Komppaan prboyta monessakin asiassa (elinympäristöjen tuhoutuminen leijonanosa lajien häviämiseen, paikallisten tukeminen ostamalla heidän "tuotteitaan", mikäli akvaan tulee semmoisia lajeja, josta voi valita, tuleeko jostain kasvatettuna vai alkuperämaasta).
Lähimmät saatavat lajit on varmaan helpointa saada kotimaiselta kasvattajalta. Akvaariomaailmassa 5/2005 on artikkeli kalojen reissaamisesta. Hävikki on marginaalinen (Singaporesta tuoduista matkakuolleisuus on noin 0,08 %, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta hävikki vaihtelee, mutta sekin on vain muutama prosentti), verrattuna vaikka salakuljetettaviin elikoihin. Lailliset kalat kuitenkin valmistellaan matkaan. Lentokone on kaukaa tuleville kaloille nopein mahdollinen tie uuteen paikkaan; samalla myös melko kallis (kalan kauppahinnasta 60-80% koostuu rahdista -> lentopetroli kallistuu öljyn mukana).
Kuitenkin monet kalat ovat kaukomatkalaisia, niin niidenkin kannalta on parempi, mitä vähemmän niillä on välikäsiä matkallaan. Eli voipi valita, ottaako kotimaista vapaat kalaa (toiselta harrastajalta), todellista luomua mahdollisimman suoraan tilalta (rahteja ei lasketa, vaan tuotantotapa) vai tehotuotettua.
Suurimman osan akvaariokukista varmaan ehtii käyttää ravinteet ennen kuin menevät likaveden kyydissä vedenpuhdistamoon. Akvaariokasvien lannoitteissa ei varmaan hirveästi käytetä kotieläinten jätöksiä, ja jos asia vaivaa, niin esim. Easy-Lifen Pro-Fito on fosfaatiton ja nitraatiton. Fosfaatti on suurimpia rehevöittäjiä. Vedenpuhdistamolla käsittelevät veden hyvinkin tarkkaan. Akvaariovesien aiheuttamat kuormitukset ovat todennäköisesti paljon pienempiä kuin maatalouden (suojaraja pitäisi olla vesistöjen lähellä, ja vedet rehevöityy), ajattelemattomien ihmisten toiminta (pissitään veteen, kun kalatkin pissii; roskaaminen) ja vesiliikenteen aiheuttamat massat.
Nyt meni nuppi sekaisin omista selityksistä ja arveluista
