Kylläpäs elämä potkii pahemman kerran päähän, ei voi muuta sanoa!
Iltapäivällä lattia lainehti taas, mutta tarkemmat tutkimukset osoittivat, että syynä ei ollut tuo kuusisatanen vaan huntupyrstöjen 200:nen... Vettä lensi oikeen kovalla paineella akvaarion alakulmasta.

Vesi väheni akvaariosta oikein kovaa vauhtia, joten akva oli tyhjennettävä. Kalat saaviin ja akvaario tyhjäksi. Ja kappas kappas, suodatinkin lakkasi toimimasta kun olin sen akvaariosta pois nostanut. Suodatin osiin -> kaikkien osien huolellinen pesu -> ei inahdustakaan -> mäsä. Kannoin akvaarion saunaan ja kauhoin kaikki pohjamatskut ämpäriin. Sitten selvisi, että akvaarion pohja oli haljennut kaskeltä kahtia, eikä sitä enään kannata edes yrittää korjata. Loppujen lopuksi meni täydellisesti hermot ja heitin huntupyrstöt kuusisataseen.

Ihme kyllä, mitään känää ei ole kalojen välillä ollut. Seurailin tilannetta hetken ja häivyn taka vasemmalle. Tunnit kuluivat ja tirkistin akvaarioon. Kaikki oli normaalisti.

Yhteiselo sujuu täydellisesti!
Mutta onko silti kannattavaa pitää huntupyrstöisiä- ja normaalejakultakaloja sekä koikarppeja samassa pytyssä?
Vaikka kaikki on siis silmänmääräisesti ok.
Sain tuon kuusisataisen muuten paikattua siihen malliin, ettei enää tiputa lainkaan. Mutta valmistajalle soitan siis silti.
Elämä potkii päähän, muttei luovuteta!
