Mielenkiintoinen visa, tai näin tämän itse koen...
Olen tehnyt riistaeläintieteellistä kenttä harjoittelua mm.pienpeto kantojen arviointiin liittyen sekä pyytänyt minkkiä harrastukseksi, hoitanut kaikkia kotoisia näätäeläin lajejamme kahdessa eri eläin tarhassa. Niin, ja onhan mulla ollut 90-luvulla frettikin lemmikkinä...
Heittelen talta pohjaltani joitakin kommentteja ongelmaasi.
Paikka on ilmeisen vilkas, ainakin kissojen suhteen, mutta mikä takaa etteikö se voisi olla samaa vaikka kettujen, supinen tai mäyrienkin osalta? Nämä eivät saa lampeasi tyhjennettyä mutta tulevat kyllä kauempaakin loukkuun asetetun muikun houkuttelemina, ja saavat sen pois paikaltaan mennen tullen.
Yksi hyvä tapa kiinnittää loukku on työntää sen laitojen sisäpuolilta neljä pikää ja ohutta keppiä, jotka työnnetään tukevasti maahan. Toinen joka helpottaa vierailijoiden tunnistamista on hienoa hiekkaa...tai mutaa, pehmeämpää savea yms. otollisiin paikkoihin levitettynä. Nämä luontaiset kulkuväylät tai loukun vierustat antaa jälkien tunnistus oppaan kanssa mielenkiintoista askaretta sekä antaa vinkkejä siitä kuka voisi olla "syyllinen" hommaan. Jälkien tunnistus on aivan relevantti keino tähän.
Loukkujen asetteluun kannattaa perehtyä, kuten siihen mitä paikat ovat niille luontaisimpia ja huomioida ympäristössä olevat eläinten kulkua ohjailevat muodot, kasvillisuus yms. Loukun voi myös hajustaa sekä sen voi haju polustaa ulkoakin päin.
Itse veikkaan minkkiä. Se kykenee mainitsemaasi hommaan huoletta. Saukkojen nälkäliikehdintä tulee eteen yleensä vasta talvipakkasilla. Itse kalan rippeiden tuoksú, tai niiden jemmojen tonginta on saattanut houkutella paikalle tarkistus käynneille muitakin lajeja..