Etelä-Amerikka biotooppi: kuparitetroja + joku ahven?

[Moonlight]

280l akvaariosta löytyy lähinnä aasialaisia kaloja ja parvi kuparitetroja. Harkitsen tässä uuden akvaarion hankkimista (esim. 230l), ja jotain ahventa tekisi mieli. Menisiköhän jokin Etelä-Amerikkalainen ahven noiden tetrojen kanssa samoihin vesiin (niitä on tällä hetkellä 15kpl) jos siirtäisi ne ja monnit tuohon mahdolliseen uuteen akvaarioon? Jokin helppohoitoinen, ei ihan kääpiökokoinen ahven olisi hakusessa.

[Phoxinus]

Kävisikö esim. kääpiöakara tai avainkirjoahven?
http://images.google.fi/images?hl=fi&q= ... a=N&tab=wi
http://images.google.fi/images?hl=fi&q= ... a=N&tab=wi

[Moonlight]

Vähän värittömiä kavereita olivat, mutta tuo kääpiöakara näytti muuten hauskalta. Olisikohan seeprakirjoahven aivan huono valinta minkään muun kalan kanssa samaan akvaarioon? Tai esim. sinikirjoahven liian suuri? Jotain värikästä ja persoonallisesti käyttäytyvää kaveria olisi hakusessa.

[111na]

Seeprakirjoahven on kotoisin keski-amerikasta ja erilaisesta kuin mikään esim. Amazonin vesityypeistä on. Biotoopista puhuttaessa voisi miettiä onko kyseessä vuoristopuro vai viidakkosuvanto yms. Vesiarvotkin vaihtelevat suuresti.

[JJVi]

Jep ja seeprakirjoahven on melkoisen varmasti aivan huono valinta. Seeprakirjoahvenen "persoonallinen käytös" kohdistuu todennäköisesti noiden tetrojen pieksemiseen.

[naatti]

Täältäkin ääni avainkirjolle. Hieman väritön on, mutta varma.

[111na]

Toinen akvaario missä on tilaa suo tietenkin paremman lähtökohdan railakkaaksi luonnehdittuun lajiin tutustumiseen. Ei sitä turhaan varoitella, mutta kyse on vain kalan nopeudesta, pirteydestä ja suurehkosta reviiristä. On mahdollista että allaskumppanit sopeutuvat toisiinsa myös hyvin löytämällä paikkansa ja toistensa tavat. Riippunee toisinaan suorastaan planeettojen asennoista, miten käy. Tilaa jakavat näkösuojat auttanevat.

Kutuaika tuo omat juttunsa. Ahven on aina ahven, yleensä reviiritietoinen pirteä peto. Seepralle 230l kuitenkin voi olla jo sen itselleen helposti ottama tila.

Joskus se on pienestä kiinni. Eräs paratiisikalani (labyrinttikala) kiinnostui liikaa uusista allaskumppaneistaan ja näytti jo aika pahalta, kuin tappaisi. Otin sen jäähylle pikkuakvaarioon päiväksi. Sen jälkeen se oli enää paljon vähemmän kiinnostunut uusista kaloista ja parin päivän päästä ei enää välittänyt niistä.

En tällä halua suosittaa 'vaikeita' lajeja yleisesti, mutta toisinaan tuntuu että kun kalalla on muovikalan luonne, sen voi vasta mainita. Mutta kenellä on aikaa seurata riittävästi tapahtumia eri vaiheissa, pitää toki ottaa huomioon.

[JJVi]

Onhan se noinkin kun 111na kirjoitti, mutta seeprakirjoahven on kyllä varmasti kokoisekseen pahimmasta päästä ahvenia. Lisäksi niillä tyypillisesti on kutuaika=kokoaika, eli huomattavasti parempiakin vaihtoehtoja löytyy. Todennäköisesti mikä tahansa pieni eteläamerikkalainen laji on parempi vaihtoehto.

Kuinkas olisi lippu-, ruoste-, ruutu-, rusokirjoahvenet tai jotkin kääpiökirjoahvenet?

[Moonlight]

Emme ostaneetkaan sitten tuota 230l akvaariota kuljetusvaikeuksien vuoksi (nyt ei saatu autoa lainaan), joten ehkäpä tässä kesän aikana ehtisi katsella vähän isompaakin jostain Jos vaikka jonkun 400l pytyn löytäisi ja sinne sitten tuo seepra - "toimelias" (näin nätisti sanottuna) luonne kyllä nimittäin kiinnostaisi

[111na]

Muinoin minulla oli pari seepraa, ei tosin kauaa, mutta kutemisenkin ehdin nähdä. Kutivat sileän juurakon alapintaan ylösalaisin, kaivoivat soraan montun. Akvaario oli 100 litrainen ja siellä oli monta muutakin lajia, mutta en muista mitä sillä hetkellä. Vuosi oli ehkä 1979.

Vieläkin muistan sen sävähdyttävän elinvoimaisuuden ja nopeat syöksyt altaan päästä päähän. Kyllä muut niitä kunnioittivat eikä ilkeitä päässyt tapahtumaan, muistaakseni..

http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=101890