon viemäriin. Altaat siis kokoluokkaa "kiva puhdistaa ämpäritekniikalla".

Pitäkää lippu korkealla!

t. Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry:n hallituksen varajäsen, Luonto-Liiton valtuuston varajäsen (ja silti lihansyöjä ja ties muuta kamalaa)

[Tittis]

Vedenvaihdon yhteydessä vanha vesi kannattaa nakata huonekasveille. Itsellä menee ämpärillinen viikossa, ja toinen mokoma kannuun odottelemaan seuraavaa kastelua. Vaihtoehtoiseti myös kukkapenkkiin, kunhan akvaariovesi vain ei pääse lirisemään mihinkään puroon tm. kalatauteja levittämään.

Itsellä ei ole lämmitintä, loisteputket lämmittää vettä parilla asteella. Ilmankostutintakaan ei talvella tarvitse, akvaariot hoitaa sen homman. Oksat ja hiekat voi hakea pihalta jne.

[Taavetti]

Siinä mielessä meillä suomalaisilla akvaristeilla ei pitäisi olla hirveästi hävettävää. Loisteputket tulee sitten ongelmajäteosastolle, muistattehan Itse olen käyttänyt tankkia siivotessa likavesiä huonekasvien kasteluun, ei kalat kakanna niin paljon viemäriin. Altaat siis kokoluokkaa "kiva puhdistaa ämpäritekniikalla".

Tuossa olikin hyviä neuvoja ja kesällä kastelenkin sitten parvekekukkani akvaariovedellä (myös viherkasvit tästä lähtien).

[allablaze]

Ja tulee muuten hervottomia porkkanoita kun laskee vaihtoveden kesällä kasvimaalle

[Taavetti]

Ja tulee muuten hervottomia porkkanoita kun laskee vaihtoveden kesällä kasvimaalle

Eli lannoitusta siis piisaa. Hienoa!

[Miss_Molton]

Piti vielä peräänkuuluttaa, että karsitut akvaariokasvit voi joko myydä, lahjoittaa tai sitten viskata kompostiin / biojätteisiin, mikäli sellainen lajittelu on mahdollista. Komposti, kunniallinen hautaaminen tai biojäteastia ovat myös kuolleen kalan viimeinen leposija. Ei missään nimessä vessanpönttö.

Haisee? Juu. Kala kääräistään talouspaperiin ja vipataan biojätteisiin. Isomman kalan kohdalla biojäteastian voi kiikuttaa ulos vaikka saman tien (krhm, leväbarbi yön yli ).

Kivaa kevättä kaikille ja maailmaa parantamaan omalta osalta, mitä kyetään!

P.S.
Talouden sähkönkulutus laski muistaakseni sadalla kilowatilla sen jälkeen, kun muutin talouteen 64-litraisen akvan kanssa. Tetra-tec suodatin 7 W, 15 W loisteputkivalaisin. Ei lämmitintä. Tietokone nimittäin alkoi olemaan yöt sammutettuna...

[Tapiotar]

Tuo tavallisten kalojen suosiminen on mielestäni hyvä idea. Monet tapaukset, joissa akvaariokalojen pyydystys on aiheuttanut näkyviä haittoja (=lajin uhanalaistumisen), ovat tapahtuneet nimen omaan uuden lajin "löydyttyä" eli tullessa uutena harrastuksen piiriin. Silloin se uutuutena viehättää mahdottomasti, kaikki ryntäävät ostamaan ja pyydystetyt määrät räjähtävät käsiin. Into lopulta tietysti laantuu, mutta vasta siinä vaiheessa kun vahinko on jo tapahtunut (kanta romahtanut).

Pienistä asioista se kokonaisuus syntyy. Siksi kannattaa tehdä kaikki pieni, mistä on edes hippusen hyötyä.

[prboy]

Tuo tavallisten kalojen suosiminen on mielestäni hyvä idea. Monet tapaukset, joissa akvaariokalojen pyydystys on aiheuttanut näkyviä haittoja (=lajin uhanalaistumisen), ovat tapahtuneet nimen omaan uuden lajin "löydyttyä" eli tullessa uutena harrastuksen piiriin. Silloin se uutuutena viehättää mahdottomasti, kaikki ryntäävät ostamaan ja pyydystetyt määrät räjähtävät käsiin. Into lopulta tietysti laantuu, mutta vasta siinä vaiheessa kun vahinko on jo tapahtunut (kanta romahtanut).

Pienistä asioista se kokonaisuus syntyy. Siksi kannattaa tehdä kaikki pieni, mistä on edes hippusen hyötyä.

No mitähän nämä "monet" akvaariokalapyydystyksen kautta uhanalaistuneet kalalajit ovat, jos jätetään riuttojen kalat lukuunottamatta? Minulle kelpaavat vain IUCN:n virallisella listalla olevat lajit, joissa uhanalaistumisen syyksi on osoitetty mainittu pyynti. Muu on mutua.

Aivan uusinta luetteloa en ole katsonut. Sitä ennen en löytänyt yhtään lajia.

[Tinja]

Tässäpä yksi vinkki: Vuoraa altaan taka ja sivuseinät styroxilla niin lämmönhukka ei ole niin kova. Mulla ainakin toimii. Lämmitintä sai laitaa paljon pienemmälle.
(Ja kotimaisen keltaisen miljoonakalan kasvatus alkaa vielä ennen kesää)

[Miss_Molton]

Tuo tavallisten kalojen suosiminen on mielestäni hyvä idea. Monet tapaukset, joissa akvaariokalojen pyydystys on aiheuttanut näkyviä haittoja (=lajin uhanalaistumisen), ovat tapahtuneet nimen omaan uuden lajin "löydyttyä" eli tullessa uutena harrastuksen piiriin. Silloin se uutuutena viehättää mahdottomasti, kaikki ryntäävät ostamaan ja pyydystetyt määrät räjähtävät käsiin. Into lopulta tietysti laantuu, mutta vasta siinä vaiheessa kun vahinko on jo tapahtunut (kanta romahtanut).

Pienistä asioista se kokonaisuus syntyy. Siksi kannattaa tehdä kaikki pieni, mistä on edes hippusen hyötyä.

No mitähän nämä "monet" akvaariokalapyydystyksen kautta uhanalaistuneet kalalajit ovat, jos jätetään riuttojen kalat lukuunottamatta? Minulle kelpaavat vain IUCN:n virallisella listalla olevat lajit, joissa uhanalaistumisen syyksi on osoitetty mainittu pyynti. Muu on mutua.

Aivan uusinta luetteloa en ole katsonut. Sitä ennen en löytänyt yhtään lajia.

Vimpan päälle villityksistä en tiedä, mutta uhanalaiseksi tulleista lajeista mainittakoon kääpiönuoliainen (Yasuhikotakia sidthimunki) www.akvaariokeskus.fi sekä M. Varjon Akvaariokalat. Faunattaren sivut (www.faunatar.fi) sanovat kirsikkabarbin (Puntius titteya) harvinaistuneen kotiseudullaan. Akvaariokaupan osallisuutta en mene kommentoimaan, sillä elinympäristöjen tuhoutuminen yleensä paljon suurempi uhka lajin selviytymiselle kuin pyynti. Makean veden sintit tietääkseni halutaan kuitenkin mahdollisimman hyväkuntoisina markkinoille, ja pyynnin suorittavat monesti paikalliset asukkaat, joiden uhkana vaikka tällä hetkellä Etelä-Amerikassa, hmm, Stora Enson viljelymaan keinottelu paikallisilta....

Kirsikkabarbin saanti on turvattu viljelyllä (?), kääpiönuoliaista kehotetaan viljeltäväksi.

Tästä pyynnin vaikutuksesta taitaa olla toinenkin keskustelu jossain...

[memma]

Tästä pyynnin vaikutuksesta taitaa olla toinenkin keskustelu jossain...

Tuolta ainakin löytyy keskustelua: http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=125004

Eikös helmirasboralla (Celestichthys margaritatus) pelätty luonnonkannan katoavan nopeasti heti kalalajin löydyttyä, kun sitä pyydystettiin niin reippaasti akvaariokäyttöön? En sitten tiedä, miten asialle on käynyt. Onko kalojen levinneisyysalue kenties osoittautunut suuremmaksi, kalakannan todettu kuitenkin elpyvän tai onko kalojen haentaa luonnosta jotenkin rajoitettu. Ihmisellä kun on taipumus oman etunsa vuoksi toimia usein ajattelemattomasti..

Akvaariokäyttöön kalastus tuskin pystyy jokaista yksilöä luonnosta pyytämään (pyydystys käy sitä hankalammaksi, mitä harvemmassa kaloja on), mutta toki se voi saada kannan huolestuttavasti romahtamaan jos kalan elinalue on hyvin suppea. -Kuulemma ovat pyydystäneet kyseistä kalaa myös ihmisravinnoksi Helmirasboraa on käsittääkseni varsin helppo kudettaa myös akvaariossa (toisin kuin esim. kääpiönuoliaista), joten paineet luonnosta tuontiin ehkä laskevat siksikin? -Uutukaisen lajin himoajat ovat sen varmaankin hankkineet jo.

[Miss_Molton]

Tästä pyynnin vaikutuksesta taitaa olla toinenkin keskustelu jossain...

Akvaariokäyttöön kalastus tuskin pystyy jokaista yksilöä luonnosta pyytämään (pyydystys käy sitä hankalammaksi, mitä harvemmassa kaloja on), mutta toki se voi saada kannan huolestuttavasti romahtamaan jos kalan elinalue on hyvin suppea.

Niinpä. Ja kun niiden kalojen pitäisi vielä elossa olla ja kunnossa kaiken lisäksi. Kuten mainitsin paikallisista pyytäjistä, niin sekä heillä että saalillaan on sama uhka, eli elinympäristön tuhoutuminen.

Mikäli mennään markettitiskille: siian luonnonvarainen kanta on silmälläpidettävä, luonnon lohikannat ovat uhanalaisia (Itämeren lohi erittäin uhanalainen -> Itämeren heikentynyt tila, liikakalastus, Jäämeren lohi vaarantunut), Saimaan alueen nieriä äärimmäisen uhanalainen, muualla esiintyvät nieriät silmälläpidettäviä, turska on ruokaostoksilla vältettävä valinta (Newfounlandin turskakanta romahti 1992 liikakalastuksen seurauksena, eikä kanta ole toipunut, Pohjanmeren kannat ovat pienentyneet tasaista tahtia), puna-ahventa pyydetään troolilla, joka vahingoittaa meren pohjan eliöstöä, nahkiainen on silmälläpidettävä laji (voimalaitosrakentaminen, perkaukset, pengertäminen), sisävesien taimenet silmälläpidetäviä, meritaimenet erittäin uhanalaisia (liian tehokas kalastus heikentänyt taimenistutusten tulosta myös sisävesissä), Islannin ja Färsaarten seitikantoja pyydetään kestämättömästi, sampia on jäljellä enää yksi kuteva kanta Ranskassa ja laji luetaan uhanalaiseksi (tiedän, sampia kasvatetaan. Mutta luonnon kannat ovat hävinneet tehokkaasti), tonnikalaa ja isosilmätonnikalaa pyydetään liikaa (kannat merkittävästi vähentyneet), sinievätonnikalaa uhkaa sukupuutto, monet hailajit ovat vaarantuneet tai uhanalaisia kalastuksen takia (ja pyydystysmenetelmät erittäin raakoja).
Niilinahvenen istutus on saattanut sukupuuttoon tai uhanalaisiksi satoja alkuperäislajeja.

Tämän perusteella väitän, että luontoa kunnioittava akvaariokalapyynti säilyttää sekä alkuperäiskansan elinkeinon ja -ympäristön sekä ko. kalalajin, sillä lajin kysyntä saa alkuperäisasukkaat huolehtimaan kalakantojen säilymisestä. Mutta siitä lisää memman laittamassa linkissä.

Isojen kalojen tietolähde: Luonto-Liiton nuorille suunnattu jäsenlehti Nuorten Luonto 2/2008

[adaina]

Vähän offtopic, mutta olin tässä viime syksynä sukuloimassa ja kävin tädin kanssa sen työpaikalla kalantutkimuslaitoksella. Siellä oli juuri uudenlaisia altaita rakennettavana, koittavat tutkia miten saisi ruokakalat lisääntymään paremmin vankeudessa yms. Oli kyllä todella mielenkiintoinen reissu.

[Miss_Molton]

Kalankasvatus on muuten ihan hyvä, jotta laji saadaan säilymään, mutta nurjana puolena esim. lohenkasvatuksessa on vesistöjen kuormittuminen. Parastahan olisi, että luonnonkannat ovat niin vahvat, että ne kestäisivät kalastuksen.

P.S.
Suora lainaus lähteenä käyttämästäni Nuorten Luonnosta. Koskee siis ruokakalaa, eli menee hieman Off-Topiciksi.
Liikakalastus voi johtaa kantojen häviämiseen ja lajien sukupuuttoon. Kansainvälinen MSC-sertifikaatti takaa, ettei pyydystett kala- tai äyriäislaji ole vaarassa. Suomessa sertifikaatti on toistaiseksi harvinainen. Greenpeacen tuoreen tutkimuksen mukaan uhanalisten kalojen myynti on Pohjoismaissa erittäin yleistä.

Kalastuksen yhteydessä varsinaisen saaliin lisäksi saadaan sivusaaliina muitakin kaloja, jotka usein heitetään kuolleena takaisin mereen. Yhteensä maailmassa heitetään mereen takaisin noin 30 miljoonaa tonia kalaa joka vuosi. Pyydyksiin tarttuu kalojen lisäksi muitakin eliöitä, kuten merinisäkkäitä ja lintuja.

Jotkin kalastusmenetelmät ovat ympäristölle haitallisempia kuin toiset. Pohjatroolauksessa meren pohjaa kaavitaan perinpohjin, mikä voi tuhota koralleja ja meren pohjan eliöstön. Joka vuosi maailman meristä troolataan noin kuusi kertaa Euroopan unionin pinta-alan kokoinen alue.

Jos käytät kalaa, suosi lähivesiltä pyydettyä saalista, sillä se vähentää kuljetuksesta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Suosi mieluummin luonnonvaraista kalaa kuin viljeltyä, sekä monipuolisesti eri kalalajeja. Kalojen allaskasvatus kuormittaa vesistöjä ravinteilla, jotka ovat peräisin kaloille ruokittavista rehuista.

Ja takaisin alkuperäiseen aiheeseen, ainakin osittain. Eräässä tämän vuosituhannen Akvaariomaailmassa oli mainintaa uhanalaisuudesta. Ainakaan silloin vielä ei makeanveden akvaariokaloja kuulunut valvottavan CITES-sopimuksen alaisuuteen. Joitain koralleja ainakin kuuluu, mutta pääosin siellä on lintuja, matelijoita, sammakoita ja kasveja. Peace <3 !

[Taavetti]

Onko kellään tietoa noista akvaariokemikaaleista? Mitkä olis ympäristön kannalta parempia? Niissä, kun ei ole mitään joutsenmerkkejä.

[Miss_Molton]

Ympäristömerkkejä ja niiden selityksiä: www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=182582&lan=fi

Suomalaista joutsenlippumerkkiä tai avainlippua ei varmaan lähitulevaisuudessa nähdä akvaariomarkkinoilla.

Kemikaaleja miettiessä voi ajatella vaikka valmistusmaan etäisyyttä kohdemaahan (eli rahdin ympäristökuormitus). Mitä lyhyempi matka, sen parempi. Voihan sitä valmistajille lähettää ympäristökysymyksen tuotantovaiheesta, miten ympäristö on otettu huomioon, tai yrittää löytää niiden kotisivuilta.

Noin muuten, esim. jos kalasto (ja oma taiteellinen silmä) sen sallii, niin mielluummin kotimaista kuin kaukaa rahdattua puuta akvaarioon, mieluummin luonnonmateriaali kuin muovi, ja lukeeko jossain Made in Germany vai Made in China. Äskeiset esimerkit ovat ääriesimerkkejä, ja poikkeuksia saattaa olla. En moralisoi ketään muovisen merirosvopaatin ostamisesta

Lisää kemikaaleista ja muusta ympäristövaikuttamisesta www.sll.fi ja www.wwf.fi

[-scar-]

Tuo tavallisten kalojen suosiminen on mielestäni hyvä idea. Monet tapaukset, joissa akvaariokalojen pyydystys on aiheuttanut näkyviä haittoja (=lajin uhanalaistumisen), ovat tapahtuneet nimen omaan uuden lajin "löydyttyä" eli tullessa uutena harrastuksen piiriin. Silloin se uutuutena viehättää mahdottomasti, kaikki ryntäävät ostamaan ja pyydystetyt määrät räjähtävät käsiin. Into lopulta tietysti laantuu, mutta vasta siinä vaiheessa kun vahinko on jo tapahtunut (kanta romahtanut).

Pienistä asioista se kokonaisuus syntyy. Siksi kannattaa tehdä kaikki pieni, mistä on edes hippusen hyötyä.

No mitähän nämä "monet" akvaariokalapyydystyksen kautta uhanalaistuneet kalalajit ovat, jos jätetään riuttojen kalat lukuunottamatta? Minulle kelpaavat vain IUCN:n virallisella listalla olevat lajit, joissa uhanalaistumisen syyksi on osoitetty mainittu pyynti. Muu on mutua.

Aivan uusinta luetteloa en ole katsonut. Sitä ennen en löytänyt yhtään lajia.

Peruskysymykseen siitä, että onko jokin vaikkapa makeanveden akvaariolaji tullut uhanlalaiseksi juuri pyynnin takia on aikasta haasteellista vastata kun lajivalikoima on sen verran suuri.

Itse ainakin näen asian niin, että vasta siinä vaiheessa kun valtaosa lajeista on pystytty kunnolla arvioimaan, voidaan lausua jotain järjellistä tästäkin asiasta. Siihen asti kaikki on enempi tai vähempi mutua ja pyynninkin vaikutukset ovat suurelta osin Herran hallussa (toivotaan parasta). Tietysti on mahdollisesti perusteltua (perusteet ovat? huonot pyyntivälineet, vaikea pyydettävyys, jotain muuta?) olettaa ettei pyynnillä olisi todellista vaikutusta, no ainakin pysyy oma mieli hyvänä jollei muuta. Kuitenkin pyynnin mahdolliset vaikutukset pitää ottaa huomioon jo ennen kuin jokin laji on syystä tai toisesta "päässyt" uhanalaisten listalle. Ja tähän pitäisi kyllä herätä ajoissa eikä vasta sitten kun voidaan vain uikuttaa. Kyllähän saastuminen, veisivoimahankkeet, metsien hakkaaminen varmasti ovat suurempia uhkia. Pyynti on kuitenkin yksi uhka muiden joukossa ja uhkien yhteisvaikutus voi olla huomatava. Erillaisten häviämistodennäköisyyksien arviointi tai laskeminen on varmasti haasteellista, mutta myös virheellistä jos kaikkia potenttiaalisia uhkia ei oteta huomioon. Otetaanko ne?

Eli mutua mutua mutua taitaa olla joka suuntaan ei millään hyvällä sanottuna. Mietin vain leppoisana vastakkain asetteluna sitä, että kummallakohan puolella on suurempi todistustaakka, niillä joiden mielestä pyynnillä ei ole vaikutusta ennen kuin joku laji on punaisella listalla (jollaista ei edes pitäisi olla olemassa) maininnalla *pyynti on yksi uhanalaisuuden syy* vai niillä, jotka realistisina ihmisinä tai tutkijoina voivat ottaa myös pyynninvaikutuksen huomioon yhtenä todellisena riskinä, kun puhutaan kalojen pyynnistä joko ravinnoksi tai vaikkapa näinkin turhaan "juttuun" kuin akvaarioharrastus.

Loppukaneettina pitää sanoa, että akvaarioharrastuksen kautta tietysti voidaan saada tai saadaankin tietyistä lajeista oleellista tietoa siitä kuinka tiettyjä lajeja pystytään mm. kudettamaan, jolloin hommasta voi olla myös hyötyä jos lajit tunnistetaan oikein ja asiat dokumentoidaan riittävällä tarkkuudella.

Lopetan omalta osaltani tämän mutuilun tähän.

[prboy]

Peruskysymykseen siitä, että onko jokin vaikkapa makeanveden akvaariolaji tullut uhanlalaiseksi juuri pyynnin takia on aikasta haasteellista vastata kun lajivalikoima on sen verran suuri.

Itse ainakin näen asian niin, että vasta siinä vaiheessa kun valtaosa lajeista on pystytty kunnolla arvioimaan, voidaan lausua jotain järjellistä tästäkin asiasta. Siihen asti kaikki on enempi tai vähempi mutua ja pyynninkin vaikutukset ovat suurelta osin Herran hallussa (toivotaan parasta). Tietysti on mahdollisesti perusteltua (perusteet ovat? huonot pyyntivälineet, vaikea pyydettävyys, jotain muuta?) olettaa ettei pyynnillä olisi todellista vaikutusta, no ainakin pysyy oma mieli hyvänä jollei muuta. Kuitenkin pyynnin mahdolliset vaikutukset pitää ottaa huomioon jo ennen kuin jokin laji on syystä tai toisesta "päässyt" uhanalaisten listalle. Ja tähän pitäisi kyllä herätä ajoissa eikä vasta sitten kun voidaan vain uikuttaa. Kyllähän saastuminen, veisivoimahankkeet, metsien hakkaaminen varmasti ovat suurempia uhkia. Pyynti on kuitenkin yksi uhka muiden joukossa ja uhkien yhteisvaikutus voi olla huomatava. Erillaisten häviämistodennäköisyyksien arviointi tai laskeminen on varmasti haasteellista, mutta myös virheellistä jos kaikkia potenttiaalisia uhkia ei oteta huomioon. Otetaanko ne?

Näin alkajaisiksi kertauksen vuoksi. Olen 35 vuotta työkseni suojellut uhanalaisia lajeja ja tuosta ajasta 25 vuotta päätyönäni on ollut uhanalaisten lajien arvioiminen. Tosin vain Koto-Suomessa, mutta arviointi tapahtuu samalla tavoin kuin maailmanlaajuisestikin. Oletusarvonani on, että täällä Aqua-Webissä ei kirjoiteta arvioinnista mitään, mitä en jo tietäisi paremmin.

Kukaan ei ole kiistänyt, että kalojen, myös akvaariokalojen pyynnillä ei voisi olla merkitystä lajien uhanalaistumisessa. Sattuu vain olemaan niin, että tuo pyynti on uhkatekijänä kaikkein helpoimmin arvioitavissa. Kaupan piirissä liikkuvien kalojen määristä on kohtuu hyvät arviot. Suuri osa on viejämaissa toki määritetty väärin, mutta kyllä oikeatkin lajit löytyvät viimeistään niiden levitessä akvaristeille. Muutokset määrissä näkyvät välittömästi. Jos kalaa pyydettäisi liikaa, se loppuisi kaupan altaista nopeasti.

Tunnettuja akvaariokaloja onkin hävinnyt kaupan piirissä ja poikkeuksetta erilaiset mutustelijat ovat aina heti ilmoittaneet syyksi pyynnin akvaariotarkoituksiin. Otetaanpa esimerkiksi kääpiönuoliainen, joka on mainittu tuolla edellä. Se eteni uhanalaisten lajien listoille saakka jopa hävinneenä lajina ja syynä oli aluksi liika kalastus. Kun asiaa selvitettiin enemmän, havaittiin, että katoamisen syy oli erilaiset vesistörakentamiset, jotka hävittivät sen elinympäristöt. Laji saatiin pelastetuksi akvaarioharrastuksen ja -viljelyn avulla.

Sinisilmäpleko hävisi käytännössä kokonaan kaupan piiristä 1990-luvulla. Taas syyksi arveltu liiallinen pyynti osoittautui virheelliseksi. Häviämisen syynä oli pääesiintymisalueen pilaantuminen jätevesien vuoksi.

Esim. Etelä-Amerikan makean veden kalamäärä on niin huikean suuri, että sen lajeja ei pystytä kaikkia mitenkään seuraamaan edes auttavasti. Koko ajan lajeja, joita ei edes ole vielä löydetty ja tieteellisesti kuvattu häviää mm. sademetsien hakkuun, liikenneväylien rakentamisen, vesien pilaamisen ja rakentamisen sekä kullankaivuun vuoksi. Vauhti vain kasvaa.

Osa lajistosta on kuitenkin maailmanlaajuisen seurannan piirissä ja sen kantojen muutoksia voidaan arvioida hyvin, joskin epäsuorasti. Tuo osa on akvaariotarkoituksiin pyydetty kalalajisto. Akvaariokalapyynnin ansiosta viimeisen parinkymmenen vuoden kulueessa tietämys Etelä-Amerikan kalalajistosta on lisääntynyt miltei eksponentiaalisesti. Kerrottakoon, että parikymmentä vuotta sitten ei ollut olemassa sukua Hypancistrus. Nyt suvusta tunnetaan liki 30 lajia.

Tiedon määrän kasvun ohella akvaariokalojen pyynti tarjoaa elannon tuhansille sademetsien alkuperäisväestön jäsenille. Ystäväni professori Jukka Salo, joka tuntee Perun olosuhteet paremmin kuin hyvin, on useassa yhteydessä korostanut asian äärimmäisen suurta merkitystä sademetsien suojelussa. Kalastajat hyödyntävät alueen tuottoa. Heidän intresseissään on saada tuottaisat pyyntivedet säilymään. Valitettavasti tämäkin taistelu on tuomittu hävittäväksi. Eivät sademetsätkään missään voita alaa tai lisäännyt. Ne hupenevat kiihtyvää vauhtia. Parhaiten kuitenkin autat sademetsien suojelua ostamalla todellista luomua, intiaanien omin käsin pyydystämää kalaa Kaakkois-Aasian tuberkuloosin levittämiskeskusten tuotteiden sijasta.

En tiedä mikä mahtaa olla Brasilian motiivina, sen kieltäessä mm. suvun Hypancistrus lajien viennin. No eivätpä koirat perään hauku, kun modernia "puhdasta" energiaa eli vesivoimaa varten rakennetaan uusia altaita. Etenkin, jos lajeja ei ole edes vielä löydetty, ei niitä osaa kukaan kaivatakaan.

Eli mutua mutua mutua taitaa olla joka suuntaan ei millään hyvällä sanottuna. Mietin vain leppoisana vastakkain asetteluna sitä, että kummallakohan puolella on suurempi todistustaakka, niillä joiden mielestä pyynnillä ei ole vaikutusta ennen kuin joku laji on punaisella listalla (jollaista ei edes pitäisi olla olemassa) maininnalla *pyynti on yksi uhanalaisuuden syy* vai niillä, jotka realistisina ihmisinä tai tutkijoina voivat ottaa myös pyynninvaikutuksen huomioon yhtenä todellisena riskinä, kun puhutaan kalojen pyynnistä joko ravinnoksi tai vaikkapa näinkin turhaan "juttuun" kuin akvaarioharrastus.

Loppukaneettina pitää sanoa, että akvaarioharrastuksen kautta tietysti voidaan saada tai saadaankin tietyistä lajeista oleellista tietoa siitä kuinka tiettyjä lajeja pystytään mm. kudettamaan, jolloin hommasta voi olla myös hyötyä jos lajit tunnistetaan oikein ja asiat dokumentoidaan riittävällä tarkkuudella.

Lopetan omalta osaltani tämän mutuilun tähän.

Lukemalla enemmän luulee vähemmän (yleensä!). Mieleen tulee myös vanha viisaus: Viisaan ja tyhmän erottaa siitä, että viisas osaa peittää tyhmyytensä. Kannattaa miettiä onko kaikki päähän pälkähtänyt esiinkirjoittamisen arvoista. Kaikki nettiin laitettu kun pysyy siellä niin kauan kuin aurinko jaksaa paistaa.

Uhanalaisten lajien uhanalaistumisen syinä ovat kaikki tekijät, joiden on voitu osoittaa tai voitu luotettavasti arvoida voineen vaikuttaa uhanalaistumiseen. Ei sinne tekijöitä laiteta varmuuden vuoksi.

Arvioiduista makean veden kaloistakin suuri osa on uhanalaisia. Mainittakoon, että uhanalaisuuden alhaisin kynnys on 10 %:n todennäköisyys hävitä seuraavan sadan vuoden kuluessa eli hyvin lieväkin havaittu uhka arvioidaan. Akvaariokalat tunnetaan keskimääräistä paremmin. Niidenkin mahdollisen uhanalaistumisen syynä on likipitäen aina (kaipaan edelleen niitä päinvastaisia esimerkkejä!) muu kuin pyynti harrastuksen tarkoituksiin. Ai niin uhohdin, me arvioijat emme olekaan "realistisia ihmisiä tai tutkijoita."

[-scar-]

Kiitos vihdoinkin kunnollisesta ja asiantuntevasta vastauksesta, no muutamaa takaisin piikittely ja oman arvon nostatus kohtaa lukuun ottamatta.