Juuri vietin aamun kahvikupponen käsissäni altaan vierellä ja katselin, kun monnisilla on kauhiat ryhmäsutinat menossa.
Nyt on tuota puskaakin kasvanut tuonne altaaseen sen verran, etä joku pienokainen saattaisi hyvällä onnella jäädä henkiikin.
Näin pitkästä aikaa verkkopiikkiplekoni altaan etulasilla ruokailemassa, tuntui kuin altaassani olisi ollut ihan uusi kala. Plekot varsinkin nuo aremman ovat siinä hauskoja, että tuntuu silta kuin saisi jonkin erikois palkinnon, kun sen bongaa kokonaisuudessaan koko kalan.
Mietiskelin myös kuinka ihanaa olisi saada uusi iso allas, johon voisi tehdä hillittömän puhurin ja olekoille muutenkin ideaaliset olot. Puhallusta on melkoisesti tuossa nykyisessäkin altaassa, mutta ei kauttaaltaan... Mikäköhän siinä on, että se pieni akvaariopurkki nurkassa ei millään riitä, vaan suuruudenhulluus iskee väkisin tässä harrastuksessa. Minä kun olen isääni aina haukkunut välineurheilijaksi
Samettituliplekoni etenkin kaipaisivat kunnon puhallusta, nyt ne jotuvat tyytymään yhden compact 1000 ja 2245 puhallukseen juurakoissa, tietty ulkosuodattimetkin jotain puhaltavat mutta ne kierrättävät enemmänkin pinta vettä. Se vain on jännä, että sametit eivät uurikaan oleile tuolla kovassa puhalluksessa, silloin tällöin vain tuulettavat itseänsä virtauksessa. Jos saisin hankkitua noille plekoille oman kipon, niin voisi hankkia kiekkoja tähän nykyiseen, kun tämä olisi mitoiltaan ideaali(65cm korkea) niille ja olen himoinnut kiekkoja jo pitkään.
Rahaa vaan tarvitsisi rekka-autollisen jostakin, löytyisikö lahjoittajia?:roll:
Tällaisia pohdintoja tänä aamuna akvanistin mielessä. Käytin muuten PMDD:tä tänäänkin, oon tainnut jäädä koukkuun, täytyy varmaan hakeutua sinne anonyymitakvanistit kerhoon.
"Mä olen Katja ja mä olen akvanisti. Siis tää kaikkihan alkoi siitä, kun mä lapsena vierailin yhdessä alan liikkeessä jne..."