Uusi iso allas, ahdistaa etukäteen kalataudit ja karanteeni

[MyllyviitaT]

Onnistuin viimeinkin löytämään halvalla sopivan ison altaan johon tarkoitus siirtää nykyiset kalat ja hommata tietenkin lisää. Minun pitäisi olla varmaan riemuissani mutta ahdistaa jo nyt etukäteen uusien kalojen mukana tulevat kalataudit.

Moni ehkä ajattelee että karanteenaamallahan siitä stressistä pääsee, tarkkaileee vaan kaloja muutaman viikon ajan erillisessä karanteenialtaassa ja jos ne näyttävät terveiltä niin siitä vaan sitten isoon altaaseen. Mutta eipä se karanteenaus hirveästi auta jos kalat kantaa tautia joka ei niillä aiheuta mitään oireita, mutta toisiin kaloihin tarttuessaan aiheuttaa oireita ja kuoleman. Tai jotain loisia (kuten camala Camallanus) voi iso kala kanniskella mukanaan monta viikkoa/kuukautta ennenkuin mitään oireita näkyy. Itsekin sain nokkamonnien mukana samettitaudin joka ei vaikuttanut monneihin mitenkään mutta vanhoista kaloista meni kolmannes tähän tautiin.

Ja entäs sitten jos tauti puhkee, siihenhän on lääkkeet? Sanoisin että suuri(n) osa kaupassa saatavilla olevista lääkkeistä ei enää pelasta sairastuneita kaloja, korkeintaan estävät uudet tartunnat, jos sitäkään. Ehkä poikkeusena joku ns. helppo tauti kuten pilkkutauti mutta esim. loislääkkeet eivät minusta näytä tekevän juuri mitään muuta kuin tappavat ravut ja kaupan päälle pienet kalat jos sattuvat olemaan herkkää lajia. Että eipä se lääkitseminenkään mutkatonta ole ja monesti tuntuu että niillä on saatu enemmän haittaa kun hyötyä.

Haaveissani olisi hommata pusukaloja mutta mielestäni liikkeessä näkyvät yksilöt ovat aina tosi laihoja. Eikö niitä ruokita kalafarmilla kunnolla vai miksi ihmeessä ovat aina semmoisia luikkuja? Hirvittää johtuuko se laihuus loisista vai mistä. Lisäksi haaveena olisi hommata sampimonneja ja avainkirjoahvenia, ja ehkä laajentaa nykyisiä kalaparvia. Tuntuu vain siltä että en halua riskeerata nykyisten kalojen turvallisuutta ja hommaan vaan ne pusukalat kun niistä olen haaveillut pitkään ja karanteena kauan kun vaan tietäisi mikä olisi riittävän pitkä aika. Nykytiedolla tuntuu että mikään aika ei riitä.

Miten muut isojen ja runsaskalaisten altaiden omistajat ovat onnistuneet pitämään altaan taudittomana? Ei se kiva ole satalitraisenkaan altaaseen hommata mitään tautia mutta tuntuu että kun litramäärät kasvaa on stressi vaan kauheampi. Melkein mietin että perun kaupat ja unohdan pitkäaikaisen haaveeni pusukaloista ja tyydyn nykyisiin altaisiin...

[Teemu Salonen]

Esimerkiksi Akvaariolinnassa jokaisesta saapuvasta kalaerästä otetaan uhri tieteen alttarille ja mikroskoopin alla katellaan onko siellä mitään yllätyksiä mukana. Valitettavasti melkein aina on. Kalat hoidetaan kuntoon ja tutkitaan vielä kerran onko hoito varmasti tehonnut. Vasta sen jälkeen kalat vapautetaan myyntiin.

Itse olen ostanut kalat aina liikkeistä jotka myyvät sieltä peräisin olevaa kalaa tai asioinut suoraan siellä. Ei ole koskaan tarvinnut sairauksien kanssa säätää. Pl joskus aikanaan kun työskentelin akvaarioliikkeessä, menetettiin erä toisensa jälkeen nk. tsernobyl pilkulle. Se tuntui olevan voittamaton. Lopulta JBL:n jengi keksi kolmen eri valmisteen yhdistelmähoidon joka tehosi. Eipä tarvinnut siitäkään sen jälkeen murehtia.

Lämmin suositus siis Akvaariolinnalle.

[Neomarica]

Karanteeni uusille tulokkaille ennen isoa allasta olisi varmaan se järkevin tapa suojella ison altaan kaloja. Kiekkoharrastajat ovat tässä luultavasti aktiivisimpia suojellessaan arvokkaita kaloja; uusia sekä vanhoja. Kaloja on helpointa ja halvinta hoitaa karanteenialtaassa mahdollisen taudin iskiessä, tai jos haluaa loislääkitä uusia tulokkaita. Facen puolella on todellisia hifistelyohjeita kiekkokalojen karanteeneihin, mutta en voi niitä tänne kopsata lupia kyselemättä Mutta tärkeää on loppuvaiheen ns rokotus, jolla alussa tippa kerrallaan totutetaan uudet kalat pääaltaan bakteerikantaan. Rokotuksen edetessä totutetaan uusien kalojen bakteerikanta myös pääaltaaseen. Ja näin tehtynä karanteeni kestää useita viikkoja, eikä ole hätäisen ihmisen hommaa ollenkaan ( = meillä ei ole ollut koskaan niin arvokkaita kaloja, että olisin tähän lähtenyt )

Mutta tottahan se on; mitä arvokkaampia kaloja altaassa on (oli se arvokkuus sitten hinta tai jokin muu kriteeri), sen harvemmin varmaan haluaisi riskeerata uusilla ostoksilla entisten kalojen hyvinvointia.

[kr70]

Myllyviita, kyllä nyt otat liikaa stressiä tuosta. Sanoisin, että sellainen epidemia, joka on peräisin uudesta kalasta, joka viikkojen karanteenista huolimatta tuo näkymättömän taudin pääakvaarioon, on tosi harvinainen. Sulla on ollut sen samettitautisi kanssa tosi huono tuuri. Kuten Teemu kertoi, kalat karanteenataan jo tukussa tai kaupassa. Oma karanteeni on silti hyödyllinen. Luulisin, että nykyään yleisimmät taudit ovat erilaisia bakteeri-infektioita, jotka tyypillisesti puhkeavat olosuhteiden huonontuessa tai jos bakteeritiheys on liian suuri. Potentiaalisia taudinaiheuttajia on siten joka akvaariossa. Tärkeää olisi eristää aina sairastunut kala, ettei tartuttaisi muita. Tärkeää ostettaessa myös katsoa, että kalat ovat kunnossa. Jos samassa myyntiakvaariossa on yksikin sairaan näköinen kala, ei kannata siitä ostaa mitään. Itse pidän uusille kaloille aina 3-4 vkon karanteenin. Joskus karanteeniakvaariossa joku sairastuu, joskus jopa kaikki, mutta useimmiten ei. Jos karanteenissa yksi sairastuu, otan senkin erilleen. Just nyt sellainen tapaus: Sain 9 kpl Pseudomugil connieae -sinisilmiä, jotka laitoin karanteeniin. Melko pian havaitsin, että yksi ei ole okei, eristin sen 10 l pikkuakvaarioon, jossa ei ole edes suodatinta (vaihdan vettä parin päivän välein), vain lämmitin, ilmastin ja lamppu. Eristetty on jo aika huonossa kunnossa eikä varmaan elä enää kauan, mutta 8 näyttävät täysin terveeltä. Pidän niitä vielä viikon erillään ennen laittamista muiden kalojen sekaan. Luulisin, että sille yhdelle oli kuljetus yksinkertaisesti liian rankka ja se sai jonkun bakteeri-infektion. Tällä tavalla toimimalla minulla ei ole koskaan tullut sellaisia tauteja, jotka olisivat vieneet paljon kaloja. Sellaisia oli kyllä aiemmin, kun en pitänyt mitään karanteeneja.

Pusukaloista en osaa sanoa mitään.

Teemu, sanoit, että tukussa melkein kaikissa kalaerissä on jotain tauteja. Mitä tauteja nämä ovat yleensä? Tarkoitatko luonnosta tulevia kaloja vai myös viljeltyjä? Viljellyissäkin varmaan iso ero Tsekkiläisten sisälaitosten ja kaakkoisaasialasten ulkolammikoiden välillä. Vaikea uskoa, että akvaariossa viljellyissä kaloissa olisi melkein aina jotain loisia.

[MyllyviitaT]

Minuakin kiinnostaa mitä tauteja ja mistä kalalajeista löytyy tauteja? Oletan että mitään halpoja pikkutetroja ei lähdetä availemaan vaan tutkitaan jotain isoja ja kalliita kaloja kuten kiekkokaloja. Niillä kiekoillahan niitä tauteja tuntuu piisaavan ja olen hyvin iloinen että en itse olen kiekosta mitenkään erityisesti koskaan innostunut.

Olen mietiskellyt jos koittaisi pusukalat hommata pikkuhiljaa tori.fin kautta, sieltä saa aina välillä muhkeita pusuttelijoita. Siinä on vaan se ongelma että en tiedä miten tämmöiset isot pusuttelijat innostuvat lajitovereiden seurasta jos ovat ikänsä eläneet ilman lajitovereita. Varsinkin jos niitä pusuttelijoita on esim vaan 2-3 niin isoin varmaan rökittää pienemmät henkihieveriin. Ja jos isompien pusujen kaveriksi ostan kaupasta jotain 5 sentin rääpäleitä, siitä ei varmaan tule mitään. Äh, on varmaan pakko hommata pieniä pusuttelijoita eläinkaupasta ja ruokkia hyvin ja karanteena sitten x viikkoa.

Laskeskelin huvikseni että nykyisen ison altaan kalojen arvo on n. 350 euroa. Ei sinänsä hirveän paljon ja kiekkoilijoiden mielestä varmaan ihan mitätön summa. Puolet on tosin hommattu torista ja ovat maksaneet paljon vähemmän kuin liikkeessä ja osa ihan ilmaisia. Itse en sinänsä rahaa murehdi, paljon enemmän on rahaa mennyt tekniikkaan sun muuhun kuin itse kaloihin. Minusta se on henkisesti ahdistavaa kun kalat sairastaa ja joudut arvuuttelemaan mitä lääkettä antaa ja kestävätkö ne sitä lääkettä edes jne. Ja sitten usein joutuu itse vielä päästämään kalat tuskistaan kun mikään ei auta. Ja bonuksena sitten ne kuolleet ravut + pikkukalat jotka eivät kestäneet lääkettä. Se vetää mielialan kyllä itsellä tehokkaasti alaspäin ja alkaa miettimään mitähän järkeä on alunperikään hommata jotain lasilaatikoita ja sinne tunkea kaloja ihan vain omaksi viihdykkeeksi.

[Teemu Salonen]

Tietääkseni aasian lammikoista ei Suomeen ole tuotu kaloja enää pariin kymmeneen vuoteen. Aasiasta kylläkin.

Siitä minulla ei ole mitään tietoa, mitä tauteja ja kuinka tiheästi niitä esiintyy. Käsittääkseni kuitenkin bakteerit ovat aika yleisiä joka erässä.

Tuo aiemmin yllä kuvaamani Akvaariolinnan toiminnasta ehkäistä ja hoitaa kalasairauksia koskee ihan jokaista saapuvan kalaerän jokaista pussia. Aivan sama onko pussissa parin euron tetra vai tonnin pleko. Parin euron tetrat avataan mikroskoopi alle. Isommista kaloista tutkitaan näytteet limakalvoilta, ulosteesta, kiduksista jne. Eli kyllä, kaikki tutkitaan. Ei sen parin euron tetran tutkimiseen sen enempää aikaa mene ku tonnin plekonkaan Sen pari minuuttia se kestää.

[MyllyviitaT]

Minä päätin olla tilaamatta pieniä pusukaloja. En pelkästään siksi että niissä voi olla tauteja vaan siksi että pusukaloja on varmaan täällä pk-seudulla ihan kiitettävästi sijoitettuna liian pieniin akvaariohin. Mieluummin haalin niistä joko yhden ison yksilön tai mieluummin parven.

Isoon altaaseen muutti tutun ikivanha tiikerinuoliainen jonka akvaario oli hajoamassa. Tikru sai nimekseen Stubbe koska sen muutto meille oli niin monimutkainen että muistutti presidentin kuljetusta. Nyt sitten on todettava että tuo allas ei enää näytä yhtään isolta kun siellä on 20-senttinen kala. Ja Stubbe on tikruksi vielä kohtalaisen pieni. Stubbe varmaan arvostaisi lajitovereita mutta periaatteesta en halua tilata liikkeestä mitään pikkunuoliaisia kun niitäkin asustelee liian pienissä altaissa jo entuudestaan. Ja henkilökohtaisestei minusta tikru on niin iso kala että sellaisia ei pitäisi myydä kuin tilauksesta tosi isoihin altaisiin. Oikeastaan tuo 700-litrainenkin on liian pieni tälle lajille, varsinkin kun naaraat on niitä vonkaleita. Jospas Stubbelle löytyisi seuraksi pari vanhempaa herraa jostain.

Ja tänään huomasin että taistelukalalla on edelleen Camallanus-matoja!! Yli puoli vuotta meni ilman mitään näkyviä oireita. Tässä mietin uskallanko enää ikinä ostaa kaupasta yhtään akvaariokalaa kun aina voi olla jotain tautia josta lähes mahdoton päästä eroon. Eristin sairaan kalan ja pistin teholääkityksen ja kala alkoikin ulostamaan kuukahtaneita loisia. Mutta aamulla huomasin että se oli syönyt ne kakkaamansa loiset! Eli pitää laittaa uusi lääkitys ja joku verkkosysteemi pohjalle. Moni varmaan ratkaisisi ongelman katkaisemalla kalalta niskat mutta minä en raaski.

[kr70]

Tiikerinuoliaiset on hyvä jättää tilaamatta siitäkin syystä, että ne ovat ylipyydystettyjä kotiseudullaan. Kuulin kerran - ei kovin kauan sitten - erittäin mielenkiintoisen esitelmän tiikerinuoliaisista luonnossa. Ne tekevät kutuvaelluksia jokia ylävirtaan, kutevat tulvametsissä ja palaavat sadekauden jälkeen alajuoksuille. Poikaset kuoriutuvat ja aloittavat kasvunsa tulvametsissä ja jossain vaiheessa - vissiin aika pian - valuvat virran mukana alavirtaan. Silloin joki on sakeanaan pientä poikasta, joka on ikäänkuin eläinplanktonia monille muille lajeille. Kerääminen akvaariotarpeisiin tapahtuu keräämällä haaveilla tätä pienten poikasten massaa, joka on helppo kasvattaa (artemialla?) isommaksi. Nämä poikassaaliit ovat kutistuneet voimakkaasti, mikä on selvä merkki, että lajia pyydetään kestämättömän paljon. Sehän on suosittu akvaariokala eikä suostu lisääntymään vankeudessa. Ja kuten sanoit, kasvaa liian isoksi melkein kaikkiin akvaarioihin, joissa sitä pidetään.

[MyllyviitaT]

Tiikerinuoliaisia ilmeisesti myös viljellään hormonien avulla. En tiedä onko viljely kuinka yleistä, on kuulemma yritetty kehittää myös jotain hybridinuoliaisia. Tiikerinuoliainenhan on myös ruokakala, kuten aika moni muukin akvaariossa pidettävä iso laji. Stubbe on kyllä minun harlekiininuoliaisiin verratuna ihan onneton nössö eikä uskalla päivisin edes uida näkösällä, illalla alkaa polskutella ja hakee sille asetellut pelletit. Ei se kyllä ole tyytyväinen oloonsa mutta epäilen että ainut mikä sitä piristäisi on lajitoverit ja niitä ei nyt ole tarjolla.

Alan kyllä olla niin kypsä kaikkiin tauteihin että tekisi mieli julistaa että meille ei enää ikinä muuta akvaariokaupasta yksikään kala. Tuohon isoon altaaseen muuttaa enää vain toiselta harrastajalta pusukaloja ja tiikerinuoliaisia jos löytyy, ei muuta. Uskon kyllä että kauppiaat tekevät parhaansa että taudit löydettäisiin ja hoidettaisiin mutta ikävä kyllä nämä ovat niin hankala löytää ja vielä hankalampi hoitaa.

Nyt pitäisi keksiä aloittaako kokonaan puhtaalta pöydältä tuossa altaassa mistä koukkupäämato löytyi vai yrittäisikö vielä hoitaa. Mutta hankalahan se on tietää onko tauti oikeasti poissa vai vaan piilossa. Ikäväähän se olisi naksia kaikki kalat hengiltä vain siksi että niillä EHKÄ on tauti. Mutta saisi aloitettua puhtaalta pöydältä. Välillä tämä harrastus tökkii niiiiin pahasti ja tekisi mieli pistää tuo allas tori.fi myyntiin pilkkahintaan...

[kr70]

Mainitun esitelmän mukaan suurin osa tiikerinuoliaisista tulee luonnosta, ehkä siksi että kerääminen on helpompaa ja halvempaa. Ajelehtivat poikaset kerätään yksinkertaisesti verkolla

[MyllyviitaT]

Tein raskaan päätöksen ja päätin lopettaa kaikki kalat tuosta altaasta jossa oli camallanuksia. Todettakoon että camallanus tuli minulle yli vuosi sitten akvaarioliikkeesta ostetusta taistelukalasta. Kala oli pitkään aika normaali jonka jälkeen se alkoi käyttäytyä oudosti, piilotteli eikä syönyt hyvin. Sitten se yhtäkkiä kuoli. Avasin kalan kun huolestutti loiset mutta ei siellä mitään epäilyttävää näkynyt, tietenkään minulla ei ollut mikroskooppia apuna joten ei kummoinen ruumiinavaus. Tästä kului aikaa ehkä pari viikkoa kun huomasin mustaneontetroilla peräaukosta roikkuvat madot. Minulla tämä sama loinen oli joskus 20 vuotta sitten ja tiesin heti mistä oli kyse. Eristin mustaneontetrat karanteeniin ja yritin lääkitä molempia altaita Nematol lääkkeellä mutta huonoin tuloksin: tetrat eivät parantuneet ja sen lisäksi kaikki sukaravut ja osa hehkutetroista menehtyi nopeasti varmaankin lääkkeen vaikutuksesta. Muuta lääkettä minulla ei ollut joten päätin lopettaa sairaat kalat. Muutama kuukausi myöhemmin huomasin TOISESSA altaassa riisikaloilla ja ruusutetroilla loisia (siirsin pari pikkukalaa altaasta toiseen jotka veivät ne ehkä mukanaan). Lääkitsin ne eri lääkkeellä, ja lääke kyllä näytti toimivan ja ajattelin että tauti on selätetty. Tästä on nyt aikaa 8 kk ja vasta nyt loinen taas putkahti esiin taistelukalasta. Lääke varmaankin tehoaa aika hyvin loisiin mutta muniin se on tehoton. Lisäksi kalat tosi hanakkaasti syövät ulostettuja matoja ja lääkitys on aika turhaa. Leväsukarapuja oli tässä altaassa useita, nyt löytyi enää yksi joka selvisi lääkekuureista.

Nyt aloin desinfioimaan allasta ja mietin mitä sitten sanon 5-vuotiaalle kun tulee kotiin. Taidan sanoa että kalat oli tosi kipeitä ja ne meni sellaiselle lääkäritädille/sedälle joka osaa hoitaa ne kuntoon ja jää sinne sitten viettämään eläkepäiviä. Voi itkun pitku... Olen itsekin hirveän surullinen ja saa nähdä mitä tästä tulee, meneekö selitys läpi. Mietin vielä jaksanko aloittaa alusta vai tyydynkö näihin akvaarioihin mitä minulla on. Lapsi tietenkin haluaisi jotain monneja ja taistelukaloja ja niistähän minäkin tykkään kunhan saisi 100% terveitä kaloja jostain. Helsingissä taitaa olla yksi taistelukalojen kasvattaja ja (imu)monnit ovat lähtökohtaisesti ilmeisesti vähemmän herkkiä sisäloistaudeille kun niiden suolisto on vähän erityyppinen. Mistähän löytyisi sitä intoa aloittaa alusta ja uskoa että kaikki voi mennä hyvin.

[Teemu Salonen]

En muista oliko tässä ketjussa vai jossain toisessa, taisin mainita, että Vantaalla sijaitseva Akvaariolinna ottaa näytteet jokaisesta saapuvasta kalaerästä ja hoitaa mahdolliset taudit ennen kuin kalat myydään eteenpäin. En nyt väitä että 100% terveitä kaloja olisivat mutta hyvin lähellä ainakin.

[MyllyviitaT]

Tuo on kyllä ihailtavaa että yrittävät tauteja seuloa ja hoitaa ennekuin menevät kalat myyntiin. Mutta silti, on se vähän sattumasta kiinni jos tutkimuspöydälle sattuu yksilö jolla ei tautia ole, tai se on sellaisessa vaiheessa että tauti ei näy. Lisäksi vähän ihmettelen millä varsinkin näitä loisia saa häädettyä kun Suomessa saatavilla olevat lääkkeet ovat aika tehottomia, onkohan tukuilla jotain tehokkaampaa lääkettä jota ei tavisharrastajat saa käsiinsä?

Lapsi vähän itkeskeli taistelukalojen perään mutta ei tässä suurta kriisiä tullut. Itse olen lähinnä ikävöinyt riisikaloja (medaka)... en tiedä miksi kun nehän ovat aika pieniä ja ehkä jonkun mielestä vähän mitöttömän oloisia pikkukaloja. Ehkä niitä pitää vielä joskus hommata uudestaan. Hommata vaikka vaan niitä munia ja niistä kasvattaa uusi kanta. Desinfioin nyt tuon altaan ja loppujen lopuksi päätin että en sitä nyt heti pystytä uudelleen. Puolen vuoden päästä on muutto joten ehtisin juuri saada altaan hyvään tasapainoon ja sitten se pitäisi repiä taas alas joten ei ole mitään järkeä pystyttää tähän väliin.

Nyt vielä mietin tuliko töpeksittyä kun otin tuosta altaasta talteen kaksi pientä partamonnia ja laitoin ne väliaikaisesti rapualtaaseen. Olen ollut siinä uskossa että partamonniin ei camallanus juuri tartu, koska niiden suolisto ei ole otollinen kasvupaikka loiselle. Nyt sitten googletin tarkemmin ja netti on täynnä harrastajia joilla camallanus on nimenomaan partamonnilla. Voi äääh... Pidän nyt niitä sitten varmaan puoli vuotta tuossa rapualtaassa karanteenissa ja seurailen ahkerasti.

Ja nyt vielä niille jotka eivät jaksa karanteenata kalojaan. Minä siis sain YHDEN taistelukalan mukana taudin joka veti mukanaan hautaan 50 pientä kalaa ja varmaan 10 rapua. Ihan oikeasti, karanteenatkaa varsinkin taistelukalat, lehtikalat, pienet kirjoahvenet ja synnyttävät, ne ovat tosi usein tämän loisen (tai jonkun muun) kantajia. Ja onpahan niinkin käynyt että joillakin on mennyt koko akvaariohuone jonkun taudin takia. Ja joka altaaseen omat puhdistusvälineet.

Stubbe-tiikerinuoliaisella ei myöskään mene kovin hyvin. Tai se näyttää ihan terveelta mutta piilottelee päivät eikä uskalla tulla syömään. Valojen sammuttua se lähtee heti tutkimaan akvaariota. Minä en ole koskaan nähnyt tiikerinuoliaisen käyttäytyvän noin, senhän pitäisi olla reipas ja rohkea kala. Jos olen oikeassa niin Stubbe piristyy heti kun saan pari kaveria kun vain sellaisia saisi jostain haalittua. Harlekiininuoliaisista se ei välitä tippaakaan vaikka toivoin että se edes vähän hengailisi lähisukulaisten kanssa.